Pizzapohja kukkakaalista

Kukkakaalipohjainen pizza mozzarellalla ja kirsikkatomaateilla



Minäkin tein sen vihdoin! Sen, mistä ruokamaailmassa on kohkattu jo jonkin aikaa. Eli siis pizzaa kukkakaalipohjalla. Tiedän, olen todella myöhässä trendin aallonharjalta (mutta niin olen yleensäkin joten no biggie) ja seuraava "juttu" onkin kikherneiden liotusvedestä tehdyt marengit.

Millainen on siis kukkakaalista tehty pizzapohja? En yleensä osta pizzaa kotiin. Vuosikausiin ensimmäinen kerta oli viime vappuna kahden päivän putken jälkeen, kun kundikaverin kanssa ostettiin kasvispizza puoliksi. Jopa pienessä kohmelossa tajusin, että ei ostettu pizza sovi edes krapularuoaksi. 😄

En myöskään ollut vuooooosiin syönyt pizzaa ravintolassa, ennen kuin Octoberfest-reissussa menimme ennen olutjuhlaa ja kunnon bailuiltaa seuraavana päivänä italialaiseen, josta ei saanut kuin pastaa ja pizzaa. Kunnon ravintolapizza on hyvää, mutta onhan se raskasta eikä koskaan jaksa syödä kaikkea. Joten keskityn vain kotona tehtyyn pizzaan, jonka voi tehdä täysjyväjauhoista ja jota voi olla hukuttamatta rasvaiseen juustoon.

No, aionko vaihtaa tavallisen kotipizzan kukkakaalipohjaan? En välttämättä aina (jos haluan tehdä pizzaa NYT, mutta jääkaapissa ei ole kukkakaalia), mutta ehdottomasti useammin! Pohja on hyvää ja todella nopea valmistaa.

En ole enää niin hiilihydrattikammoinen (kiitos treenien), ettenkö voisi tehdä pizzaa (täysjyvä)jauhoista tai leipää (seuraavaksi täytyy kokeilla pinaattista bostonleipää), mutta tässä on hyvä tapa tehdä pizzaa eri tavalla. Ja tosiaan kannattaa muistaa, että pohjaan tulee 2 dl juustoraastetta, joten se ei ole superruokaa. Täysjyvästä tehty pohja voi olla terveellisempää, ja sitten vain laittaa kukkakaalia täytteeseen. Mutta hei, ei sitä kannata aina miettiä sitä terveellisintä vaihtoehtoa.

Kukkakaalipohjainen pizza
Lokakuun Yhteishyvä ruoka

Pohja
1 iso kukkakaali
1,5 rkl öljyä
2 dl oliiviöljyä
1 muna

Pinnalle
1 dl pastakastiketta (itse käytän nykyään pizzassa vain pestoa, tällä kertaa vihreää)
1 (125 g) mozzarellajuustopallo
12 kirsikkatomaattia
Ripaus suolaa ja mustapippuria

Lisäksi
Tuoretta basilikaa

Raasta kukkakaali muruiksi ja paista pannulla öljyssä kunnes murut saavat väriä. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon juustiraaste ja muna. Painele seos tiiviiksi, pyöreäksi pohjaksi leivinpaperoidun pellin päälle. Esipaista 225-asteisessa uunissa n. 5 min.

Levitä paistuneen pohjan päälle tomaattikastike (jos et ole kokeillut koskaan pestoa, niin kokeile vaikka ounaista pestoa pizzassa!), viipaloitu mozzarella ja kirsikkatomaatit. Mausta. Jatka paistamista noin 15 minuuttia. Ripottele päälle tuoretta basilikaa.

Täytetyt paprikat, kurpitsagalette ja kurpitsa-päärynäkeitto

Syksy on kurpitsoiden sesonkia. Sanon tämän ja silti uunissa paahtuu kurpitsat täyttämistä varten. (Miten ihmeessä lehti oikein sai ne koverrettua ilman pehmittämistä? Kaupan lajike on selvästi sementtilajike...) Kikherneitä, fetaa, pinaattia... 

Innostuin kurpitsasta vasta viime syksynä, kun vihdoin kokeilin jotain muuta kurpitsareseptiä, kuin pelkkää kurpitsapiirakkaa. Tai bataattia. Kurpitsa on todella ravitseva ja maukas juures! Sellainen makeahko.

Hei, olen myskikurpitsa. Valmiina palvelukseen!

Suomessa myydään varmaan eniten myskikurpitsaa. Tietysti Halloweenin aikaan lokakuussa löytyy enemmän valikoimaa, mutta vuoden ympäri (kuten nyt huhtikuussa) myskikurpitsaa. Aivan hiton tiukka paketti; jos lähtee leikkaamaan niin moottorisahaa tulee ikävä. Mutta kannattaa äheltää, kyllä se pikkuhiljaa notkistuu. Ja jos ei millään niin sitten alkulämmöt uunissa.

Halloum-juustolla ja kvinoalla täytettyjä paprikoita

Tosiaan, kurpitsaa tuli tehtyä viime syksynä kahteen kertaan, niin galetessa (ranskalainen piiras) kuin keitossakin. Bonuksena kvinoalla ja halloum-juustolla täytetyt paprikat. Uskokaa tai älkää, maun salaisuus on kaneli! Kvinoan sekaan sekoitetaan porkkanaraastetta ja manteleita sekä mausteeksi (muun muassa) kanelia. Toimii loistavasti myös suolaisessa ruuassa! Suosittelen!

Ohje Maku-lehdestä 1/2015 eli löytyy myös lehden nettisivuilta. Pitää kyllä tehdä tuota täytettä uudestaan ihan pelkästään. Sopii varmasti vaikka kanan tai katkarapujen, lohen, tofun, noh, minkä tahansa sellaisen kanssa, joka kestää mausteita.

Galette.

Piirakat, ah piirakat. Peruspiirakoiden jälkeen oli kiva kokeilla jotain uutta eli ranskalaista galettea. Siinä taikina rullataan täytteen päälle kuvan mukaisesti. Hyvä ohje, mutta ensi kerralla enemmän makua ricotto-juustoon. Ja pitää ruveta käyttämään sitä enemmän! Esimerkiksi juustokakuissa...

Täydellinen iltapala: piirakkaa ja paprikaa

Leivoin galeten ja täytetyt paprikat yhdellä kertaa ja niistä sai aivan loistavan lauantai-illan illallisen. Noms. Galetteen tuli myös rouhittuja saksanpähkinöitä. Pehmeyttä, makeutta sekä rousketta. 

Top notch.

Galetteen meni vain puolikas kurpitsa, joten toiselle puolikkaalle piti keksiä nopeasti käyttöä. Ja sehän löytyi päärynä-kurpitsakeitosta! Makeaa päärynää yhdistettynä puolimakeaan kurpitsaan. Kyllä. Ei kannata epäröidä makean hedelmän käytössä keitossa. Päärynä on kuitenkin mieto hedelmä. Paahdetaan kurpitsan kanssa uunissa, keitetään kattilassa ja soseutetaan samettisen pehmeäksi.

Päärynä-kurpitsakeitto kurpitsansiemenillä

Keiton päälle pitää tietysti paahtaa kurpitsasta ulos kaivetut siemenet. Waste not! Puhdistaa siemenet kurpitsan maltosta ja paahtaa kuumalla pannulla tummanruskeiksi. Nam. Täydellinen, noh, olisiko ollut sunnuntai-illallinen.

Pahoittelen, etten onnistunut taaskaan löytämään näiden viimeisen ohjetta. Joku Glorian Ruoka & Viini -lehti se todennäköisin on, mutta en onnistunut löytämään reseptiä nettireseptiluettelostaan (joka on kyllä vähän kuin etsisi neulaa heinäsuovasta). Jos ne joskus osuvat silmään niin laitan tänne!

