Taste of Helsinki 2015

Viime kesäkuussa oli taas vuotuinen Taste of Helsinki -ruokafestivaali Kansalaistorilla Helsingissä. Neljän päivän ajan (tai viiden, jos spessusetti yhteistyökumppaneille yms. silmää tekeville lasketaan) hyvää ruokaa ja juomaa sekä muuta mukavaa tarjolla.

Tänä vuonna myös poikkeuksellisesti sää helli. Ihmeellistä myös koko kesän sää huomioon ottaen... Kävin Tastessa perjantain iltakattauksessa kahden kaverin kanssa ja enkä onneksi joutunut livistämään tapahtumaa edeltäneestä akrobatia-workshopista kuin parisenkymmentä minuuttia. :D

Tänä vuonna mukana oli ravintolat Bertha, Bröd, Emo, Hoshito, Kaskis, Matti Jämsen, Pastor, Patrona, Ragu ja Sinne. Olin tehnyt taas etukäteen listan ravintoloista ja ruuista, joita olisi kiinnostava maistaa, ettei paikan päällä sitten tuhraudu liikaa aikaa miettimiseen. Listalla oli kolme alkupalaa, yksi pääruoka, yksi must-jälkkäri ja yksi ehkä-jälkkäri, jotka olisivat siis maksaneet yhteensä 30 euroa. Jos olisin edes jaksanut ahtaa ne kaikki sisuksiini. Onneksi en syö punaista lihaa, koska muutoin valinnanvaraa olisi ollut vieläkin enemmän. Tuo ainoa yksi pääruoka listallani oli se ainoa kasvispääruoka; kaikki muut pääruoat olivat tietysti lihaa.

Alla kattaus siitä, mitä söin ja keltä.

Pastorin Casa ceviche: lohta, ravunpyrstöjä, avocadoa ja rocoto chili -tiikerinmaitoa

Kala-alkupalalla aloitettiin, totta kait. Suussasulavaa pehmeää lohta, joka oli saatu "kypsymään" sitruunamehulla tms. happamalla. Avocado oli myös pehmeää, ravut tuoreita ja mukavaa suutuntumaa antoivat paahdetut...nähtävästi maissinjyvät.

Ragun lakritsimoussea fenkolin ja sitruunajäätelön kera

Sitten, koska järjestyksellä ei ole mitään väliä, jälkkäriä! Listani must-jälkkäri oli tietysti lakritsia sisältävä, sillä koska en syö kyseistä herkkua sellaisenaan, on sitä aina nautittava muissa muodoissa. Lakritsin ja sitruunan yhdistelmähän on match made in heaven. Lapsuusmuistoihin kuuluu tiukasti vierailut Stockmannille vanhempien kanssa ja siellä ihanan italialaisen Pappagallo-jäätelön syönti. Otin aina pallot lakritsia ja sitruunaa, ja vielä tänäänkin yhdistelmä on paras mahdollinen. Vielä ennen kesän loppua on vielä ostettava Svenska Teaternin kulmalla olevasta kioskista tuo yhdistelmä... Viime viikolla lomalla Sysmässä maistoin vain kookosta.

Mutta no niin, takaisin tähän jälkiruokaan. Jos ihmettelette, että "Fenkolia jälkkärissä? Yöök!" niin erehdytte! Fenkoli maistuu anikselle, joka taas maistuu aivan lakritsille. Olipas hyvä päättelyketju... Noh, joka tapauksessa, ihanasti pehmennyt fenkoli suli suussa ja toimi todella hyvin. Pisteenä i:n päälle oli tuo ihanan raikas sitruunajäätelö.

Jos haluaa kunnon lakritsikicksit, muttei halua vetää lakua ja jätskiä mahan täydeltä, niin käykääpä Punnitse & Säästä -liikkeessä. He myyvät lakritsinjuurta niin jauheena kuin palanakin. Oma purkkini odottaa, että saisin huomenna tehtyä ihania lakritsisia pähkinä-taatelipalloja.

Kaskiksen raakapikkelöity lohi, savustettu lohimousse, saaristolaisleipä ja tilli-hapanmaitokastike

Kaskiksen annos ei itse asiassa ollut edes listalla, koska tarjolla oli niin monia kala-annoksia, että niistä piti karsia etukäteen ja heidän annoksensa kuulosti melko tavalliselta. Mutta kun kaverit halusivat Kaskiksen tarjoamaa possunmahapääruokaa, niin päätin minäkin liittyä seuraan.

Ja hyvä niin, sillä annos oli todella hyvä! Pehmeää moussea, raakaa lohta, leipää ja samettista kastiketta. Järvi- ja saaristolaisuussuomalaisuus todellakin lautasella!

Emon Crème Ninon mustekalalla

Viimeisenä annoksena söin Kasarminkadulla sijaitsevan Emo-ravintolan Crème Ninon -keiton (eli hienostunut ranskalainen hernesosekeitto) mustekalalla. Keitto oli ihanan samettista ja pehmeää. Mustekala oli ehkä vähän ällöä, koska se narskui hampaissa ja siinä oli vähän jännä sivumaku. Mutta täytyy kokeilla Crème Ninonia itsekin! Siihen tulee myös kermavaahtoa ja kuohuviiniä! Osa keittoon ja loput ruokalijoille keiton kanssa. ;)

Join näiden kanssa kaksi lasia (noh, minulle lasi on nykyään 16 senttiä ;) ) viiniä ja viimeisin oli ihanaa Lulu-nimistä viiniä, muistaakseni australialaista savignon blancia. Tai uusiseelantilaista...

