Duunin pikkujoulut Amigossa

Firman pikkujoulut vietettiin 4.12. ravintola Amigossa Tehtaankadulla. Kuulemma hyvää espanjalaista ja ainakin etukäteen toimitetun menun vaihtoehtojen perusteella niin sopi odottaakin. Annoksia myös kasvissyöjille (kollega kiitti)!

Ravintola on hämyisen tunnelmallinen ja decona juuri sopivan verran espanjalaista rekvisiittaa. Amigo on perustettu vuonna 1971, joten luulisi pitkällä iällä olevan syynsä! On klassikoita, tapaksia, lounas klo 11-14 sekä erillinen baari, jonne vahingossa ensin menimme.

Crema de Bocavante, kermainen hummerikeitto 13,8 €

Kaikki muut taisivat jakaa alkupaloiksi tapaksia, mutta minä tilasin hummerikeittoa. Hummeri on yksi niistä raaka-aineista, jota on pakko tilata ravintolassa; varsinkin, jos itse ei maksa! :D Hummerin maku on todella vieno, mutta keitto oli kermaisen pehmeä. Loistava tapa aloittaa ilta!

Berenreja Rellena de Legumbes Gratinada, kasvistäytteinen munakoiso 18,9 €  

Pääruoan valinta oli helppo, kun ainoa kasvisruoka oli munakoisoa. Oli siellä ehkä kalaakin, mutta nää. Munakoiso voitti jälleen. Sen kanssa oli kauden kasviksia (kesäkurpitsaa, paprikaa eli ehkä espanjan sesongissa) ja juustokuorrutetta. Sekä muutama perunalohko. Iso annos, en jaksanut kaikkea vaikka yritin parhaani.

Surtido de Sorbet, salsa de Fresa, 8,8 €

Jälkkärissä oli tiukka (tai lähinnä kaukaa viisas) ja tilasin jouluisen juustokakku(överien) sijaan sorbettilajitelman mansikkamelballa. Pelkäsin ähkyn lisäksi myös mahdollista liivatetta enkä jaksanut alkaanselvottää asiaa. Ainakin mangosorbettia ja jonkinlaista marjasorbettia. Kaikki, jotka ottivat juustokakkua (eli aika moni) kokivat annoskateutta! Haha!

Torta de queso con chocolata blanco, jouluinen valkosuklaakakku 8,9 €

Ja ymmärrän kyllä, koska jouluinen valkosuklaajuustokakku oli todella tuhti. Kanelinen maku teki muutenkin tuhdista tortusta myös tunkkaisen makuisen. Jäi vähän ikävästi kitalakeen. Jep, maistoin, vaikka varmasti oli käytetty liivatetta, joka myös tekee kakut tunkkaisiksi.

Amigo on hyvä ravintola, varsinkin, jos tykkää pihvistä. Kaikki pihvin ottaneet kehuivat! Keskivertoa kalliimpi, mutta peittoaa toisen ikiaikaisen espanjalaisen eli Parrilla Espanolan. Tietysti pitäisi kait syödä tapaksia ja pihviä voidakseen todella arvostella espanjalaista ravintolaa, mutta menkööt. 

Ai että miten pikkujoulut meni? No aika kosteasti. En nukkunut yötä kotona Riksussa vaan iskällä Vantaalla, mutta selvisin bf:n äidin tilalle talkootöihin, kuten lupasin, ja vain 15 minuuttia aikataulusta myöhässä. Tosin en enää koskaan lupaa bileiden jälkeen ehtiväni seuraavana päivänä yhtään minnekään.

Amigo

www.rafla.fi/amigo

Tehtaankatu 12

Helsinki

Pizzapohja kukkakaalista

Kukkakaalipohjainen pizza mozzarellalla ja kirsikkatomaateilla



Minäkin tein sen vihdoin! Sen, mistä ruokamaailmassa on kohkattu jo jonkin aikaa. Eli siis pizzaa kukkakaalipohjalla. Tiedän, olen todella myöhässä trendin aallonharjalta (mutta niin olen yleensäkin joten no biggie) ja seuraava "juttu" onkin kikherneiden liotusvedestä tehdyt marengit.

Millainen on siis kukkakaalista tehty pizzapohja? En yleensä osta pizzaa kotiin. Vuosikausiin ensimmäinen kerta oli viime vappuna kahden päivän putken jälkeen, kun kundikaverin kanssa ostettiin kasvispizza puoliksi. Jopa pienessä kohmelossa tajusin, että ei ostettu pizza sovi edes krapularuoaksi. 😄

En myöskään ollut vuooooosiin syönyt pizzaa ravintolassa, ennen kuin Octoberfest-reissussa menimme ennen olutjuhlaa ja kunnon bailuiltaa seuraavana päivänä italialaiseen, josta ei saanut kuin pastaa ja pizzaa. Kunnon ravintolapizza on hyvää, mutta onhan se raskasta eikä koskaan jaksa syödä kaikkea. Joten keskityn vain kotona tehtyyn pizzaan, jonka voi tehdä täysjyväjauhoista ja jota voi olla hukuttamatta rasvaiseen juustoon.

No, aionko vaihtaa tavallisen kotipizzan kukkakaalipohjaan? En välttämättä aina (jos haluan tehdä pizzaa NYT, mutta jääkaapissa ei ole kukkakaalia), mutta ehdottomasti useammin! Pohja on hyvää ja todella nopea valmistaa.