Syntymäpäiväillallinen Kynsilaukassa

Kynsilaukka est. 1987

Viime marraskuussa synttäripäivä osui maanantaille. Mikä onkaan parempi päivä aloittaa viikko (ja päättää kahden päivän synttärijuhlintaputki), kuin mennä juhlistamaan virallisena päivänä ravintolaan vanhempien kanssa. Ehdotin että mennään Kynsilaukkaan, joka on nähnyt päivänvalon myöskin vuonna 1987 ja jossa olimme viimeksi käyneet viisi vuotta sitten eli vuonna 2009 täyttäessäni 22. Aika rientää! 

Ravintola oli hämyinen, varsinkin marraskuussa, mutta onneksi olen vihdoin tajunnut, että kuvien valoisuutta VOI säätää jälkikäteen, varsinkin Photarissa. o_O Vanhaksi olen tullut, kun aivot ei enää toimi... 

Mutta asiaan. Ravintolassa siis nimensä mukaisesti on valkosipulia vähän joka ruokalajissa. Alkuun tarjoilija tarjoaa tummaa ja vaaleaa leipää ja kyytipoikana tietysti voita tai valkosipulista levitettä. Ja kokonainen purkillinen valkosipulinkynsiä alkupaloiksi. Äiti hillitse itsensä aika hyvin.

Vuohenjuustosalaatti

Alkuruuaksi valitsin vuohenjuustosalaatin. Melkoisen kokoinen annos alkuruuaksi, mutta hyvältä se maistui! Eipä ainakaan oltu pihistelty vuohenjuustossa. Bonuksia myös cashew-pähkinöistä. Pitäisi varmaan alkaa pitää kirjaa, että mitä viinejä juotiin... 

Bouillabasse

Pääruuaksi tilasin bouillabassen eli merenelävistä koostuvan keiton. Oli kalaa, simpukoita, iso katkarapu (jotka ovat aina hankalia kuorineen, saatika sitten keitossa...), krutonkeja... Hyvää!

Äiti ja isä taisivat molemmat tilata siikaa. Heidän alkupaloistaan en ottanutkaan kuvaa, mutta iskä ainakin tilasi etanoita, kuten aina, kun niitä on listalla.

Valkosipulijäätelö

Listalla oli valkosipulijäätelöä. Must. Have. Garlic. Ice Cream. Eikä se nyt tietenkään maistunut siltä, kuin vaniljajäätelöpalloon olisi tungettu kokonainen kynsi vaan valkosipulin maku oli melko vieno. Sitä sai melkein jopa hakea; olisi ehkä voinut hieman enemmän maistua, kun kerran sitä siihen oli laitettu. Tai omasta mielestäni vaniljajäätelö vain on niin tylsää, että siihen saa tunkea vaikka mitä lisämausteeksi.

Tiramisu

Iskä ja äiti tilasivat molemmat tiramisut. Suussa sulavaa ja kermaista. 

Jos mietitte, miksei tässä jutussa ole hintoja, niin en ole voinut niitä tarkistaa ravintolan nettisivuilta. Kynsilaukkaa ei nimittäin enää ole! Ravintola sulki ovensa tammikuun lopussa, kun perheravintola ei saanutkaan toiminnalleen jatkajaa eikä uusi omistaja sitten ollut kiinnostunut siitä. Nyyh! Aika ironista, että ravintola kuopattiin 27-vuotiaana... Maaginen ikä, jolloin moni rock- ja pop-tähtikin on lähtenyt täältä.

Oli kuitenkin hienoa, että ehdimme käydä siinä vielä viimeisen kerran, sillä ruoka oli hyvää (molemmilla käyntikerroilla) ja palvelu ystävällistä sekä asiantuntevaa. Enkä ole missään toisessa ravintolassa nähnyt hammastikkua vessassa! Siellähän niiden käytön tarpeen helpoiten huomaa ja voi käyttää peiliä, toisin kuin pöydässä. Genious. Tai ehkä tämä on jo käytössä muissa ravintoloissa, mutta en vain ole käynyt sellaisissa.

Yksi ikoninen ravintola on nyt poistunut Helsingistä. Muutaman vuoden toimineita rafloja ei pääse suremaan, mutta pidempiaikaisten poismeno on aina haikeaa. Varsinkin, kun itse on käynyt ja nauttinut. Ja onko Helsingissä nyt sitten enää yhtään itseni ikäistä ravintolaa?!

Kynsilaukka, in memoriam, 1987-2015.

Kasvislasagne ja kasvisvuoat

Kasvislasagne

Olen tässä syksyn mittaan harrastanut melkoisia kokkausmaratoneja sunnuntaisin, jolloin olen tehnyt vähintään kahta, joskus jopa kolmea lajia samaan aikaan. Hei, jos kerran aloittaa ja on kunnolla aikaa, niin better go all the way. Varsinkin, kun on ollut yksin kotona. Olen käynyt välissä harkoissa ja taas jatkanut tai missannut harkat illalla, koska uunissa on vielä ollut jotain!

Olen ottanut paljon ohjeita ruokalehdistä; joskus esimerkiksi Glorian Ruoka & Viini -lehdessä on ollut kolme loistavaa ohjetta, jotka on pitänyt tehdä. Kun tekee pariakin isoa juttua, niin siitä saa ruokaa viikoiksi pakkaseen. Kuten tämä ylläoleva kasvislasagne.

Soijarouhetta keitettynä jauhelihan sijaan, täysjyvälasagnelevyjä, kaupan tomaattikastiketta & tuoreita tomaatteja, porkkana-kesäkurpitsa-sipulipaistosta. Päälle ja väliin juustoraastetta. Eikä kukaan maistaisi eroa jauhelihan ja soijarouheen välillä; tai ei ainakaan motkottaisi. Ja tästä riittää pakkaseenkin niin, ettei tarvitsisi joka ilta kokata. (Vaikka en kyllä tee sitä muutenkaan vaikkei pakkasessa mitään olisikaan. :D )

Melanzane kahdella tapaa

Toinen kokeilusatsi oli mozzarellaa kahdella tavalla Glorian Ruoka & Viini -lehdestä: munakoiso-mozzarellavuokaa sekä vuohenjuusto-munakoisovuokaa. Tai siis sain idean näihin em. lehdestä, mutta en sitten jaksanut alkaa kikkailemaan ja ostamaan ihan kaikkia aineita. Joka tapauksessa molempiin tuli tomaattikastiketta, juustoa sekä munakoisoviipaleita. Eli aivain kuin lasagnea, mutta lasagnelevyjen sijaan munakoisolevyjä ja valkokastikkeen (ja ehkä vähän jauhelihankin) sijaan juustoviipaleita. Munakoisojen paistamisessa meni ikä ja terveys vaikka päällä oli kaikki levyt, mutta oli se sen arvoista!

Mitä tästä opimme: maailma on pullollaan herkullisia kasvisruokia, joista riittää viikoiksi & jotka ovat parhaimmillaan lasagnen tapaan valmistettuina. :D

En laita tähän ohjeita, mutta siis kasvislasagnen saa käyttämällä keitettyjä soijarouhetta jauhelihan sijaan ja lisäämällä tomaattikastikkeeseen esim. kypsennettyjä porkkanoita ja kesäkurpitsaa, ja munakoisovuoka kootaan kuten lasagne: tomaatti-kasviskastiketta pohjalle, paistettuja munakoisoviipaleita päälle ja juustoviipaleita niiden päälle, sitten kastiketta... Pitäisi taas tehdä uudestaan, kunhan saa tämän lopputyön alta pois.