Tämän vuoden ToH:n teema oli selvästi syötävät kukat, sillä kuten kuvista näkyy, niitä oli lähes kaikissa minun annoksissani. Aina joka vuosihan on jokin teema kaikissa annoksissa, joka siis heijastelee yleistä trendiä ravintolaruuissa. Toivottavasti ravintoloiden laadukkaat ainesosat ja niiden taidokas ja yllättävä valmistustapa sekä yhdisteleminen eivät jääne koskaan pois muodista!

Mm. pari vuotta sitten paikalla oli myös kirkkonummelainen Bistro O Mat, jolta söin todella hyvää XXX:iä. Vaikka kyseessä ovatkin juuri Helsingin maut, niin meidän kokoisessa maassa ihan hyvin tapahtumaan voisi osallistua joka vuosi ravintoloita muualtakin, kuin Helsingistä.

Ensi vuonna taas uudestaan kesäkuun puolessa välissä! Olen käynyt Taste of Helsingissä joka vuosi ja alta löydät linkit aikaisempien vuosien kokemuksiin:

Taste of Helsinki 2014

Taste of Helsinki 2013

Taste of Helsinki 2012

Saukkojen tiimipäivän illallinen

Tänään oli viimeinen työpäiväni virallisena työntekijänä nykyisessä duunissani. Työsopparini siis päättyy 30.6., mutta jatkan siitä vielä freelancerina sen, minkä jatkan. Sen takia oli entistäkin huvittavampaa, että viime perjantaina pidettiin minun ja toisen sopparinsa päättävän tiimiläisen läksäreitä, mutta tullaan molemmat vielä aika normaalisti tällä viikolla töihin. :D 

Syksyllä varmaan jatkan vielä (taas) opintoja, nyt graafista suunnittelua, mutta syyt ja seuraukset eivät ole postauksen aihe sinänsä vaan, yllätys yllätys, ruoka. Nyt jos koskaan, kun virallisesti en kohta ole enää työpaikallani töissä, on vihdoin blogattava tiimi-päivän illallinen viime maaliskuulta.

Tiimi-päiviä on ollut kolme aikanani, joista yksi oli rapu-illallinen pomon landella Porissa. Viime maaliskuussa minä vastasin tiimipäivästä, jonka aikana aloiteltiin toimistolla, käytiin paintballissa (hauskaa ja hengästyttävää, mutta myös kivuliasta) ja sitten syömässä Pure Bistrossa Pohjois-Esplanadilla. 

Ilta oli hauska ja paintball siis oli mukavaa, vaikka mustelmia tuli ja joukkueeni hävisi. Lisäksi Sissos, jossa paintballia pelasimme, sijaitsee aika hankalassa paikassa Jätkäsaaressa Verkkokauppa.comin takana ja hyvä, jos taksi osasi meidät sinne tuoda, mutta toinen meitä hakenut taksi eksyi ja jouduimme venailemaan melko tovin viimassa. Noh, vihdoin ja viimein pääsimme Esplanadien valojen luokse ja ravintolaan.

Pure Bistro, mitä kertoisin näin melkein neljän kuukauden jälkeen? Toki nettisivuilta oppii ravintolasta yhtä sun toista, mutta se on siis bistro-tyylista fine diningia tarjoava pienehkö paikka Kauppatorin kulmalla, jonka keitiömestarina häärii Jouni Toivainen. Tuttu varmaan joillekin lukijoille. Tunnelmallinen ja hämyisä maaliskuisena iltana, kuten kuvien laadusta myös voi huomata. Isona joukkona tilasimme menun, jota ystävällisesti muotoiltiin niin keliaakikko-pähkinäallergikolle kuin kasvissyöjällekin sopivaksi.

Lobster and cauliflower "creme caramel", Hummeria, kukkakaalia, fenkolia & salaattia

Olin ottanut oheisen alkupalan, mutta sen saapuessa pöytään kylmänä tajusin, että siinä olisi varmaan liivatetta koko komeuden hyydyttämiseksi. Vahvistus tarjoilijalta ja näin asia tosiaan oli. Selitin, että syön kyllä kalaa mutta en liha- yms. tuotteita enkä siis tiennyt annoksen sisältävän liivatetta ja tarjoilija toki tarjoutui vaihtamaan annoksen kasvisversioon. 

En tietenkään enää kunnolla muista, mitä sain kasvisvaihtoehtona, koska ikuisena optimistina uskoin bloggaavani tämän sentään aikaisemmin kuin nyt. Mutta polentaa tuo vaalea osa taisi olla, sekä jotain tomaattista... Olisiko ollut jonkinlaista kasvishöystöä? Äh. Piru. Joka tapauksessa, se oli hyvää. Note to self: kirjaa AINA ylös, mitä syöt.

Haudutettua turskaa, tillihelmiä, ja Limfjordin kaviaaria

Myönnän heti kärkeen, että pääruokien saavuttua katselin kateellisena kasvissyöjän annosta. *sigh* En nähnyt kunnolla, mitä siinä oli enkä huudellut pöydän toiseen, päähän, mutta se kieltämättä näytti paremmalta kuin omani. Olivat turska ja vihanneslisäkkeet toki hyviä, mutta annoskateus iski silti. Note to self: ilmoittaudu aina varmuuden vuoksi kasvissyöjäksi. (Ja kiroa sitten, kun omasta annoksesta puuttuu kaikki proteiini ja muiden kala-annos on taivaallinen.)

