Tulisella currylla pakkasta vastaan Memphis Hesarissa

Tämä illallinen tapahtui 9.1.2010

Vege Curry: Paistettua portobellosientä, kasviksia, punaisella currylla maustettua kookoskastiketta ja (minulle ilman) riisiä (12,90 €)

Memphis jälleen kerran! Alanko toistamaan itseäni? Hope not, koska tämän kerran jälkeen en enää mielelläni Memphiksiin suuntaa. Tähän annokseen nimittäin muistaakseni päättyy minun osaltani kokeilemisen arvoiset ruoka-annokset enkä halua käydä samoissa ravintoloissa syömässä samoja annoksia, mikäli voisin käydä jossain minulle tuntemattomassa paikassa. (Hmm, hyvä on, taas siis toistin itseäni…)

Miksi siis päädyin taas Memphisiin? Itse asiassa minun, tutorparini sekä joukkion hytiseviä vaihto-oppilaita (no okei, kyllä me tutoritkin paleltiin ihan kiitettävästi) piti aluksi suunnistaa Mannerheimintien Iguaanaan, mutta se mokoma oli täynnä. Seuraavaksi päätimme kokeilla Aleksanterinkadun Iguanaa, mutta sehän on lopettanut! Aargh! Amarillossa taas olisi ollut pitkä odotus, koska oli lauantai-ilta kyseessä. Okeii, nyt äkkiä ideoita kehiin! Hesarin Memphis onneksi oli lähellä ja saimme vielä pöydänkin. Lisäksi, kun kerroimme tarjoilijalle olevamme hiukan kiireen alaisia (piti vielä ehtiä iltabileisiin), niin saatoimme myös välttää ravintolan tutuksi tulleen hitaan palvelun.

Selailin listaa ja pähkäilin, että tilatako kasviksia vai kalaa ja kasviksia. (Eli siis itse asiassa, nyt kun silmäilen menua netistä, on vielä YKSI annos, jonka vuoksi voin vielä kerran käydä Memphiksessä. :D ) En ollut kauhean nälkäinen, joten päädyin Vege curryyn. Parini veikkasi annosta keitoksi ja siltä se kyllä näyttikin, sillä kasvikset suorastaan uivat punaisella currylla maustetussa kookosmaidossa. Siinä ei tietenkään ollut mitään pahaa, sillä annoksesta tuli ihanan lämmin olo! Slurps! Lisäksi curry oli melkoisen tujua, joten sekin vielä takasi vähän lämmikettä hyistä ulkoilmaa vastaan.

Yksinkertainen ja maistuva annos, nams! Kenties tällaisena rasvakammoisena olisin toivonut hiukan vähemmän kookoskastiketta, mutta aika hyvin sekin lopulta upposi. :) Jos ei tykkää ihan kaikkein maustetuimmasta ruoasta, niin kannattaa ehkä jättää tilaamatta, sillä kookosmaidosta huolimatta punainen curry potkaisee, tosin tällaiselle parkkiintuneen kielen omistajalle potku oli pelkästään mukava. Lyhyesti sanottuna: suosittelen, erityisesti tätä hyistä viimaa ja pakkasta vastaan, brr! Tuo annos vatsassa luulisi pysyvän lämpimänä edes ratikkapysäkille. (Ellei sitten neutraloi vaikutusta jäisille drinkeillä. :D ) Hmm, annosta pitäisi kyllä kokeilla ehdottomasti kotonakin, sen kun vaan ostaa (pakaste)vihanneksia, tölkin kevyt-kookosmaitoa (joo, tiedetään…) ja punaista currytahnaa. Veikkaan, että yhtä hyvää tulee, ja vielä halvemmallakin. Mutta onhan se ravintola aina jonkinlainen elämys, varsinkin hyvässä seurassa.

No niin, muistini siis oli väärässä ja minulla on vielä mahdollisuus mennä Memphikseen ja nauttia siellä ennen kokeilematon annos. (Tosin kun tuota kaloritaulukkoa katsoo, niin alkaa hirvittää… Noh, sitten vaan täytyy käydä salilla/lenkillä aikaisemmin päivällä. ;) ) On aina hyvä olla takataskussa varalla ravintoloita, joita ehdottaa, kun tarvitsee syömäpaikaksi jokaiselle (suht koht normaalisti syövälle) jotakin-periaatteella toimivan ravintolan.

Takaisin Suomessa eli nyt leivotaan joulu!

Pipareita

Kotona Suomessa jälleen! :D Olen nyt yrittänyt totutella taas Suomeen ja suomalaisiin ja lumeen ja kylmään ja pimeyteen noin viikon ajan, sillä palasin kolmen viikon joululomalle viime viikon perjantaina. Ja onneksi olin ottanut lennot juuri ennen kuin sankka, Eurooppaa sekoittanut lumipyry laskeutui Belgiaan! Torstain ja perjantain välisenä yönä LLN:ssäkin satoi lunta muutaman sentin, mutta onneksi lumi ei sentään haitannut lentoja vaan pääsin hyvissä ajoin takaisin kotiin. Ja suoraan suomalaisten vaihtarien läksiäisiin. :D Kolmen tunnin yöunilla ja yhdellä kahvikupilla saa aikaan mielenkiintoisen tilan ihan ilman alkoholiakin kyllä... :) Kiva olla joulunpyhät ja uusi vuosi kotona, mutta kiva on kuitenkin vielä palata näkemään kavereita Belgiaan. Ja kai ne tentitkin tulee hoitaa... Onneksi nyt jouluksi on tädin luokse keski-Suomeen luvattu sellaisia pakkasia, että ulkona ei käydä kuin koiraa kusettamassa (-25:stä -30:een), joten lukemiselle ei ole suurempia esteitä. Mitä nyt silloin tällöin täytyy....leipoa!

Joulupipari

Blogi on ollut vähän tauolla, vaikka periaatteessa olisi juttu Lontoon vegaanipaikasta ja myös synttäri-ilallliselta LLN:stä, mutta palaan niihin myöhemmin, nyt vähän kunnon leivonnaisia ulos! Olipahan kivaa taas päästä leipomaan ja joulun kunniaksi täytyi tietysti tehdä pipareita! Äiti oli ostanut sekä valmista taikinaa että tehnyt omaa, josta sitten väännettiin yhdessä monenmoista peltiä sydämiä, tähtiä ja kuita. Joulu tulee piparintuoksusta kämpässä, mmm... Oheinen pipari syntyi kahden piparin liiallisesta läheisyydestä uunissa ja se piti sitten ihan erikseen koristella. :)

Speculoos-piparit

Tein myös oman taikinan, mutten suinkaan suomalaisia joulupipareita, vaan belgialaisia. Speculoos-keksit ovat belgiassa tosi yleisiä; niitä saa usein cappuccinojen seurana, ja ne maistuvat melko lailla meidän joulupipareilta, koska molemmissa ohjeissa käytetään samoja mausteita (kanelia, kardemummaa, inkivääriä, neilikkaa). Erotuksena meidän pipareihin speculooseihin tulee fariinisokeria eikä mausteita siis keitetä siirapissa. Kaupoissa myydään myös Speculoos-levitettä! Se jos mikä on vaarallisen hyvää! Siis ihan kuin piparitaikinaa, mutta levitettävä muotona. Suoraan lusikalla purkista, ette kuulkaa uskokaan... :D Täytyy vielä tammikuussa tuoda tuota herkkua (vaarallisuuden uhallakin) pari purkkia kotiin talvisia leivonnaisia (tai muita hetkiä) varten. Sitä saa 400 ja 700 gramman purkeissa, varmasti tulee mukana tuo isompi. ;)


Oma kokeiluni ei onnistunut ihan niin kuin toivoin, koska tuplasin ohjeen. Alkup. ohjeeseen kun tulee ½ muna ja kuka nyt sellaista alkaa laskemaan? Omasta mielestäni kyllä tuplasin kaikki muutkin aineet, tosin käyttämäni jauhot olivat täysjyvävehnäjauhoja... Joka tapauksessa kekseistä tuli melko kovia vaikken laittanut kaikkia jauhoja, mutta uuni taisi olla liian kuumalla... Nämä siis paistetaan 170 asteessa verrattuna normipipareihin n. 225:een. Mutta kyllä näitä nyt syö ennen kuin selkäänsä ottaa! :D Jos ei muuta, niin onpahan keksejä ensi kevään juustokakkujen pohjaksi. ;) Ja ainahan keksit pehmenevät säilytyksessä.