En ole enää niin hiilihydrattikammoinen (kiitos treenien), ettenkö voisi tehdä pizzaa (täysjyvä)jauhoista tai leipää (seuraavaksi täytyy kokeilla pinaattista bostonleipää), mutta tässä on hyvä tapa tehdä pizzaa eri tavalla. Ja tosiaan kannattaa muistaa, että pohjaan tulee 2 dl juustoraastetta, joten se ei ole superruokaa. Täysjyvästä tehty pohja voi olla terveellisempää, ja sitten vain laittaa kukkakaalia täytteeseen. Mutta hei, ei sitä kannata aina miettiä sitä terveellisintä vaihtoehtoa.

Kukkakaalipohjainen pizza
Lokakuun Yhteishyvä ruoka

Pohja
1 iso kukkakaali
1,5 rkl öljyä
2 dl oliiviöljyä
1 muna

Pinnalle
1 dl pastakastiketta (itse käytän nykyään pizzassa vain pestoa, tällä kertaa vihreää)
1 (125 g) mozzarellajuustopallo
12 kirsikkatomaattia
Ripaus suolaa ja mustapippuria

Lisäksi
Tuoretta basilikaa

Raasta kukkakaali muruiksi ja paista pannulla öljyssä kunnes murut saavat väriä. Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon juustiraaste ja muna. Painele seos tiiviiksi, pyöreäksi pohjaksi leivinpaperoidun pellin päälle. Esipaista 225-asteisessa uunissa n. 5 min.

Levitä paistuneen pohjan päälle tomaattikastike (jos et ole kokeillut koskaan pestoa, niin kokeile vaikka ounaista pestoa pizzassa!), viipaloitu mozzarella ja kirsikkatomaatit. Mausta. Jatka paistamista noin 15 minuuttia. Ripottele päälle tuoretta basilikaa.

Ravintolapäivä 02/15 tuli kotiin

Viime helmikuussa Ravintolapäivää edeltävänä perjantaina bongasin Hesarin Nyt-liitteestä, että "Seitan Säkissä" tarjoaisi Ravintolapäivänä kotiin tuotuna vegaanisia ruokia. Hei cool, äkkiä sähköpostilla ajanvaraus! Saimme onneksi viimeisen meille sopivan ajan, joka sopi myös siihen vasta myöhemmin tajuamaani seikkaan, että Seitan Säkissä kokkaisivat ruuan siis asiakkaan kotona! Onneksi treenit olisivat vasta illalla. Tuplaonni, koska tässä ruuassa oli paljon sulateltavaa!

Ehdimme juuri salilta takaisin kotiin, kun kotikokit soittivat olevansa perilla. Meitä odotti kadulla kaksi iloista naista isojen Ikea-kassien kera. Nyt herkutellaan!

Raakaleipää ja maapähkinähummusta

Meillä oli aika lailla nälkä, mutta alkupalat, tai oikeastaan "kokin tervehdys", tulivat nopeasti. Ja olivat hyviä! Raakaa leipää tehtynä erilaisista siemenistä, pähkinöistä yms. sekä maapähkinähummusta. Noms. Piti oikein jarrutella, ettei täyttänyt mahaa pelkästään leivällä.

Seitan-päärynä-saksanpähkinäsalaatti

Alkuruokana oli sitten seitan-päärynä-saksanpähkinäsalaattia. Todella hyvää! Poikaystävä oikein santsasi, vaikkei ollut ennen syönyt seitania. Voi siis tarjota kotonakin!

Pääruokana oli melkoinen annos tulista seitania, tummia vihanneksia sekä kuskusia. Oli melkoisen tulista! Poikaystävä ei niin pitänyt tästä, joten jäipähän minulle vielä santsikierros myöhäisempää käyttöä varten.

Jälkkärinä oli hedelmäinen smoothie, mutta maha ei enää antanut myöten vaan ne piti säästää myöhemmäksi. Niistä ei ole kuvia, mutta menivät loistavasti jogurtin kanssa. NOM.

Raakapallot

Ei maha sentään niin täynnä ollut etteikö olisi voinut syödä ihania raakapalleroita. Taatelia, kookosta ja muuta hyvää. 

Aivan LOISTAVA idea! En ole varma, olivatko naiset viime toukokuun Ravintolapäivässä, mutta todella hyvä idea. Aika raskasta kyllä, koska he joutuivat kantamaan kaikkia ruokatarvikkeita sekä omia kattiloita ja pannuja. Meiltä Kalliosta he suuntasivat vielä Suomenlinnaan! Mutta eiköhän se ollut sen arvoista, ruokailu maksoi 25 euroa/nuppi. Ja myös ruokailijalta se oli ehdottoamasti sen arvoista.

Sandron sunnuntaibrunssi

Heti alkuun HUH! Ensinnäkään en ole ehtinyt koulu- ja työkiireiden (aloitin kuukausi sitten huippuduunin!) takia bloggaamaan lähes kuukauteen ja sitten olin työjuttujen takia nähtävästi onnistunut rassaamaan Google+-tiliäni niin, että kaikki blogini kuvat olivat saaneet "ei saa jakaa" -leiman. Woops. Jaetaan kaikki, missä vaan, milloin vaan, kunhan ette kadota niitä blogistani! Nyt kuitenkin näkyy taas. Ja bloggaankin taas, jei!

