Itsenäisyyspäivä 2014

Palautin juuri kansanopiston graafisen suunnittelun linjan lopputyöni ja voin siis taas omistautua tälle ruokablogille! Julkaisua odottavien postauksia on enemmän kuin päiviä joululomaan (alkaa ensi viikon maanantaina), mutta yritän nyt saada edes kaikki joulukuun postaukset ulos ennen joulua. (Ja jos graafiset kuviot yhtään kiinnostavat, niin töitäni voi käydä katsomassa toisesta blogistani. Laitan sinnekin vielä tällä viikolla uutta matskua.)

Itsenäisyyspäivän kattaus

Mutta siis aiheeseen eli itsenäisyyspäivään. Kuten monena vuonna aikaisemminkin, ruokalistalla oli alkuun sienikeittoa sekä sen jälkeen blinejä mitä moninaisimmilla täytevaihtoehtoina. Ruokajuomana tietysti kuohuviiniä sekä valkoviiniä. Ah, perinteitä!

Blini

Tässä yksi esimerkki, miten blinin voi täyttää eli tietysti semtanalla, punasipulilla ja tillillä, mutta myös savustetulla taimenella ja lohella.

Kinuskikastike

No niin, se pääruasta, siirrytään tärkeämpään eli tietysti jälkiruokaan! Löysin Viini-lehden loppuvuoden ruokaliitteestä ihanan karpalosemifreddon ohje, jonka kanssa tarjottaisiin myös kinuskikastiketta sekä marenkeja. Sopivasti suomalaistyylinen ja hienostunut ruokalaji päättämään maittavan lounaan.

Marenki

Tein jo viime juhannuksena ihanaa italialaistyyppistä marenkia ja vaikka tähän annokseen kippasinkin suoraan tomusokerit valkuaisten sekaan enkä vatkannut valkuaisia ensin hetken aikaa yksinään, niin marengistä tuli ihanan rapeaa. Kaikkea en laittanut jäätelön sekaan, mutta tämä menee ihan hyvin suoraan pelliltä. :D

Karpalosemifreddo

Itse semifreddoon meni kaksi kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna, vaniljatanko, sokeria, kermaa ja tietysti jäisiä karpaloita. Sattumalta löysin iskältä karpalo-kinuskin makuista Aino-jäätelöä ja mikä olisikaan parempi astia tälle karpalojäätelölle, joka myös kinuskihuntuun verhoutuisi. Tosin tämä jäätelö olisi ilman e-koodeja, paitsi mitä nyt kermassa saattaisi olla sen säilymisen takaamiseksi. Semifreddo on siis italiaa ja tarkoittaa n. puolittain jäistä tai jäätynyttä.

Jäätelöannos

Kermaista ja samalla makean kirpeää jäätelöä, makeaa ja tahmeaa kinuskikastiketta sekä rapeita marenkinpaloja. Ah! Täydellinen päätös aterialle.

Santaaminen oli välttämätöntä. Iskältä löytyi myös jäätelökauha! Kaikkea silläkin miehellä on laatikoissaan ja hyvä, että on.

Kuvassa myös iskän tekemää puolukkalikööriä. NIIN hyvää. Yleensä iskä on tehnyt likööriä vadelmista, mutta päätti tänä vuonna kokeilla puolukoita. Minä ja äiti äänestimme yksimielisesti, että tästä lähin vadelmat voi säästää syöntiin ja alkaa tekemään likööriä pelkästään puolukasta. Vadelmat ovat niin makeita, joten niistä tehty likööri on melkoisen äkkimakeaa, mutta happamat puolukat kestävät hyvin niihin lisätyn sokerin eikä viinakaan maistunut ollenkaan. Mutta sitä kyllä oli, joten aika petollistahan tuo on, kun melkein mehuna voisi juoda... ;)

Sininen kakku

Olin jo päättänyt jättää herkut tuohon semifreddoon; se olisi varmasti tarpeeksi herkkuja tälle illalle. Mutta tietysti Helsingin Sanomissa oli Blue Velvet -kakun ohje! Nimi juontaa siis nimensä jenkkiläisestä Red Velvet -kakusta, jossa valkoinen kakkupohja värjätään punaiseksi elintarvikeväreillä. Olin miettinyt, että sitten kun Suomen itsenäisyys täyttää 100 vuotta, niin teen sinivalkoisen kakun. Mutta enhän voinut jättää sitä tekemättä jo nyt, kun kerran ohjetta tarjottiin ihan kädestä pitäen.

