K-kakku työpaikan jäähyväisiin

"Hey, there's a Key! (on the cake)"

Olin koko kesän töissä Kiosked-nimisessä suomalaisessa start upissa. En sen kummemmin ala heidän liiketoimintaansa tässä kertomaan, mutta totean vain sen, että he tekevät tosi mielenkiintoista juttua ja toivottavasti tulevat myös muuttamaan online-kaupantekoa ja mainostusta. Nettisivuilta www.kiosked.com saa lisätietoa aiheesta.

Olin neljän kuukauden harjoittelijasopparina, jota ei sitten voitukaan jatkaa. Joskus vain tarjonta ja kysyntä ei kohtaa. :( Sääli sinänsä, koska tunnelma firmassa on loistava ja porukka tosi mahtavaa! Joka tapauksessa 25.10. koitti viimeinen työpäiväni ja toki sitä varten piti tehdä kakku kiitokseksi kaikille mahtavasta neljästä kuukaudesta. Neljäs "oikea" työpaikkani ja paras tähänastisista. :)

Tiesin jo heti, millaisen kakun teen tai siis lähinnä miten sen koristelen. Firman logolla, tietenkin. Kakkupohjaksi valitsin perus-suklaakakkuohjeen Culinary Concotions by Peabody -blogista, joka on yksi lempiblogeistani kirjoittajan hersyvän huumorin ja upeiden leipomusten vuoksi. Loistavaa settiä. 

Ikävä kyllä suklaakakku oli aivan liian höttöistä, kun minun piti saada kakku ulos vuoasta ja niinpä jouduin tekemään pientä palapeliä saadakseni kakun jotenkin neliön muotoon. Tyhmä minä, pitäisi sitä nyt tässä vaiheessa muistaa suklaakakkujen koostumus, kun sekaan ei heitetä yhtään suklaata vaan suklaisuus tulee kaakaojauheesta. Huoh. Tätä samaa kakkua ajattelin käyttää myös erään ystäväni juhliin ensi kuussa, mutta vaihdan kyllä hyväksi koettuun ohjeeseen, jolla tein toisen kaverini 30-vuotissynttärikakun. 

Saatoin myös yrittää irrottaa kakkua liian lämpimänä, joten tietysti voisin ensi kerralla myös harkita vähän itsehillintää... TAI sitten voisin myös kokeilla olla tosi fiksu ja laittaa vuoan pohjalle leivinpaperiarkin, josta nostamalla pitäisi koko kakunkin lähteä vaivatta vuoasta. >< Taisin muuten käyttää sitä taktiikkaa tuohon edelliseen 30-vuotiskakkuun. Daa. Mutta tämä tietysti tarkoittaa sitä, että voin kokeilla jotain muuta suklaakakkuohjetta ensi kerralla. Ja itse asiassa tiedänkin jo, mitä...

Kakku ja kuorrute

Toisaalta palapelin kokoamisella ei ollut mitään väliä, koska kakku sai joka tapauksessa ylleen suklaisen kuorrutuksen. Kakun hajoaminen myös aiheutti sen, että koottuna sen muoto muistutti enemmän neliötä kuin paistoastian muoto (suorakulmio), joten lopputuloksen kannalta hajoaminen oli itse asiassa vain positiivista. :D

Koska käytin koristeeksi taas kerran sokerimassaa ja koristelin kakun pari päivää ennen viimeistä työpäivää, piti siis massan ja kakun väliin saada suojakerros, joka estää kosteuden nouseminen sokerimassaan asti. Käytin suklaakuorrutukseen n. 200 grammmaa Fazerin joulusuklaata (sitäkin on jo kaupoissa kaikkien konvehtirasioiden ja joulukalentereiden kanssa eikä vielä ole edes marraskuu!), kermavaahtoa 2 dl:sta kuohukermaa sekä n. 80 grammasta pehmennyttä margariinia. 

Mukailin Kinuskikissan suklaakreemiohjetta, koska minulla ei ollut mascarponea enkä ajatellut enää käydä sitä kaupasta hakemassa. :D Mascarponen avulla kuorrutteesta saa tuhdimpaa, mutta jos kermavaahdon vatkaa melkein voimaiseksi, niin pysyy sekin koossa. Kuorrute jämähti hyvin jääkaapissa ja maistui hyvätä (jouluiselta! ^^), joten 2/3 kakusta onnistui hyvin.

Firman toinen pääväri oranssin lisäksi on turkoosi, joten tilasin Confetti-nettikaupasta 500 grammaa turkoosia  Regalice-sokerimassaa. (Jos Kioskedilla olisi myös Confetti-nettikauppa valikoimassaan, olisin NIIN kioskannut tuon ylläolevan kuvan tuolla Confettin tuotteella!) Pelkäsin ensin, ettei massa riittäisi kakkuun ja jos olisin tehnyt sen alkuperäisen paistoastian mitoille, niin olisi saattanut käydäkin. Sokerimassapaketin kyljessä lukee, että n. 25 senttimetrin kakulle tarvitaan 750 grammaa kuorrutetta, joten täytyy muistaa ensi kerralla ostaa varmuuden vuoksi enemmän. Parempi jäädä yli, kuin ali.