Olen siis ainoana graafisen suunnittelun linjalta mukana vapaaehtoisesti tekemässä koulun (HEO) multimediaprojekti Trombitin uutta visuaalista ilmettä. (Uusi ilme ei siis vielä livenä.) Olen vääntänyt nyt 1,5 viikkoa logoa, headeria, pressikorttia, FB- ja Twitter-kuvia... Lisäksi olen siis vääntänyt harjoitteluna aloittelevalle start upille visuaalista ilmettä logoineen, käyntikortteineen ja raporttipohjineen ja ollut nyt kaksi päivää viikossa (tästä viikosta alkaen kolme) päivää töissä. HUH! Ihmekös tuo, jos blogi jää vähän jalkoihin kun pitäisi yrittää liikkuakin.

Varmasti Helsingin parhaita brunsseja

Mutta nyt aikatauluhuolet sikseen ja kelataan takaisin viime vuoden puolelle eli yhdeksänteen päivänä marraskuuta. Täytin vuosia 10. päivä ja olin puhunut poikaystävälleni koko syksyn, että haluan lahjaksi Sandron brunssin. Joten so be it. Varaus tehty ja synttärijuhlien jälkimainingeissa olikin mukavaa mennä syömään maha täyteen. Ja jatkaa sitten vielä iskälle isänpäivänjuhlintaan... Mikä herkutteluviikonloppu!

Jälkiruokapöytä heti ekana oven vieressä.

Sandro tarjoaa itämaista settiä (nettisivujen mukaan "Marrakesh maddness") sunnuntaibrunssillaan melkein kolmeenkymppiin. Kävimme viime vuonna, joten en enää ole varma, että onko hinta noussut tähän päivään mennessä. Skumppa hintaan sisältyi ainakin vielä viime vuonna.

Mitäköhän kaikkea siellä tarjottiin... Yritän muistella kuvista parhaani mukaan, mutta totta kait se on koettava itse. Nyt kun heillä on myös paikka etelämmässä!

Erilaisia salaatteja ja tahnoja ja muita ihania herkkuja kylmien alkupalojen pöydässä. Ja ihanaa pehmeää sahramileipää. ^^

Tahinia, jotain, öh, punaista tahnaa, raita-jogurttikastiketta, moxzzarella-salaattia, oliiveja... Jono kiemurtelee ruokien ohi pöydän ympäri samalla, kun osa vielä jonottaa ruokaa, joten ruuhkalta ei voi välttyä. Lisäksi paikassa on turkasen kuuma!

Vannon, että tämä oli isoin annos, vaikkei jäänytkään ainoaksi lautaseksi... Katkarapuja, kylmäsavulohta, goji-marjoja, parsakaalisalaattia, marinoituja porkkanoita... Oli siellä myös juustoja ja hillojakin. Sekä jogurttia. Ja mehuja. Ja paljon lapsia, koska isänpäivä.

Isänpäivä on globaali juttu.

Jälkkärikavalkaadi

Jälkkäreitä! Ehkä kuumuus (ja eilisen riennot, vaikka ihan vain kotona oltiinkin) aiheutti sen, ettei maistunut niin paljon, kuin olisin odottanut. Mutta täytyy myös myöntää, että jälkkärit olivat pettymys ja mieluummin söin sitä sahramileipää. Herkut olivat suurimmaksi osaksi kuivia, paitsi (ei kuvassa näkyvä) baklava.

Lisää ruokaa!

Leikkeleitä

Pääruokaakin oli, jonkinlaista lihaa, mutta tyydyin vain katselemaan sitä poikaystävän lautaselta. 

Lisää jälkkäreitä

Tosiaan, harmillisen kuivaa settiä nämä aterian päätökset, mutta eipähän ainakaan tullut ylensyötyä makeaa. Olisihan se ollut aika kaameaa, jos olisi näitäkin maistanut jokaista (paitsi noita hyytelökakkuja, joihin on varmaan käytetty liivatetta).

Kas, olivathan ne lämpimätkin ruoat täällä.

Sahramileipä, yrttivoita ja kylmsavulohta

Mutta tässä se vasta oli loistava aterian päätös: sahramileipää, yrttivoita ja kylmsavulohta. Parhaat asiat ovat usein yksinkertaisia. (Vaikka sahrami nyt ei niin yksinkertainen mauste olekaan...)

Jälkkäreistä huolimatta, suosittelen! Pitänee tässä mennä katsastamaan sen Sandron Tehtaankadun paikka myös, Ja itse asiassa, lauantaisin tarjolla on Vegan & Veggie Garden Menu, joten sekin on pakko tässä käydä testaamassa. 

Sandro

www.sandro.fi 

Kasvislasagne ja kasvisvuoat

Kasvislasagne

Olen tässä syksyn mittaan harrastanut melkoisia kokkausmaratoneja sunnuntaisin, jolloin olen tehnyt vähintään kahta, joskus jopa kolmea lajia samaan aikaan. Hei, jos kerran aloittaa ja on kunnolla aikaa, niin better go all the way. Varsinkin, kun on ollut yksin kotona. Olen käynyt välissä harkoissa ja taas jatkanut tai missannut harkat illalla, koska uunissa on vielä ollut jotain!

Olen ottanut paljon ohjeita ruokalehdistä; joskus esimerkiksi Glorian Ruoka & Viini -lehdessä on ollut kolme loistavaa ohjetta, jotka on pitänyt tehdä. Kun tekee pariakin isoa juttua, niin siitä saa ruokaa viikoiksi pakkaseen. Kuten tämä ylläoleva kasvislasagne.