Kakkupohjaan siis tulee mustikoita ja elintarvikeväriä sinistä väriä antamaan. Oheinen kuva on otettu salamalla sinisen värin korostamiseksi; ei kakku oikasti ollut noin kirkkaan sininen, mutta tummansininen kuitenkin.

Blue Velvet Cake

Kakun väliin tuli mustikkahilloa sekä tuorejuusto-kermakuorrutetta. Ja pikkuruisia hopeisia ja valkoisia helmiä, koska sain äidiltä koristesabluunasarjan ja halusin kokeilla niistä yhtä.

Hyvää! Kakkupohja oli IHANAN kostea itsessäänkin ja suussasulava hillon ja kermaisen kuorrutteen ansiosta. Ah. 

Tarjosin itse asiassa vielä yksiä herkkuja, mutta säästän ne toiseen postaukseen, jossa käyn läpi erilaisia herkkuja, joita olen tässä joulun alla tehnyt.

Linkki HS:n Blue Velvet Cake -ohjeeseen täältä. Ohjeessa kostutetaan kakku limonadilla, mutta itse en kokenut sitä tarpeelliseksi. Jos kakku pääsee kuivahtamaan uunissa liikaa, niin sitten ehkä.

Blogi neljä vuotta!

Herranjestas, ehdin jo unohtaa, että blogini täytti eilen neljä vuotta! Neljä vuotta leivonnan, kokkailun ja yleisesti ruuan parissa on mennyt nopeasti. Taidot ovat kehittyneet, samoin makunystyrät ja hauskaa on ollut. Ah, niitä syötyjen kalorien määrää! :D Tässä saattavat uudet tuulet alkaa puhaltamaan blogini osalta (toivottavasti ainakin) lähitulevaisuudessa, mutta siitä sitten lisää, kun sen aika on. Aion joka tapauksessa osallistua 19.8. järjestettävään ravintolapäivään (ainakin tähän mennessä) kahdeksalla eri herkulla, joten siinä on ainakin yksi uusi aluevaltaus.

Minulla ei ole mitään konkreettista leipomusta, jolla olisin juhlistanut tätä neljää vuotta, mutta laitan tähän kuvan bubble tea -juomasta, jota kävin juomassa Eerikinkadulla sijaitsevassa kahvilassa. (Olisiko E24?) Vihreää teetä, makeutusta ja tapioka-juuresta tehtyjä kumimaisia (mutta hieman makeita) palloja. Tuttuja ollessani vaihdossa Kanadassa ja reissatessani Jenkeissä. Kippis bloggaamiselle! Tuokoon ensi vuosi paljon uusia leipomis-, kokkaus- ja ravintolakokemuksia tullessaan ja toivottavasti opin paljon uutta!

Isänpäivä 8.11.09

Isänpäivänä oli taas perinteen mukaisesti vuorossa isänpäivälounaan valmistus äidin kanssa rakkaalle iskälle! <3! Tänä vuonna olikin tiedossa oikein pitkän kaavan mukainen lounas, sillä perinteisten kolme ruokalajia+kahvikakku-astetelman sijaan söimme neljä ruokalajia ja tarjolla oli vielä kahta eri kahvikakkua! Vuodet lisääntyy ja panokset kovenee! Mahalaukku venyy vuosi vuodelt myöskin, kenties… ;)

Heitin iskän kanssa aamupäivästä kävelylenkin ja sitten kävimme äidin kanssa hommiin! Iskä meni vaihtamaan vanhaan autoon talvirenkaita, ja kun tulin keittiöön, äiti kysyi, kuulinko, mitä iskä oli sanonut. Vastasin, että en kuullut ja äiti sanoi, että iskä oli sanonut jääkaapissa olevan skumppapullo ja että voisimme avata sen. Ja minä en ollut kuullut kehoitusta avata skumppapullo! Hmm, ehkä tilanne ei siis ole niin paha, kuin olen luullut. ;) Teimme siis äidin kanssa työtä käskettyä ja avasimme pullon Cristal Cavaa. Ruuanlaitto on aina mukavampaa skumpan kanssa… Siis tiettyyn rajaan asti, tietenkin. ;) Iskäkin liittyi seuraamme ja ehti vielä kaataa itselleen lasillisen skumppaa kilistääkseen meidän kanssamme. Iskälle!