Sokerimassa vaikutti ensin tosi kuivalta ja se halkeili aika lailla, joten kastelin kädet muovatessani siitä palloa. Noh, totta kai se muuttui silmänräpäyksessä tosi tahmeaksi ja meinasi tarttua joka paikkaan. :D Onneksi tomusokeri pelasti tilanteen ja sain massan lopulta tapelt...siis kaulittua sopivankokoiseksi levyksi. Sitten olikin vuorossa se hermostuttavin osa, eli levyn rullaus kaulimen ympärille ja siirto kakun päälle.

Se onnistui, champagne for everyone! ^^ Se, mikä vähän rassaa, on tietysti tomusokeri, joka jää kuorrutteen pinnalle pölyksi. Noh, onneksi sen saa kostutetulla talouspaperilla/märillä käsillä pyyhittyä pois.

Alkuperäinen ideani oli myös, että tekisin valkoisen "K":n kakun päälle valkoisella sokerimassalla, mutta sitten Kampin Supermarketissa se olikin loppu! Se oli selvästi merkki, koska päätin sitten tehdä "K":n tomusokerista ja vedestä. Eipähän tarvitsisi huolehtia, ettei sokerimassa tartu turkoosin massan päälle.

Ja kuten kuvasta näkyy, sokerikuorrute toimi loistavasti! Tämä kuva on otettu ennen kuin lähdin viemään kakkua bussilla töihin ja parissa päivässä tomusokerikuorrutteeseen oli tullut muutama ryppy. Sillä nyt ei ollut niin väliä, koska ainakin minun mielestäni kakku oli hieno! Ei tietenkään 100 %:sti logon värin ja fontin mukaan, vaikka näissä design-asioissa pitäisi tarkka ollakin kaikissa firmojen materiaaleissa, mutta ehkei se näin pienissä piireissä haittaa. :D

Myös työkaverit (tosin nyt jo entiset sellaiset) tykkäsivät ja kiitoksia sateli niin kakun ulkomuodosta kuin maustakin. Tässä tapauksessa ulkomuoto oli lähes yhtä tärkeää, kuin maku. :) Olin taas tuttuun tyyliini unohtanut kostuttaa kakun, mutta kukaan ei ainakaan uskaltanut valittaa siitä. :D Score.

Taas kerran yksi onnistunut kuorrutekakku. Tässähän alkaa innostua! Ensi vuonna on tulossa vino pino kolmikymppisiä, joten toivottavasti edes jonnekin niistä sopii kunnon kuorrutekakku. Ja tosiaan tässä täytyy taas vääntää yksi synttärikakku sankarin kiinnostuksiin sopivilla koristeilla, joten stay tuned...

Skumppabrunssi!

Olen tässä nyt yrittänyt valmistua (eli kirjoittaa gradua) jo vaikka kuinka kauan, mutta ei vain näytä onnistuvan ihan helpolla ja nopeasti. Kirjoilla tässä vielä ollaan, joten mikään ei estänyt menemästä vielä (nyt IHAN oikeasti) viimeistä kertaa KY:n Sillisaamiaiselle eli Sillikselle pari viikkoa sitten sunnuntaina. Tavasta poiketen päätettiin osallistujien kanssa pitää sunnuntaiaamulla skumppabrunssi minun luonani, sillä kukaan ei ollut osallistumassa mihinkään muihin viikon juhlallisuuksiin lauantaina ja niinpä kaikki olimme skarppeina aloittamaan juomingit jo heti aamukymmenen jälkeen. :D Loistavaa.

Ananaspora käyttöön pitkästä aikaa

Iskä osti minulle jokunen vuosi sitten ananasporan, jolla koko ananaksen saa kätevästi kuorittua. Niin sanotusti "hyödyllinen turhake". Yleensä tosin tyydyn leikkaamaan ananaksesta yhden siivun kerrallaan, mutta kun tällä kertaa tarkoituksena oli viipaloida koko hedelmä tarjolle, niin pääsi tämäkin kapistus pölyttymästä tositoimiin. Koverruksen jälkeen, jos jotenkin saa tuon puisevan keskuksen irrotettua, ananaksen kuoriosasta saa loistavan drinkkikulhon. (Jos siis kuori ei ole saanu porasta osumaa.) Eikun vaan Pina Coladoja tehtailemaan. :D Tällä kertaa tosin tyydyimme vain Mimosoihin eli skumppaan ja appelsiinimehuun. Toimivat nekin.

Kahvikermabrownies

Päätin tehdä brunssille brownieseja kahvikermatäytteellä ja suklaakuorrutteella sekin. Kahvia ja suklaata! <3 Pelkäsin kahvikermasta tulevan liian kahvista, kun totta kai lorautin sekaan aika reilulla kädellä pikakahvijauhetta, mutta onneksi huoli oli turha, sillä itse brownien maku peitti kahvitäytteen juuri sopivasti. Mums.