Soijarouhetta keitettynä jauhelihan sijaan, täysjyvälasagnelevyjä, kaupan tomaattikastiketta & tuoreita tomaatteja, porkkana-kesäkurpitsa-sipulipaistosta. Päälle ja väliin juustoraastetta. Eikä kukaan maistaisi eroa jauhelihan ja soijarouheen välillä; tai ei ainakaan motkottaisi. Ja tästä riittää pakkaseenkin niin, ettei tarvitsisi joka ilta kokata. (Vaikka en kyllä tee sitä muutenkaan vaikkei pakkasessa mitään olisikaan. :D )

Melanzane kahdella tapaa

Toinen kokeilusatsi oli mozzarellaa kahdella tavalla Glorian Ruoka & Viini -lehdestä: munakoiso-mozzarellavuokaa sekä vuohenjuusto-munakoisovuokaa. Tai siis sain idean näihin em. lehdestä, mutta en sitten jaksanut alkaa kikkailemaan ja ostamaan ihan kaikkia aineita. Joka tapauksessa molempiin tuli tomaattikastiketta, juustoa sekä munakoisoviipaleita. Eli aivain kuin lasagnea, mutta lasagnelevyjen sijaan munakoisolevyjä ja valkokastikkeen (ja ehkä vähän jauhelihankin) sijaan juustoviipaleita. Munakoisojen paistamisessa meni ikä ja terveys vaikka päällä oli kaikki levyt, mutta oli se sen arvoista!

Mitä tästä opimme: maailma on pullollaan herkullisia kasvisruokia, joista riittää viikoiksi & jotka ovat parhaimmillaan lasagnen tapaan valmistettuina. :D

En laita tähän ohjeita, mutta siis kasvislasagnen saa käyttämällä keitettyjä soijarouhetta jauhelihan sijaan ja lisäämällä tomaattikastikkeeseen esim. kypsennettyjä porkkanoita ja kesäkurpitsaa, ja munakoisovuoka kootaan kuten lasagne: tomaatti-kasviskastiketta pohjalle, paistettuja munakoisoviipaleita päälle ja juustoviipaleita niiden päälle, sitten kastiketta... Pitäisi taas tehdä uudestaan, kunhan saa tämän lopputyön alta pois.

Gringos Locos ja Minos

Ah, syksy on tullut! Kutsukaa minua hulluksi ja vaikka lopettakaa blogini lukeminen...eikun ei, älkää nyt sitä tehkö vaikka pidänkin syksystä! Niin, siis vastoin ehkä yleistä mielipidettä (tai ainakin useamman suomalaisen mielipidettä) minusta syksyn tulo on ihanaa. Ainakin siis näin helteisen kesän jälkeen. Ilma on raikas ja kirpeä, illat alkavat pimetä, mutta silti voi olla kohtuullisen lämmintä, iltaisin ja aamuisin tienoo peittyy usvaan... Entä oletteko koskaan pysähtyneen haistelemaan, miltä syksy tuoksuu? (En nyt siis puhu siitä myöhäissyksystä, joka haisee mädäntyneiltä lehdiltä...) Ah! 

Olen syntynyt syksyllä, tai oikeastaan myöhäissyksyllä marraskuussa, joten ehkä siksi pidän syksystä. Pidän muutoksesta muutenkin; keväisin siitä, kun luonto alkaa heräämään ja syksyisin siitä, kun luonto valmistautuu talven tuloon ja jälleen on muutosta ilmassa. En kyllä siis pidä marraskuusta, jos silloin tulee räntää vaakasuoraan ja loska tuhoaa kaikki kengät, mutta suurimmaksi osaksi siis tykkään tästä vuodenajasta. 

Minoksen kasvislautanen: Kesäkurpitsakroketti, tzatzikia, jättipapuja tomaattikastikkeessa,latva-artisokkaa, pitaleipää, haudutettuja kasviksia, gratiiniperunaa,munakoisosalaattia, viininlehtikääryleitä ja juustolla täytetty paprika 22 €

Näin sateisena maanantai-iltana voinkin hyvin kertoa parista ravintolakäynnistä viime keväältä, jotka ovat odottaneet uskollisesti vuoroaan siitä asti. Yhteistä niissä on se, että tuskin palaan kumpaankaan ravintolaan enää. Toisessa hinnat eivät vastaa laatua, toisessa laatu ei vastaa käsitystäni ravintolasta.

Toukokuisen raakakakku-workshopin jälkeen tapasin kaveriani Lasipalatsin terassilla drinkkien merkeissä. Kaiken makean syömisen päälle alkoi kuitenkin jossain vaiheessa tehdä mieli suolasta, ja olinhan lounaalla tosiaan syönyt pelkkiä raakakakkuja. Niinpä päätimme suunnata Kampin keskuksen Minokseen, koska en ollut käynyt siellä pitkään aikaan, mutta tiesin paikan kasvislautasen hyväksi.

Minos on siis nimensä mukainen: sieltä saa kreikkalaista ruokaa. Hinnat ovat melko tyyriitä laatuun ja miljööseen, josta tulee lähinnä mieleen keskinkertainen taverna. Mutta hinnat johtunevat sijainnista etupäässä... Kasvislautanen on melko monipuolinen eikä siitä jää nälkä: lajitelma on monipuolinen ja tzatziki sekä munakoisosalaatti veivät kielen mennessään. Perunat olivat minulle tosin turhat... Ei tämä kyllä ole 22 euron arvoinen, ja nyt kun sen taas muistan, viimeistään nyt bloggauksen jälkeen, niin voisi kuvitella, että jätän kasvisannoksen tähän. Kun kotona saa tehtyä samanlaisen säilykkeistä puoleen hintaan...