Amuse bouche eli keittiön tervehdys: Rapucocktail

Alkuun siis rapucocktail omena-, sipuli- ja avokadolohkojen kera hapanimeläkastikkeella maustettuna. Löysin ohjeen melko tuoreesta K-Kauppojen Pirkka-lehdestä ja tiesin heti löytääneeni juuri passelin ohjeen. Ohje on helppo, ainoa vaiva on saada kaikki liha irti ravuista. Katkaravut toimivat tietysti samalla lailla. Sitruunanmehu taas estää avokadoa tummumasta ennen aikojaan. Pehmeän avokadon, happaman ja omenan, sitkeähkön katkaravun, sipulin ja hieman tulisen itämaisen kastikkeen yhdistelmä sopii todella hyvin yhteen! Keittiölle ensimmäinen piste.

Avokado-omena-carpaccio

resepti: K-Ruoka Pirkka 45/2009

4 annosta

1 salottisipuli

1 omena

1 avokado

½ limetti

½ pss (à 180 g) sulatettuja pakastekatkarapuja

½ dl chilikastiketta

Koristeluun: kirsikkatomaatteja ja tuoreita yrttejä

Hienonna sipuli, kuori ja pilko omena, kuori ja halkaise avokado sekä poista kivi. Leikkaa myös avokado kuutioiksi ja purista limetin mehu avokado- ja omenanpalojen päälle tummumisen estämiseksi. Asettele palat tarjoiluastioihin ja ripottele pinnalle sulatetut katkaravut. Sekoita silputut sipulit chili-kastikkeen joukkoon ja lusikoi kastiketta annosten päälle. Koristele kirsikkatomaateilla ja yrteillä.

Sienikeitto

Sienikeitto on hyvin yleinen alkuruoka meidän porukan kesken, ollaan sitten syömässä juhlan kunniaksi tai muuten vaan laitetaan ruokaa. Sienet on hyviä! En ollut taas vähään aikaan syönyt sienikeittoa, joten sitä halusin ehdottomasti tehdä isänpäiväksi. Sienet jakavat aika hyvin ihmisiä niiden limaisen rakenteen vuoksi (eikä torvisienistä tehty keitto ole kovin kauniin väristäkään…), mutta minä olen niistä oppinut pitämään. Sienikeitto oli, jälleen kerran, ihanan pehmeää ja sakeaa ja tuhdin sienimäistä. Lämmin keitto sopii mainiosti syyspäivien ruokalistalle.

Sienikeitto

(hyvin vapaasta muistista kaavittu ohje)

n. viidelle

1 tl

n 6 dl paloiteltuja (tuoreita tai pakastettuja)sieniä

kasvisliemikuutio

vettä

vehnäjauhoja

ruokakermaa n. 2 dl

yrttejä

Jos sienet ovat tuoreita, paloittele ne ja paista pannulla nesteen saamiseksi pois. Jos ne taas ovat pakastettuja, laita ne suoraan kattilaan ja anna sulaa. Lisää vettä ja leimikuutio. Anna kiehua muutama minuutti keskilämmöllä ja lisää sitten jauhot, jotta seos sakenee. Keitä vielä muutama minuutti ja lisää sitten ruokakerma. Anna kermakin kiehahtaa vielä muutama minuutti. Lisää vettä, jos keitto tuntuu liian sakealta.

Muikkupatee

Pääruoka olikin sitten hieman pidemmän mietinnän takana, koska en enää syö edes kanaa, alkupaloissa oli jo rapuja enkä nyt jotenkin jaksaisi kalaakaan… Äiti sanoi iskän pitävän muikkupateesta ja niinpä päädyimme siihen. Muikkuja ja pekoniviipaleita kerroksittain uunivuokaan ja uuniin. Kyllä minä kaivoin pari muikkua lautaselle pekonin alta, mutten kyllä oikeastaan pahemmin edes pidä kyseistä kalasta. Ja vähemmän pekonin kanssa. :D Jos pidät muikuista ja/tai pekonista, kannattaa kokeilla. Nopea ja näppärä ohje.

Muikkupatee

(melkein tuulesta temmattu resepti, mutta äiti vastasi tästä ruokalajista. Näin se about kuitenkin meni:)

pari pakettia pekonia

perattuja muikkuja

margariinia vuoan voitelemiseen

Voitele pitkulainen uunivuoka. Lado vuokaan ensin pekoniviipaleita niin, että niiden päät tulevat vuoan reunojen yli. Lado sitten kerros kerrokselta vuorotellen perattuja muikkuja ja pekoniviipaleita. Käännä lopuksi pekoniviipaleet muikkuviipaleiden päälle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. En ole varma ajasta, joten tarkkaile tilannetta.