Kahvkermabrownies

Ohje Sweet Pea's Kitchen -blogista

Brownies

1,25 dl rasvaa

85 g tummaa suklaata

2 munaa

2,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1,8 dl vehnjauhoja

1/4 tl soodaa

Kahvikermatäyte

1 rkl vispikermaa

1 tl pikakahvijauhetta (maun mukaan voi myös laittaa enemmän)

2 rkl rasvaa

2,5 dl tomusokeria

Suklaakuorrute

170 g tummaa suklaata

0,8 dl vispikermaa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja voitele n. 20 x 20 cm kokoinen vuoka. Vaihtoehtoisesti voit laittaa vuoan pohjalle leivinpaperiarkin. (Helpottaa valmiin leivoksen nostamista.) Sulata suklaa ja  rasva joko vesihauteessa hellalla tai varovasti mikrossa 30 sekunnin välein sekoittaen. Anna jäähtyä hetken. Vatkaa isossa kulhossa munat, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää sula suklaaseos joukkoon. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita juuri sen verran, että seos on tasaista. Paista uunin alatasolla 25-30 minuuttia tai kunnes leivonnaisen keskelle työnnettyyn tikkuun ei enää tartu taikinaa. Jäähdytä ritilän päällä.

Kahvikermatäytettä varten sekoita yhteen pikakahvijauhe ja kerma pienessä kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa voi ja tomusokeri tasaiseksi ja kevyeksi seokseksi. Lisää kahviseos ja annostele jäähtyneiden browniesien päälle.

Suklaakuorrute valmistuu joko kuumentamalla kermaa ja suklaata hellalla pienessä kattilassa tai varovasti kuumentamalla mikrossa välillä sekottaen. Sivele varovasti kahvitäytteen päälle. Anna suklaakuorrutteen kovettua täysin ennen paloittelua.

Tarjottavat

Minä siis tein brownieseja, feta-parsakaali-kirsikkatomaattipiirakkaa sekä vielä kaurakeksejä mansikan makuisella tomusokerikuorrutteella (kuvassa sydämen muotoisella lautasella browniesien takana), yksi kaveri toi ananaksen, viinirypäleitä ja hunajamelonin, toinen oli tehnyt ihania tuorejuusto-savulohitäytteisiä rieskarullia sekä lihapullia (niiden ihanuudesta en oikein voi sanoa mitään :D ), kolmas mustikkamuffineita ja vielä lopuksi eräs miespuolinen kaveri saapui paikalle ja paistoi lettuja. Huh huh.

Olipahan kemut! Tästä oli hyvä jatkaa juhlintaa. Pitää syödä hyvin, jotta jaksaa. ;) Puheeksi tuli myös, että tällaisia brunsseja pitää järjestää useamminkin, eikä aina tietenkään alkoholin kanssa. Tässä eilen kaverin kanssa ulkona ollessamme päätimmekin jo seuraavan brunssikerran, ja se kyllä saattaa siltikin sisältää hiukan ilolientä... Mutta skumppa nyt ei ole paha juttu. Pitäähän sitä sunnuntaina olla jotain kivaa alkavaa työviikkoa odotellessa. ;) Ja eipähän sitten tule lauantaina lähdettyä mihinkään kun tietää, että seuraavana aamuna pitää olla skarppina. Muutenkin loistava tapa tavata kavereita ilman, että menee minnekään kuppilaan ja tai maksaa itsensä kipeäksi ruuasta, kun pääsee halvemmallakin ja voi tehdä ja ostaa just sitä, mitä mieli tekee. Eikä tarvitse miettiä, että saako pöytää. :D

Rodolfo (+ karviaismarjahillokauratäytekeksit)

Iskä huitelee kesät ja pitkälle myös syksyt mökillä (ja lähettelee mulle kuvia saamistaan kahden kilon siioista ja 25 kappaleen ahven-saaliista), joten sitten kun herra taas välillä suuntaa tänne etelään, niin on aina hyvä tavata. Viime kuun lopussa iskä ehdotti, että jos mentäisiin ulos syömään ja mullehan se kävi vallan mainiosti. Ravintolaruokailua, ou jee. 

Päiväksi sovittiin lauantai 29.9. ja iskä lupasi hoitaa pöytävarauksen. Koko lauantain aamun aikataulut meni vähän uusiksi, kun vihdoin sain itseni lähtökuntoon balettia varten niin muistin, että mun pyörähän on edelleen siellä duunipaikan pihassa Espoossa enkä enää kävellen ehdi balettiin (enkä tod. aio mennä julkisilla!). Onneksi baletin voi aina korvata, joten eikun lenkkarit jalkaan ja kohti Espoota. Kävelin sitten kahdeksan kilsaa työpaikalla, nappasin pyörän ja pyöräilin keskustaan salille. Siitä sitten ehdin kotiin vähän yli yksi ja aloin miettiä, että mitäs sitä eilen oltiinkaan sovittu että missäs nähdään. Luulin olevani keskustaan menossa kahdeksi, mutta onneksi tsekkasin vielä viestiketjua eiliselta, jossa olimme sopineet iskän tulevan hakemaan minua vähän vaille kaksi. :D 

Olin lisäksi ymmärtänyt väärin, että minne olimme menossa, joten jos en olisi tarkastanut viestiä olisin vielä ollut matkalla täysin väärään suuntaan. Oikea suunta oli Kruununhaan pieni italialainen Rodolfo, jossa olen käynyt iskän ja äidin kanssa ainakin kahdesti aikaisemmin enkä enää edes muista, että mistä saimme idean mennä sinne alunperin. Joka tapauksessa ravintola on todettu hyväksi (iskä siellä on käynyt vielä useamminkin) sekä ruuan että palvelun osalta enkä viime käynnillä edes vielä ollut bloggaaja, joten valinta oli mitä mainioin.