Muista Minoksen ruuista en tiedä, koska olen aina vain syönyt tätä platteria. Pihviosasto on ainakin laaja, ja saa sieltä tietysti kreikkalaista alku- ja jälkiruokia. Mieleen tulee jokin S-ryhmän paikka, vaikka tämä on yksityinen.

Minos

Kauppakeskus Kamppi (Finnkinoa vastapäätä)

www.minos.fi

Gringos Locos Helsinki: vuohenjuustosalaatti 13,90 €

Toinen pettymyksen herättänyt ravintolakokemus sattui kesäkuun puoless välissä, kun menimme copywriter-kurssiporukalla juhlimaan valmistumistamme Markkinointi-instituuttista. Paikaksi oli valittu Grigos Locos, jossa olin käynyt vain kerran vuosia sitten juomassa yhden juoman. Arvelin, ettei paikka olisi kummoinen, mutta kerrankos sitä.

Heti alkuun menua selatessamme selvisi, että menu on sama, kuin mitä Tampereen paikassa, mutta että Helsingissä ei saa kaikkea sitä, mitä menussa luki tai siis kaikkia aineksia kaiken tekoon ei ollut. Jahas. Ei sitten oltu jaksettu tilata omia menuja... Heti perään, kun jännältä kuulostavaan drinkkiin ei ollut ginger alea saatavilla ja pyysin jotain toista juomaa, tarjoilija totesi hieman hymähtäen "No, mä en sitä kyllä joisi." Olin ihan monttu auki! Just! Kyllä tarjoilija minusta saa keittiössä kertoa vaikka mitä hullusta asiakkaasta, mutta ei ehkä kannata arvostella asiakkaan juomatoivetta noin tökeröllä tavalla; varsinkaan, kun oma työpaikka ei tarjonnut listan mukaisia annoksia!

Ainoa, mikä ravintolassa on kohdallaan, on ruuan hinnat, tai siis ainakin tässä tapauksessa. Alle 15 eurolla maistuva ja runsas salaatti, jossa ei oltu pihistelty vuohenjuustossa! Mutta siihen ne hyvät puolet sitten päättyivätkin... Muiden annokset eivät kilvoittaneet mitään hurraa-huutoja; hyyyyvin peruskamaa. Ja olihan se toinen naistarjoilija ihan mukava ja asiansa omaava, mutta silti. Minun rahojani lafka ei enää saa. En suosittele; Helsingistä saa varmasti parempaa "texmexiä" paremmalla palvelulla ja miljöölläkin. Onneksi oli sentään hyvä seura.

Olisinhan toki voinut antaa tästä palautetta ravintolalle itselleen enkä kertoa siitä näin blogin välityksellä, mutta tuntuu siltä, että jos johto ei jaksa edes menuja vaihtaa kaupunkiin sopivaksi, niin tuskin niitä kiinnostaa minun mielipiteeni. Saas nähdä, kauan paikka viihtyy Kisahallin päädyssä...

Gringos Locos
Mannerheimintie 17 (Kisahallin pääty)
http://www.ravintola.fi/ravintola/gringos-locos-helsinki

Taste of Helsinki 2014

Taste of Helsinki 2014!

Viime kesäkuussa 12.-15. päivä oli jälleen ruokatapahtuma Taste of Helsinki ja sinne menin minäkin! Tapahtuma on edelleen kallis (ja sisäänpääsymaksu luonnollisesti hieman kalliimpi joka vuosi), mutta kerronkos sitä (taas) tuhlaa hyvään ruokaan (ja juomaan) ja nauttii sellaisten ravintoloiden tuotoksista, joita ei ilman jonotuksia ja suuria summia pääsekään maistelemaan.

Sää suosi perjantaisena käyntikertana sen verran, että otettuamme ensimmäiset annokset ja ensimmäiset lasit viiniä pitelimme niiden ajan sadetta, ja sade alkoi taas kun olimme jo päättäneet kohta lähteä. Loistava ajoitus, siis.

Bistro O Mat: Aniksella maustettua lohta, katkarapuja ja avokadoa

Ensimmäiseksi annokseksi valikoitui kirkkonummelaisen Bistro O Mat'n lohi-katkarapu-avokadoannos. Ravintola oli mukana viime vuonnakin (ja olisiko ollut myös 2012?) ja silloinkin kävin syömässä siltä jotain. Pitänee oikeasti matkustaa Kirkkonummelle ihan vain tätä ravintolaa varten. Lohen, avokadon ja katkaravun yhdistelmä on melkoinen pyhä kolminaisuus, joka yksinkertaisuudestaan on todella maukasta ja raikasta. Niin nytkin.

Demo. Hummerimakkaraa, sahramirisottoa ja rakuunadressing

En syö makkaraa kovin usein ja silloinkin vain soijasta valmistettuja nakkeja ja makkaroita; olenhan kasvissyöjä. Merenelävät kuitenkin menevät ja siksi oli pakko kokeilla. Varsinkin, kun lisukkeena on vielä harvemmin syömääni risottoa (puhumattakaan sahramilla maustetusta sellaisesta!), niin ei voi kieltäytyä. Ja hyvä, etten niin tehnytkään. Pitääkin alkaa tekemään enemmän risottoja, nyt kun on toinenkin syöjä taloudessa.