Gringos Locos ja Minos

Ah, syksy on tullut! Kutsukaa minua hulluksi ja vaikka lopettakaa blogini lukeminen...eikun ei, älkää nyt sitä tehkö vaikka pidänkin syksystä! Niin, siis vastoin ehkä yleistä mielipidettä (tai ainakin useamman suomalaisen mielipidettä) minusta syksyn tulo on ihanaa. Ainakin siis näin helteisen kesän jälkeen. Ilma on raikas ja kirpeä, illat alkavat pimetä, mutta silti voi olla kohtuullisen lämmintä, iltaisin ja aamuisin tienoo peittyy usvaan... Entä oletteko koskaan pysähtyneen haistelemaan, miltä syksy tuoksuu? (En nyt siis puhu siitä myöhäissyksystä, joka haisee mädäntyneiltä lehdiltä...) Ah! 

Olen syntynyt syksyllä, tai oikeastaan myöhäissyksyllä marraskuussa, joten ehkä siksi pidän syksystä. Pidän muutoksesta muutenkin; keväisin siitä, kun luonto alkaa heräämään ja syksyisin siitä, kun luonto valmistautuu talven tuloon ja jälleen on muutosta ilmassa. En kyllä siis pidä marraskuusta, jos silloin tulee räntää vaakasuoraan ja loska tuhoaa kaikki kengät, mutta suurimmaksi osaksi siis tykkään tästä vuodenajasta. 

Minoksen kasvislautanen: Kesäkurpitsakroketti, tzatzikia, jättipapuja tomaattikastikkeessa,latva-artisokkaa, pitaleipää, haudutettuja kasviksia, gratiiniperunaa,munakoisosalaattia, viininlehtikääryleitä ja juustolla täytetty paprika 22 €

Näin sateisena maanantai-iltana voinkin hyvin kertoa parista ravintolakäynnistä viime keväältä, jotka ovat odottaneet uskollisesti vuoroaan siitä asti. Yhteistä niissä on se, että tuskin palaan kumpaankaan ravintolaan enää. Toisessa hinnat eivät vastaa laatua, toisessa laatu ei vastaa käsitystäni ravintolasta.

Toukokuisen raakakakku-workshopin jälkeen tapasin kaveriani Lasipalatsin terassilla drinkkien merkeissä. Kaiken makean syömisen päälle alkoi kuitenkin jossain vaiheessa tehdä mieli suolasta, ja olinhan lounaalla tosiaan syönyt pelkkiä raakakakkuja. Niinpä päätimme suunnata Kampin keskuksen Minokseen, koska en ollut käynyt siellä pitkään aikaan, mutta tiesin paikan kasvislautasen hyväksi.

Minos on siis nimensä mukainen: sieltä saa kreikkalaista ruokaa. Hinnat ovat melko tyyriitä laatuun ja miljööseen, josta tulee lähinnä mieleen keskinkertainen taverna. Mutta hinnat johtunevat sijainnista etupäässä... Kasvislautanen on melko monipuolinen eikä siitä jää nälkä: lajitelma on monipuolinen ja tzatziki sekä munakoisosalaatti veivät kielen mennessään. Perunat olivat minulle tosin turhat... Ei tämä kyllä ole 22 euron arvoinen, ja nyt kun sen taas muistan, viimeistään nyt bloggauksen jälkeen, niin voisi kuvitella, että jätän kasvisannoksen tähän. Kun kotona saa tehtyä samanlaisen säilykkeistä puoleen hintaan...

Muista Minoksen ruuista en tiedä, koska olen aina vain syönyt tätä platteria. Pihviosasto on ainakin laaja, ja saa sieltä tietysti kreikkalaista alku- ja jälkiruokia. Mieleen tulee jokin S-ryhmän paikka, vaikka tämä on yksityinen.

Minos

Kauppakeskus Kamppi (Finnkinoa vastapäätä)

www.minos.fi

Gringos Locos Helsinki: vuohenjuustosalaatti 13,90 €

Toinen pettymyksen herättänyt ravintolakokemus sattui kesäkuun puoless välissä, kun menimme copywriter-kurssiporukalla juhlimaan valmistumistamme Markkinointi-instituuttista. Paikaksi oli valittu Grigos Locos, jossa olin käynyt vain kerran vuosia sitten juomassa yhden juoman. Arvelin, ettei paikka olisi kummoinen, mutta kerrankos sitä.

Heti alkuun menua selatessamme selvisi, että menu on sama, kuin mitä Tampereen paikassa, mutta että Helsingissä ei saa kaikkea sitä, mitä menussa luki tai siis kaikkia aineksia kaiken tekoon ei ollut. Jahas. Ei sitten oltu jaksettu tilata omia menuja... Heti perään, kun jännältä kuulostavaan drinkkiin ei ollut ginger alea saatavilla ja pyysin jotain toista juomaa, tarjoilija totesi hieman hymähtäen "No, mä en sitä kyllä joisi." Olin ihan monttu auki! Just! Kyllä tarjoilija minusta saa keittiössä kertoa vaikka mitä hullusta asiakkaasta, mutta ei ehkä kannata arvostella asiakkaan juomatoivetta noin tökeröllä tavalla; varsinkaan, kun oma työpaikka ei tarjonnut listan mukaisia annoksia!

Ainoa, mikä ravintolassa on kohdallaan, on ruuan hinnat, tai siis ainakin tässä tapauksessa. Alle 15 eurolla maistuva ja runsas salaatti, jossa ei oltu pihistelty vuohenjuustossa! Mutta siihen ne hyvät puolet sitten päättyivätkin... Muiden annokset eivät kilvoittaneet mitään hurraa-huutoja; hyyyyvin peruskamaa. Ja olihan se toinen naistarjoilija ihan mukava ja asiansa omaava, mutta silti. Minun rahojani lafka ei enää saa. En suosittele; Helsingistä saa varmasti parempaa "texmexiä" paremmalla palvelulla ja miljöölläkin. Onneksi oli sentään hyvä seura.

Olisinhan toki voinut antaa tästä palautetta ravintolalle itselleen enkä kertoa siitä näin blogin välityksellä, mutta tuntuu siltä, että jos johto ei jaksa edes menuja vaihtaa kaupunkiin sopivaksi, niin tuskin niitä kiinnostaa minun mielipiteeni. Saas nähdä, kauan paikka viihtyy Kisahallin päädyssä...

Gringos Locos
Mannerheimintie 17 (Kisahallin pääty)
http://www.ravintola.fi/ravintola/gringos-locos-helsinki

Toukokuun kalenterihaaste: kuppikakut kaksivärisellä kuorrutteella

Kaksiväriset kuppikakut

Huh, muuttaminen on rankkaa! Muutin juuri yhteen poikaystävän kanssaveli viime viikko meni aika lailla tyhjentäntämällä vanhaakämppääni ja lajittelemalla tavaroita paikoilleen uudessa. Hyviä puolia muuttamisessa on se, että tulee kerrankin siivottua kämppä lattiasta kattoon (tai oma äiti TARJOUTUU sen tekemään...) ja tulee heitettyä turhia kamoja pois ja laitettua loppuja myyntiin. Lisäksi tietysti se, että pääsee muuttamaan ihanan tyypin kanssa yhteen ja saa isomman kämpän. Nyt kuitenkin kirjoitan tätä vihdoin omassa kodissa (tai siis vuokrakämppähän tämä on) Kalliossa ja kaikki kamatkin alkavat olla paikoillaan. Mitä nyt lattialla on iso kasa johtoja, soittimia ja tyhjiä laatikoita...