Ravintola mainostaa olevansa Helsingin vanhin italialainen ravintola. Sisustus on tunnelmallinen eli vähän hämyisä keskellä kirkasta päivääkin (iltasella oikein oiva esim. romanttisille kohtaamisille). Ravintolalla on aina päivittäin vaihtuva "Tänään suosittelemme" -lista, lounaslista, suositusmenuita ryhmille sekä tietysti à la carte. Löytyy antipasti  kuten alkupalalautanen, paahdettuja leipiä valkosipulin ja tomaattisalsan kera, vihersalaattia parmesanjuustolla sekä tietysti myös tomaatti-puhvelinmaitomozzarellasalaattia. (Tietysti puhvelinmaidosta tehtyä eli sitä aitoa mozzarellaa; ei mitään lehmänmaidosta tehtyjä juustoja aidossa italialaisessa. :) )

Zuppa alla pomodoro 8,50 € (tuoretomaattikeittoa ja parmesanvaahtoa)

Päätettiin mennä vähän pidemmän kaavan mukaan eli ottaa alkupalat. Minä valitsin tuoretomaattikeittoa ja parmesanvaahtoa, joka oli ihana täyteläistä ja tomaattista. Parmesanvaahto oli kylmää, mikä vähän ihmetytti, mutta toisaalta se toimi hyvänä keiton jäähdyttäjänä viilentämättä keittoa kuitenkaan liikaa. (Minä tykkään kaikesta kuumasta POLTTAVAN kuumana, joten hitusen kuumempaa olisi saanut tietysti olla.) Nuo isot persiljanoksat olivat myös tarpeettomat; miksi ei pelkkiä lehtiä?

Iskä valitsi etanat, jotka saa valinnan mukaan myös gorgonzola-juustolla valkosipulivoin sijaan. Maistoin juustosoosia ja ah, olipas hyvää! Yleensä gorgonzola on makuuni liian vahvaa, mutta etanoiden soosina juuston vahvaa makua oli saatu hillittyä. Mmm...

Insalata di pollo e chevre (senza pollo) 17 € (kana-vuohenjuustosalaatti, hedelmiä, paahdettuja pähkinöitä ja hunajavinegretteä, arinaleipää; ilman kanaa tosin)

Kunnon italialaiseen tapaan alkupalojen jälkeen listalta löytyy valikoima erilaisia pastoja joiden jälkeen tulevat pääruuat. On kasvisrisottoa, broileria vuohenjuustolla, paistettua siikaa ja scampeja (iskän valinta), vasikkaa sekä härkää. Ja kana-vuohejuustosalaatti, jonka muistin viimeksi Rodolfossa käydessäni tilanneeni. Tosin ilman kanaa, kuten tälläkin kertaa. Menee hyvin ihan hyvin ilman siipiveikkojakin. Paistettua vuohenjuustoa, hedelmiä, pähkinöitä (cashew-)... Nams! Iskäkin nautti kalasta ja scampeistaan, vaikka ehkä scampeja olisi voinut olla vaikka kolme kahden sijaan? Mutta ne nyt ovat nyanseja.

Otin myös valkkaria ruuan kanssa enkä nyt tietenkään muista, että mitä se oli. Olisiko ollut italialaista Paqua Pinot Grigio 2011:ta? Joka tapauksessa se oli hyvää. Jälkkäriä emme enää jaksaneet (löytyy mm. erilaisia jäätelöitä, pannacottaa ja tietysti tiramisua), mutta otimme cappuccinot. Niissä menikin jokunen aika, joten laskua tuodessa tarjoilija ilmoitti niiden menevän talon pikkiin, sillä hän oli jäänyt kiinni kabinettiin (ei sentään kirjaimellisesti :D ) ja siksi kahvien tulossa kesti. Loistava palvelu!

Tämän lounaan jälkeen jaksoi hyvin heilua matsissa (voitto kotiin!) ja sieltä suunnata sitten kaverien synttärien kautta kaveripariskunnan tupareihin. Jiihaa. Olisi ollut vielä yhden tuparit Järvenpäässä, mutta sinne en kyllä olisi enää millään ehtinyt. Olipahan mukavan vauhdikas lauantai! Seuraava päivä menikin sitten vähän rauhallisemmissa tunnelmissa, sillä vaikka en voinut yhtään huonosti enkä mitään, niin en saanut itseäni sängystä ylös kun vasta illalla puoli seitsemältä. Noh, pistetään univelkojen piikkiin. :D