Speculoos
ohje: Elle à table nro 73 Novembre-Decembre 2010
(ohje siis tuplana; jauhomäärää ei kannata hurauttaa taikinaan kaikkea)

200 g pehmeää voita/margariinia
ripaus suolaa (meidän rasvoissa on kyllä jo ennestään suolaa, joten suolalisää ei välttämättä tarvitse)
200 g tummaa fariinisokeria
20 g maitoa (n. 3 rkl)
60 g hienoasokeria
400 g jauhoja (ei kannata heti lisätä kaikkea)
1 muna
(ohjeessa laitetaan ripaus mausteita, mutta minusta voi laittaa ihan reilusti teelusikalliset tai vähän enemmänkin):
kanelia, neilikkaa, kardemummaa, inkivääriä
ripaus valkopippuria
1 ½ tl leivinjauhetta

Sekoita rasva ja sokerit yhteen kulhossa vispilällä tai sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lisää maito ja muna. Lisää seuraavaksi jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe sekä mausteet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, kääri tuorekelmuun ja anna jäähtyä jääkaapissa ½ tunnin ajan. Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen ja kaulitse taikina parin millin paksuiseksi levyksi kevyesti jauhotetulla pöydällä. Ota taikinasta muotiolla pipareita ja paista uunin keskitasolla 15-20 min. (Tarkkaile uunia n. 10 minuutin jälkeen, sillä piparit eivät todellakaan saa paistua liikaa! Muuten niistä tulee kovia tai pahimmassa tapauksessa ne kärtsää. Uunissa on eroja ja aika riippuu myös pipareiden koosta.) Jäähdytä ja nauti.

Speculoos-brownie

Toin puoli purkillista Speculoos-tahnaa Suomeen tarkoituksena käyttää sitä brownies'hin. Ja niin teinkin. Käytin Smitten Kitchenin maapähkinäbrownies-ohjetta, jonka tein viime kesänä kaverin syndeille ja jonka havaitsin hyväksi. Ihan sama ohje, mutta maapähkinävoin sijasta Speculoos-tahnaa. Se toimi maapähkinävoin sijaisena erittäin hyvin, mutta sen maku on paljon miedompi, joten kuorrutteen suklaa pääsi kyllä dominoimaan browniesien makua aika lailla. Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla yhtä jäädykettä iskän synttäreille jälkiruuaksi. Tai speculoos juustokakku, onhan noita ohjeita...;)

Leivonnaisella on vähän pääsiäismäinen ilme keltaisine Jelly Beans-koristeineen (Pina Coladan-makuisia), mutta ostin ne Lontoosta ennen kuin tuliaissuunnitelmat menikin uusiksi ja niille piti saada muuta käyttöä. Kuvitellaan, että ne on tähtiä tummalla joulutaivaalla. ;)

Joulubrownies

Pähkinä-hedelmäkakut

Joka joulu teen isovanhemmille/muulle perheelle joululeivän, mutta löydettyäni viime kesänä ihanan kuivattu hedelmä-pähkinäkakun ohjeen Tastespottingista, päätin tehdä ohjeen mukaan joululeivonnaiset isovanhemmille ja tädille. Ohje on sikakallis, koska siihen tulevat hedelmät ja pähkinät maksaa maltaita (ostin niitä kahteen leipään yli kilon!), mutta jouluhan on antamisen aikaa, joten viis rahoista! Kunnon energiapommikin kakku on, ja yhdellä slaissilla pärjää pitkälle. Tosin kakusta on hankala isojen pähkinöiden takia leikata ohuita siivuja, joten väistämättä tulee otettua iso pala... ;) No, pähkinäthän on terveellisiä. Ohje: Baking Obsession. Tällä kertaa en käyttänyt taateleita, vaan neljä pussia Pirkan pähkinä- ja manteli-pähkinä-mixejä, 500 g kuivattujen hedelmien sekoitusta (mm. banaania, inkivääriä ja papaijaa), kuivattuja karpaloita, sekä vielä yhtä pähkinämixiä. 

Maailman helpoin suklaa-fudge...ja myös toimivin sellainen!

Minulle jäi vispikerman persuus jäljelle brownieseista ja koska mottonihan on "Waste not", niin mietin kuumeisesti, mihin sen persuuksen käyttää. Mieleen välähti ajatus fudgesta, mutta koska minulla tuntuu aina olevan huonoa tuuria fudgen kanssa (lähes aina liian löysää!), niin en heti halunnut ryhtyä sitä kokeilemaan... Onneksi kuitenkin löysin helpoksi mainostetun ohjeen netistä, ja koska kaikkia aineita sattui kaapeista kerman lisäksi löytymään, kokeilin sitä. Tai no, 1/3 kuppia kermaa on 0,83 desiä ja minulla oli 0,75 desiä, mutta ohjeen hienoinen sovellus onnistui! Fudgesta tuli loistavaa! Se jämähti todella nopeasti parvekkeella ja oli hyvin leikkautuvaa melkoisen pehmeänäkin. Score! :D Ei tarvetta tiivistemaidolle tai vaahtokarkkitahnalle tai karkkilämpömittarille tai tuntien keittämiselle.

Olen vihdoin löytänyt SEN fudge-ohjeen, woot woot! Nyt tiedän, mihin kaikki vispikermapurkkien loput tulen käyttämään! :D Ensi kerralla vain kokeilen ohjetta tummaan suklaaseen. Nyt meni 300 grammaa iskän ostamia Fazerin maitosuklaakonvehteja. Piti sanoa heti iskälle, ettei kuvittele minun tuhonneen koko pakkausta, vaan että tein niistä fudgea. :D Muutoin olisi tullut sanomista... Onneksi perheen toinen herkuttelija hyväksyi uusiokäytön ja joulurauha ei vaarantunut. ;) Vien fudget mukanani tädin luo eli ns. vahinko kiertämään.

Iisi Suklaafudge:
ohje: About Candy.com

340 g suklaata
0,83 dl kermaa
0,83 dl vaaleaa maissisiirappia (käytin ruokosokerisiirappia, joten eiköhän mikä tahansa siirappi kelpaa)
2,5 dl tomusokeria
0,83 dl murskattuja pähkinöitä
1 tl vaniljasokeria

Voitele neliskanttinen, n.  20 x 20 cm vuoka. Kaada kerma ja siirappi paksupohjaiseen kattilaan ja anna kiehua minuutin ajan. Laske sitten lämpötilaa ja lisää suklaapalat koko ajan sekoittaen, kunnes suklaa on täysin sulanut. Ota kattila pois liedeltä ja lisää tomusokeri, pähkinät sekä vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi ja kaada vuokaan. Tasoita pinta ja anna jäähtyä. Leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi ja kääri vaikka sellofaaniin ja anna lahjaksi. PS: Jos kotoa löytyy hauskanmallinen jääpalamuotti, niin massa kannattaa lusikoida siihen ja saa aikaan hauskoja suklaita. Aion kokeilla ohjetta seuraavan kerran sydämenmuotoiseen jääpalamuottiini. Ja olen myös ostanut Titanic ja jäävuori-jääpalamuotin, siitä vasta hauskoja fudgeja syntyy. :D

Paras fudge! <3

Jouluna leivotaan ja kokataan taas! Suunnitelmissa on ainakin kurpitsavanukas (Lontoosta asti raahatusta kurpitsasoseesta), kastanjapaistokset (LLN:stä tuodusta kastanjasoseesta) ja myös karpalo-valkosuklaajäätelöä! Olen aina halunnut kokeilla jäätelöä ja koska vanhemmat innostuivat viime viikon Hesarin ruokatorstaissa olleesta ohjeesta, niin nyt pääsen toteuttamaan haaveeni, woot woot! :D Pakkanen ainakin pistää sisähommiin ja siinä Project Managementin ja Comportement du consommateurin välissä voi ihan hyvin tekaista pari litraa jäätelöä... ;) Tummaa suklaata vetäytyy nyt (lääkärin kautta tosin) joulun viettoon ja palaa asiaan taas mitä luultavimmin kuitenkin vielä tämän vuoden puolella. :) Toivotan siis kaikille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua rakkaitten ihmisten sekä hyvän ruuan ja juoman parissa! Joyeux Noël à tous!