Xoco, tonka, blood orange: Suklaakakkua,  veriappelsiinisorbettia ja tonkapapua

Suklaasta on hankala kieltäytyä, jos sitä on jälkkärinä ja varsinkin silloin, jos sen lisukkena on jotain erittäin jännää (kuten tonkapapua tässä tapauksessa). Älkää kysykö, mitä tuo valkoinen "jauhe" oli... Mutta suklaakakku oli hyvää ja veriappelsiinisorbetti ihanan kirpeää ja raikasta. 

Almond, almond, almond: Mantelia monella tavalla: kakkua, jäätelöä ja vanukasta

Jälkkäri oli yllättävän vaikea valinta, sillä kolmen manteliherkun päätös illalle kuulosti myös herkulliselta. Vastapäätä istunut pomo valitsi sen ja vaikken sentään kehdannut kysyä maistiaisia, niin nappasin kuvan.

Päivä ja ilta olivat mukavia, kuten tiimin (vai pitäisikö jo sanoa ex-tiimin?) kanssa aina on...ollut. *Sigh* Noh, sitähän sanotaan, että "When one door closes, another one opens." Tai niin ainakin Aerosmithin basisti Tom Hamilton totesi Big Ones -videolla... Joka tapauksessa, tekee hyvää tehdä hommia vähän rennommalla otteella ja (toivottavasti) mennä opiskelemaan syksyllä. 

Ja siis tietysti suosittelen Pure Bistroa hienoihin tilaisuuksiin. Luonnollisia raaka-aineta ja fine diningia juuri sopivassa määrin. Täällä voi tehdä vaikutuksen tyttöystävän vanhempiin (jos oma ja appivanhempien lompakot kestää).

Pikkuinen jälkkärihetki Hard Rock Caféssa

Suomeenhan rantautui Hard Rock Café  tässä... ööh... viime vuonna? Aika menee niin nopeasti tai sitten vain ajantajuni on niin huono (mitä se kyllä onkin), etten aina pysty käsittämään, onko jostain tapahtumasta vähän vai kauan aikaa. Joskus jostain asiasta tuntuu olevan vuosia vaikka se tapahtui kaksi vuotta sitten...

Joka tapauksessa, tästäkin jälkkärihetkestä on siis jo aikaa (tapahtui kuitenkin tämän vuoden puolella :D ), elokuussahan se oli itse asiassa. Moni varmaankin tietää, että HRC:ssä isot jälkkärit. Siis valtavat. Sellaiset, että vain erittäin ison vatsalaukun omaava voi vetää sekä pää- että jälkiruoan samalla kerralla. (Pääruoatkin ovat, noh, "jenkkikokoa".) Olin kerran todistamassa Barcelonassa, kuinka kaksi melko pientä kaveriani tilasivat hot fudge brownie sundayn (tai vastaavan) pääruokiensa jälkeen. Eivät oksentaneet, mutta näyttivät siltä, että se olisi itse asiassa ollut varmaan ihan toivottavaa... Olipahan ainakin rahalle vastinetta, koska eivät syöneet seuraavaan 11 tuntiin :D

Minä ja kaverini päätimme siis jo huhtikuussa, että valmistujaisteni jälkeen menisimme ns. krapulajälkkäreille HRC:een. Ei varmaan tule yllätyksenä, että mielemme tekikin enemmän jotain suolaista (vaikkei nyt kauhea krapula ollut kummallakaan, mutta kuitenkin...), joten herkut jai sillä kertaa maistelematta. Nyt sitten elokuussa sovimme, että tämä viikko lähtee oikealla tavalla käyntiin, eli päätimme syödä isot jälkkärit maanataina.

Hot fudge brownie, 11,95 € (vaniljajäätelöä ja suklaakastiketta kuumalla browniella, päällä mantelirouhetta, suklaaströsseliä, kermavaahtoa ja kirsikka)

Ajattelin ensin, että puolittaisimme ylläolevan, mutta sitten kaverini halusikin sitä jälkkäriä, johon tulisi lähinnä vaniljajäätelöä (Sinful hot fudge sunday, 9,95 €), mutta koska en itse välitä vaniljajätskistä vaan halusin brownien, niin päädyimme sitten omiin annoksiin. 

Ikävä kyllä tarjoilija mokasi ja toi kaverillekin ylläolevan herkun, mutta ei se nyt niin suuri harmi loppujen lopuksi ollut, sillä kaveri kyllä tuhosi annoksen hyvällä ruokahalulla. Minäkin pääsin melkein loppuun ja eikä sinne nyt paljoa jäänyt jäätelöä ja kermaa lillumaan browniepalasen kanssa. Olimme jopa hieman pettyneitä! Tässäkö se oli? Olimme nyt odottaneet vähän pahempaa sokerihumalaa -ja koomaa. :D Noh, kieltämättä parempi näin. Ja siis olihan se hyvää! Tosin vaikka se on yksinään ihan mahdollista syödä kokokaan (ainakin se on tullut todistettua ja siis kaverini ei ole mitenkään suurikokoinen tai syö suuria määriä herkkuja), niin onhan se nyt ihan järjettömän kokoinen ja hintainen kuitenkin. Siis jälkkäristä. Eikä siinä nyt ole edes mitään erikoista. Brownie, jäätelöpallo, kermavaahtoa, strösseleitä (eivät edes aitoa suklaata...), mantelirouhetta ja cocktail-kirsikka. Kotona varmasti tulisi kiinnostavampi annos...