Kaartin Hodari & Hummeri: Kuninkaallinen hummeririsotto, 

Lisää risottoa, kun sitä kerran on tarjolla! Kaartin Hodari & Hummeri, jonka takana on  mm. Murusta tutut Henri Alén ja kumppanit, tarjosi suussasulavaa hummeririsottoa. Ei se kovasti hummerilta maistunut, paitsi nuo hummerinpalaset risoton päällä, ja annos olis myös todella suolainen minun makuuni. Mutta silti juuri sopivan pehmeää. Mainitsinko jo jotain siitä, että pitäisi tehdä enemmän risottoja?

Bertha: suklaa, banaani, parapähkinä

Sitten tärkeimpään eli tietysti jälkkäreihin! Berthan annos ei paljoa itsestään kertonut, mutta tietysti olennaisimmat. Suklaakakkua, jonkinlaista suklaamoussea, karamellia, banaania ja pähkinämurua. Noms. Miksi tyhtyä yhteen?

Kaartin Hodari & Hummeri: kasvishodari

Ahaha, huijasin! Tuo jälkiruoka oli vasta väliruoka sillä emme äidin kanssa voineet olla kokeilematta Kaartin Hodari & Hummerin kasvishodaria. Mutta kerrankin lihansyöjät veivät voiton, sillä höttöinen hodarisämpylä (onko se muuten AINA oltava höttöisää pullaleipää?) ei todellakaan toiminut yhteen pehmeiden kasvisten kera. Liha varmasti antoi sämpylälle kontrastia, jota se kaipasi. Kerrankin: liha-1, kasvis-0. 

Juuren kuttujogurttijäädyke, lakritsia, vadelmaa ja fenkolia

Lisää jälkkäriä! Jäädykettä kutunmaidosta. Huh, että on trendikästä ja hienostunutta. Mutta sitäkin parempaa oli tuo takana mustana pallerona näkyvä lakritsikastike. OMD! (O mon dieu.) Koska en syö lakritsia ja tai salmiakkia enää himoitsen aina kaikkea sellaista, mitä syön ja joka sisältää lakritsia tai salmiakkia, kuten jäätelö ja leivonnaiset. Söinkin tässä Pastiksessa kesällä ihanaa lakristibrûléeta...mutta siitä vähän myöhemmin lisää. Aion kyllä käyttää lakritsia tuparikakussa myöhemmin syksyllä. Eikun oops, spoiler alert! Johan täällä paljastan kaikki yllätykset...

Juuren punajuurimakaronilaatikkoon: Saloniemen chevreä, punajuurta ja pellavaa

Tästä taisikin tulla epävirallinen jälkiruoka, vaikka nyt söinkin sitä samaan aikaan tuon ylläolevan virallisen jälkiruoan. Mutta siis päätin Taste of Helsinki 2014 ravintola-annokset punajuurimakaronilaatikkoon. En ole syönyt makaronilaatikkoa vuosiin, koska en niin välitä makaroneista, mutta vihannesversiota oli pakko kokeilla. Ja pakko sanoa, että jos ei pidä punajuuresta, niin ei siitä tehtyjä ruokia kannata kauheasti kokeilla. Jos taas pitää, niin tämä on hyvää. Minä kun kuulun ensimmäiseen joukkoon enkä edes pidä makaroneista niin tämä oli hauska kokeilu, mutta en kokeilisi kotona.

Macarons: samppanja, sitruuna-mansikka ja lakritsi

Mahat alkoivat olla jo täynnä ja sade alkoi uudestaan, mutta ainahan on tilaa viimeiselle jälkkärille. Enkä siis voinut kävellä ihanan macarons-kojun ohi ja ostaa kolmea ihanaa makua. Lakritsia on aina pakko ostaa, samppanja on aina muodissa ja sitruuna-mansikka erikoisuus. Samppanjan makua ei nyt paljoa voinut havaita, mutta muut kyllä. Ah! Minulla on itse asiassa vuosi sitten synttärilahjaksi saatu ja vielä toistaiseksi käyttämätön macaronsien leivontasetti. Siitä tulee ehdottomasti naposteltavaa tupareihin. Ja kenties kakun päälle... Hmm... Täytynee jo aloittaa suunnittelu!

Jos vielä jäi nälkä, niin Taste of Helsinki 2013 löytyy täältä ja vuoden 2012 Taste of Helsinki täältä.

Huhtikuun kalenterihaaste: suolainen piirakka

Vaikka ollaan jo kesäkuussa, niin olen säntillisesti jatkanut Valion seinäkalenterissa olevia ruokia. Huhtikuussa vuorossa oli chorizopiiras, mikä tietysti tarkoitti minun tapauksessani pääraaka-aineen vaihtoa. Chorizon sijaan valitsin tonnikalan, koska jotenkin vain tuli sellainen fiilis, että halusin syödä juuri tonnikalapiirasta. Ei mitenkään hienostunutta, mutta arvelin, että se tonnikalan tuju maku peittyisi aika hyvin ruokakerman ja juustoraasteen alle. Noms.

Tonnikalapiiras

Pohja tehtiin piiraaseen toki itse ja opin (taas kerran) siitä, etten enää käytä valmiita kaupan taikinoita vaan ostan sitten tarkoitusta varten täysjyväjauhoja. Oma taikina, paras taikina, sillä pakastetaikina jää helposti liian raa'aksi, blaah. 