Ravintola Rodolfo

Kirkkokatu 5, Helsinki

(09) 625 024

Ma-To 10.30-23.00

Pe 10.20-24.00

La 13.00-24.00

Kinuski-kaurakeksit karviaishillotäytteellä

Isken nämä itsekehittelemäni kaurakeksit tähän postin loppuun, koska en jaksa tehdä niille omaa postausta. Lokakuun ekana keskiviikkona menin Korsoon, koska edellisenä yönä iskä oli hakenut tätini ja hänen miesystävänsä lentokentältä ja seuraavana päivänä koko porukka olisi lähdössä kohti Savoa. Menin siis heitä tapaamaan ja päätin kehitellä jonkinlaista leivontajuttua sinnekin. Ostin kaksi purkkia kinuskikastiketta vaikka tarvitsin duunipaikan iltamaan tehtyyn kakkuun vain yhden, joten ajattelin, että hyötykäytetään sen. N. 2 desiä vehnäjauhoja, n. desi kaurahiutaleita, leivinjauhetta, vähän suolaa sekä 2 dl kinuskikastiketta. (Minulla taisi olla kaikki rasvat loppu, joten näistä taisi tulla ihan tyystin rasvattomia.) Sitten vaan n. 10 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Jäähdyttyä kahden keksi väliin hilloa (minä käytin karviasmarjahilloa) sekä mansikanmakuista (hirveätä esanssimoskaa kylläkin) sokerikuorrutetta. Yllättävän hyviä. 

On muuten kiva huomata, että osaa leipomisperusteet jo sen verran hyvin, että pystyy suurinpiirtein kehittämään jotain ihan puskista. Sokerikakkua en ehkä lähitisi tekemään ihan tosta noin vaan, koska en suoralta kädeltä muista niitä ainesosien suhteita. :D Vai oliko se aina että kuppi (2,5 dl) jauhoja, voita, sokeria ja kaksi munaa? Hmm...

Blogini mukana Indiedaysin uudistuksessa! Sneak peak!

Kuva skumppapullosta sopii erittäin hyvin tähän postaukseen, sillä blogilleni tapahtuu tässä kuussa suuria! Indiedaysin toimittajat ovat pitkin kesää käyneet läpi erilaisia ruoka-, sisustus - ja lifestyle-blogeja löytääkseen uusia bloggaajia vielä tämän kuun aikana avattavaan uuten ja hienoon Inspiration-sivustoon. Sivustolle tulee siis bloggaajia edellisten aihealueiden mukaan muoti-osion lisäksi ja minun blogini pääsee myös osaksi tätä uudistusta! Miten jännää! Ja hermostuttavaa! :D Nyt ihan oikeasti täytyy säätää kameran asetukset kohdilleen ja kuvata just eikä melkein sinnepäin! Hmm, pitäisiköhän pyytää joululahjaksi uusi kännykkä paremmalla kameralla tai sitten parempi kamera...

Uusi sivusto siis tarjoaa inspiraatioita ja paljon luettavaa ruuanlaitosta, muodista, sisutuksesta ja lifestylesta laadukkaiden bloggaajien tuottamana. Minun blogilleni tulee ruoka-osioon ihan oma sivunsa. Alla pari kuvaa sivuston beta-vaiheesta. Ensin kuva ruoka-osiosta:

Ja sitten kuva mun blogin sivusta:

Osallistun myös markkinayhteistyöhön, joten sivullani pyörii aina välillä mainoksia ja lisäksi voin hakea haluamiini markkinointikampanjoihin. Toivottavasti tämä ei tunnu kenestäkään huonolta asialta; itse olen ainakin innoissani erilaisista kampanjoista. (Ja onpas tuo viimeisin kuva sieltä Vltavasta pimeä! Woops...)

Myös sinä, arvon lukija, pääset halutessasi tutustumaan sivustoon sen beta-vaiheessa. Mene sivustolle www.indiedays.com/showroom/inspiration/ ja syötä sinne sähköpostiosoitteesi. Näin saat ensi viikolla tunnukset sivuston katselemiseen. Käy kurkkaamassa, ainakin minun mielestäni sivusto näyttää tosi hienolta! Itse ainakin tykkään siitä, että nyt pääsen helposti lukemaan myös suomalaisia ruokablogeja, koska yleensä päädyn vain lukemaan ulkomaalaisia ulkomaalaisten blogien kautta. :D Olen vain niin laiska, mutta nyt kaikki löytyy yhdestä paikasta. Onpas kätevää.

Jatkan myös vanhojen blogipostauksieni siirtämistä vanhasta blogista, joka on nyt jo poistettu kouluni web-portaalin uudistuksessa, mutta jonka vanhoja posteja onneksi löytyy vielä web-arkistosta. Jos siis olet suhtkoht uusi blogini lukia, niin kannattaa myös käydä katselemassa vanhimpia postauksia, jotka siis myös lisääntyvät. :D

Vltavan hauskaa Vltavassa

Tyttöjen illat. What's not to like? Parantaa maailmaa ja juoruilla hyvän ystävän kanssa. :) Ja rentoutua työ-, treeni- ja/tai opiskeluviikon jälkeen parin (tai muutaman) alkoholiannoksen äärellä. Minä ja nti S ollaan tunnettu ihan perhepäivähoidosta asti ja sitten ala- ja yläasteen sekä saman lukion kautta ollaan vielä samassa korkeakoulussakin! Tosin viiden opiskeluvuoden erolla. :D Mukaan mahtuu erinäisiä sattumuksia ja tempauksia sekä yhteisiä fanittamisen kohteita, joista useat ovat säilyneet myös tähän päivään. Ah, kultaisia nuoruusmuistoja! (Onneksi ne eivät enää tule takaisin! :D )