Isänpäivä 8.11.09

Isänpäivänä oli taas perinteen mukaisesti vuorossa isänpäivälounaan valmistus äidin kanssa rakkaalle iskälle! <3! Tänä vuonna olikin tiedossa oikein pitkän kaavan mukainen lounas, sillä perinteisten kolme ruokalajia+kahvikakku-astetelman sijaan söimme neljä ruokalajia ja tarjolla oli vielä kahta eri kahvikakkua! Vuodet lisääntyy ja panokset kovenee! Mahalaukku venyy vuosi vuodelt myöskin, kenties… ;)

Heitin iskän kanssa aamupäivästä kävelylenkin ja sitten kävimme äidin kanssa hommiin! Iskä meni vaihtamaan vanhaan autoon talvirenkaita, ja kun tulin keittiöön, äiti kysyi, kuulinko, mitä iskä oli sanonut. Vastasin, että en kuullut ja äiti sanoi, että iskä oli sanonut jääkaapissa olevan skumppapullo ja että voisimme avata sen. Ja minä en ollut kuullut kehoitusta avata skumppapullo! Hmm, ehkä tilanne ei siis ole niin paha, kuin olen luullut. ;) Teimme siis äidin kanssa työtä käskettyä ja avasimme pullon Cristal Cavaa. Ruuanlaitto on aina mukavampaa skumpan kanssa… Siis tiettyyn rajaan asti, tietenkin. ;) Iskäkin liittyi seuraamme ja ehti vielä kaataa itselleen lasillisen skumppaa kilistääkseen meidän kanssamme. Iskälle!

Amuse bouche eli keittiön tervehdys: Rapucocktail

Alkuun siis rapucocktail omena-, sipuli- ja avokadolohkojen kera hapanimeläkastikkeella maustettuna. Löysin ohjeen melko tuoreesta K-Kauppojen Pirkka-lehdestä ja tiesin heti löytääneeni juuri passelin ohjeen. Ohje on helppo, ainoa vaiva on saada kaikki liha irti ravuista. Katkaravut toimivat tietysti samalla lailla. Sitruunanmehu taas estää avokadoa tummumasta ennen aikojaan. Pehmeän avokadon, happaman ja omenan, sitkeähkön katkaravun, sipulin ja hieman tulisen itämaisen kastikkeen yhdistelmä sopii todella hyvin yhteen! Keittiölle ensimmäinen piste.

Avokado-omena-carpaccio

resepti: K-Ruoka Pirkka 45/2009

4 annosta

1 salottisipuli

1 omena

1 avokado

½ limetti

½ pss (à 180 g) sulatettuja pakastekatkarapuja

½ dl chilikastiketta

Koristeluun: kirsikkatomaatteja ja tuoreita yrttejä

Hienonna sipuli, kuori ja pilko omena, kuori ja halkaise avokado sekä poista kivi. Leikkaa myös avokado kuutioiksi ja purista limetin mehu avokado- ja omenanpalojen päälle tummumisen estämiseksi. Asettele palat tarjoiluastioihin ja ripottele pinnalle sulatetut katkaravut. Sekoita silputut sipulit chili-kastikkeen joukkoon ja lusikoi kastiketta annosten päälle. Koristele kirsikkatomaateilla ja yrteillä.

Sienikeitto

Sienikeitto on hyvin yleinen alkuruoka meidän porukan kesken, ollaan sitten syömässä juhlan kunniaksi tai muuten vaan laitetaan ruokaa. Sienet on hyviä! En ollut taas vähään aikaan syönyt sienikeittoa, joten sitä halusin ehdottomasti tehdä isänpäiväksi. Sienet jakavat aika hyvin ihmisiä niiden limaisen rakenteen vuoksi (eikä torvisienistä tehty keitto ole kovin kauniin väristäkään…), mutta minä olen niistä oppinut pitämään. Sienikeitto oli, jälleen kerran, ihanan pehmeää ja sakeaa ja tuhdin sienimäistä. Lämmin keitto sopii mainiosti syyspäivien ruokalistalle.

Sienikeitto

(hyvin vapaasta muistista kaavittu ohje)

n. viidelle

1 tl

n 6 dl paloiteltuja (tuoreita tai pakastettuja)sieniä

kasvisliemikuutio

vettä

vehnäjauhoja

ruokakermaa n. 2 dl

yrttejä

Jos sienet ovat tuoreita, paloittele ne ja paista pannulla nesteen saamiseksi pois. Jos ne taas ovat pakastettuja, laita ne suoraan kattilaan ja anna sulaa. Lisää vettä ja leimikuutio. Anna kiehua muutama minuutti keskilämmöllä ja lisää sitten jauhot, jotta seos sakenee. Keitä vielä muutama minuutti ja lisää sitten ruokakerma. Anna kermakin kiehahtaa vielä muutama minuutti. Lisää vettä, jos keitto tuntuu liian sakealta.

Muikkupatee

Pääruoka olikin sitten hieman pidemmän mietinnän takana, koska en enää syö edes kanaa, alkupaloissa oli jo rapuja enkä nyt jotenkin jaksaisi kalaakaan… Äiti sanoi iskän pitävän muikkupateesta ja niinpä päädyimme siihen. Muikkuja ja pekoniviipaleita kerroksittain uunivuokaan ja uuniin. Kyllä minä kaivoin pari muikkua lautaselle pekonin alta, mutten kyllä oikeastaan pahemmin edes pidä kyseistä kalasta. Ja vähemmän pekonin kanssa. :D Jos pidät muikuista ja/tai pekonista, kannattaa kokeilla. Nopea ja näppärä ohje.

Muikkupatee

(melkein tuulesta temmattu resepti, mutta äiti vastasi tästä ruokalajista. Näin se about kuitenkin meni:)

pari pakettia pekonia

perattuja muikkuja

margariinia vuoan voitelemiseen

Voitele pitkulainen uunivuoka. Lado vuokaan ensin pekoniviipaleita niin, että niiden päät tulevat vuoan reunojen yli. Lado sitten kerros kerrokselta vuorotellen perattuja muikkuja ja pekoniviipaleita. Käännä lopuksi pekoniviipaleet muikkuviipaleiden päälle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. En ole varma ajasta, joten tarkkaile tilannetta.

Parsakaalia, papuja, pakastevihanneksia, pari muikkua

Kuten annoksestani näkee, sain kyllä koottua tarpeeksi ison annoksen ilman lihaisaa pääruokaakin! Papujakin paistoimme vielä, plus parsakaalia ja pakastevihanneksia, joten ei ainakaan ollut kasviksista pulaa! Nam nam, varsinkin pavut maistuivat ihanilta, kun paistoimme ne reilusti valkosipulissa!

Kinuskikastike valmistuu

Iskä on yksinkertaisten (eli jos minulta kysyy, niin välillä vähän tylsien…) asioiden ystävä ja esimerkiksi karpalot ja kuuma kinuskikastike ovat hänelle aivan riittävä jälkiruoka. Hmph! Missä on pannacotat, creme brûlét, mousset, vaahdot, edes jäädykkeet? No jaa, marjat ovat ainakin terveellisiä… :D Ja sainpahan sentään kokeilla kinuskikastikkeen tekoa, joka on about yksi maailman helpoimmista kastikkeista. Ja itsetehtynä tietysti paljon parempaa, kuin kaupan valmistuote. En yleensä käytä kinuskikastiketta, mutta tätä oli pakko maistaa.