Oli pakko vähän intoilla alkuun, vaikka tämä postauksen pointti ei olekaan muutto (enää 3 päivää!) vaan toukokuussa äidille tarjoillut Valion seinäkalenterin ohjeen mukaiset kuppikakut kaksivärisellä kuorrutteella. Tosin äidille, joka ei pidä mintusta, ei sopinut tarjota mintunmakuista kuorrutetta ja siksi alkuperäinen vihreä väri muuttui söpöksi pinkiksi.

Jos ihmettelitte että miten saa kaksiväristä kuorrutetta niin se onnistuu laittamalla pursotinpussin toiselle puolelle toisen väristä kuorrutetta ja toiselle toista. Tarkkana saa olla, mutta lopulta ulos tulee ihanaa raitaa. Pinkki on värjätty punaisella elintarvikevärillä ja ruskea kaakaotomusokerilla. Nyt tietysti tulee mieleen ihania yhdistelmiä, kun vihreä ja keltainen tai pinkki ja vaaleansininen... Loistavia pride-henkisiä kuppikakkuja näistä ainakin saisi ja hulvattomia synttärikoristeluita, etenkin lapsille. Ja miksei toki aikuisillekin lapsille. ;)

Osa näistä meni vielä iskän pakastimeen, josta heitin juuri pois loput kuorrutteesta. Liika on liikaa, vaikka on ärsyttävää heittää pois ruokaa. (Herkuista puhumattakaan.) Sulattamisen jälkeen olisi sitä kuorrutetta siltikin voinut syödä! Mutta ehkei sentään enää... Täytyy kehittää jotain noista toukokuusta asti pakastimessa muhineista muffineista. Vielä on kesää jäljellä, joten kenties voisin leikata yhden leivoksen kahtia ja laittaa väliin jäätelöä. Viimeisten lämpimien päivien kunniaksi, ennen syksyn ihanaa kirpeyttä ja lämpimien ruokien (ja juomien) aikakautta. 

Ohje Valion seinäkalenterista. Mintun sijaan voi tosiaan käyttää muita makuaineita ja vihreän sijaan muita elintarvikevärejä. 

Vuohenjuusto-parsa-avokadomunakas

Huijasin, ei posti vielä ole loppu! :) Pakko hehkuttaa ihania keväisiä ruokia, joita tehtiin äidin kanssa äitienpäivälounaalla eli munakasta, jossa on kaikki ihanat keväiseen ruokaan sopivat aineet: avokadoa, parsaa ja vuohenjuustoa. Katsokaa nyt tuota värimaailmaa! Keväällä tekee mieleni syödä vihreää ihan vain siksi, että pitkän talven jälkeen silmäkin haluaa nauttia vihreästä. Ja suu kiittää. 

Koska parsa kallistuu näin syksyä kohden ja se on mielestäni muutenkin vain sesonkiruoka keväisin, voisi ihan hyvin silti joku aamu tekaista avokado-vuohenjuustomunakkaan. Meinasin kirjoittaa että "viikonloppuaamu", mutta arkiaamunahan sitä vasta pitäisi tehdä loistavia aamiaisia. :)

Parsarisotto

Äiti teki myös suussasulavaa parsarisottoa. Olen luvannut itselleni ja poikaystävälleni kokeilla tänä syksynä risoton tekemistä. En tiedä, tulenko onnistumaan siinä yhtä hyvin kuin äiti, epäilen, mutta jostain se on aloitettava. Ja tästä lähin aion myös tehdä tätä herkkua joka kevät. :)

Viiniexpo 2014 ja Streat Helsinki

Pinkki lasiin? Ei, vaan "Vinkki lasiin".

Maaliskuun loppupuolella oli varsinainen ruoka- ja viini-intoilijan hemmotteluviikonloppu, kun perjantai-lauantai-akselli osuivat sekä Viiniexpo että ensimmäistä kertaa järjestettävä Streat Helsinki -katuruokatapahtuma. Koska Suomen alkoholipolitiikka, pitää viini ja ruoka nauttia täällä usein erikseen, mutta eihän se nyt haittaa, kun siihen on jo tottunut. Mutta sen kyllä huomasi, että isommat ruokailumahdollisuudet Viiniexpossa olisi ollut ihan mukavaa.

Kolatun juustolan juustoja, leipää ja valkoviiniä. 

Ostimme iskän kanssa neljän maistelulasin lipukkeen ja n. puolessa välissä pysähdyimme ruokailemaan juustoja. Ah, jos olisimme olleet ulkona terassilla olisi voinut luulla, että on Ranskassa! Mutta nyt olimme Messukeskuksen hallissa. Ja kuten aikaisemmin mainitsin, olisin mielelläni nähnyt useammankin paikan, josta olisi voinut ostaa naposteltavaa viinin kanssa. Nyt niitä oli muistaakseni kaksi ja Kolatun juustola oli yksi niistä.

Viiniexpon tarjonta oli laaja, mutta olisimme halunneet maistaa juurikin uusiseelantilaisia viinejä viime syksyn matkamme innoittamina. Mutta koska kaikki on lueteltu maahantuojien perusteella, piti kiertää kaikkien myyntipisteiden kaikki viinit löytääkseen uusiseelantilaista. Emmekä sitten löytäneet. Joko sitä ei ollut tai emme vain nähneet. Mutta olihan siellä nyt muutakin! Maistoin jopa yhtä suomalaista, juuri markkinoille tullutta siideriä viimeiseksi. 

On se mukavaa, kun sekä syksyllä että nyt keväällä on tällainen viinitapahtuma. Mikä onkaan parempaa, kuin maistella erilaisia viinejä viikon päätteeksi? Viiniexpon lisäksi Messukeskuksessa oli alan ammattilaiselle Gastroexpo. Sinne olisi joskus myös mukava päästä ammattilaisen statuksella...

Seuraavana aamupäivänä suuntasin aikaisten balettitreenien jälkeen suoraan keskustaan suuntana Strea Helsinki. Katuruokaa! ^^ Aurinko paistoi täydeltä terältä joten päivästä oli tulossa hieno! Ja tapahtumasta varmasti todella ruuhkainen. Oheinen kuva on muistaakseni Katariinankadulta vähän puoli kahdentoista jälkeen ja tuolloin oli vielä mukavan väljää.

Cronut!

Vaikka ei ole hyvä aloittaa lounasta makealla (eikä varsinkaan suoraan treenien jälkeen), niin cronutin kohdalla oli pakko tehdä poikkeus. Siis mikä cronut? No tietysti uusin "THE" juttu leipomismaailmassa, joka on levinnyt meillekin Jenkkilästä eli donitsin ja croissantin yhdistelmä. Kuulemma valmistusprosessi ei ole niin yksinkertaista, että vain uppopaistaisi lehti-/croissant-taikinasta tehtyjä donitseja, mutta miksei sitäkin voisi kokeilla. Olen uppopaistamassa huomenna donitseja vapuksi niin ostaisiko varmuuden vuoksi purkin valmista croissant-taikinaa...

Ei tarvine hirveästi hehkuttaa, kuinka hyvää tämä oli. Lehtitaikinaa kuorrutuksella, what's not to like. En muista, oliko tässä vielä täytekin mutta miksei sellainenkin onnistu ihan hyvin. Hmm...

Kauppatorin väkijoukko

Vähän kahdentoista jälkeen, kun siirryin Kauppatorille huomasin, että jahas...täähän on suosittua! Väkeä oli kuin pipoa ja kymmenien metrien johot lähes joka kojulle! Sinänsä hyvä, koska tällaiselle tapahtumalle on selvästi kiinnostusta ja toiv. se siis järjestetään uudestaankin. Mutta kiireessä ja kauheassa nälässä paikalle ei kannattanut tulla. Kuulin huhuja jopa 45 minuutin jonottamisajoista.

