Pääsiäisherkkuja: täytetyt munkit ja mutakakku

Vietin pääsiäisen jälleen tätini luona Kiuruvedellä ja parin tekstisuunnittelijan tutkinnon tehtävien sekä lenkkeilyn lomassa ehtii syödä ja kokkailla aika hyvin. (Tai lähinnä kaiken syömisen ja kokkaamisen lomassa ehti tehdä tehtäviä ja lenkkeillä aika hyvin...) Pääpaino oli tietysti Pääsiäissunnuntaissa, jolloin pöytä notkui niin ihanista vihannesherkuista kuin vuohenjuustolla ja pinjansiemenillä päällystetystä lohesta. Lihansyöjille tarjottiin lammasta, mutta ei siitä sen enempää...

Pääsiäispöytä

Paistetut kesäkurpitsat ja jogurttikastike

Jogurttikastikkeeseen tuli jotain ainesosaa, muistaakseni se taisi olla fenkolia, josta en niin pidä, mutta grillatut munakoisot ovat suurta herkkua. Niitä täytyy taas päästä vähän grillailemaan tänä kesänä.

Kylmäsavulohta - ja siikaa sekä juustoja

Parsaa ja kylmäsavulohta. 

Tässä annoksessa maistuu kevät! Kylmäsavulohi ja parsa sopivat yhteen loistavasti. Parsan kanssa oli myös paistettu parmesan-juustoa.

Lohta ja ratatoulle-vihanneshöystöä.

Lohi paistettiin ihanan vuohenjuusto-pinjansiemenkuorrutteen kanssa. Lisänä ratatouillea.

Mutakakku

Tätini oli luvannut tehdä juhliin mutakakun, mutta sainkin tehdä herkun itse. En ole varma, olenko koskaan tehnyt mutakakkua. Ainakin siitä on pitkä aika. 

Mutakakun salaisuus on se, että sisuksen pitää jäädä tahmeaksi, melkein juoksevaksi. (Ainakin huoneenlämpöisenä.) Sen takia kakkua ei saa pitää uunissa täysin kypsäksi asti vaan keskikohtaan työnnettyyn tikkuun tulee tarttua taikinaa. Sitten lautasella sisukset valuvat ihanasti pitkin lautasta, jonka voi nuol...siis lusikoida puhtaaksi. 

Kakkua ja kermavaahtoa

Kylmänä kakku ei leviä joka paikkaan niin antaumuksella, mutta mutakakun pointti on juuri se ihanan valuva sisus... Leivosmuodossa mutakakku on chocolate fondant.

Munkit öljykylvyn jälkeen

Tein toista kertaa elämässäni munkkeja tädin avustuksella, sillä vapuksi oli tarkoitus tehdä itse donitseja. Parasta siis tehdä koe-erä etukäteen valvonnassa. Öljyn kanssa läträämisessä on aina riskinsä, mutta jos nyt ei keitä koko aikaa kutosella ja on muutenkin tarkkana, niin mitään palovaaraa ei ole. Kattilankansi kannattaa silti pitää lähellä varmuuden vuoksi.

180 astetta on hyvä munkkienpaistolämpötila ja jos paistomittaria ei ole, niin optimi lämpötila on siinä vaiheessa, kun pala leipäaä (tai munkkitaikinaa) paistuu kullanruskeaksi parissa minuutissa. Jos öljy on liian kuumaa (eli munkki alkaa mustua melko nopeasti) se paistuu vain päältä. Jos öljy ei ole tarpeeksi kuumaa, munkinpaisto kestää iäisyyden ja niistä tulee tosi rasvaisia. 

Munkkitaikinaa (toisin kuin donitsitaikinaa) pitää kohottaa. Kohoamisen jälkeen usein saattaa huomata, että kohonneet pullat pitääkin puolittaa, jos tarkoituksena oli tehdä minimunkkeja. Näistä tuli ihan hyviä ja kuohkeita!

Sitruunatahnatäyte

Munkkien täytteeksi tuli sitruunatahnaa. Otin siis ohjeen Hesarin Kuukausiliitteestä, nimeltä Arin sitruunamunkit. Sitruunatahna oli tällä kerralla enemmänkin ehkä sitruunakiisseliä kuin lemon curdia, mutta molempien ohjeiden kanssa tulee ihanan sitruunaista ja raikaista herkkua. ^^ (Toimii myös jogurtin ja paahtoleivän ja jäätelön ja...noh, melkein kaiken kanssa.)