Kinuskikastike:

(sama K-Ruoka Pirkka)

2 dl kuohukermaa

2 dl fariinisokeria

1 rkl voita/margariinia

Keitä kermaa ja fariinisokeria hiljalleen kattilassa välillä sekoittaen n. 15 minuuttia kunnes seos sakenee. Kinuski on valmista, kun vesilasiin pudotettu kinuskitippa jähmettyy. Lisää lopuksi rasva. Tarjoa lämpimänä jäätelön tai jäisten marjojen kera.

Lumikarpalot

Meidän lumikarpalot ei ihan onnistuneet. Niiden idea on siis pyöritellä jäisiä karpaloita ensin munanvalkuaisessa ja sitten tomusokerissa, jotta karpalot saadaan näyttämään puuterilumen peittämiltä. Äiti sai myöhemmin käsiinsä tarkemman ohjeen, jonka avulla tomusokeri olisi varmaan tarttunut paremmin marjoihin. Me pyöriteltiin marjat lautasella, mutta ne nyt olisi varmaan kannattanut laittaa tomusokeria täynnä olevaan pussiin ja ravistella. Nyt sokerikerros oli hyvin ohut, mutta eipä isänpäivänä nyt niin kauheasti lunta maassa ollutkaan. :D Ja lisäksi kinuskikastike kyllä oli ihan tarpeeksi makeaa, joten tomusokerin tuomaa makeutta ei itse asiassa olisi edes tarvittu. Raikas jälkkäri joka tapauksessa!

Lumikarpalot

karpaloita

munanvalkuainen

tomusokeria

Pyörittele karpaloita kauttaaltaan munannvalkuaisessa ja laita ne sitten tomusokeria sisältävään muovipussiin. Pyörittele pussia kunnes marjat ovat kauttaaltaan tomusokerin päällystämät.

Niin kauniin väristä, että voisi melkein mehuna tarjota

Iskä oli myös kokeillut valmistaa itse vadelmalikööriä, sillä olimme tehneet sitä ensi kerran viime vuonna ja tulos oli ollut hyvä! Silloin tosin annoimme liköörin olla maustumassa ehkä hivenen liian kauan, melkein puoli vuotta, joten maku oli aika vahva. Tällä kertaa päätimme tislata liköörin jo kuukautta aikaisemmin. Prosessi on helppo ja tulos taattu! En ihan muista tarkkoja suhteita viinalle, marjoille ja sokerille, mutta ne riippuvat myös paljon omasta mausta. Haluaako alkoholin maistuvan enemmän vai haluaako makeampaa likööriä…

Meidän likööristä ainakin tuli makeaa! Suutuntuma on melkoisen tuhti ja paksu, alkoholia ei kauheasti alta maista. Ja mikäs sen parempaa, ainakin minun mielestäni. ;) Tämä on jälkkäri jo itsessään, koska tätä ei todellakaan tee mieli juoda enempää kuin yksi snapsi…tai okei, ehkä kaksi.

Pistaasi-brownies

Niin, se kakku. Tulin tosiaan katumapäälle lauantainaamuna ja varustauduin siis pistaasipähkinöillä ja tummalla suklaalla, joiden avulla sitten valmistin lauantai-illalla äidille tajuttoman ihanan, suussasulavan ja ah-niin-suklaisen pistaasipähkinä-browniesin. Brownies jäi sisältä niin kosteaksi, että leikatessa sisus alkoi valua astiaa…apua! Nyt se kaikki tulee ulos! Lusikka apuun, mmm…

Gooey goodness…

Viimeinen jälkkäri oli kyllä piste iin päälle ja myöskin viimeinen niitti sokerikoomaan vajoamiselle. Huh! Mutta oli se vaan niin ihanaa, että pakko sitä oli vielä maistaa omankin täytekakkupalan jälkeen. Itse asiassa, brownies oli parempaa! Damn! Tätä täytyy tehdä uudestaan!

Suosittelen ehdottomasti ohjetta, kunhan leivoksen muistaa jättää sisältä vielä kosteaksi. Makeutta taittamaan voi tarjota kermavaahtoa (makeuttamatonta!) tai vaniljajäätelöä. Pistaasien tilalla voi tietysti käyttää manteleita tms. pähkinöitä tai jättää ne pois, mutta minä kun RAKASTAN pistaaseja, niin niitä nyt olisi voinut laittaa koko leivoksen täyteen! Mmm, tätä herkkua on itse asiassa vielä iskän pakkasessa odottamassa melkoinen pala… Jos sitä vaikka voisi tarjoilla itsenäisyyspäivän juhlinnan lomassa? Aika paljon tulee kyllä olemaan ruokaa tarjolla, mutta who knows… 

Tahmea pistaasi-brownie

alkup.resepti: Suklaa, 365 vastustamatonta makuelämystä

175 g margariinia kuutioituna+ekstraa vuoan voiteluun

2 rkl kaakaojauhetta

250 g (2½ dl) hienoa sokeria/fariinisokeria

hyppysellinen suolaa

2 munaa kevyesti vatkattuna

1 tl vaniljasokeria

150 g (2½ dl) vehnäjauhoja

125 g tummaa suklaata rouhittuna

100 g pistaasipähkinöitä rouhittuina

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele n. 23 senttinen (pitkulainen) kakkuvuoka. Voitele pohja margariinilla ja vuoraa se leivinpaperilla. Jätä leivinpaperia reunojen yli. Kuumenna voita, kaakaojauhetta ja sokeria pienessä kattilassa matalalla lämmöllä, kunnes margariini sulaa. Ota levyltä ja laita sivuun jäähtymään. Kun seos on jäähtynyt, lisää munat, suola, vaniljaesanssi, jauhot ja suklaarouhe ja sekoita hyvin puulusikalla. Sekoita joukkoon pähkinärouhe, kaada vuokaan ja paista uunissa 15-20 minuuttia alatasolla. Testaa kypsyys 15 minuutin jälkeen työntämällä pitkä tikku brownien läpi. Kakun kuuluu olla kiinteä reunoilta, mutta pehmeä sisältä. Yritä hillitä itsesi ja anna kakun jäähtyä täysin ennen leikkaamista. :D

Isänpäivälounas oli, once again, onnistunut! Oli juomaa, ruokaa, suolaista, makeaa, kahvia, hyvää seuraa… Ja pakkohan tämän kaiken päälle oli vielä juosta pari kertaa Töölönlahden ympäri. Miten se on, että sokerihumalassa sitä kyllä jaksaa juosta, mutta muuten keksii mielellään muita liikuntamuotoja? Pah. Tai sitten suklaa vain on ja pysyy parhaana lenkkiboosterina. Gain a few, lose a few (less).

La vie en delicious à Paris! Part trois

Aperitiivit</strong>

Viimeistä Pariisin postia viedään! Uskomatonta, että matkasta on jo kuukausi... Lauantai-iltana suuntasimme siis iskän kanssa kohti Montmartren kukkulaa ja Sacre Coeur-kirkkoa. (Kirkon nimi on muuten Pyhä Sydän suomeksi, blog.huom.) Jouduimme odottelemaan äkillisen ukkoskuuron laantumista ensin metron sisäänkäynnin suojissa ja sen jälkeen läheisessä brasserie'ssa. Mai Tai minulle, Calvados ja cappuccino iskälle.