N. kuukausi sitten sovittiin, että nähdään taas ja päätettiin mennä Vltavaan. Ravintola sijaitsee keskellä Elielin aukiota ja olenkin käynyt siellä joskus äidin kanssa syömässä ja muutaman muun kerran ihan vaan juomassa (muussakin seurassa :). Ravintola on tsekkiläinen, mikä ei ole mitenkään yllättävää, sillä Vltava on joki, joka virtaa Tsekin läpi. Jos siis miettii, että mitä tsekkiläisessä ravintolassa olisi tarjolla, niin olut sekä liha ovat ihan hyviä veikkauksia. :D Keittiö on hyvin samankaltainen saksalaisen keittiön kanssa, eli rasvaisia lihoja (makkaraa, härkää, possua) ja niihin soviteltuja oluita. Noh, on siellä sentään tarjolla vähän muutakin, kuten valkosipulikeittoa sekä salaatteja (mm. kanaa ja vuohenjuustoa). Vuohenjuustosalaatti on hyvä, olen sen kerran syönyt, mutta tällä kertaa suunnitelmissa oli jotain muuta, nimittäin listan ainoa kasvisannos.

Alkupalat kahdelle, 18 €

Olutjuustoa, marinoituja herkkusieniä, yrttimarinoituja oliiveja, tsekkiläistä perunasalaattia, marinoitua Vltavan makkaraa ja kylmäsavustettua porsaan ulkofilettä

Alkuun kuitenkin alkupalat kahdelle, Kaverin ehdotus, jota ei suositella toteutettavaksi, jos kummatkin osapuolet eivät ole TOSI nälkäisiä (tai vaan isoruokaisia) tai jompikumpi osapuoli ei pidä tai ei syö suurinta osaa tarjottavista (you're talking to me?). Muuten voi tulla toiselle liikaa syötävää/ruokaa jäädä liikaa hukkaan, mutta se nyt on kait ihan no brainer, ettei kannata tilata alkupaloja kahdelle, jos toinen joutuu vetään ne yksin. :D Minä herkuttelin sienillä ja muutamalla oliivilla sekä isommalla juustonkannikalla (heehee!). Onneksi en ole kaikkiruokainen enkä siis joutunut kiusaukseen herkutella jo alkuun, sillä oma pääruokani oli melkoisen iso! (Kuka on yllättynyt, että tsekkiläinen ruoka, edes kasvis-sellainen, on tuhtia?) Pöytään tulee myös leipäkori, jossa muistaakseni vaaleaa leipää, ruisleipää sekä saaristolaisleipää. Sekä yrittivoita. Jälkimainittu leipä on erityisen hyvää yrttilevitteen kanssa. Varoituksen sana: ei kannata täyttää itseään jo heti kättelyssä.

Vuohenjuusto-sienikasvispaistos, 16 €

Punajuuripannukakku ja pinaattimuhennosta

Melkoinen kasa tavaraa! Mutta hyvää, jeez, söin kaiken, vaikka ehkä hiukan aikaisemmin olisi voinut lopettaa haarukoimisen. Annos vaan oli niin loistava! Sienipiiras (tehty filotaikinaan), jonka päällä iso kiekko vuohenjuustoa, pehmeää pinattimuhennosta sekä vielä suussasulava punajuuripannari. Huh! Tuhtia tavaraa enkä edes yritä huijata itseäni ajattelemalla, että "kasvikset on terveellisiä"! Just. Mutta ei sitä aina tartte elää niin überterveellisesti. Jopa minä olen ns. höllentänyt otetta näin vanhemmiten, ehkä vähän liikaakin välillä. :D Mut joo. Loistava annos. Koska pääsee syömään uudestaan?

Kaveri tilasi jonkinlaisen makkaralautasen, mutta alkupalat tekivät tepposensa ja aika lailla jäi ruokaa jäljelle. Plus hänen tilaamansa olutkin täytti. Heh, S tilasi pienen oluen, jota suositeltiin makkaralautasen kanssa, mutta tarjoilija muisti väärin ja toi hänelle ison. :D Sanoi, että menee sitten pienen hinnalla. Noh, ei me sitä kahdestaankaan saatu ihan kunnolla hupenemaan. Joten Vltava on tosiaan isojen ruokahalujen ja vatsojen paikka. Lenkki kannattaa heittää ennen raflaan menoa. (Ja mahdollisesti myös sen jälkeen.) 

Ravintola ei ota vastaan pöytävarauksia ja viikonloppuisin ja perjantaisin pöytää joutunee odottamaan, jos tulee illastamaan. Mutta kahdelle pöytä saattaa järjestyä melkoisen nopeasti; meille sanottiin, että edellämme on kaksi seuruetta, mutta saatiin pöytä varmaan ekana, koska meitä oli vain kaksi. Ja siis myös lounasta tarjoillaan. Ja juomapuoli on myös hyvä, joten ei tartte pelkän ruuan takia mennä. Pöytää odotellessa ei ainakaan pääse suu kuivumaan. (Ja S-kortit mukaan, sillä saa kaikista ruuista paitsi jäätelöistä, sorbeteista ja lounasannoksista peräti euron alennusta!)