Piiras voisi olla oikeastaan juustoinen tonnikalapiiras, sillä pohjaan tuli sekä juustoraastetta että ruokakermaa, kuten myös täytteeseen. Väriä piiras sai paprikasta sekä purjosta. Muitakin vihanneksiahan voi toki käyttää, mutta pyrin tekemään mahd. hyvin reseptin mukaan, kun kerran meni jo pääraaka-aine vaihtoon. Ruokakermana käytin ohjeen mukaan Mustapekkaa, mutta sitäkinhän voi vaihdella aina sipulista sinihomejuustoon.

Paistettu porkkana-avokadosalaatti

Koska tarjosin iltaruokaa Pasila-ohjelmaa katsottaessa miesvieraalle, päätin kunnolla panostaa myös lisukkeisiin ja tekaisin salaatin. Paistoin porkkanoita pannulla ja heitin pinaatin- ja salaatinlehtien mukaan myös avocadon ja kirsikkatomaatteja. Päälle oliiviöljyä ja ripaus suolaa sekä pippuria. Sitruunamehuahan sitä olisi pitänyt myös olla, mutta olkoot, jos ei ole.

Piirasta ja salaattia

Hyvää tuli molemmista ruuista! Piirakka oli maukas eikä tonnikala puskenut liikaa eikä piirakka myöskään maistunut pelkälle juustolle. Proteiinia, hyviä rasvoja, vitamiineja, kasviksia, kuituja...ja juustoraastetta. Hyvin ravitsevaa iltapalaa.

Tämä herrahenkilö sitten suurimmaksi osaksi piirakan tuhosi seuraavan viikon aikana luonani vieraillessaan. :D Että oli se sen verran hyvää. Sain sentään pari kertaa viedä sitä itsekin töihin lounaaksi. Mutta siis isäni sanoin: tätä ruvetaan syömään! Seuraavalla kerralla voisi tosin käyttää spelttijauhoja pohjassa.

Tonnikalapiiras

Alkuperäinen ohje chorizopiiraalle Valio.fi:stä

POHJA
3 dl täysjyvävehnäjauhoja (tai sämpyläjauhoja/sämpylä- ja vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl (25 g) juustoraastetta
3/4 dl öljyä/sulatettua rasvaa
3/4 dl ruokermaa (käytin siis Mustapekkaa)

(Oma vuoka oli tälle annokselle liian iso, joten jos käyttää isompaa kuin halkaisijaltaan 28 cm:n vuokaa, kannattaa tehdä 1,5 kertainen annos.)

TÄYTE
1-1,5 tölkkiä tonnikalaa
1 iso (250 g) paprika
1 (250 g) purjo
1 rkl öljyä/sulatettua rasvaa
1 3/4 dl ruokakermaa
2 munaa
2 1/2 dl (125 g) juustoraastetta

Valmistele ensin täyte kuutioimalla paprika ja hienontamalla halkaistu ja pesty purjo.Kuullota paprikaa ja purjoa rasvassa pannulla. Nosta levyltä ja anna jäähtyä. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Pohjataikina: Käytä pelkkiä vehnäjauhoja tai esim. 2 dl vehnäjauhoja ja 1 dl sämpyläjauhoja. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja juustoraaste. Lisää rasva/öljy ja ruokakerma. Sekoita tasaiseksi ja taputtele uunivuoan (Ø 28 cm) pohjalle ja ylös reunoille.  Esipaista pohjaa uunin alimmalla ritilätasolla 200 asteessa 10 min.

Yhdistä täytteen aineet, säästä juustoraasteesta n. 1/2 dl piiraan pinnalle. Kaada täyte esipaistetulle pohjalle. Ripota pinnalle loppu juustoraaste. Kypsennä uunin alimmalla tasolla 200 asteessa n. 25 min tai kunnes kypsä. Tarjoa esim. raikkaan salaatin kanssa.

Lisukesalaatti

3-4 keskikokoista porkkanaa

haluamiaan salaatinlehtiä (esim. pinaattia, rukolaa, salaattisekoitusta...)

1-2 avocadoa

purkki kirsikkatomaatteja (250 g)

öljyä, suolaa, mustapippuria

inkivääriä tms. maustetta porkkanoille

sitruunamehua

Kuori ja viipaloi porkkanat ja paista pannulla öljytilkassa ja halutuissa mausteissa. Anna jäähtyä. 

Huuhtele salaatinlehdet (erityisesti pinaatinlehdet, jos käytät niitä) ja asettele astian/lautasten pohjalle. Huuhtele ja leikkaa kirsikkatomaatit kahtia ja heitä salaatinlehtien joukkoon. Halkaise avokado, poista kivi ja viipaloi se. Lisää salaattiin ja purista päälle sitruunamehua. Lisää porkkanat, 1-2 rkl öljyä sekä ripaus suolaa ja pippuria. Sekoita. 

Pääsiäisherkkuja: täytetyt munkit ja mutakakku

Vietin pääsiäisen jälleen tätini luona Kiuruvedellä ja parin tekstisuunnittelijan tutkinnon tehtävien sekä lenkkeilyn lomassa ehtii syödä ja kokkailla aika hyvin. (Tai lähinnä kaiken syömisen ja kokkaamisen lomassa ehti tehdä tehtäviä ja lenkkeillä aika hyvin...) Pääpaino oli tietysti Pääsiäissunnuntaissa, jolloin pöytä notkui niin ihanista vihannesherkuista kuin vuohenjuustolla ja pinjansiemenillä päällystetystä lohesta. Lihansyöjille tarjottiin lammasta, mutta ei siitä sen enempää...