Munkkien jäähtymisen jälkeen oli vielä edessä niiden täyttö. Munkit olivat vielä matkaamassa Helsinkiin, joten en viitsinyt niitä kaikkia sokeroida. Täytteen kanssa sokeria ei välttämättä edes tartte ja astiassa säilytettäessä sokeri helposti alkaa sulaa. Tosin se nyt pitää munkit kosteina... Noh, makuasia.

Täyttämisessä kannattaa käyttää mahdollisimman ohutta pursotinsuutinta. Tädillä oli vain melkoisen leveä suutin, niin en saanut täytettä kunnolla syvälle munkkiin. Mutta jotain kuitenkin.

Näistä tuli ihanan keväisiä! Täydellisiä vappumunkkeja, sillä munkit olivat kuohkeita ja sitruunatäyte teki niistä ihanan raikkaita. ^^ Näitä tehdään uudestaan! 

Tehkää tekin, ohje löytyy HS:n verkkosivulta:

Arin sitruunamunkit

Munkit:

25 g hiivaa
1 dl maitoa
2 rkl sokeria
1 muna
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl raastettua sitruunankuorta
3 dl vehnäjauhoja
75 g voita
2 rkl rahkaa

Kreemi:

1 ¼ dl sitruunamehua
1 sitruunan raastettu kuori
2 dl sokeria
4 keltuaista
3 rkl maissitärkkelystä

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokeri, muna sekä inkivääri ja sitruunankuori. Lisää vähitellen joukkoon vehnäjauhot ja rahka sekä huoneenlämpöinen voi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Pyörittele taikina pieniksi palloiksi ja anna kohota vielä vartti ennen paistoa.

Paista munkit 180-asteisessa öljyssä kullanruskeiksi. Pyörittele paistetut munkit sokerissa.

Valmista kreemi. Mittaa kattilaan sitruunamehu ja kuoriraaste sekä sokeri. Kiehauta. Sekoita kulhossa keltuaiset ja maissitärkkelys. Kaada kuuma sokeriliemi päälle ja siirrä massa takaisin kattilaan. Kypsennä niin kauan, että kreemi saostuu. Siivilöi ja jäähdytä. Pursota kreemiä reilusti munkkien sisään.

Avocadojäädyke pääsiäisen (ja kevään?) kunniaksi

Ohhos, vielä jotakin jäljellä pääsiäisestä. Toisaalta, tämä ohje on niin keväinen ja raikas, että sopii blogattavaksi (eli tarjoiltavaksi) ihan hyvin myös näin toukokuun lopun tunnelmissa. Vietin nähkääs pääsiäisen poikkeuksellisesti äitini luona Lahdessa enkä tätini luona Kiuruvedellä, kuten useimpina pääsiäisinä. Olisin kyllä ollut menossa, mutta sitten eräs kaverini piti kihlajaisensa pääsiäissunnuntaina ja niinpä totesin, että näitä bileitä ei sovi missata ja siispä kotiin olen jäävä. Tai noh, ainakin tuleva kotiin Lahdesta tuohon aikaan. Ihan oli muutenkin hyvä, että olin pääkaupunkiseudulla, sillä sain tilaisuuden käydä etsiskelemässä komeettaa kaukoputkella... 

Hmm, tuo kaukoputkijuttu ei sinänsä liity tähän. Halusin tehdä äidillä pääsiäisen kunniaksi jotain ihanaa jälkkäriä, kun kerran olimme myös menossa syömään kummitädilleni. Koska oli jo maaliskuun loppu ja kevät hyvää vauhtia tulossa, niin jälkkärin tuli olla jotain keväistä ja raikasta. Kuten avokadojäädyke. Oli varmaan ihan hyvä, että olin äidin kanssa, koska hänen kanssaan voi kokata vähän erikoisempiakin juttuja. Ja siis minusta avokadojäädyke ei nyt hirveän erikoista ole, mutta jos vertaa sitä, että olisin ollut isäni ja tätini sekä hänen miesystävänsä seurassa pääsiäisen, niin tämä olisi kyllä ollut sinne ihan liian erikoista. :)

Avokadot ovat niin hyviä, etteivät maistu oikein miltään. :) Senpä vuoksi ne tarvitsevat hiukan sitruunamehua (myös tummumisen estämiseksi), sokeria, lorauksen likööriä, vähän vettä, tuorejuustoa sekä vispikermaa. Koristeeksi muutama raastettu sitruunankuoriviipale ja sitruunamelissan lehti. (Vai ovatko nuo lehdet jotain muuta? En nyt pysty muistamaan...) Väri on ihanan vaaleanvihreä ja maku taivaallisen pehmeä. Tätä ruvetaan tekemään, taas kerran. Ihan täydellinen keväisenä päivänä ja miksei tietysti myös kuumana kesäpäivänä. Hmm, pitäisi varmaan maistattaa tätä myös K:lla... 