Alueen reunalla olevat taulut helpottivat oikealle kojulle suuntaamista. Myönnän, etten edes vilkaissut tätä vaan pyörin kuin hyrrä kaikki kojut läpi etsien jotain sopivaa herkkuja ja edes kohtuullista jonoa.

Jonottamisen teki hankalaksi myös se, ettei aina ollut varma, mistä mikäkin jono alkoi ja mikä jono johti millekin kojulle. Kaikki oli yhtä ja samaa massaa. Mutta sopu sijaa antaa, eikä mulla ollut mihinkään kiire kauniina päivänä. (Seuraaviin harkkoihinkin oli melkein kolme tuntia...)

Richard McCormickin burgerikojulle jonottamassa

Suurin osa paikoista tarjosi lihaa eri muodoissa, joten semi-kasvissyöjänä oli siinä mielessä helppoa, koska valinnanvaraa ei ollut niin hurjasti. Bongasin kyllä erilaisia kasvisjuttuja, mutta päädyin Richard McCormickin burgerikojun jonoon kasvishampurilaisen houkuttelemana. Jono vaikutti järkyttävältä, mutta se liikkui yllättävän jouhevasti. Luulen, että monet muutkin jonot liikkuivat aika jouhevasti, sillä työntekijät olivat varmasti orientoituneet nopeaan liukuhihantoimintaan.

Richard McCormickin tarjooma

R. McCormickhan on USA:sta Suomeen saapunut kokki ja ravintoloitsija, joka vastaa mm. Sandro'sin menusta ja on ollut vaikka missä monessa mukana. Päädyin Streat Helsingissä vain yhteen pääruokaan (en olisi jaksanut jonottaa yhtään enempää) eli seitan-burgeriin. Jep, minäkin voin nauttia hampurilaisen kunhan se ei ole pikaruokalasta ja siihen käytetyt raaka-aineet ovat tavanomaisesta poikkeavia ja tuoreita.

Tokyo seitan burger

Huh! Sarjassamme hampurilaisia, joita on melko mahdotonta syödä, koska täytettä on liikaa. Paras tapa tälle oli hajottaa hamppari osiin ja syödä osa täytteestä pohjan ja osa päällyosan kanssa. Koska tästä ei halunnut jättää muruakaan syömättä, oli se sen verran hyvä! Avokadoa, vahvasti maistuvaa korianteria ja ihanan tulista seitania. Noms. Jos syön hampparin kerran viidessä vuodessa niin tällainen sen kuuluu olla.

Suklaakakkua, vuohenjuustovaahtoa, tyrni(?)hilloketta ja vadelmakastiketta

En tietenkään olisi minä, ellen olisi päättänyt päivää jälkiruualla. Pahoitteluni kuvasta, mutta ostaessani tämän (muistaakseni) Salt-ravintolan kojusta, en voinut mitenkään jäädä siihen hirveään ruuhkaan ottamaan kuvaa vaan oli pakko matkata väljemmille vesille ja vadelmakastike tietysti roiskui pitkin pahviboksia. 

Mutta ei se mitään, maku oli aivan loistava. Vuohejuustomousse sopi täydellisesti tuhdin suklaakakun kanssa tuoden siihen ihanaa raikkautta, kuten tekivät hilloke ja vadelmakastikekin. Ja kastike toki sopi myös vuohenjuustomoussen kanssa.)

Tällaisia tapahtumia voisi järjestää vaikka kerran kuussa! Tai noh, ainakin joka kuukausi keväällä ja alkusyksystä. Onhan meillä Ravintolapäivää ja Taste of Helsinkiä (joista viimeksimainitun sisäänpääsymaksu tekee tapahtumasta tahattoman kalliin), mutta siihen mukaan sopisi ihan hyvin 2-3 kertaa vuodessa järjestettävä Streat Gastro. Ja mikä sitä estää talvellakaan moista järjestettävän. 

Kalenterihaaste 2014: kirsikkakakku ja kasvissyöjän kreikkalainen moussaka

Suklainen kirsikkakakku soijakermavaahdolla

Sain joulun alla valita kahdesta ruokateemaisesta seinäkalenterista: joko Maku-lehden kalenteri tai Valion seinäkalenteri. Tykkäsin enemmän Valion kalenterissa olevista ohjeista, joten valitsin sen. Päätin samalla tehdä kalenterista uuden vuoden lupauksen ja leipoa/kokata jokaisen kuukauden ohjeen. Osa on tosi kivoja ja kuukauteen sopivia. Kuten juustoja marraskuussa, jolloin saa myös kokata hillojen tekemistä ja minttuisia kuppikakkuja toukokuussa, kun on äitien...Paitsi ettei mun äiti pidä mintusta. Drat. Noh, ei ihan mene samaan listaan italialaisen perunasalaatin- ja parmesaani-parmankinkkupasta -ohjeiden kanssa. *Sigh* Noh, lupaus on lupaus. Ja tuunaus on sallittua eli lihan ja perunat saa korvata jollain muulla.

Kakku kalenterissa

Tämä kirsikkakakku on oikeastaan ylimääräinen ohje, koska se on kalenterin etusivun takapuolella. Tammikuun ohje on munakoisovuoka, johon tuli paseerattua tomaattia, linssejä (jauhelihan sijaan), munakoisoviipaleita sekä ihanaa juustokastiketta. Ihanaa talviruokaa. ^^ 

Mutta menen siis asioiden edelle. Koska olen aikuinen niin voin ihan hyvin puhua jälkiruoasta ennen pääruokaa. ;) (Ja myös syödä sen, jos huvittaa.) Tein kirsikkakakun ensin niin mennään tässä järjestyksessä. Tein sen sekä illalliselle kaveripariskuntani luo (tästä myös postaus tulossa) että iskän 66-vuotisjuhliin. Kaksi tilaisuutta yhdellä iskulla. Ehkä vähän ikavasti illallinen kaverien luona oli ennen iskän synttäreitä, joten iskä sai jo aloitetun kakun... Noh, ajatus on tärkein. 

Meikäläisen versio

Kakkuun tulee siis suklaata pohjataikinaan (ei siis kaakaojauhetta vaan kunnon tavaraa) sekä paloiteltuja hapankirsikoita (tai tuoreita) sekä väliin ja päälle kermavaahtoa ja kirsikkahilloa. Kuten kuvasta näkyy, en koristellut kirsikkakakkua tuoreilla kirsikoilla vaan lopulla kermavaahdolla sekä kirsikkahillolla. Enkä edes itse asiassa käyttänyt tavallista kermaa vaan soijakermaa. Se ei vaahtoudu niin vahvasti kuin oikea kermavaahto, mutta maku on kyllä kohillaan. (Varsinkin, kun lisää sokeria.)

Tein myös puolikkaan ohjeen, koska ei innostanut vääntää 16-18 hengen kakkua, kun sitä syömässä olisi yhteensä viisi ihmistä. (Tai kuusi, koska ajattelin viedä sitä vielä yhdelle kaverille.) Kuvaavaa on, että ostin kuitenkin suklaata ja kermaa riittävästi koko ohjeen kakkuun. Nohh... Ei ne hukkaan menneet. ;) )

Hapankirsikat kieltämättä vähän pelotti (en edes uskaltanut maistaa niitä), mutta kakussa ne toivat juuri sopivasti kirsikkaista makua. Niiden neste sopii lisäksi loistavasti kakun kostutukseen. Nyt jopa muistin sen ja molemmille puolille, jei! :D Kakku oli siis mehevä, varsinkin seuraavana päivänä iskän synttäreillä nautittuna. Myös kaveri, jolle vein maistiaiset piti siitä. Oikein hyvä aloitus kalenterihaasteesee, siis. :)

Kirsikkakakku

ohje: Valio

16-18 annosta (eli 24 cm halkaisijaltaan oleva kakkuvuoka)

Pohja

1 dl hapankirsikoita (säilyke) tai tuoreita (käytin varmaan saman verran hapankirsikoita puolikkaasen ohjeeseen, joten en näe mitään syytä, miksei niitä voisi laittaa taikinaan vähän enemmänkin makua antamaan)

200 g voita/margariinia

200 g tummaa suklaata 

4 munaa

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vuokaan

1 rkl voita

n. 1 rkl korppujauhoja

(Itse vain voitelin vuoan ja toimi myös niin. Korppujauhot tietty estävät kakkua jämähtämästä vuokaan tehokkaammin.)