Parsakaalia, papuja, pakastevihanneksia, pari muikkua

Kuten annoksestani näkee, sain kyllä koottua tarpeeksi ison annoksen ilman lihaisaa pääruokaakin! Papujakin paistoimme vielä, plus parsakaalia ja pakastevihanneksia, joten ei ainakaan ollut kasviksista pulaa! Nam nam, varsinkin pavut maistuivat ihanilta, kun paistoimme ne reilusti valkosipulissa!

Kinuskikastike valmistuu

Iskä on yksinkertaisten (eli jos minulta kysyy, niin välillä vähän tylsien…) asioiden ystävä ja esimerkiksi karpalot ja kuuma kinuskikastike ovat hänelle aivan riittävä jälkiruoka. Hmph! Missä on pannacotat, creme brûlét, mousset, vaahdot, edes jäädykkeet? No jaa, marjat ovat ainakin terveellisiä… :D Ja sainpahan sentään kokeilla kinuskikastikkeen tekoa, joka on about yksi maailman helpoimmista kastikkeista. Ja itsetehtynä tietysti paljon parempaa, kuin kaupan valmistuote. En yleensä käytä kinuskikastiketta, mutta tätä oli pakko maistaa.

Kinuskikastike:

(sama K-Ruoka Pirkka)

2 dl kuohukermaa

2 dl fariinisokeria

1 rkl voita/margariinia

Keitä kermaa ja fariinisokeria hiljalleen kattilassa välillä sekoittaen n. 15 minuuttia kunnes seos sakenee. Kinuski on valmista, kun vesilasiin pudotettu kinuskitippa jähmettyy. Lisää lopuksi rasva. Tarjoa lämpimänä jäätelön tai jäisten marjojen kera.

Lumikarpalot

Meidän lumikarpalot ei ihan onnistuneet. Niiden idea on siis pyöritellä jäisiä karpaloita ensin munanvalkuaisessa ja sitten tomusokerissa, jotta karpalot saadaan näyttämään puuterilumen peittämiltä. Äiti sai myöhemmin käsiinsä tarkemman ohjeen, jonka avulla tomusokeri olisi varmaan tarttunut paremmin marjoihin. Me pyöriteltiin marjat lautasella, mutta ne nyt olisi varmaan kannattanut laittaa tomusokeria täynnä olevaan pussiin ja ravistella. Nyt sokerikerros oli hyvin ohut, mutta eipä isänpäivänä nyt niin kauheasti lunta maassa ollutkaan. :D Ja lisäksi kinuskikastike kyllä oli ihan tarpeeksi makeaa, joten tomusokerin tuomaa makeutta ei itse asiassa olisi edes tarvittu. Raikas jälkkäri joka tapauksessa!

Lumikarpalot

karpaloita

munanvalkuainen

tomusokeria

Pyörittele karpaloita kauttaaltaan munannvalkuaisessa ja laita ne sitten tomusokeria sisältävään muovipussiin. Pyörittele pussia kunnes marjat ovat kauttaaltaan tomusokerin päällystämät.

Niin kauniin väristä, että voisi melkein mehuna tarjota

Iskä oli myös kokeillut valmistaa itse vadelmalikööriä, sillä olimme tehneet sitä ensi kerran viime vuonna ja tulos oli ollut hyvä! Silloin tosin annoimme liköörin olla maustumassa ehkä hivenen liian kauan, melkein puoli vuotta, joten maku oli aika vahva. Tällä kertaa päätimme tislata liköörin jo kuukautta aikaisemmin. Prosessi on helppo ja tulos taattu! En ihan muista tarkkoja suhteita viinalle, marjoille ja sokerille, mutta ne riippuvat myös paljon omasta mausta. Haluaako alkoholin maistuvan enemmän vai haluaako makeampaa likööriä…

Meidän likööristä ainakin tuli makeaa! Suutuntuma on melkoisen tuhti ja paksu, alkoholia ei kauheasti alta maista. Ja mikäs sen parempaa, ainakin minun mielestäni. ;) Tämä on jälkkäri jo itsessään, koska tätä ei todellakaan tee mieli juoda enempää kuin yksi snapsi…tai okei, ehkä kaksi.