Tuli kyllä mieleen, että tilasimme tällaiset herkut myös toisen kaverin kanssa vaihdossa vuonna 2008 tätä vuoden 2007 Barcelonan reissua ja niitä samaisen kaverin jälkkäriövereitä muistellen, mutta petyimme myös silloin. :D Tietysti ne pääruuat siihen alkuun vaikuttivat, mutta mielestäni silloin annos myös näytti isommalta. Se varmaan muuttui yksinkertaisemmaksi, veikkaan. Joka tapauksessa, taidan tästä lähin mennä Hard Rock Caféseen vain drinkeille. Samanhintaisia ja varmaan lähes samat määrät kaloreitakin, mutta maistuvat paremmilta.

Kulinaristiset nautinnot Uudessa Seelannissa & Australiassa

I'm back! Syytä hiljaiseloon on entistäkin enemmän, sillä palasin viime perjantaina aamukuudelta kolmen viikon reissusta Australiassa ja Uudessa Seelannissa! Mikä reissu! ^^ Vuoria, turkooseja järviä, valaita, pingviinejä, kenguruita, jäätiköitä, sademetsiä, koalia, emuja, tuhansittain lampaita, vesiputoksia, juna- ja bussireittejä jyrkänteiden reunoilla... Ja viini! Ah, viini, viini... Varsinkin uusiseelantilainen Savingon Blanc, ihana hapokasta. ^^ Ihastuin siihen viiniin täysin lomalla ja join 80 %:sti sitä.

Upeaa. :) Ei varmaan tule yllätyksenä, että suosittelen molempia maita lämpimästi! Molemmissa on upeaa luontoa sekä mielenkiintoista, tosin myös hyvin julmaa historiaa (erit. Australiassa) kolonisaation jäljiltä.

Mutta koska tämä on ruokablogi eikä matkablogi, niin esittelen tässä nyt parhaimmat kulinaristiset nautinnot reissusta. (Ja muutama pakollinen matkakuva :D )

Ambrosio, Rotorua, NZ

Rotorua on pienehkö kaupunki Uuden Seelannin pohjoissaaren pohjoisosassa ja se on tunnettu mm. Maorien kulttuuri- ja koulutuskeskuksesta sekä vulkaanisesta aktiivisuudesta (eli maan alta pulppuavista geysireistä ja höyrystä), joka saa kaiken haisemaan rikille, eli mädille kananmunille. :D Kaupungissa asuu myös prosentuaalisesti eniten maoreja, kuin missään muussa kaupungissa Uudessa Seelannissa.

Vietimme Rotoruassa kaksi yötä eli yhden kokonaisen päivän ja kävimme mm. vanhassa kylpylässä, joka nykyään toimii museona. Maorien kulttuuri on todella mielenkiintoista! Näyttelyssä olisi voinut viettää tunteja lukien ja katsoen kaikki videot ja esineet.

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä Ambrosio-ravintolassa.

Leipää + pähkinädukkah-mausteseosta ja öljyä

Erityisesti dukkah-maustesseos oli todella hyvää!

Katkarapu-avokadosalaatti

Aloitetaan kevyesti eli salaatilla. Ravuissa oli vähän ikävää perätä ensin nuo pyrstöt pois, mutta muuten salaatissa ei ollut valittamissa. Ravut oli taiten paistettu ja kokonaisuus oli raikas.

Urbano Bistro, Rotorua

Kasvis-filopiirakka, tomaattihyytelö, tapenade

Toisena eli viimeisenä iltana kävelimme varmaan melkein tunnin etsien ravintolaa. Ensin kävelimme yhtä katua ihan sen päähän huomataksemme, että ravintola oli varattu täyteen (sunnuntai-iltana). Selvästi hieno ravintola. Sitten toiseen paikkaan kävelimme ensin katua väärään suuntaan ja sitten kävelimme taas kadun päähän, kaupunkin laitamille. :D Noh, kävely tekee hyvää. 

Bistro oli mukavan modernin näköinen, mutta tunnelmallinen. Filopiirakka oli hyvä, sisältäen kasviksia, tomaattikastiketta ja juustoa. Tomaattikastike ei ole lempparikastikkeeni, joten sinänsä filorulla ei ollut elämys, sillä se maistui enimmäkseen juuri tomaattikastikkeelta. Mutta tässä tapauksessa oikein hyvältä tomaattikastikkeelta. :)

J.J. Murray's, Wellington

Kasvislasagne (pinaattilasagnen sisällä juustoa, tomaattia ja pähkinöitä)

Päästyämme viiden päivän pohjoissaaren reissun toiseksi viimeiseen kaupunkiin eli Wellingtoniin oli Public Holiday eli lähes kaikki paikat kiinni. Möö :( Wellington vaikutti tosi kivalta paikalta (varsinkin ilta-auringossa), mutta jos ei, niin ei. Mietimme, että pitikö tyytyä hotellin ravintolaan illallismielessä, mutta katuja kierrellessämme löysimme sentään yhden pubiravintolan joka a) oli auki ja b) josta löytyi kasvisannos. 