Täyte

1 dl kirsikkahilloa tai marjahilloa

3 dl hapankirsikoita (minä jätin ne omasta versiostani pois) tai tuoreita kirsikoita

1 prk (200 g) smetanaa (minä käytin siis soijakermaa myös täytteeseen)

(1/2 dl rommia tai säilykekirsikoiden lientä.) (Ai pahus, olisi tosiaan voinut lorauttaa sitä rommia joukkoon...)

Kuorrutus

1 prk (3,3 dl) kuohukermaa (tai soijakermaa)

150 g valkosuklaata

(1/2 l tuoreita kirsikoita)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja hapankirsikat valumaan lävikköön. Ota halutessasi lientä talteen. Mittaa 1 dl hapankirsikoita ja leikkaa pieniksi paloiksi. Sulata voi ja suklaa esim. mikrossa alhaisella lämmöllä ja anna jäähtyä. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää hapankirsikat ja suklaaseos. Sekoita kevyesti ja lisää lopuksi jauhoseos nuolijalla varovasti nostellen. Kaada n. 3 litran vetoiseen voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan

Paista uunissa n. 50 minuuttia tai kun kakun keskelle upotettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä vuoka leivinpaperilla. Kumoa kakku hiukan jäähtyneenä ja anna jäähtyä täysin ennen leikkaamista kahtia.

Valmista täyte notkistamalla smetana kulhossa ja lisäämällä siihen loput puolitetut hapankirsikat (3 dl) sekä hillo. Kostuta kakku halutessasi ja levitä täyte pohjan päälle. Nosta toinen puolikas täytteen päälle.

Peitä kakku kuvulla ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi tai mielellään yön yli. Säilytys tasaa makuja ja kosteutta. Kuorrutteen voit valmistaa vaahdottamista vaille valmiiksi.

Kuorrutetta varten kuumenna kuohukerma ja suklaa välillä sekoittaen (kattilassa tai mikrossa), kunnes suklaa on sulanut. (Varovaisuutta, valkosuklaa kärähtää herkästi!) Jäähdytä seos hyvin jääkaapissa, vaikka seuraavaan päivään. Vaahdota jäähtynyt ja paksuuntunut kuorrute sähkövatkaimella ja levitä kakun päälle. Koristele tuoreilla kirsikoilla. 

Kasvissyöjän kreikkalainen moussaka

Ei mikään paras ruokakuva tuo ylläoleva, mutta yritä ottaa hyvää kuvaa juuri ja juuri vuokaan mahtuvasta keosta munakoisoviipaleita, tomaattista linssi-sipulimuhennosta sekä venyvää juustokastiketta. Oh, mitä ihanaa lohturuokaa talven pakkasiin. (Maistuu myös tässä loskakelissä mainiolta.)

Tämä ohje on siis virallisesti Valion vuoden 2014 kalenterin tammikuun ohje eli kreikkalainen perinneruoka, moussaka. Jauhelihaa, perunoita ja munakoisoa yhdistettynä juustokastikkeeseen. Kreikkalainen lasagne, siis. Jätin kyllä perunat pois ja tietysti korvasin jauhelihan linsseillä, koska minulla on niitä taas litra enkä halunnut käydä erikseen ostamassa soijarouhetta. Se kait olisi ollut se "paras" jauhelihan korvike koostumuksensakin puolesta. Mutta sitä nyt mentiin sillä, mitä oli.

Valmiina uuniin! Hyvä, että vuokaan mahtui

Tein tästäkin puolikkaan annoksen eli kuuden annoksen sijaan tästä riittäisi kolmelle. Katsokaa tuota ylläolevaa kuvaa ja sanokaa, riittäisikö tuosta enemmän kuudelle vai kolmelle? Kolmelle jenkille tuosta ehkä riittäisi, mutta minunlaiseni kohtuullisen pieni neiti kyllä syö kuusi kertaa. Ja aika tarkkaan kaksi litraa tuosta sainkin. Onpahan mitä ottaa töihin evääksi. ^^

Voisi luulla, että tämä on todella aikaa vievää, mutta ei se ole. Alle tunnissa tästä selviää, varsinkin, jos tekee pienemmän ohjeen. Tai ainakin se on aikansa väärti ehdottomasti. Linssit kiehuvat sen parikymmentä minsaa ja siinä ajassa voi viipaloida munakoison/munakoisot sekä silputa sipulin ja kuulottaa sen. Kun linssit ovat valmiita, voi ne siivilöidä ja laittaa sipulit ja valkosipulin kuulottumaan. Sekään linssit ja tomaattikastike sekä mausteet ja antaa hautua.... Noh, ohje tulee tuossa ihan juuri. :D 

Vaikka tätä tekisi vain puoli annosta, niin tätä kyllä syö monta päivää. (Tarttee kyllä uunivuoan, jotta saisi koko annoksen mahtumaan kerralla uuniin...) Mutta ah,se on kyllä hyvää. ^^ Munakoiso on siitä ihana vihannes, että se imee kaiken kastikkeen itseensä kuin sieni. Tärkeää on siis peittää munakoisot tarkasti muhennoksella ja juustokastikkeella. Toinen tärkeä puoli on laittaa vuoka likoamaan heti, kun ruoan on saanut siitä säilitysastioihin. Muuten sitä saa liotella päiväkausia...

Lähikuva. Onneksi tätä on vielä monta annosta pakkasessa. ^^

Kreikkalainen kasvissyöjän moussaka

alkup. ohje: Valio

6 annosta (vaikka puolitin Valion alkup. ohjeen :D)

1 keskikokoinen munakoiso

Linssikastike

3 dl linssejä

2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

n. 300 g paseerattua tomaattia

(tähän kuului myös yksi liemikuutio, mutta unohdin sen itse! :D eli saa käyttää yhden kasvisliemikuution)

mausteita maun mukaan

pippuria 

suolaa

1 tl sokeria makuja pyöristämään (itse en lisännyt, mutta sen voi hyvin heittää mukaan)

Juustokastike

n. 3/4 dl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

100-125 g juustoraastetta

1/2 tl suolaa

Laita linssit kattilaan ja kaada vettä niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Anna kiehua n. vartti ja valuta. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja viipaloi munakoiso ohuiksi (n. ½ sentin) viipaleiksi ja kuutioi sipulit sekä valkosipulit. Kuullota sipuleita kattilassa pari minuuttia ja lisää sitten paseerattu tomaatti, linssit, liemikuutio ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen 2-3 minuuttia, jonka aikana voit valmistaa juustokastikkeen. 

Mittaa jauhot kattilaan ja lisää maito pienissä erissä vispilällä sekoittaen. Anna kiehua pari minuuttia ja lisää juustoraaste. Sekoita ja kuumenna kunnos juusto sulaa. Mausta. 

Voitele iso uunivuoka ja lado siihen vuorotellen munakoisoviipaleita, tomaatti-linssipataa (tarkista maku!) sekä juustokastiketta. Kypsennä uunin alaosassa 40-50 minuuttia. Tarkista kypsyys ennen kuin otat uunista. Peitä vuoka hetkeksi foliolla ennen tarjoilua makujen tasaamiseksi. Tarjoa esim. raikkaan salaatin kanssa. 