Vltava

Elielinaukio 2

00100 HKI

010 76 63650 (Eivät siis ota vastaan pöytävarauksia)

www.vltava.fi

Ma 11-24

Ti-To 11-03

Pe-La 10-04

Se viikko menikin leipoen! Fudgea, kahta eri kakkua ja vielä pull apart -leipää

Joskus leipominen on raskasta. Se on terapiaa ja lievittää stressiä mainolla tavalla (varsinkin, kun voi usein vähän maistella valmista tuotosta...), mutta joskus yhdelle ja samalle viikolle sattuu monta juttua, joihin joko omasta tai muun tahdosta kehittelen jotain. Case in point: viime viikko. Tein sillon 1) kaverin lauantaisiin synttäreihin suklaafudgea, mutta sitten 2) iskä pyysi tekemään rapuiltaan jotain makeaa. Sitten olin vielä luvannut 3) leipoa jotain juustokakkuista duunin tyttöjeniltaan ja vielä piti 4) tehdä kaverille ja hänen poikaystävälleen leipä heidän tupareihinsa. No niin! Eikun vaan kolme eri ostoslistaa kalenteriin, ja missäs olikaan mun kaikki astiat?

Fudge on mielestäni ehkä maailman helpoin herkku a.k.a. lahjaidea. Toki sen voi tehdä vaikeammankin kautta kerman ja voin avulla, mutta fool proof -ohje on kuumentaa tölkki tiivistemaitoa ja lisäämällä siihen n. 300-350 grammaa suklaata ja maun mukaan pari kourallista pähkinöitä/kuivattuja hedelmiä. Oheinen fudge kaverin synttäreille tehtiin juurikin yllä olevan ohjeen mukaan ja niille kuivatuilla hedelmillä. Hyvää oli ja kaverikin tykkäsi. :) Fudgesta piti itse asiassa tulla kurpitsafudgea lähestyvän kiitospäivän kunniaksi (kaikki amerikkalaiset tavat ovat hyviä omaksua, jos niihin vain liittyy leivontaa), mutten sitten löytänyt lähikaupasta kurpitsasosetta (ei mikään yllätys sinänsä), enkä sitten jaksanut lähteä sitä jostain metsästämään. Ja varmaan kaikki jenkit täällä Suomessa ovatkin jo hamstranneet kaikki kurpitsasosetölkit esim. Behnford'sista, kuten joka vuosi. Tällä hetkellä Libby's kurpitsasosetta kyllä myydään liikkeen nettikaupassa, joten ehkä tässä pitäisi joku viikonloppu pistäytyä... Tai sitten vaan tilata netistä tuotetta, jonka voisi käydä ostamassa muutaman kilsan päästä. :P

Tein viime joulukuussa glögifudgea oikein kunnolla eli keitin kermaa, sokeria, siirappia, kaakaojauhetta, suklaata ja voita kattilassa ja oikein mittasin lämpömittarilla, että massa oli juurikin oikean lämpöistä seuraavaan vaiheeseen! (En siis millään kuumemittarilla vaan ihan 25 euron ruuanlaittoon tarkoitetulla mittarilla. :D ) Kivaa se sekin oli, tänä vuonna varmaan joutuu uusintakierroksen tekemään, jotta sitä laitetta tulisi käytettyä edes kerran vuodessa...

Sovin viikonloppuna kaverin rapuillassa ollessani, että minä, toinen kaveri ja hänen poikaystävänsä menisimme seuraavan (eli viime viikon) keskiviikkona iskän luo rapuiltaan. Lisää rapuja, ou jee. Noh, olikos se nyt sitten maanantaina kun hän viestitti, että ehtisinkö leipoa sinne. No totta kai, aina ehtii! :D Täytyy myöntää, että vaikka yleensä aina leivon sinne sun tänne, niin ei tullut mieleenikään leipoa tuonne. Oops. Noh, onneksi iskä oli taas kartalla. 

Kyseessä on melko tavallinen kahvikakku, jonka väliin tuli kerros tuorejuustomassaa. Nyt kyllä olen leiponut niin paljon kaikenmaailman juustokakkujuttuja, että tulee jo tuorejuustot korvista ulos. Joku roti. Kakun nimi on niinkin hieno, kuin Cinnamon Cream Cheese Coffee Cake eli sitä voi kutsua vaikka 4c:ksi tai CCCC:ksi. :D Ohje (englanninkielinen) löytyy täältä. Ah, kuinka rakastankaan kahvikakkuja, kun niissä on tuollainen murukerros päällä! Ja kyllä iskä ja kaverikin siitä tykkäsi ja jäipähän iskälle taas vähän herkkuja pakkaseen.