Pistaasi-brownies

Niin, se kakku. Tulin tosiaan katumapäälle lauantainaamuna ja varustauduin siis pistaasipähkinöillä ja tummalla suklaalla, joiden avulla sitten valmistin lauantai-illalla äidille tajuttoman ihanan, suussasulavan ja ah-niin-suklaisen pistaasipähkinä-browniesin. Brownies jäi sisältä niin kosteaksi, että leikatessa sisus alkoi valua astiaa…apua! Nyt se kaikki tulee ulos! Lusikka apuun, mmm…

Gooey goodness…

Viimeinen jälkkäri oli kyllä piste iin päälle ja myöskin viimeinen niitti sokerikoomaan vajoamiselle. Huh! Mutta oli se vaan niin ihanaa, että pakko sitä oli vielä maistaa omankin täytekakkupalan jälkeen. Itse asiassa, brownies oli parempaa! Damn! Tätä täytyy tehdä uudestaan!

Suosittelen ehdottomasti ohjetta, kunhan leivoksen muistaa jättää sisältä vielä kosteaksi. Makeutta taittamaan voi tarjota kermavaahtoa (makeuttamatonta!) tai vaniljajäätelöä. Pistaasien tilalla voi tietysti käyttää manteleita tms. pähkinöitä tai jättää ne pois, mutta minä kun RAKASTAN pistaaseja, niin niitä nyt olisi voinut laittaa koko leivoksen täyteen! Mmm, tätä herkkua on itse asiassa vielä iskän pakkasessa odottamassa melkoinen pala… Jos sitä vaikka voisi tarjoilla itsenäisyyspäivän juhlinnan lomassa? Aika paljon tulee kyllä olemaan ruokaa tarjolla, mutta who knows… 

Tahmea pistaasi-brownie

alkup.resepti: Suklaa, 365 vastustamatonta makuelämystä

175 g margariinia kuutioituna+ekstraa vuoan voiteluun

2 rkl kaakaojauhetta

250 g (2½ dl) hienoa sokeria/fariinisokeria

hyppysellinen suolaa

2 munaa kevyesti vatkattuna

1 tl vaniljasokeria

150 g (2½ dl) vehnäjauhoja

125 g tummaa suklaata rouhittuna

100 g pistaasipähkinöitä rouhittuina

Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele n. 23 senttinen (pitkulainen) kakkuvuoka. Voitele pohja margariinilla ja vuoraa se leivinpaperilla. Jätä leivinpaperia reunojen yli. Kuumenna voita, kaakaojauhetta ja sokeria pienessä kattilassa matalalla lämmöllä, kunnes margariini sulaa. Ota levyltä ja laita sivuun jäähtymään. Kun seos on jäähtynyt, lisää munat, suola, vaniljaesanssi, jauhot ja suklaarouhe ja sekoita hyvin puulusikalla. Sekoita joukkoon pähkinärouhe, kaada vuokaan ja paista uunissa 15-20 minuuttia alatasolla. Testaa kypsyys 15 minuutin jälkeen työntämällä pitkä tikku brownien läpi. Kakun kuuluu olla kiinteä reunoilta, mutta pehmeä sisältä. Yritä hillitä itsesi ja anna kakun jäähtyä täysin ennen leikkaamista. :D

Isänpäivälounas oli, once again, onnistunut! Oli juomaa, ruokaa, suolaista, makeaa, kahvia, hyvää seuraa… Ja pakkohan tämän kaiken päälle oli vielä juosta pari kertaa Töölönlahden ympäri. Miten se on, että sokerihumalassa sitä kyllä jaksaa juosta, mutta muuten keksii mielellään muita liikuntamuotoja? Pah. Tai sitten suklaa vain on ja pysyy parhaana lenkkiboosterina. Gain a few, lose a few (less).

Itsenäisyyspäivän juhlamenu

Punaviiniskumppaa Venäjältä!

Sunnuntaina 6.12. minä, vanhempani, molemmat tätini sekä heidän puolisonsa kokoonnuimme Korsoon juhlistamaan itsenäisen Suomen 92-vuotissyntymäpäivää. Tarjolla oli tietysti notkuva pöytä blineistä ja kylmistä kaloista laatikoiden ja uunilohen kautta marjajälkkäriin ja käpykakkuun.