En yleensä välitä ranskanperunoista, tai perunoista yleensäkään, mutta nyt rouskutin annoksen perunoita ihan hyvällä ruokahalulla, koska selvästi ne oli tehty kunnon perunoista (vielä kuortakin jäljellä). Itse lasagnekin oli hyvä ja maukas, eikä annos ollut liian tuhti vaan juuri sopiva. (Okei, olisi ehkä voinut syödä vähemmän noita ranskiksia. :D ) Vielä jälkkäriviinit hotellilla (ei hätää, join tietysti viiniä myös ruuan kanssa :) ) ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. Kiitos jet lagin, nukahdettiin yleensä aina kasin-ysin maissa ja herättiin aamuisin kolmen aikaan. :D 

White Morph, Kaikoura

Lauttamatka Wellingtonista päättyi Pictoniin eteläsaarella, josta puksutimme junalla Kaikouraan. Se on pieni kylänen meren ja vuoristojen syleilyssä ja tunnettu lähinnä valasretkistään. Sellaiselle meidätkin oli buukattu ja näimme valaan! ^^ Muutoin kaupungissa ei oikein olekaan muuta tekemistä, sillä se on hyvin pieni ja siinä on vain yksi pääkatu täynnä viihtyisiä baareja ja turistikauppoja. Hotellimme oli pienen kävelymatkan päässä keskustasta, mutta sen yhteydessä oli todella mukava ravintola, White Morph. (Morph on jonkinlainen iso lokintapainen lintu.)

Lohifilé, parsaa, hernerisotto ja sitruunapikkelsi

Lohta, mmm... Täydellisti paistettu ja sitruunaviipale oli muutettu pikkelsiksi. Hyvää. Viime kerrasta, kun on parsaa syönyt, on tietysti aikaa, joten maistuipahan hyvälle. Myös risotto oli pehmeää.

Suklaakakku, vaniljajäätelöä (?), kehrättyä sokeria ja marjakastiketta

Jostain syystä en ollut ottanut tätä jälkkäriä ylös kunnolla ja kun yritin mennä ravintolan nettisivuille sitä tarkistamaan siellä luki, että pahojen tulipalovahinkojen takia ravintola on suljettu! :o Kauheaa. :( Se oli kiva paikka. (Tosin ehkä jälkkäri oli vähän liian tuhti. :D )

Ai niin, iskäkin otti jälkkäriä! Eräänlainen juustokakku, jossa oli mansikoita & mansikkakastiketta, jäätelöä sekä "pink fluff" eli hattaraa. Hih, ihanan tyttömäinen jälkkäri iskällä. :D

Kaikourasta matkustimme Christchurchiin bussilla. Kaupunki on edelleen melkoisen aution ja surullisen näköinen, sillä missään ei ollut oikein ketään eikä mikään enää auki ja joka paikassa vaurioituneita ja tyhjiä taloja sekä tyhjiä tontteja. :( (NZ menee kiinni yleensä viideltä illalla.) Illastimme siis hotellilla. 

Seuraavana päivänä matkustimme bussilla Queenstowniin, ja matkalla pysähtyimme Mt. Cookin eli NZ:n korkeimman vuoren juurella.

Surreal, Queenstown, NZ

Queenstown on turistikaupunki ison järven rannalla eteläsaaren keskiosassa, tai vähän sen eteläpuolella. Kaupunki on kiva ja eläväinen ja high seasonilla voi kuvitella, kuinka paikka on tulvillaan turisteja, erityisesti nuoria, jotka tekevät kaikenlaisia extreme-urheilulajea, kuten esim. benji-hyppyjä läheiseltä sillalta. Huu...

Me parkkeerasimme kaupunkiin kahdeksi yöksi ja yksi päivä oli myös ihan vapaa-aikaa! Ja ehdin käydä salilla, wohoo! :D Ensimmäisenä iltana kävimme Surreal-ravintolassa, joka oli taas pubiravintola.

Polentakakku vuohenjuustotäytteellä sekä uunijuureksia ja sieniä

Huh, ei mitään dieettiruokaa! :D Friteerattu polentakakku, jonka täytteenä oli vuohenjuustoa... Sentään juureksia lisänä. Loppupuolella kakkua siitä alkoi huokua vähän tympeä sivumaku, joten annos oli juuri sopiva. Isompi annos olisi ollut, noh, liian iso jo, mutta varmaan myös alkanut maistua tympeälle.

Seuraavana päivänä kävimme Milford Sound -vuonoilla, joka oli koko päivän reissu. Käväisimme myös Tasmanian merellä ja näimme huimia maisemia. Täytin myös vesipulloni kristallinkirkkaasta tunturipurosta! ^^

The Captain, Queenstown

Sinihomejuusto-päärynä-saksanpähkinäsalaatti

Illalla kävimme Captain-nimisessä ravintolassa. Tilasin oheisen salaatin sekä alkupala- että side dish -kokoisena, eli yhteensä  normaalina pääruoka-annoksena. :D Kyytipojaksi Savignon Blancia tietenkin. ^^

Maistelulautanen kahdelle: hummusta, frittatta, viininlehtikääryleitä, melonia, juustoa, leipää & leipäkeksejä, rypäleitä, pateeta, chutneytä, viikunoita, paahdettuja vihanneksia, chiliseoksella maustettuja manteleita, lohta....