Taste of Helsinki 13.-16.6.2013

Jep, kirjoitan kesäkuun puolivälissä olleesta ruokatapahtumasta ensimmäinen päivä syyskuuta. Mutta viimeiset pari kuukautta ovat olleet melkoisen raskaat, joten blogiin ei ole hirveästi riittänyt energiaa. Olen lisäksi hieman pitkittänyt tämän tapahtuman bloggaamista, sillä... Noh, ei ehkä siitä sen enempää täällä. 

Joka tapauksessa, kävin, kuten viime vuonnakin, Taste of Helsinki -ruokatapahtumassa, joka järjestettiin jo toisen kerran Kansalaistorilla. Sinne siis kokoontuivat huippuravintolat Helsingistä ja vähän muualtakin esittelemään kolmen ruokalajin menuitaan pienissä suupaloissa. Paikalla oli myös viinin- ja samppajan maahantuojia, kuten mm. VINDIREKT, Fine Brands sekä Bel Mondo Vines, joten kuivin suin ei herkkuja tarvinnut maistella. Valuuttana kävivät markat, joita pystyi euroista vaihtamaan, ja jokainen annos maksoi 4-6 markkaa. Näin kenties vältettiin alkoholin anneskelualueet sun muut kommervenkit ja helpotettiin muutenkin asiointia. 

Ruokatelttoja oli kaksi, joista ensimmäisessä olivat ravintolat Gaijin, Aito, Bistro O Mat sekä Olo. Toisessa teltassa pitivät majaansa Ask, Smör, Luomo sekä Toscanini. Ei-lihansyöjinä (sekä minä että seuralaiseni) valinnanvara kutistui juuri sopivasti ja kuitenkin löysimme kaikenlaista kivaa. (Syömme siis kyllä mereneläviä, seuralaisenikin tarvittaessa. Noh, hän myös söi makkaroita Saksan-matkallamme, mutta pitäähän sitä nyt olla joustoa elämässä. :D ) Paikalla oli myös näytteilleasettajia, kuten mm. Chez Marius -keittiötavaraliike, Good Pie Bakery sekä Petri's Chocolate Room. 

Sää oli aurinkoinen ja vaikka aluksi menikin hieman jonosähellyksessä, niin Musiikkitalon portaille asti ulottuva jono meni kuitenkin suhtkoht nopeasti ja pääsimme sisään. Siirrytään siis nauttimiimme annoksiin (seuralaiseni ei nauttinut kaikkia samoja, mutta tässä siis omani):

Gaijin: vihersimpukkaa, yuzu-sitruunadressing, merileväkaviaaria (5 mk)

Jo viime vuonna käydessäni ensimmäistä kertaa tässä tapahtumassa olin ottanut äidin kanssa nämä simpukat ja tällä kertaa myös seuralaiseni innostui niitä kokeilemaan. Mukavan suolaisia ja sitruunaisia, sillä ei se simpukka nyt oikein miltään sinänsä maistunut. :D Syöntitapakin on taktiikkalaji, sillä simpukka-annos vain kulautetaan kerralla suuhun. Pitää varoa, ettei roisku rinnuksille.

Bistro O Mat: Fenkolilla maustettu haukiburger, sitruunakastiketta ja perunasipsejä (6 mk)

Kirkkonummelainen Bistro O Mat oli taas mukana ja halusin ehdottomasti maistaa heidän haukiburgeriaan. En ollut koskaan aikaisemmin syönyt haukea, koska vaikka niitä mökkijärvestä aina nousee, iskä käyttää ne ravunsyöttinä. Ensi kerralla voisin varata itselleni hauen ja kokeilla kokata siitä jotain hyvää... Jotain yhtä hyvää, kuin tämä burgeri. Ikävä kyllä en 2,5 kuukauden jälkeen pysty enää antamaan mitään syvällisiä analyysejä kuin, että tämän annoksen jälkeen on turha tulla sanomaan, että hauki on kuivaa eikä siitä saa mitään hyvää. (Seuralaiseni mutusti perunasipsini tyytyväisenä.)

Smör: Smörin mozzarellaa, savutomaattia ja nokkospestoa (5 mk)

Oheista Smörin annosta olin odottanut eniten. Ah, tuo mozzarella oli suussasulavaa ja savutomaatissa todella maistui savu! Ihanaa. ^^ Hmm, ehkä ensi kesänä voisi ainaisen kalan sijaan savustaa muutakin mökillä siinä savustuspöntössä. Vaikka juurikin tomaatteja. Ja nokkospestoa tulisi myös ehdottomasti kokeilla tehdä itse eikä sitä ainaista basilikapestoa. Noms. Huh, mitä alkupalaideoita täältä saikaan!

???

*sigh* Nyt on pakko tunnustaa, että otti ohraleipä. En nimittäin muista, mitä tuo on, eikä mikään ohjelmalehtisestä  lunttaamani annos mielestäni muistuta tuota! :( Graavia kuhaa, raparperia ja herukkamajonesia Smöristä (6 mk) on kyllä vahva veikkaukseni, mutta toisaalta taas mikä noista olisi raparperi ja missä majonesi? Sitten taas olisi ehkä villiyrttejä metsästä, mutta mikä tartar tuonne nyt kätkeytyy à la Luomo (6 mk)? Lähinnä kenties kesäkasvissalaatti ja ryytisinappikastike, mutta onko tuo muka paistettua karitsatuoremakkaraa, jota Muru tarjosi (5 mk)? Kun tuossa on selvästi retiisiä, mutta sitä ei mainita missään annoksessa! Piru. Annos siis oli seuralaiseni ja vaikka hän siis useimmiten syökin kasvisruokaa, niin myös joskus liha ja kala tarjottaessa käyvät, eli siis periaatteessa voi olla noista mitä vaan. Epic fail. 

Luomo: "Earthquake: Luomu-kananmuna 64,7 C, sienitoffee, 5 mk

OMD, oheinen annos oli mielestäni illan paras! Kananmuna, joka oli paistettu niin, että valkuainen oli hyytynyt ja keltuainen vielä juoksevaa ja sitten sananmukaisesti toffeemaista sienikastiketta. Ja jotain valkoisia hippuja, jotka vaikuttivat ihan marengeilta! Kuulostaa ehkä ällöltä yhdistelmältä, muttei tod. ollut! ^^ 

Tosin ikävä kyllä selvästi oli seuralaiseni mielestä, sillä hän päätyi vielä kokeilemaan tuota illan päätteeksi ja valitti, että olipas vähän liiankin jännä. Noh, tämä "jännä olo" vaihtui sitten myöhemmin illalla ihan suoranaiseksi pahoinvoinniksi ja...loput ehkä arvaattekin. :( 

Juuri: Suola-karamellikakkua, mäntykinuskia ja raparperia (5 mk)

Kyllä huomasi, mikä oli sesongissa, sillä raparperia löytyi melkein joka annoksesta! Itse en siitä välitä oikeastaan ollenkaan, mutta olkoot. Söin Toscaninin ihanaa (melkein liian kosteaakin) tiramisua viime vuonna, joten menkööt nytten sitten jotain uutta. Kuulosti kiinostavalta paperilla, mutten nyt tuota suolaa tai mäntykinuskia mistään oikein erottanut. Perushyvä, muttei mitenkään kovin innostava. Olisi pitänyt ottaa vaikka lakritsia ja puolukkaa (Aito, 4 mk) tai Sake blueberry, valkosuklaa-lime kreemiä, sake "gelee", sake-mustikkasorbettia (5 mk), se vasta jotakin olisi ollut! Ehkä sitten ensi vuonna, toivottavasti tästä ruokatapahtumasta nyt tulee perinne. Tosin ensi vuonna voisivat jo vaihtaa ravintolakattausta, kait sitä nyt Helsingistä löytyy muitakin hyviä ravintoloita... 