Ja seuraava leivonnainen, oh my, tästä tulee taas piiitkä postaus. Odottakaas hetki, käyn hakemassa kupin kahvia. Ja suosittelen sitä teillekin, hetki vain. *hakee kahvia* *hörps* No niin, missäs olinkaan... Aivan! Pomo sai muutama viikko sitten kuningasajatuksen, että vuokrataan toimistorakennuksen 11. kerroksen saunatilat (jacuzzilla!) ja pidetään tyttöjen ilta toimiston naisten kesken. Well, now you're talking! Kaikki paitsi yksi pääsimme osallistumaan ja jokainen toimitti jotain ruokaa pöytään sekä omat juomat. (Noh, oli siellä kaksi skumppapulloa ihan yleisessäkin jaossa...) Itse en sattuneesta syystä voinut mennä saunaan enkä uimaan, mutta rentouttavalta se näytti. Ja saatiin mahtavia kuvia, kun jacuzzin takaa näkyi horisontissa Otaniemi. (Tässä tapauksessa jopa se oli mahtavaa. :D )

Työkaveri kommentoi kaverin rapujuhlista lisäämääni juustokakun kuvaan, että jotain tällaista perjantaille. Olinkin pallotellut vähän, että mitä sitä oikein tekisin ja päädyin sitten toiveen ja syksyn yhdistämiseen eli omena-toffeejuustokakkuun. (Mitä olinkaan juuri sanonut juustokakuista?) Syksyyn sopii omenat ja omenoiden kanssa tietysti kaikki toffeinen ja...noh, tuorejuusto melkein minkä vaan kanssa. Kaneli sopii myös loistavasti omenoiden kanssa ja sekaan vielä vähän kardemummaa, niin tässähän alkaa jo tulla joulu mieleen. Noh, ehkei nyt sentään liioitella...

Kuvassa myös työkavereiden taiteilemat katkarapu- sekä kana-vuohenjuustopiiraat. Kanapiiraaseen en koskenut, mutta luotan muiden mielipiteeseen sen maistuvuudesta. Katkarapupiiras oli oivallista. Illan menu koostui myös juustoista, rypäleistä, piparkakuista ja kirsikkatomaateista, joten eipähän ainakaan jäänyt nälkä. :D Oheisia kuvia oli myös kiva levittää Facebookissa kuvatekstillä "Girls night at the roof top sauna!" Pieni "boustailu" on aina hyvästä... ;)

Ai niin, kakun ohje! Hyvä ettei unohtunut. Se (jälleen enkunkielisenä) löytyy täältä. Minä ja muutama muu viihdyttiin ihan loppuun asti ja ihana financial manager ajoi meidät sitten kotiin. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että pyöräni jäi Espooseen ja kun olin aamulla lähdössä balettiin, niin... Noh, kävelin sitten Espooseen (8 km) ja pyöräilin takaisin. Ihanassa syyssäässä ei sinänsä haitannut. Räntäsade olisi ollut vähän eri asia...

Ja vielä viimeinen leivonnainen uunista ulos, ihan kirjaimellisesti. Tupareihinhan pitäisi aina viedä leipää ja suolaa, koska se kuulemma tuo hyvää onnea. Koska en oikein perusta suolasta vaikka se onkin leivonnassa korvaamaton, niin vien yleensä vain leipää. :) Tein joskus vuoden alussa tai joskus muulloin Korsossa Smitten Kitchen -blogin innoittamana cheddar-juuston, oluen ja sinapin makuista pull apart -leipää, eli leipää, josta voi sananmukaisesti vetää erilleen paloja. Kuva antaa osviittaa. Tykkäsin leivästä tosi paljon, joten why not tekisi sitä toiste. Ostamani cheddar-juusto oli yksittäispakattuja aamiassulatejuuston tapaisia viipaleita, joten tulos ei ollut niin hieno kuin mitä oikeasta cheddarista olisi saanut. Lähi-S-marketin valikoima ei ole ihan se paras; nähtävästi tästä lähin on ihan oikeasti tehtävä ostokset keskustan kaupoissa...

En tiedä, miltä leipä maistui, koska en ole vielä kysynyt kaverilta. Mutta kunhan hänet näen seuraavan kerran, niin tenttaan. Kun annoin leivän hänelle tupareissa hänen kommenttinsa tosin oli lupaava: "Loistavaa krapulaleipää!" Aivan varmasti: juustoa, olutta (ilman alkoholia paiston jälkeen) ja sinappia. Noms. Ja leipurikin sai osansa, koska ostin ison pullon tummaa olutta, josta jäi yli puolet omaan käyttöön. Leipurin palkka... ;)

Huh, kyllä taas viime viikolla meni mukavasti rahaa leivontaan, mutta onneksi perjantai oli palkkapäivä. :D Tämä kuukausi näyttää rauhallisemmalta, kun ei ole (ainakaan vielä) montaa tapahtumaa edessä. Yhdet synttärit, joihin onkin taas tarkoitus väsätä kunnon luomus à la sokerikuorrute... Ja sitten on yksi brunssi kuun puolivälissä, mutta sinne nyt ei tarvitse leipoa kuin pari juttua. Eikun ai niin, niitä synttäreitä ennen onkin yksi toinen juttu, johon pitää kans taiteilla kunnon kuorruteluomus. Kaksi kunnon sokerikuorrutekakkua kolmen päivän sisällä. Noh, onneksi on jo kokemusta sokerikuorrutteista ja itsepähän halusin tehdä niitä lisää. :D Ja sitä ei olekaan sitten kuin pari viikkoa omiin synttäreihin ja omasta synttärikakusta on tulossa jotain, joka muistetaan! (Juomien määrästä huolimatta.)