Loman rypäle: Chardonnay

Kirkolla käynnin jälkeen lähdimme etsimään illallispaikkaa ja sitä saimmekin sitten etsiä! Haahuilimme jotenkin koko ajan alueella, jossa ei ollut paljon ravintoloita tai jos oli, niin ne eivät sitten olleet millään mieleisiä molemmille. Lopulta, varmaan tunnin kävelyn jälkeen löysimme sopivan paikan ja vielä ihan metron vierestä. En ottanut sisäänkäynnistä kuvaa (olin kait niin hyvilläni, että vihdoin löytyi sopiva ravintola!), että vain marssimme sisään. Koska läheinen metro oli nimeltään Saint-Georges, esiintyi se myös ravintolan nimessä. Sentään jotain muistan. :D

Ravintola oli kahdessa kerroksessa ja valitsimme paikat toisesta kerroksesta. Myös keittiö sijaitsi yläkerrassa. Tilasimme alkuun taas pullollisen valkoviiniä, Chardonnay'tä, joka olikin ns. loman vakiorypäle. Iskä otti kerran punaviiniä, mutta muutoin jaoimme aina Chardonney-pullon. Se on lempirypäleeni, joka ei vielä ole koskaan pettänyt.

Vihreät pavut

Melko tuhdin lounaan jälkeen ei tehnyt mieli kauheasti syödä enää illalla, joten tilasin alkuun pelkät vihreät pavut. Tosi kulinaristista! :D Iskä otti taas etanat, olisi varmaan pitänyt munkin, Pariisin kunniaksi...

Salaatti juustolla

Pääruuaksi valitsin, yllätys yllätys, salaatin! Mozzarella-salaatin ollakseni tarkka. Salaattia, tomaattia, oliiveja, paprikaa, anjoviksia ja mozzarella-juustoa nyt ainakin siinä oli. Ihan jees annos, muttei siis todellakaan mitään gourme'ta ja ehdottomasti kalpeni edellisten illallisten rinnalla. Noh, ainakin sain kevyt illallinen-toiveeni täytettyä, sentään joku ilta... ;)

Iskä taisi ottaa jotain lihaa, josta en edes ottanut kuvaa, sillä annos muistutti perunalohkoineen ja lisukesalaatteineen ihan huoltamoketjun annokselta. Hmm. Ruoka siis oli ihan hyvää, muttei edellisten paikkojen veroista eikä nyt todellakaan tunnin etsinnän arvoista. Emme edes ottaneet jälkkäreitä, mutta onneksi se asia korjaantui seuraavana päivänä...

Manteli-croissantit</strong>

Toisen hotelliaamiaisen jälkeen päätimme katsastaa Eiffel-tornin, sillä aikaa ei ollut kauaa, ennen kuin piti lähteä juna-asemalle. Päätimme istahtaa cappuccinoille läheiseen kahvilaan (elämäni kallein cappuccino, 6,5 euroa!!), jonka nimessä oli tietysti Eiffel. Nähtyäni vitriinissä mantelilastuilla kuorrutetun croissantin oli minun pakko maistaa sellaista ja niinpä tilasin sellaiset minulle ja iskälle. Pari lempi ruokabloggaajaani ovat hehkuttaneet mantelicroisantteja useasti, joten ihan uteliaisuudesta oli pakko kokeilla. ;) Ja onneksi kokeilin! Croissantin sisällä oli jonkinlainen vaniljainen makea täyte, jonkinverran suklaahippuja ja päällä mantelilastuja ja tomusokeria. Mmm! Varsinainen sokeripommi. :) Miinuspisteitä tosin melkoisen pehmeästä pohjasta. Se vaikutti melkein raa'alta, mutta oli varmaan (ainakin toivottavasti!) vain istunut vitriinissä jonkin aikaa. Onneksi päällysosa oli sentään ihanan lehtevä. Paras leivonnainen! Ja korvasi järkyttävän hintaisen juoman. :D

Salaatti+kasvispiiras

Ja pitihän sitä vielä saada murua leuan alle ennen kotimatkaa. Lounastimme hotellin lähellä olleessa Tex Mex-tyyppisessä ketjuravintolassa. Valitsin kasvissalaatin, jonka mukana tuli myös herkullinen kasvispiiras. Melonia, retiisejä, artisokansydämiä, kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja... Nams! Piirakka taas sisälsi lehtitaikinaan käärittynä grillattuja vihanneksia, mm. paprikoita.

Voileipiä

Iskä valitsi kolmiovoileipäannoksen. Muistaakseni sisällä oli tomaatin ja salaatin lisäksi kanaa. Ja nälkä (jos sitä nyt mahti-croisanttien jälkeen edes oli) lähti.

Suklaata!

Ja pakkohan tämä(kin) posti on päättää suklaaseen! :) En syönyt Pariisissa yhtään suklaata, joten pakkohan asia oli korjata, vaikka sitten juna-asemalla. Ostin neljä varmaan isointa konvehtia pienestä suklaapuodista kotimatkalle. Sisältivät mm. pistaasimarsipaania (toinen konvehti vasemmalta;yök, ikävä yllätys joten söin vain suklaakuorrutteen), riisimuroja (iso möhkäle) kahvin makuista ganachea (oikeinpuolimmaisin pala). Näiden avulla parin tunnin junan odotus asemalla taittui paljon joutuisammin. :)

Pariisin reissu oli siis upea! Mahtavaa ruokaa ja juomaa sekä ihanaa arkkitehtuuria ja kaunista kaupunkikuvaa! Myös matkaseura oli loistava; aivan täydellinen breikki LLN-elämään, siis. Jos siis et ole vielä Pariisissa käynyt, niin hopi hopi matkaan! Ehtii vielä joulumarkkinoille, ja joku vuosi minä kyllä aion viettää joulun Pariisissa!

Les delices de Paris, part deux

Vins & Terroirs

Bonjour encore à Paris! Ah, olisinpa edelleen siellä enkä viluisessa Louvain-la-Neuvessa! Viluinen Pariisikin olisi kivempi. (Joten tässä vaiheessa voi esittää kysymyksen, miksi ihmeessä laitoin Belgian vaihtokohteena ennen Pariisia? En itsekään enää edes tiedä...) Mutta asiaan! Perjantai-iltana olimme päättäneet iskän kanssa illastaa latinalaisessa korttelissa eli 5:nnssä ja 6:nnssa kaupunginosassa. Kiertelimme katuja ja ihastelimme (tai ainakin minä ihastelin) kahviloista, brasserie'sta ja muista liikkeistä tulvivia lämpimiä valoja. Muutaman ravintolan menun katsastettuamme päädyimme oheiseen Vins & Terroirs -paikkaan. 

Katkarapualkupala

Pitää tästä lähin ruveta aina kirjoittamaan ulkomailla tilaamani ruokien nimet ylös! Eikä ole mielessä ensi kertaa... Tilasimme molemmat alkuun katkarapuja, jotka ikävä kyllä saapuivat aivan liian ison kastikemäärän kanssa. Jopa iskän mielestä soosia oli liikaa, mutta toisaalta, sana "sauce" eli "kastike" oli esiintynyt annoksen nimessä joten olisi ehkä kannattanut miettiä vähän... Hyvää annoksessa oli katkarapujen alta paljastunut avocado. Nams! Ilman kastiketta annos olisi ollut mukavan raikas. Nooh, se on se kielimuuri...

Kasvislautanen: mm. kasvispiiras, perunoita, papuja, sieniä sekä porkkanaviipaleita

Onneksi alkupalat pelasti (sekä hyvä viini, että) ihana kasvislautanen! Vins &amp; Terroirs'n versio oli vieläkin parempi kuin torstainen kasvisruoka, sillä tässä versiossa oli mukana suussasulava kasvispiiras. Sen täytteestä ei ole enää muistikuvaa, mutta hyvää se oli! Samoin kuin muutkin mukana olleet kasvikset. Näistä annoksista oppii, että aina ei tartte maustaa kasviksia polttavan tulisiksi vaan myös niiden omat maut ovat toimivia.