Vapaapäivänä menimme viinitilakierrokselle. Olimme buukanneet kahden tilan kierroksen, mutta koska olimme ainoat sillä reissulla, siirrettiin meidät samaan hintaan neljän tilan kierrokselle, jolle oli ilmoittautunut muitakin. Cool! Tästä eteenpäin haluan aina reissata off-seasonin loppupuolella. :D

Gibbston Valley -viinitilalla olimme tilanneet iskän kanssa oheisen maistelautasen. Huh! Kaikkea ihanaa ja hyvää. Melkoinen annos, emmekä saaneet kaikkea syötyä vaikka kuinka olisi mieli tehnyt. Noh, ehkä ihan hyvä vaan, mahtui sitten vielä viiniä mahaan. ;) Illallisen söimme hotellilla. Otin juustomassalla täytetyn filotaikinarullan, mutta en kameraa mukaan. :D Eikä annos edes ollut kovin kuvauksellinen eikä edes ihmeellisen makuinen, pelkkärulla eikä edes salaattia. :/ Onneksi sentään kävin salilla. ^^

Franz Josef Glacier, NZ

Viimeinen paikka, missä yövyimme, oli pieni turistikeskus Franz Josefin jäätikön läheisyydessä. Ehdimme juuri ja juuri 16.45 shuttleen jäätikölle ja kävelimme n. tunnin matkan katsomaan jäätikköä ja takaisin, sillä se on kahdessa vuodessa vetäytynyt todella paljon ja kävelymatka sitä katsomaan on kasvanut. Ennen jäätikölle pystyi menemään kävelemään, nyt vain oppaan kanssa.

Ylläolevassa kuvassa pilvet ehtivät jo saavuttaa jäätikön. Vielä 15 minuuttia aikaisemmin myös jäätikön yläosa oli näkyvissä auringonpaisteessa. 

The Landing, Franz Josef Glacier, NZ

Salaatti fetalla ja erilaisilla vihanneksilla & kasviksilla (porkkanaa, retiisiä, sipulia) ja hunajakastike

Söin kevyen illallisen....

Kiwiana (kiivipavlova) Hockey pockey (eli hunaja) -jäätelöllä, kermalla ja passionhedelmäkastikkeella suklaakeksikupissa. (Takana myös sokerista tehty lusikka.)

...jotta jaksoi jälkkäriä! :D Pavlova on hyvin uusiseelantilaista, kuten myös kiivit ja Hockey pockey -jäätelö, joten pakkohan sellaista oli maistaa. ;)

Maisemia junasta matkalla Greymouthista Christchurchiin, josta lensimme Melbourneen. NZ on upea maa! Kannattaa käydä ja varata ainakin 1,5 viikkoa.

Melbourne, Australia

Munakoisoa, mozzarellaa, tomaattikastiketta

Ensimmäisenä päivänä Melbournessa oli Public Holiday... Noh, ei se mitään, moni paikka oli auki. Hyppäsimme Hop on, hop off -bussikierrokselle ja kävimme mm. eläintarhassa. Eläimiä! ^^ Kenguja, norsuja, koalia, tiikereitä... 

Illalispaikkaa sai hiukan metsästää, mutta kuten sanottua, kävely tekee hyvää. En sitten ottanutkaan ylös, mikä oli paikan nimi, mutta se oli italialainen ja istuimme ulkona. :D Otin oheisen munakoisolasganen ja se oli hyvää. Vaikka annos oli melko pieni, se täytti juuri sopivasti.

Viinitilakierros, Balgownie Estate, Bendigo, Yarra Valley (Melbournen ulkopuolella)

Savustettuja kalapyöryköitä (haddock), kaalisalaattia, kukkakaalipyree

Kävimme myös Melbournessa viinitilakierroksella. Lämpimä ilmasto tuottaa lämpimämpiä viinejä, joten esim. Savingon blancit ovat pehmeämpiä verrattuna Uuteen Seelantiin, jossa ne saavat todella paljon hapokkuutta ja kirpeyttä. Lounaaksi syödyt kalapyörykät olivat hyviä.

Dion, Melbourne

Kreikkalainen salaatti & pinaatti ja fetapiiras

Melbournessa on yksi kadunpätkä, joka on täynnä kreikkalaisia ravintoloita, sillä alueella asuu paljon kreikkalaisia maahanmuuttajia. Yhtenä iltana päädyimme siis yhteen niistä. Juuri sopivan kevyt annos.

Pistaasi-, turkish delight- (takana) ja crème brûlée -macarons

Kevyt illallinen mahdollistaa jälkkärin! :D Kävelimme yhden ihanan jälkkärikahvilan ohi, emmekä voineet olla ostamatta jälkkäriksi suuria macaronseja! Pistaasi oli melkoisen mieto, eikä crème brûléekaan ollut ihmeellinen, mutta turkish delight oli tosi hyvä ja maistui juurikin turkish delight -makeiselta! 

Vai voisitko muka ohittaa tämän ikkunan? Ah, macarons! ^^ Ja minkä kokoisia! :D Ikävä kyllä ison koon takia ei noita olisi voinut syödä kuin kaksi maksimissaan.

Muitakin houkutuksia oli tarjolla... Noms.

Quarter, Melbourne

Viimeisenä iltana Melbournessa söimme ihanassa pienessä ravintolassa sivukujalla. Samalla kujalla oli muitakin tunnelmallisia paikkoja. Tämä oli myöhäinen lounas (klo 17), koska olimme heränneet (tai siis minä olin :D ) melko myöhään ja kiersimme maahanmuuttomuseota monta tuntia. Teki hyvää istua alas ja nauttia vaihteeksi siideriä ruuan kanssa. (Noh, join kyllä myös viinilasin ruuan jälkeen. :D )

 Juusto- ja pinjansiemenpiiras sekä paahdettuja sesongin vihanneksia

Vihanneksissa oli joku ihana voimainen kastike. ^^ Ja piirakkakin oli hyvää. Pinjansiemenet antoivat tosi hyvän maun piirakalle. 

Melbourne on kyllä kiva kaupunki. Siellä on Chinatown, museoita, eläintarha, valtavan kokoinen IMAX-elokuvateatteri, hyviä ruokapaikkoja ja se on varsinainen kahvinjuojan paratiisi, sillä kahviloita joka on joka kadulla useampia. 