Synttärijuhlallisuudet piti tietysti aloittaa kilistämällä kuohujuomaa ja (onneksi) sen tutun Cristal Cavan lisäksi iskä oli jostain saanut punaista skumppaa Venäjältä! Tarkemmassa maistelussa skumppa tosiaan paljastui punaviinipohjaiseksi, joka oli yllättävän hyvää! Minä kun siis en tykkää punaviinistä, mutta skumppana eli siis kuplivana se menee. (Hiilihapot on kaiken pelastus. :D ) Muut eivät innostuneet, joten pullo olikin sitten minun, yksin minun…

Blini, jonka päällä mätiä, smetanaa ja punasipulisilppua

Jottei homma menisi ihan pelkäksi skumpan kittaamiseksi, niin ruoka oli vähintäänkin erinomaista ellei vallan loistavaa! Alkuun söimme blinejä asianmukaisten lisukkeiden kera ja jopa 75-vuotias tätini suostui maistamaan yhtä, ensimmäistä kertaa elämässään! :) Joka päivä siis voi oppia uutta, oli ikä mikä tahansa.

Blinit olivat tosi hyviä, pidän taikinan (eli tattarijauhojen) hieman happamasta mausta. Eihän bliniä itsessään paljoa maista kaikkien lisukkeiden alta, muttei sitä kuulukkaan syödä paljaaltaan. Iskälle ostamani blinipannu pääsi ekaa kertaan käyttöön ja äidin kanssa sovittiin, että kyllä tänä talvena täytyy vielä yhdet blinibileet pitää. Onneksi ei tarvitse juoda snapseja! :D

Marinoituja herkkusieniä

Olen jo muutaman kerran ostanut Sokoksen S-Marketin tuoretiskiltä marinoituja herkkusieniä, jotka ovat ihanan valkosipulisia ja muutenkin herkullisia! Ikävä kyllä niitä ei ole nyt vähään aikaan taaskaan ollut tarjolla, mutta ehkä niin on parempi, koska ne ovat kalliita ja niiden jälkeen henki haisee kuin meidän koiralla konsanaan… :D Niinpä olin ilahtunut, kun Helsingin Sanomien ruokaosiossa 3.12. oli kaikenlaisten joulunaposteltavien (mm. juuri edellä nähtyjen blinien) ohjeiden joukossa marinoitujen herkkusienten ohje. Score!

Päivän marinoitumisen jälkeen sipulit maistuvat sinänsä aika miedolle, mutta kyllä hyvin valkosipulille! Vähän lisää limetinmehua oli kyllä paikallaan. Mielestäni ohjeen mukaan tehtynä sienistä saa kyllä melko mietoja, eli kannattaa tosiaan käyttää erimakuisia öljyjä, jos niitä kaapissa on ja muutenkin maustaa ehkä hieman voimakkaammin. Muttei kannata kauheasti lisätä sitä valkosipulia. ;) Persiljaa kannattaa kyllä sipeltää koko nippu. Näytä voisi tehdä uudestaankin, kenties uudeksi vuodeksi…

Pähkinäinen linssipatee

Koska en syö kinkkua eikä kalkkunakaan enää kuulu joulupöytääni, niin täytyy kehitellä kaikenlaisia muita “kinkunoloisia” jouluisia kasvisherkkuja. Totta kai koko jouluaterian voisi hoitaa pelkillä kaloilla ja laatikoillakin, mutta jotta voisi noudattaa muiden kanssa alkupalaksi- kaloja-ja-sitten-pääruoka-plus-laatikoita-linjaa, niin jonkinlainen kasvispatee olisi kiva olla tarjolla. Ja ihan vaan muutenkin pitäisi kehitellä erilaisia linssiruokia; muitakin kuin curryja.

Uusimmasta Glorian Ruoka & Viini-lehdestä löytyykin aivan ihana linssipateen ohje, jonka nähtyäni tiesin heti sen päätyvän itsenäisyyspäivän pöytään! Ja niin se päätyikin! Ohje ei ole mitenkään vaikea, mutta taikina kannattaa maustaa melko hyvin, sillä linssien ominaismaku on (ainakin minusta) hieman tympeä, tunkkainen etten sanoisi.

Patee kyllä onnistui ja sitä kiiteltiin, mutta ehkä se oli hivenen liian kuiva eli siis liian kauan aikaa uunissa. Hivenen. Linssit kun muutenkin ovat aika kuivia. Kasvissyöjille siis voin totisesti suositella sitä ja veikkaan, että tulen tekemään sitä ympäri vuoden. Yhdestä tekokerrasta kun saa tosi monta annosta pakkaseen laitettavaksi. Pateen voi tietysti maustaa muillakin, kuin annetuilla mausteilla, mutta näin joulun alla siihen kannattaa laittaa kanelia, neilikkaa ja muita joulumausteita.