Ankkaa taas muistaakseni

Olisiko iskä taas tilannut ankkaa? Himputti, ehdottomasti annosten nimet tästä lähin ylös! Joko ankkaa tai jotain lihaa, mutta mukana tullut sesaminsiemenkastike oli hänestä niin hyvää, että hän oikein pyysi sitä lisää. Ja hyvää se kyllä olikin. Hmm, siitä saisi varmasti mainion salaatinkastikkeen pohjan... *merkkaa muistiin*

Creme brûlée

Iskä tilasi listalta kermapaahtovanukkaan, joka oli kermaisen makea. :D Pinta oli mukavan rapea ja sisältö pehmeä, muttei mitenkään maatajärisyttävän upea makuelämys. Perushyvää. P.s. oletteko nähneet Amélie-elokuvan? Siinähän Amélien lempiasioita oli paahtovanukkaan kuoren rikkominen lusikalla. :)

Maailman paras jälkiruoka: Suklaamacaron ja suolainen karamellijäätelö

Minun ei ensin pitänyt tilata mitään, mutta niin vain siinä kävi, että tilasin kuitenkin. Ja onneksi tilasin, sillä sanat eivät riitä kuvailemaan oheisen suklaamacaron-suolainen karamellijäätelö-annoksen ihanuutta! "Suolaista jäätelöä?" te sanotte. Jep. Suolaisen ja makean yhdistelmä on aivan taivaallinen (siksi yhdistelmä suklaa ja suolakiteet ei ole mitenkään tavaton) ja nyt vasta sen itse asiassa huomasin! Pieni suolaisuus sopi aivan uskomattoman hyvin karamellijäätelön kanssa yhteen ja iso suklaamacaron (tai itse asiassa kaksi) oli piste iin päälle! Jokaisen kalorin arvoinen, mon dieu! Kumpa tuota jäätelöä saisi Suomesta! Onneksi sitä kuitenkin saa LLN:stä ja olenkin sitä jo synttäreiden kunniaksi kerran maistanut. Pitänee vielä käydä syömässä ennen kuin palajan Suomeen... ;)

Vin & Terroirs
"Cuisine Gourmande de Tradition À la Découverte de Vins de Propriété"
66, rue Saint André des Arts
75006 Paris
alue: St. Germain des Prés
lähin metro: St. Michel

Illallisen jälkeen kiertelimme vielä vähän 5:nnen ja 6:nnen korttelin alueella ja istahdimme vielä viinilasillisille, olisiko jopa ollut Café Fioren lämmitetylle terassille. Vastapäätä sijaitsi kuitenkin Brasserie Lipp, joka on erityisesti poliitikkojen suosiossa. Emme siis nähneet poliitikkoja, mutta joka tapauksessa. Lähes kaikkien brasserien terassit olivat lämmitettyjä, joten ulkona saattoi istua myöhäänkin. Eikä ilmakaan ollut liiemmin kylmä, varsinkaan, kun yllä oli iskän tuoma talvitakki. :)

Salaatti à la Nicoise

Seuraavana päivänä kirpputori- ja shoppailukierroksen jälkeen pysähdyimme lounaalle johonkin ravintola-baari-yhdistelmään (pahoittelut, kuva puuttuu taas...) lähelle Chaussée d'Antin La Fayetten metroasemaa. Minä valitsin nizzalaisen salaatin, joka on siis salaatti tonnikalalla, perunalla, anjoviksilla, keitetyllä munalla, vihreillä pavuilla, oliiveilla ja muilla salaattiaineksilla. Annos oli isompi, kuin mitä odotin! Mutta shoppailukierroksen jälkeen olikin jo nälkä, joten eipä annoksesta nyt paljoa jäljelle jäänyt. Olisi tietysti ollut hienoa, jos tonnikala olisi ollut ihan tuoretta, mutta silloin annos olisi ollut sen verran kalliimpi, etten välttämättä olisi sitä edes tilannut. No, purkkikamakin menee, kun on tarpeeksi muita parempia aineksia ympärillä. :)

Munakas

Iskä tilasi munakkaan, joka maistui myös. Paikka oli mukava ja melkoisen suosittu, sillä kahden aikaan tarjoilijat saivat todella juoksennella paikasta toiseen kantaen juomia, annoksia ja huudellen välillä tilauksia keittiöön. Meidän tarjoilijamme joutui vielä kysymään kertaalleen tilaukset ja sitten toi meille aluksi vahingossa punaviinit valkoviinien sijaan. Kiiressä sattuu kaikenlaista, mutta siinä tapauksessa olisi parempi kirjoittaa tilaukset ylös. No, joka tapauksessa onnistunut lounas kivassa paikassa. Ainakin jalat sai levähdystauon. :)

Lounaan jälkeen suunnistimme Champs Elysées'lle vähän ikkunaostoksille, ennen kuin kävimme kahvilla (Starbucksilla) ja suuntasimme Place de Concorden kautta viemään tavarat hotellille. Illalla suuntasimme kohti Montrmartea ja Sacré Coeurin kirkkoa... Mutta siitä ensi kerralla, kun palaan Pariisiin vielä viimeisen kerran. ;)

Pariisin herkut, osa 1

Bonjour, bonsoir, à tous! Satumainen neljä päivää Pariisissa on takana, mutta mahtavat muistot jäivät! (Ainakin vyötärölle, veikkaan. :D ) Neljään päivään mahtui hyvia ruokapaikkoja, hyvää viiniä ja tietenkin myös herkkuja! Jos haluat tietää, mitä muuten olen tehnyt Pariisissa kuin syönyt, niin klikkaa itsesi Chicin blogiin, jonne kirjoitan kaikki ruuattomat jutut Pariisista.... Linkki löytyy tämän postin lopusta, jotta maltatte sentään lukea tämänkin postin. ;) 

Ensimmäisen illan illallisravintola

Torstai-iltana 22.10. tapasimme siis iskän kanssa Gare du Nordin juna-asemalla. Asettauduttuamme hotelliin ja nautittuamme alkudrinkin Hard Rock Cafèssa lähdimme takaisin Republicin metroasemalle päin, jonka (ja samalla myös hotellimme) läheltä löysimme ensimmäisen ruokapaikkamme. Ravintolan saksalainen nimi ei ollut hämäystä vaan ravintolasta sai tilata kunnon saksalaisia herkkuja à la Oktoberfest ja viereiseen pöytään kannettiinkin valtaisia liha-kaalisalaattivati. Onneksi listalta löytyi myös muunlaisia herkkuja, kuten salaatteja, mereneläviä, alkuruokia, jälkkäreitä sekä lihaa ja linturuokia eri muodoissa.

Akvaario

Heti eteisaulasta löytyi akvaario täynnä eläviä hummereita! Taatusti tuoretta.

Vuohenjuustomoussea ja paprikakeittoa purkissa

En olekaan vähään aikaan syönyt vuohenjuustoa, joten sitähän piti tietysti saada. En ymmärtänyt listan selitystä ihan 100 prosenttisesti, joten olin yllättynyt, kun eteeni kannettiin purkki, jonka alaosa oli kylmää ja sakeaa paprikakeittoa, jonka päällä oli kermaista vuohenjuustomoussea. Nams! Todella maukas yllätys! Maistoin ensin pelkkää vuohenjuustomoussea (olisi voinut maistua vahvemmin vuohenjuustolta, mutta eipähän ainakaan hallinnut muita makuja ja oli samettisen pehmeää) ja sitten sotkin sen paprikakeittoon. Tuloksena oli ihanan harmoninen yhdistelmä samettisen pehmeää vuohenjuustoa ja paprikan pirteää makua. (Ainakin muistaakseni se oli paprikaa!) Toimi loistavasti kylmänä alkupalana, aivan kuin gazpacho kymmenenteen potenssiin. Nams! Täytynee kokeilla myös kotona. *kirjoittaa muistiin*

Etanoita

Iskä valitsi alkuun valkosipuli-yrttivoissa paistettuja etanoita, joita kehui. Maistoin maustevoita ja se oli tosiaan ihanan valkosipuli-yrttistä.