Sinänsä erikoinen pääsiäinen, ettei tullut tehtyä mitään mämmistä! Ostin kyllä ekaa kertaa koskaan itselleni kotiin tuokkosen, jonka sitten viikossa tuhosin. (En sentään mennyt Juha Mieto -linjalle. :D ) Äiti tosin teki mämmiherkkua, johon tuli Cointreau-likööriä. Hyvää sekin... Ohjekin siihen tuli helposti annettua. :D

Avokadojäädyke

Resepti maku.fi

8 annosta (mielestäni enemmänkin neljä)

1 dl sokeria

1/2 dl vettä

1 kpl limettiä

1/2 dl likööriä (esim. Pisang Ambon tai Cointreau)

2 dl kuohukermaa

2 avokadoa

200 g tuorejuustoa

1/2 rkl vaniljasokeria

Kiehauta sokeri ja vesi kattilassa. Lisää jäähtyneeseen sokeriliemeen limeteistä puristettu mehu sekä likööri. Vaahdota kerma kevyesti. Halkaise avokadot ja poista kivet. Lusikoi avokadonliha ja tuorejuusto tehosekoittimen kulhoon, lisää mausteliemi ja vaniljasokeri ja aja tasaiseksi massaksi. Nostele joukkoon kermavaahto.

Jaa annosvuokiin ja pakasta. Kuoma jäädykkeet pehmenemään n. tunti ennen tarjoilua. Koristele esim. valkosuklaamanteleilla (Maku-lehden ohje) tai sitruunankuorella ja sitruunamelissalla (à la mun äiti :) ).

Pääsiäisen mämmiorgiat

Pitäisi lukea graduartikkeleita, pitäisi kirjoittaa IMF-esseetä, pitäisi siivota, pitäisi tiskata... Mutta huvi ensin ja sitten vasta työ, niinpä bloggaan ensin. Pääsiäinen oli viikko sitten, joten tämä postaus tulee melkein ajoissa.

Mämmi. Ah, tuo perinteinen pääsiäisherkku, jota joko vihataan tai siitä pidetään. Either or. Minä olen päässyt mämmin makuun ja vuosien saatossa kehittänyt makuhermoni siihen pisteeseen, että voin nauttia tuota mustanpuhuvaa herkkua vaikka paljaaltaan. Tänä pääsiäisenä nautin sitä soijajogurtin, marjojen, rahkan ja ananaksen kanssa. Nam! (Nyt joku siellä varmaan epäilee mielenterveyttäni...)

Ostin tässä muutama vuosi sitten Ahmed Ladarsin kirjan "Mämmi", jossa tämä suomalaistunut Italian Suomen suurlähetystön (varmaan jo entinen) kokki esittelee niin suolaisia kuin makeitakin mämmiohjeita. Niiden ohjeiden avulla kyllä mämmi-inhoajatkin saa syömään mämmiä: on kuivakakkuja, tryffeleitä, sämpylöitä, leipiä ja erilaisia jälkiruokia. Vuosi sitten tein mausteisen mämmileivän (postaus tulossa tännekin), joten tänä vuonna piti tietysti kokeilla jotain uutta.

                        

Linnean mokkapalat vadelmahillolla ja suklaakuorrutuksella

Kokeilin Linnean mokkapaloja, jotka pettymyksekseni osoittautuivat aika kuiviksi ja mauttomiksi. Toki kuorrutin ne suklaalla, mutta eivät ne siitä paljoa parantuneet. :( Taikinaan ei tosin tule ollenkaan sokeria, joten kenties siinä syy. Noh, ohjeeseen kuuluu kyllä hilloinen täyte (minä vaihdoin sen tädin keittämään vadelmahilloon), joka onkin varmaan se piste i:n päälle, sillä hillon jälkeen mokkapaloja söi ihan mielellään. Opetus: mokkapalat ovat siis omanaan esimerkiksi kakkupohjana tai käärretorttuna. Ensi vuonna täytyykin tehdä mämmikäärretorttua, johon kirjasta myös löytyy ohje.

Ohjeen kuva ohessa. Ps. kaikki pohjan ainekset vain sekoitetaan keskenään.