Annos ylhäältä myötäpäivään: marinoituja herkkusieniä, linssipateeta, graavattua siikaa ja kylmäsavulohta

Namnam! Rakastan kylmäsavustettua- tai graavattua kalaa, joten ne olivat koko lounaan kokokohta! En edes maistanut uunilohta, koska keskityin niin muihin ruokalajeihin. Sääli, etten tajunnut ottaa kuvia myös muista ruuista (lanttu- ja porkkanlaatikot sekä bataatti-homejuustovuoka, kaikki erinomaisia), mutta uskokaa pois, ne olivat tosi hyviä, jopa se homejuustovuoka!

Ruokaa jäi niin paljon, ettei minun tarvinnut viime viikolla ollenkaan tehdä ruokaa töihin vaan saatoin ottaa joka päivä vaan uuden annoksen tähteiksi jääneistä herkuista. Jouluateria joka päivä. :) Ja vieläkin löytyy laatikoita ja pateeta pakkasesta!

Jäisiä karpaloita suklaakinuskikastikkeella

Lumikarpaloiden toinen yritys ja yritykseksi se jäi tälläkin kertaa. Tomusokeri vaan yksinkertaisesti sulaa marjojen päälle niin, ettei lumesta ole tietoakaan. :( En vaan osaa. Kävin viime lauantaina Tuomaan markkinoilla Espan puistossa ja siellä oil myynnissä TÄYDELLISIÄ lumikarpaloita! (Sekä vieläkin parempia suklaakuorrutteisia lumikarpaloita, nams!) Niiden aineksissa luki tomusokerin ja karpaloiden lisäksi tärkkelys, muttei puhettakaan mistään munanvalkuaisesta.

Kenties pelkässä pölysokerissa pyörittäminen olisi se oikea ratkaisu (no hei daa! jos sallitte sanonnan), mutta antaa nyt olla. Kokeilin nimittäin kinuskikastikkeen (omasta mielestäni) parempaa versioita eli tein RuokaPirkan ohjeen mukaisesti suklaakinuksia. Hih, sitä olisin voinut vaikka syödä lusikalla suoraan kattilasta, mutta muiden mielestä tavallinen kinuski on parempaa. No, onneksi ei siis tarvitse enää tehdä suklaakinuskia, niin ei tule lorotettua oman annoksen päälle niin paljon kastiketta. :D

Käpykakku

En edes ajatellut tekeväni minkäänlaista kakkua jälkkäriksi kahvin kanssa, ja hyvä etten, sillä iskä päätti ostaa edellisenä päivänä Hakaniemen hallista kokonaisen Käpykakun! Sehän on siis kermaista moussea ja hilloa suklaisen marsipaanikerroksen alla. Tuhtia tavaraa ja tosi makeaa! En ole oikein käpykakun ystävä, sillä ainoa hyvä asia koko kakusta on se suklainen marsipaani, mutten nyt halunnut herättää kommentteja oudolla syömiselläni eli siis passasin koko kakun. Suklaakonvehdeista riitti tarpeeksi iloa. 

Johan oli herkuttelut, huh! Olimme vielä valmistuneet torttujen paistamiseen ja äiti oli vielä tehnyt iltapalaksi sieni-kasvispiirakkaa, mutta koska olimme kaikki ihan täynnä ja kello näytti jo puoli kuutta, ei kukaan halunnut enää tietääkään mistään ruokaan liittyvästä. Lisää ruokaa seuraavalle viikolle sitten vain. (Se piirakka oli hyvää! Ruistaikinasta tehdyn pohjan päällä sieni-purjosekoitusta ja juustoraaste-munamaitoa, mmm! Mahtavaa biletysillan jälkeistä yöpalaa. 