Kasvislautanen: mm. paprikaa, artisokansydämiä, tomaattia ja ituja

Listan salaatit kuulostivat liian isoilta annoksilta, ja heti nähtyäni lislatta kasvislautasen, oli minun pakko tilata se. Ja se kannatti! Ihania, grillattuja vihanneksia, jotka sulivat suussa ja olivat juuri sopivan kevyt pääruoka. Ravintola on hyvä, jos listalta löytyy yksikin kasvisannos.

Ankkaa, perunoita ja pippurikastiketta

Iskä valitsi ankkaa. Aika aneemisen näköinen annos, mutta iskä vannoi syöneensä salaattia töissä. :) Ankka oli hänestä juuri sopivasti paistettua (medium) ja mukana tullut pippurikastike maukasta ja sopivaa ankan maun kanssa.

Crêpes vaniljajäätelöllä, kermavaahdolla ja suklaakastikkeella

Iskä halusi ehdottomasti kokeilla lettuja kaikilla herkuilla. Huh huh, mikä annos! Maistoin vähän ja se oli juuri niin hyvää, kuin miltä se näytti. Kuinka letut, kermavaahto, vaniljajäätelö ja suklaakastike voisivatkaan mennä vikaan? Iskä kyllä myönsi, että vähempikin olisi riittänyt, mutta noh, näin loman alun kunniaksi... ;)

Hedelmäsalaatti ja litsi-sorbetti

Itse otin vähän kevyemmän otteen aterian päätteeksi nähtyäni listalla hedelmäsalaatin litsi-sorbetin kera. Litsi-hedelmiä kasvaa Aasiassa, jossa ne ovat erittäin suosittuja juuri jälkiruuissa, kuten jäätelöissä ja juomissa. Hedelmän haju on kaamea, mutta maku onneksi hyvä. En nyt osaa verrata sitä enää mihinkään, mutta siis raikas, kevyt hedelmän maku. Jälkkäri oli juuri sopiva makea päätös illalle. Chardonney toimi hyvänä kumppanina läpi aterian.

Hotelli Bristolin aamiainen: kaksi kroisanttia, kaksi sämpylää, pannu kahvia/teetä (maitoa pyydettäessä), voita ja hilloa (6,5 €)

Päätimme katsastaa hotellin aamiaisen heti ensimmäisenä aamuna, mikä ei sinänsä välttämättä ollut paras idea, koska vastapäätä oli ihanan näköinen boulangerie, joka ikävä kyllä oli kiinni viikonloppuna ja niinpä emme päässeetkään käymään siellä. Lauantaina kävimme hakemassa Carrefourista take away-aamiaiset (jogurttia, croissant isälle ja pan au chocolat minulle), mutta kaiken ollessa sunnuntaiaamuna kiinni, oli pakko taas luottaa hotellin aamiaisen voimaan. 

Kuudella ja puolella eurolla siis sai kaksi kroisanttia ja sämpylää, voita ja hilloa sekä kahvia, pyydettäessä maidon kanssa. Pitkästä aikaa vuosiin oli ihan kiva syödä croissantteja, mutta kyllä se on kuitenkin jogurtti, jolla minä mieluiten aamuni aloitan. Mutta, quand on est à Paris, kun ollaan Pariisissa... (Suklaalevite olis kyllä kans ollu mahtava. ;) )

Itämainen lounas

Versaillesin jälkeen söimme myöhäisen lounaan klo neljän aikaan Louvren vieressä/alapuolella sijaitsevan ostoskeskuksen food courtissa. Iskä nautti sämpylän ja katkarapuvartaan, minä hain yhdeksän mezen lajitelman lähi-itäisestä...siis, miten Lähi-Itä taipuu? No, joka tapauksessa, olen unohtanut ravintolan maan, olisiko ollut Libanon? Syyria? Taas kävi näin... No, minä siis söin herkkulautasen mm. kikherneitä, marinoituja porkkaa, kurkkua sekä munakoisoa. Tulista, mutta hyvää! Ja nyt kun kattelen tuota lautasta näin jälkeenpäin ni tajuan, et toi annoshan on ihan hervoton! :( No, itse en itselleni annostellut ja olin kyl nii nälkäinen, että söin kaiken. Ja vihanneksethan on hei kevyttä anyway.

Macarons

Jälkkäriksi oli pakko ostaa macarons läheisestä leivostiskistä, Pariisissahan sitä ollaan ja macarons on très à la Paris! Vasemmalla karamelli-macaron, oikealla pistaasi. Pistaasin kuori oli melkoisen kova, mutta maku kuitenkin tunnistettavissa pistaasiksi, vaikka olisi se voimakkaampikin voinut olla. Karamelli taas oli pehmeämpi ja ihanan karammellin makuinen! Iskäkin maistoi ensimmäistä kertaa macaronia ja sanoi aika äkkimäkeäksi. No, niinhän se on, mutta siksi ei tarvitsekaan syödä montaa. (Näh, ketä mä huijaan? Tiskissä oli 6-7 eri makua ja varmasti olisin voinut maistaa kerralla kaikkia. :D )

Keskeytän postin nyt tähän ja jatkan perjantain illallisella...toivottavasti pian. À bientôt, nähdään pian! :)

Sekalaisia herkkuja Belgiasta

Vihdoin ensimmäinen Belgia-posti kuuden viikon vaihdossa olon jälkeen! :D Mutta kaikki vaihdossa olleet nyt tietää, että hyvä jos koulujuttuja ehtii tekemään, joten entäs blogi sitten... Vaikka blogin kirjoittaminen onkin hauskempaa kuin kuin koulujutut. Mutta kerrataanpas vähän tähän mennessä tapahtunutta ja ympätään siihen väliin vähän erilaisia ruokakuvia! Olen nyt siis asustanut viisi viikkoa Louvain-la-Neuve nimisessä pikkukaupungissa. Kaupunki on ehkä liioittelua, sillä kaikki kaupat ja muut rakennukset on rakennettu pelkästään yliopistokampuksen ympärille ja sen ympärillä elämä täällä myös pyörii. Kun opiskelijat lähtevät viikonloppuisin koteihinsa, tänne ei jää paljoa ketään... paitsi ne vaihtarit, jotka eivät syystä tai toisesta pakene tyhjyyttä jonnekin reissuun. :)

Asustelen täällä vanhemman pariskunnan ison omakotitalon alakerrassa ja minulla on täällä oma huone, sekä keittiö/ruokahuone sekä suihku. Vessan jaan toisen opiskelijan kanssa (opiskelee lääketiedettä Brysselissä muistaakseni), mutta muuten en häntä pahemmin näe. Elämä on asettunut alkukankeuksien jälkeen omiin uomiinsa ja kyllä tätä paikkaa voi jo pitää kotina. 40 minuutin kävelymatka täältä on kampukselle, mutta liikuntafriikkinä se sopii mulle ihan loistavasti. Ja kyllä tuolla junallakin pääsee 10 minuutissa, kun tarttee.

Parsakeittoa, bio-jugua ja ananasta terveyskahvila Exkistä

Oheinen kuva on Exki-nimisestä bioruokaa tarjoavasta kahvilasta, josta saa ihania keittoja, jugua, salaatteja, paistoksia ja muita herkkuja kalliiseen hintaan, mutta niinhän se on luomun kanssa... Se on vain yksi varteenotettavista ruokapaikoista, sillä LLN:ssä on pikaruokaloita, kahviloita, brasserie-paikkoja (kävin eilen ihanassa paikassa, jossa on kilometrettäin erilaisia suolaisia ja makeita crepes-annoksia eli lättyjä sekä pirtelöitä ja jäätelöannoksia, vain muutamia mainitakseni!) ja pari yliopistoruokalaakin. Lounaalla Sablon-yliopistoravintolassa otan aina salaattibuffetin 3 eurolla ja joskus myös euron keiton. Lautasellinen pastaa ja soosia on myös suosittua, samoin erilaisia liha/kala+lisukkeet-annokset. Ja aina on tarjolla yksi kasvisannos. Pasta ja täytetyt patongit ovat pop opiskelijoiden keskuudessa ja lounasaikaan kaduilla kävelee vastaan ihmisiä joko patonki suussa tai iso pahvimuki täynnä pastaa. Belgia pyörii hiilihydraateilla.