Mämmikuivakakku

Toinen ohje eli mämmikuivakakku onnistui sitten paremmin tai siis siitä tuli juuri sellainen ihanan mehevä ja kostea kakku. Nams! Ei kyllä todellakaan mikään kuiva kuivakakku. :) Mämmistä tuli vieno maltainen ja makea maku. Pyöreässä vuoassa paistettuna kakun voi halkaista ja täyttää sekä koristella vaikkapa pääsiäisen aikaiseksi synttärikakuksi. Tai sitten taikinaan voi vaikka lisätä pähkinöitä, rouhittua suklaata... Mutta minulla oli tämän kakun puolikkaalle muutakin käyttöä...

Heidin halaus

Kuinka olisin voinut olla tekemättä jälkiruokaa, jonka nimi on Heidin halaus? :D ½ litraa oheisen kuivakakun muruja, desi vatkattua kermaa, neljä munanvalkuaista, 150 g valkosuklaata, sokeria ja kasvispohjaista hyydytysainetta. (Sanon liivatelehdille yök!) Päälle rouhittuja cashew-pähkinöitä. 

Tulos oli ihan jees. Laitoin nämä tosin pakkaseen annosmaljoissa enkä missään muotissa, kuten ohjeessa sanottiin, koska en tosiaan käyttänyt liivatetta enkä luottanut kasvishyydykkeen toimintaan. Ja hyvä niin, koska  ilman annosmaljaa annokset olisivat vain levinneet pitkin pöytää... 

Maku oli hyvä, sellainen miedon mämminen. Mielestäni nämäkään eivät olleet liian makeita tai tuhteja, mikä oli hyvä, koska meitä oli vain neljä syömässä ja annoksista tuli melko isot... Viidelle tai kuudelle tulee vähän ystävällisemmät annoskoot. Mutta kaikki meni silti! 

Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa kaikille! Noin kahden viikon päästä onkin Wappu ja ohjelmassa onkin sitten leipoa wappu-piknikille kaikenlaista kivaa... Aikaa on, koska 30.4. on meitsillä vapaapäivä... ;) Mutta nyt tekemään jotain hyödyllistä eli salille! Energiaa on, koska maistelin äsken yhden kaverini synttäribileisiin tekemistäni Nanaimo-paloista... Mutta niistä sitten myöhemmin. ;)

Heidin halauksen ohje:

Pääsiäisleivonnaisia: Mämmileipä, Pina Colada-kakku ja sitruunainen juustokakku

Hyvää pääsiäistä! Joo, okei, ei ole edes hyvä huono vitsi. Mutta minkäs teet, kun en ole saanut aikaiseksi pääsiäisen aikaan tekemieni leivonnaisten bloggaamista. Ja vaikka tässä sitä ennen olin Baccuksen samppanja-tastingissa, haluan nyt laittaa ulos vähän leivonnaisia. Joten niin teen. Esittelyssä siis mämmileipä, Pina Colada- ja sitruunainen juustokakku.

Mämmileipä

Mämmi. Tuo suomalainen herkku/kammotus menee samaan kategoriaan mm. homejuuston kanssa: joko siitä pidetään tai sitten ei. Minä pidän, voin syödä (ja useimmiten syönkin) mämmiä pelkästään. Ihan ilman mitään. Nam! Mämmissä on se hyvä puoli, että se antaa ihanan maun myös jälkkäreihin ja leivontaan. Ostin joskus viime vuonna alennuksesta Mämmi-kirjan, joka siis sisältää (alunperin ulkomaalaisen) mämmiohjeita. On tryffeleitä, kakkuja, patonkeja, leipiä... Vai hetkinen, otinko leivän ohjeen sittenkin pääsiäisen alla ilmestyneestä Vantaan Sanomista? Voi %&?# taas... No, ihan sama! Joka tapauksessa siis lupasin kirjan ostaessani kokeilla siitä vaikka mitä herkkuja pääsiäisenä, enkä nyt sitten tehnyt kuin tuon yhden leivän. Mutta parempi sekin.