Arkistojen kätköistä: Saariselän reissu 2010 ja Pirkon Pirtti

Tähän väliin vähän arkistojen aarteita! Koska siis tosiaan siirsin blogini parisen vuotta sitten tänne Bloggeriin, piti siirtämäni vanhoja postauksiani ylioppilaskuntani KY:n nettiportaalista eli kywebistä. Tuo portaali sitten muuttui ja mailia lähti kaikille bloginpitäjille, että miten toimia uudistuksen aikana. Noh, joko en mailia saanut tai sitten en vain sitä huomannut, mutta yhtä kaikki blogini katosi ja nyt olen yrittänyt web-archiven kautta saada posteja takaisin. Osan sain, kaikkia en, ja tämä on yksi niistä postauksista, jonka siis kirjoitan uudestaan tässä vaiheessa. Livin' the old life. ^^ Tämä postaus siis tapahtui joskus maaliskuun puolevälin tienoilla vuonna 2010.

Firmalla, jossa isäni oli koko uransa töissä, oli (ehkä on edelleen? Isäni on siis nyt jo eläkkeellä, tosin tämän postauksen aikaan ei vielä) mökki Saariselällä ja niinpä lapsuudessa vietimme monet hiihtolomat siellä hiihdellen. En tod. pidä hiihtämisestä niin paljon, että olisi parasta ikinä "joutua" joka päivä hiihtämään montakymmentä kilometriä (mitä vanhemmaksi kävin, sitä enemmän kilometrejä kertyi), mutta yleensä siitä sai aina ylimääräisen lomaviikon koulusta, joten kyllähän sen sitten kärsi. :) Onneksi myöhemmin innostuin myös laskettelusta ja sen takia joka toinen päivä oltiin rinteessä ja vain joka toinen päivä ladulla. :D No ei, Saariselän reissut ovat olleet kivoja. Ihania muistoja. ^^

Joka torstai olemme yleensä sitten meneet ravintolaan ja viime vuodet se oli Pirkon Pirtti. (Edellinen vierailu vuodelta 2009 täältä, jolloin myös koin herätyksen vuohenjuustoon.) Todella ihana ja sympaattinen ravintola, jossa on hyvä ruoka ja hyvä & rempseä palvelu. Sinne suuntasimme myös vuonna 2010 reissullamme.

Deco

 

Reissumme alkoi niin, että minä ja iskä lennettiin Kittilään sunnuntaina. Olin ollut samaisen viikon muut päivät Belgiassa kansainvälisellä viikolla Kauppiksen kautta, mutta vaihtolento myöhästyi Belgiasta Amsterdamiin niin, että "jouduin" jäämään yöksi kivaan hotelliin täysihoidolla. (Postaus kokemuksesta täältä.) Onneksi kuitenkin ehdin aamukuuden lennolla sopivasti kotiin, ehdin jopa vähän syödä kotona ja sitten lähdin taas takaisin kentälle lentääkseni Kittilään. :D Reissua reissun päälle...

En muista enää, kuinka paljon hiihdimme, mutta yhteensä varmasti yli 100 kilsaa, koska se oli aina tavoitteena näin vanhemmiten. Torstai-iltana 20+ kilsan (vai sitten laskettelun jälkeen?) oli kuitenkin kiva mennä syömään jonkun muun laittamaa ruokaa.

Lohisalaatti

En nyt ollenkaan muista, että otinko tosiaan lohisalaatin alkupalaksi, mutta vahvempi veikkaukseni on, että otin. :D Kuten huomaatte, se oli aika hulppean kokoinen alkupala-annos! Lista on jo vaihtunut, enkä siis muista/tiedä, paljon annos maksoi, mutta hyvää se oli. ^^ (Nyt pienen kokoinen salaatti maksaa 10,90 euroa, joten tuokin oli varmaan about samaa luokkaa.) Juuri sopivaksi paistettua lohta, cashew-pähkinöitä. balsamicoa, salaatteja, kurkkua, tomaattia... Ainoa, mistä en tykännyt, olivat jättimäiset kaprikset, mutta eihän niitä tarvinnut syödä.

 

 Gratinoidut etanat ja leipää

Iskä otti, kuten useasti, etanoita. Jollain juustolla ne oli gratinoitu ja hyviähän ne olivat. Nyt listalla on etanoita, jotka maksavat 10,40 euroa, joten varmaan samaan kastiin menivät nuokin.

 

Kasvislasagne

Kuten alussa mainitsin, vuonna 2009 olin samaisen paikan upean vuohenjuustosalaatin takia pyörtänyt täysin aikaisemman vihani vuohenjuustoa kohtaan ja nykyään se on parasta juustoa ikinä. ^^ Niinpä valintani pääruoaksi oli selvä: se listan ainoa kasvisannos, jossa oli keoittain bataattia ja vuohenjuustoa. Myös tämä annos oli valtavan kokoinen, mutta nähtävästi viikon hiihtelyt (ja/tai edellisen viikon vierailu Belgiassa...) olivat lisänneet ruokahaluani tai vain venyttäneet vatsalaukkuani niin, että sain kaiken sinne mahtumaan. :D Ja hyvää oli! ^^ Bataattia ja vuohenjuustoa on tehty uunissa tämän jälkeenkin ja esim. jouluna se on ollut erityisen suosittu annos. Nyt syksyn viileneviin säihin tätä täytyy taas ruveta tekemään. Vuohenjuustoa, bataattia ja porkkanaa... Noms!

Poroa höysteineen

Iskä otti perinteisen elin poroa, juureksia ja jonkinlaista perunakakkua. Perunakakku taisi olla kuivaa, muttam muuten annos oli hyvä. Nykyään listalta löytyvä poron filé maksaa 27,50 euroa, joten varmaan jotain samansuuruista tämäkin annos aikoinaan kustanti.

Omenahyve

Pakko jaksaa vielä jälkkäriä?! Iskä ainakin jaksoi ja tilasi omenahyveen. Oli hyvää. :) Nykyään jälkkärit maksavat n. kympin, joten varmaan tämäkin aikoinaan. Lämmintä omenapaistosta ja vaniljajäätelöä, it's hard to go wrong. :)

Irish Coffee

Minä en enää mitenkään pystynyt ahtamaan itseeni mitään muuta, joten tilasin ns. digestiivin eli ruoansulatusta edistävän kahvin. Tosin hieman terästetyn version eli Irish Coffeen. Ei se viski ole meikäläisen juttu, joten mielestäni kerman ja kahvin ratio viskiin verrattuna voisi olla suurempi. :D (Pahoittelut muuten sumeista kuvista, valoitus ei ollut optimaalisin eikä kamera tuohon aikaa mikään top-laatuinen.)

Tämä 2010 reissu on ainakin so far ollut viimeinen reissu Saariselällä, sillä isäni jäi vuoden 2010 lopulla eläkkeelle ja sen jälkeen en ole käynyt Lapissa kuin laskettelureissulla Levilla 2011. Mutta kyllä sitä varmasti tulee vielä Lapissa käytyä, ensi vuonna esim. olisi huippua lähteä porukalla jonnekin Lappiin laskettelemaan... Ehkei sentään Saariselälle, vaikka sinne voisi mennä uudestaan pelkästään Pirkon Pirtin ruokien ja palvelun takia. ^^

Pirkon Pirtti
Hankapolku 2
Saariselkä 

www.pirkonpirtti.fi