Vaikka olenkin melkoisen ruokavammainen, niin kyllä silti haluan silloin tälläin laittaa kunnlla ruokaa ja syödä oikein pitkän kaavan mukaan. (Kunhan seuraavana päivänä pääsee taas salille. ;) ) Seuraavaksi reseptit herkuista, joiden teosta vastasin täysin tai edes osittain (blinien kohdalla äiti hoiti taikinan aloitusvaiheen):

RESEPTIT:

Pikkublinit

ohje Helsingin Sanomat 3.12.09 D2

(20 kpl)

1 3/4 dl maitoa

1/5 pala hiivaa

½ tl sokeria

1 dl tattarijauhoja

1 dl vehnäjauhoja

4-5 rkl olutta (lopunhan voi juoda ruokaa laittaessa ;)

1 ½ rkl sulatettua voita

½ tl suolaa

1 iso kananmuna

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja sekoita joukkoon sokeri sekä tattarijauhot. Peitä kulho kelmulla ja anna olla 7-8 tuntia huoneenlämmössä. Erottele kanamunankeltuainen valkuaisesta. Lisää taikinapohjaan olut, vehnäjauhot, keltuainen, voisula ja suola. Anna taikinan tekeytyä vielä n. 15 min. Vaahdota valkuainen kovaksi vaahdoksi ja lisää vaahto taikinaan varovasti nostellen.

Paista taikinasta blinejä blinipannussa, pienikokoloisessa lettupannussa tai muussa pienessä pannussa. Annostele taikinaa pannulle varovasti, sillä se kohoaa hieman paistettaessa. Kun pinta on lähes hyytynyt, valita reunoille hieman voisulaa ja käännä blini. Tarjoa blinit kuumina erilaisten lisukkeiden, kuten mädin, savukalojen, smetanan ja punasipulin kera.

Marinoidut sienet

resepti em. Helsingin Sanomien sivulta

2 rasiaa siitakesieniä tai muita sieniä (200 g)

2 valkosipulinkynttä

3 salottisipulia

pala tuoretta inkivääriä/1-2 rkl jauhettua inkivääriä

½ ruukkua persiljaa

1 kanelitanko

½ rkl hunajaa

1 ½ tl valkoviinietikkaa (maustettua, jos löytyy)

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

pippuria

Kuori sipulit ja inkivääri. Leikkaa valkosipulit viipaleiksi, sipulit lohkoiksi ja inkivääri ohuiksi suikaleiksi. Silppua persilja. Katko kanelitanko muutamaan palaseen. Puhdista sienet, jos tarpeen. Sekoita ainekset kulhossa ja anna maustua vähintään seuraavaan päivään.

Linssipatee

resepti: Glorian Ruoka & Viini 8/09

(4-8:lle)

3 dl linssejä

8 ½ dl kasvislientä

3 valkosipulinkynttä

muutama timjaminoksa

1 laakerilehti

2 salottisipulia

1 rkl öljyä

1 ½ dl paahdettuja ja rouhittuja (saksan)pähkinöitä

1 tl juustokuminaa

½ tl kanelia

½ chilijauhetta

½ tl jauhettua neilikkaa

3 munaa

1 dl kaura- tai kuohukermaa (tai tavallista ruokakermaa)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Huuhtele linssit ja laita ne kattilaan kasvisliemen, kuorittujen valkosipulien, timjamin ja laakerilehden kanssa. Anna kiehahtaa ja vähennä lämpöä. Keitä miedolla lämmöllä kannena alla n. 20 min. Poista mausteet linssien joukosta ja jos kattilassa on nestettä jäljellä, kaada se pois. Laita linssit (monitoimikoneen) kulhoon.

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita öljyssä pannusa miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Lisää sipulit, pähkinät sekä mausteet linssien joukkoon. Soseuta seos karkeahkoksi massaksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa siten, että joukkoon jää kokonaisia linssejä. Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki ja sekoita kerma munien joukkoon. Yhdistä linssiseokseen, kaada n. 1 litran vetoiseen, voideltuun uunivuokaan ja kypsennä uunin alatasossa n tunnin verran. Pateen voi tarjota kuumana, haalena tai kylmänä.

Suklaakinuski

resepti: RuokaPirkka 49/30.11.2009

1 prk (2 dl) vispikermaa

1 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

100 g taloussuklaata

Kuumenna kattilassa kerma ja sokerit koko ajan sekoittaen. Keitä pari minuuttia, kunnes seos on sakeahkoa. Lisää suklaa ja kuumenna, kunnes suklaa sulaa, mutta älä keitä. Ota pois liedeltä ja tarjoa esim. jäisten marjojen, hedelmien tai jäätelön kera tai kuorruta kinuskilla kakkuja tai kääretorttuja tai käytä keksien välissä tai…syö vaikka suoraan kattilasta! :D