En kuitenkaan tehnyt leipää ihan out-of-the-blue vaan viemisiksi kaverilleni neiti K:lle, sillä vietin pääsiäisen pyhät hänen ja hänen avokkinsa sekä heidän super-ihanan ja uskomattoman söpön ja lutuisen kääpiösnautseripentunsa Uunon luona Jyväskylässä. Kohtelias vieras tuo aina jotain mukanaan ja minähän olen kohtelias. Ainakin mitä tuomisiin eli leipomisiin tulee. Tosin minusta tuntuu, että käytin heidän vieraanvaraisuuttaan sillä lailla hyödyksi (olin vielä yhden ylimääräisen yön heidän luonaan ja muutenkin olin kunnolla kestitettävänä ja lainasin toppia etc.) että olisi pitänyt leipoa vielä joku kakku. Onneksi otin mukaan vielä viiniä. Tosin sekin oli iskältä ja iskän ehdotus. Ja minä ja neiti K juotiin se samana iltana. Mutta ajatus on tärkein! 

Mutta leipä onnistui ja siitä tykättiin. Se on melko makeaa, koska leipä sivellään vielä siirapilla. Mutta jos siis joku ei tykkää mämmistä, niin ei kannattaisi yhtään nyrpistää nenäänsä tälle leivälle! Ohjeesta tuli kaksi leipää, joten toinen jäi kotikäyttöön. Ja osa neiti K:lle tekemästäni leivästä meni myös hänen vanhemmilleen, joten onnistuin aika hyvin jakamaan...no, leipää. Olinhan myös vanhempien luona kahvilla. Get some, give some. Minulla nyt ei sitten ole antaa reseptiä, mutta heti kun taas käyn Korsossa ja muistan ottaa sen kirjan mukaan, laitan sen tänne. Olkoon nyt sitten siitä kirjasta se ohje. :)

Pina Colada-kakku ennen koristelua

"If you like Pina Coladas..." Ystäväni heitti jossain vaiheessa, että mitäs jos sitä leipoisi jotain. Minä olin, että ehdottomasti, mitäs tehdään? Mitään erikoista ei ollut mielessä, joten hyppäsin koneelle ja läväytin auki Smitten Kitchen -ruokablogin ja sen resepti-indeksin. Ja eikun vaan kakkureseptejä selaamaan. Erinäisten mielipiteiden vaihdon jälkeen päätimme tehdä ei yhtä, vaan kaksi kakkua: Pina Coladan sekä sitruunaisen juustokakun. Joten eikun vaan kauppaan!

Pina Coladaan tulee tietenkin ananasta, rommia ja kookosmaitoa. Niin tietysti kakkuunkin. Onneksi pariskunnalta löytyi myös rommia. Meillä olikin hauskaa tehdessämme kakkua ja kuorrutusta. "Mä maistan onko tässä tarpeeks rommia...Hmm, vois vähä lisätä viel." "Joo, vähä kyl vois et se sit maistuu kans." "Laita vaan viel tohon kostukkeeseen lisää rommia." :D Tuloksena oli ihananasti kookokselta, ananakselta ja hitusen rommilta maistuva mehukas kakku. Koristelukin oli ihanan keväinen, sillä Jyväskylässä koettiin kevään ekat helteet! Kiitokset taiteelliselle emännälle! :)

Pina Colada -kakku

En pidennä postia enää enempää, vaan linkitän käyttämäni reseptin.

Sitruunainen juustokakku

Kuten sanoin, innostuimme myös tekemään toisen kakun. Ja jos toinen kakku on kuivakakku (tosin meidän tapauksessamme erittäin mehukas ;) niin toisen täytyy olla juustokakku. Resepti myöskin Smitten Kitcheniltä. Muutimme alkuperäistä resettiä niin, että käytimme limejen (onko tuo edes oikea taivutusmuoto?) sijaan sitruunoita emmekä koristelleet kakkua mitenkään. Eikä kakusta ole mitään muutakaan erikoista sanottavaa. Perusjuustokakku, joka onnistui hyvin ja hyvässä seurassa. :) Ohje täältä.

Leivokset siis molemmat olivat erittäin keväisiä ja keltaisia sävyiltään eli sopivat teemaan mainiosti. Olipahan mahtava pääsiäinen, itse asiassa taisi olla eka kerta kun en vietä sitä tätini luona. Ja myös eka kerta kun käyn pääsiäisenä baarissa...ja vielä kahdesti. :D Kävin vielä pariskunnan ystäväpariskunnan miehen vanhempien kotona, jonne ajettiin pyörillä. On kyllä virkistävää laajentaa ympyröitä ja hengailla uusien ihmisten kanssa. Kiitokset kavereille! Enköhän vielä joskus onnistu saamaan ystäväni myös oman kattoni alle, jotta voin sitten vuorostani kestittää häntä. :) Ja leipoa ja kokata taas. (Ihan niin kuin muuten tilaisuuksia ei aina jostain putkahtaisi...)