Matkalla Melbournesta Great Ocean Roadia pitkin Adelaideen näimme koalan nukkumassa puussa. <3

Kaikki varmaan tunnistaa? Kaksitoista apostolia. Tosin niitä oli alunperinkin vain yhdeksän, joista nyt seitsemän on sortunut. Mutta hienonnäköisiä liuskekivimuodostelia koko rannikko täynnä joka tapauksessa.

Deep Blue, Warrnambool

Päivän kala: lohta, vihreitä vihanneksia (herneitä, parsakaalia ja parsaa) sekä sienidianne

Ensimmäinen yöpymispaikka oli Warrnamboolissa, 15 minuuttia kaupungin ulkopuolella. Kävelimme rannan kivillä ennen kuin menimme syömään resortimme vieressä olevan hotellin hienoon ravintolaan. Vaihteeksi taas kalaa, kun päivänä kalana oli lohta. Vihreät vihannekset olivat mainio lisä.

Liköörikahvi eli espressoa, Baileysiä ja kermaa

Tänään oli minun synttärini sekä isänpäivä Suomessa, joten oli aihetta juhlaan! Siksi myös joimme alkuun skumppalasit ja jälkkäriksi piti ottaa kahvi lempiliköörilläni. Mmm, Baileys...

Näkymä Australian tasangoille Hall's Gapista.

Kenguja! Niitä ruokaili hotellimme läheisyydessä jalkapallokentällä. Edessä loikoilee lauman uros, takana naaras, jolla on pieni poikanen (joey) pussissa. <3 Kun naaras on kumartuneena syömään, myös pikkuinen ulottuu syömään ruohoa. :)

Taustalla Sydney ja edessä hieno alus. Sydney oli kaunis kaupunki! Sääli, että meillä oli aikaa siellä vain yksi päivä. Ehdimme siis vain Hop on hop off -kierrokselle ja sitten syömään ensimmäisenä iltana. Onhan sekin jo ihan hyvin.

Pitihän sitä ostaa kuuman päivän viilentäjäksi matcha-punapapu milk tea Chinatownista. ^^ Bubble tea tapiokahelmien kanssa olisi ollut varmaan parempaa, mutta hyvää tämäkin. Matcha on hyvää! ^^ Ostin sitä pussillisen itselleni Melbournesta, sekä kolme 200 g:n pakettia kiinalaisia mochi-herkkuja. :D Muut ostelee vaatteita ja kenkiä lomamatkoilta, mitä leipomistarvikkeita ja erikoisia herkkuja...

Stacks Taverna, Darling quarter, Sydney

Pinaatti, feta, kurpitsa & pinjansiemen salaatti hieman maustetulla punajuuri ja appelsiinivinegretillä

Illastimme sataman vieressä olevassa ravintolassa, jossa alkuun nautimme oluet ja siiderit auringonpaisteessa. Koskakohan seuraavaksi voi syödä illalla ulkona auringonpaisteessa? It might take a while...

Salaatti oli todella hyvä! Pinaatinlehtiä, fetaa, kurpitsaa, pinjansiemeniä... Tätä alan tekemään kotona! Meillä hieman harvinaisemman kurpitsan voi korvata vaikka porkkanalla. Nam.

Curv, Sydney

Avokado-savulohisalaatti

Viimeinen lounas matkalla! Ihana avokado-savulohisalaatti. Aurinko paistoi selkään ja vasempaan käteen niin, että hyvä, etten palanut! Tästä sitten suuntasimme kentälle ja aloitimme n. 21 tunnin matkan kohti kotia.

Australiakin on uskomaton maa! Suosittelen sinnekin menoa, mutta kannattaa ottaa ainakin kolme viikkoa pelkästään sille. Nyt jäi näkemättä Alice Springs ja Uluru (Ayers Rock). Maalla on myös upea, mutta samalla julma historia aboriginaalien julman kohtelun takia. Sillekin kannattaa varata tutustumisaikaa. Itse ainakin aboriginaalien kulttuuri ja historia vaikutti.

Aivan mahtava reissu kaiken kaikkiaan! ^^

Äitienpäiväjuhlintaa Lahdessa

Untamo!

Jahas, tämä Blogger laittaa kaikki postaukset ja luonnokset viimeisen muokkauksen mukaan järjestykseen, joten tämä äitienpäivän postaus oli jäänyt jonnekin jo julkaistujen postien ja uusien luonnosten jalkoihin. Tämä olisi tietysti kuulunut helatorstain postausta ennen, mutta olkoot. Laitetaan se ulos nyt, better late than never. Tuossa yläkuvassa istuu muuten Untamo. Äiti sai sen kummitädiltäni lahjaksi ja minä nimesin sen Untamoksi. Ihana nimi, Untamo. <3

Kattaus

Paikalla Lahdessa äitienpäiväjuhlinnoissa olivat minä, äiti ja kummitätini. Tarjolla erittäin toisiinsa sopimaton ateriakokonaisuus eli alkuun parsamunakasta, sitten kookoksista linssipataa, jälkkäriksi vegaanista suklaajäätelöä ja kahvin kanssa marjaista kääretorttua. (Ja tietysti skumppaa ja valkkaria.) Mitäköhän tästäkin tulee...