Sieniä @ Namur

Ensimmäinen vaihtarireissu paikallisen Subin eli ESN:n kanssa suuntautu Namurin kaupunkiin, jossa oli festivaalit menossa ja joka paikka täynnä ihmisiä. Ja tietysti ruoka- ja juomakojuja! Patonkeja, liha-annoksia, vohveleita, olutta, olutta ja olutta, kymmeniä eri makuisia shotteja ja myös onneksi yksi koju, joka tarjosi paistettuja sieniä! Kasvissyöjä kiitti ihanan tulisista herkkusienistä. Nams!

Brysseliläinen vohveli

Oluen ja suklaan ohella Belgia on tietysti tunnettu vohveleistaan, joita myydään vähän joka paikassa. On ihan vain "plain" vohveli, mutta päälle saa myös suklaata, kermavaahtoa, marjoja, jäätelöä, you name it... En ole vielä ostanut itse vohvelia, mutta kaveri tilasi sellaisen, kun olimme Brysselissä kahvilassa. Olin kyllä pettynyt häneen kun hän otti pelkän tomusokerikuorrutteen eikä edes suklaakastiketta. :) Pelkkä vohveli ei mielestäni maistu oikein miltään (sehän nyt lähinnä toimii alustana kaikelle paremmalle), joten se kyllä mielestäni tarvitsee kaiken maailman päällysteet. Joten taitaa jäädä vohvelit kohdaltani ostamatta ja tyydyn vain maistelemaan kaverien annoksia. ;)

Konvehteja!

Suklaa on enemmän mun juttuni, tietenkin. :) Käytiin Brysselissä myös yhdessä ihanassa suklaapuodissa, jossa oli kymmenittäin erilaisia konvehteja ja praliineja, jälkiruoka-annoksia, lahjapakkauksia ja kaikkea muuta, jotka olen jo ehtinyt unohtaa. Yksi praliini maksoi vain 60 senttiä, ei paha, c'est pas mal! Joten pakkohan sitä oli ostaa pari.

Ja napata pari kuvaa. Oi, valinnan vaikeus!

Kunpa osais tehdä noin täydellisiä konvehteja...

Food Factory

Ei sitä kuitenkaan elä pelkällä suklaalla, kahvilla ja vohveleilla (vaikka ehkä niin toivoisikin) vaan pitää sitä syödä jotain ihan oikeaakin ruokaa. Päädyimme monen tunnin kävelyn uuvuttamina Food Factory-nimiseen ravintolaan, jossa itse asiassa olin käynyt jo viime maaliskuussa KV-viikolla. Paikka tarjoaa aika lailla laidasta laitaan kaikenlaista ruokaa patongeista ja salaateista liha-, kana- ja kala-annosten kautta hamppareihin, pizzoihin ja jälkiruokiin. Cocktaileja ja muita erilaisia juomia löytyy myös. Aivain kuin meidän Mephis. Sisustus oli mukava, tykkäsin erityisesti isoista punaisista valaisimista ja maalatusta kirjahyllystä yhdellä seinällä. Häiritsevää oli ainoastaan ravintolassa soitettu bilemusiikki, joka olisi mielestäni sopinut paremmin baariin ja ilta-aikaan, eikä nyt ihan vielä kello neljältä.

Vuohenjuustosalaatti: salaattia, tomaattia, vuohenjuustoa, omenaa ja pinjansiemeniä, kastike

Tilasin vuohenjuustosalaatin, enkä vaan koskaan muista tilata sitä kastiketta erikseen... Mutta onneksi sitä nyt ei oltu lorotettu ihan litrakaupalla. Joka tapauksessa, annos oli hyvä, koska siinä nyt oli vuohenjuustoa. :D Olisin tietysti toivonut siihen vähän enemmän elementtejä (erilaisia vihanneksia esim.), mutta hyvää peruslaatua se kuitenkin oli.

Kaverin patonki ja ranskalaiset

Kaveri tilasi patongin ja ranskalaiset, en tosin muista enää millä täytteellä. Ei hän sitä mitenkään ihmeelliseksi kehunut, mutta ei myöskään moittinut. Perussettiä, siis.

Suklaalikööri

Ostin turistikaupasta suklaalikööriä ja se maistui hyvältä maidon kanssa pienenä "yömyssynä" rankan kävelyretken palkinnoksi. :D Ja kyllä kyllä, totta kai sen olisi voinut juoda ilman maitoakin (kuten kaveri minulle "kauniisti" ilmoitti FB:ssä), mutta pitihän sitä nyt hankkia edes vähän kalsiumia. ;)

Antwerpenin historiallista keskustaa

Kävimme kaverin kanssa Antwerpenissä moikkaamassa toista kaveria ja hänen siellä asuvaa poikaystäväänsä. Ikävä kyllä kaveri oli tosi kipeä ja siksi jälleennäkeminen oli vähän vaisu, mutta oli kuitenkin kiva nähdä heitä! Poikaystävä osasi kertoa kaikkea kiinnostavaa kaupungista, joka on muuten tosi hieno. Paljon kauppoja, kaunista arkkitektuuria ja kivoja ravintoloita ja kahviloita. Pidin kaupungista itse asiassa enemmän kuin Brysselistä, vaikka pidän enemmän ranskankielisen Wallonian ilmapiiristä. Antwerpenissä siis ihmiset puhuvat hollantia, mutta Brysselissä lähinnä ranskaa. Jotenkin koko ranskankielinen alue on muutenkin lämpimämmän tuntuinen (vrt. ranskalainen kulttuuri), kuin Flandersin alue (vrt. saksalainen kulttuuri).

Poikaystävä vei meidät suklaabaariin. Kun on tämän ikäinen, voi ihan hyvin syödä jälkkäriä alkuun. :D Kuvassa minun ja kaverini pirtelöt: kahvipirtelö minulle ja kaverille banaani-suklaa. Ja jotta sokeriähky olisi täydellinen, saimme vielä pienet brownies-leivokset annoksen kanssa. Huh! Mutta hyvää oli pirtelö pitkästä aikaa. Poikaystävä ja toinen kaveri jakoivat suklaafonduen enkä kuullut valituksia heidänkään suunnastaan.

Vegesalaatti

Koska sää oli kaamea eikä kaverilla ja hänen poikaystävällään ollut sateenvarjoja, pakenimme suoraan suklaabaarista illalliselle lähiravintolaan. Yllättäen pirtelön jälkeen ei ollut kovin suuri nälkä, joten tilasin pelkän vihanneksista koostuvan salaatin. Se itse asiassa oli juuri sopivan kokoinen ja jotenkin tuntui siltä, että se kumosi kaikki pirtelön huonot vaikutukset kehoon. ;) Säästä ja sairaudesta huolimatta oli kiva käydä Antwerpenissa ja tavata kaveria! Toisella kertaa olin paikalla sunnuntaina eikä kokemus ollut yhtä mukava (ei shoppailumahdollisuuksia), mutta ehkä tässä voisi vaikka käydä kaupungissa kolmannenkin kerran. Hmmm...

Hyvää marraskuuta kaikille! Huomennahan se jo alkaa. Mutta ensin täytyy saada Halloween-bileet alta pois, boo! :D Minulle marraskuu on erittäin mieluinen kuukausi, onhan tässä kohta synttärit tiedossa! Vihdoin pääsee leipomaan, woot-woot! Mutta sitä ennen on vielä monta postia tulossa, jotka toiv. saan alta pois hyvissä ajoin. (Not.) Toivottavasti kaikki muistivat siirtää kelloja. Ihanaa, yksi tunti enemmän aikaa (tehdä koulujuttuja, huoh...)!