Parsa-vuohenjuustopiirakka

Kevät on ihanaa aikaa, koska silloin kaupasta saa parsaa! Ei tarvitse muuta, kuin öljyä pannulle ja valkosipulipippuria (tms. muuta maustetta) pinnalle. Nams. Kun hoksasin, että paistetut parsat maistuvat vieläkin paremmilta (kuten yleensäkin paistetut jutut), niin en oikein enää edes halua keittää parsaa. Ja vuohenjuusto nyt maistuu mahtavalta ihan minkä tahansa kanssa ja se saa jopa ällöt jutut (kuten esim. punajuuren) maistumaan hyvältä. Cheers for that.

Parsa-vuohenjuustopiirakka

Ohje Dollar Friendly Meals -blogista.

Täyte:

450 g parsaa, pestynä ja päät leikattuina

min. 115 g vuohenjuustoa

½ tl suolaa

4 isoa munaa

Pohja:

3,75 dl täysjyvävehnäjauhoja

0,6 dl öljyä

1,25 dl kylmää vettä

½ tl suolaa

Sekoita öljy, suola ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi vähitellen, kunnes taikina juuri ja juuri pysyy muodossa. Peitä ja laita jääkaappiin ½ tunniksi. Asettele voideltuun piirakkavuokaan. Valmista täyte: Laitta uuni 200 asteeseen. Vatkaa munia, suolaa ja vuohenjuustoa, kunnes juusto on enää hiukan kokkareista. Asettele parsat piirakkapohjan päälle ja kaada päälle muna-vuohenjuustoseos. Paista 30-35 minuuttia, tai kunnes päällys on hyytynyt. 

Piirakkaa ja salaattia seesaminsiemenöljyllä

Kookoksinen linssipata

Haluan aina kokeilla kaikkea uutta ja mieluiten mahdollisimman nopeasti. Bongasin netistä ohjeen kookoksisesta linssipadasta ja ajattelin, että sitä olisi kiva tehdä äitienpäiväksi, koska äitikin tykkää linsseistä ja kookoksesta. Jos olisin kärsivällisempi ja haluaisin olla ajattelevaisempi ja tarkempi, olisi säästänyt tämän melko tuhdin ruuan syksyksi ja tehnyt näin keväällä jotain kevyempää, kuten kalaa. Mutta koska en ole enkä jaksa haluta olla, niin tein tätä nyt. :D 

Linssipata oli todella hyvää! Toki se sopii paremmin syksyksi/talveksi, koska se on sellaista "comfort foodia" ja lämmittää, kun ulkona on kylmä. En nyt tätä oikeasti tarjoaisi heinäkuun helteillä, mutta onneksi äitienpäivänä ei nyt niin kauhean kuumaa ollut.

Kookoksinen linssimuhennos

Ohje Kauhaa ja rakkautta -blogista.

(En laita ohjetta tähän, koska se ei jostain syystä millään suostu näkymään kunnollisena. Epic fail.)

Vegaaninen suklaajäätelö

Bongasin netistä myös jälkkärin ohjeen. Ihanaa kylmää herkkua, joka on superterveellistä ihan melkein tahtomattaan! "Jäätelö" sisältää hyviä rasvoja avocadosta eikä yhtään lisättyä sokeria, koska ellei ole ihan tajuton sweet tooth, niin mielestäni mitään makeutusta ei tarvita. Pieni määrä herkkuja kolmelle syntyy siis kuorimalla, paloittelemalla ja jäädyttämällä 2-3 kypsää banaania ja muussamalla ne sitten kahden avokadon ja suolahyppysellisen kanssa tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Lisää 0,6 desiä kaakaojauhetta ja sekoita tasaiseksi. Maista ja lisää makeutusainetta (esim. siirappia), jos siltä tuntuu. Laita pakastimeen ja sekoita massaa 30 minuutin välein nelisen kertaa. Minä jätin tämän lopulta aika löysäksi ja mielestäni herkku onkin parhaimmillaan jääkylmänä, mutta silti melkoisen juoksevana. Tämä jos mikä on ihanaa kesähelteillä. Gotta do this again.

Sitruunaiset juustokakkupalat

Hmm, en enää muista, että mihin tein näitä paloja. Johonkin cheer-juttuun? Eikai... Ennen äitienpäivää taisin olla jossain lauantaina tai perjantaina, jolloin tein nämä, mutten nyt muista kuollaksenikaan, että miksi... Enkä muista ohjettakaan, great. :D

Mantelinen mustikkakääretorttu

Kääretorttua! Se ei ole minun lempileivonnaiseni, koska kääretorttu on minusta melkoisen kuivaa ja vaikka täytteitä nyt voikin vaihdella, niin kääretorttuja on minusta myös tylsä tehdä. Olen kokeillut kerran yhtä suklaakääretorttua, jonka äiti pilasi vaatimalla minua lisäämään taikinaan lisää jauhoja. Jos taikinaan tulee myös suklaata, niin vähempi määrä jauhoja oikeasti riittää. Noh, ei tullut kääretorttua, tuli kakku, koska en pystynyt rullaamaan valmista tuotosta. :D Äiti ei aina tiedä parhaiten...

Mantelinen mustaherukkakääretorttu

Ohje: hs.fi

Loppuun on vielä pakko laittaa kuva minusta äidin ihanat Minna Parikan mustat Raquelit jalassa. Tahtoo kanssa! Tai ehkä sittenkin mielummin ne punaiset tai metallinpunaiset Raquelit. Ja ehdottomasti metallinvihreät Raquelit. Jos vaikka kesällä jostain palkasta repäisisi...? Kävisi vähemmän ulkona ja laittaisi rahaa säästöön ja ostaisi omat Parikat! Tai nyt viimeistään synttäreiksi tai valmistujaisiksi.