Pääsiäispöytä

Paistetut kesäkurpitsat ja jogurttikastike

Jogurttikastikkeeseen tuli jotain ainesosaa, muistaakseni se taisi olla fenkolia, josta en niin pidä, mutta grillatut munakoisot ovat suurta herkkua. Niitä täytyy taas päästä vähän grillailemaan tänä kesänä.

Kylmäsavulohta - ja siikaa sekä juustoja

Parsaa ja kylmäsavulohta. 

Tässä annoksessa maistuu kevät! Kylmäsavulohi ja parsa sopivat yhteen loistavasti. Parsan kanssa oli myös paistettu parmesan-juustoa.

Lohta ja ratatoulle-vihanneshöystöä.

Lohi paistettiin ihanan vuohenjuusto-pinjansiemenkuorrutteen kanssa. Lisänä ratatouillea.

Mutakakku

Tätini oli luvannut tehdä juhliin mutakakun, mutta sainkin tehdä herkun itse. En ole varma, olenko koskaan tehnyt mutakakkua. Ainakin siitä on pitkä aika. 

Mutakakun salaisuus on se, että sisuksen pitää jäädä tahmeaksi, melkein juoksevaksi. (Ainakin huoneenlämpöisenä.) Sen takia kakkua ei saa pitää uunissa täysin kypsäksi asti vaan keskikohtaan työnnettyyn tikkuun tulee tarttua taikinaa. Sitten lautasella sisukset valuvat ihanasti pitkin lautasta, jonka voi nuol...siis lusikoida puhtaaksi. 

Kakkua ja kermavaahtoa

Kylmänä kakku ei leviä joka paikkaan niin antaumuksella, mutta mutakakun pointti on juuri se ihanan valuva sisus... Leivosmuodossa mutakakku on chocolate fondant.

Munkit öljykylvyn jälkeen

Tein toista kertaa elämässäni munkkeja tädin avustuksella, sillä vapuksi oli tarkoitus tehdä itse donitseja. Parasta siis tehdä koe-erä etukäteen valvonnassa. Öljyn kanssa läträämisessä on aina riskinsä, mutta jos nyt ei keitä koko aikaa kutosella ja on muutenkin tarkkana, niin mitään palovaaraa ei ole. Kattilankansi kannattaa silti pitää lähellä varmuuden vuoksi.

180 astetta on hyvä munkkienpaistolämpötila ja jos paistomittaria ei ole, niin optimi lämpötila on siinä vaiheessa, kun pala leipäaä (tai munkkitaikinaa) paistuu kullanruskeaksi parissa minuutissa. Jos öljy on liian kuumaa (eli munkki alkaa mustua melko nopeasti) se paistuu vain päältä. Jos öljy ei ole tarpeeksi kuumaa, munkinpaisto kestää iäisyyden ja niistä tulee tosi rasvaisia. 

Munkkitaikinaa (toisin kuin donitsitaikinaa) pitää kohottaa. Kohoamisen jälkeen usein saattaa huomata, että kohonneet pullat pitääkin puolittaa, jos tarkoituksena oli tehdä minimunkkeja. Näistä tuli ihan hyviä ja kuohkeita!

Sitruunatahnatäyte

Munkkien täytteeksi tuli sitruunatahnaa. Otin siis ohjeen Hesarin Kuukausiliitteestä, nimeltä Arin sitruunamunkit. Sitruunatahna oli tällä kerralla enemmänkin ehkä sitruunakiisseliä kuin lemon curdia, mutta molempien ohjeiden kanssa tulee ihanan sitruunaista ja raikaista herkkua. ^^ (Toimii myös jogurtin ja paahtoleivän ja jäätelön ja...noh, melkein kaiken kanssa.)

Munkkien jäähtymisen jälkeen oli vielä edessä niiden täyttö. Munkit olivat vielä matkaamassa Helsinkiin, joten en viitsinyt niitä kaikkia sokeroida. Täytteen kanssa sokeria ei välttämättä edes tartte ja astiassa säilytettäessä sokeri helposti alkaa sulaa. Tosin se nyt pitää munkit kosteina... Noh, makuasia.

Täyttämisessä kannattaa käyttää mahdollisimman ohutta pursotinsuutinta. Tädillä oli vain melkoisen leveä suutin, niin en saanut täytettä kunnolla syvälle munkkiin. Mutta jotain kuitenkin.

Näistä tuli ihanan keväisiä! Täydellisiä vappumunkkeja, sillä munkit olivat kuohkeita ja sitruunatäyte teki niistä ihanan raikkaita. ^^ Näitä tehdään uudestaan! 

Tehkää tekin, ohje löytyy HS:n verkkosivulta:

Arin sitruunamunkit

Munkit:

25 g hiivaa
1 dl maitoa
2 rkl sokeria
1 muna
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl raastettua sitruunankuorta
3 dl vehnäjauhoja
75 g voita
2 rkl rahkaa

Kreemi:

1 ¼ dl sitruunamehua
1 sitruunan raastettu kuori
2 dl sokeria
4 keltuaista
3 rkl maissitärkkelystä

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokeri, muna sekä inkivääri ja sitruunankuori. Lisää vähitellen joukkoon vehnäjauhot ja rahka sekä huoneenlämpöinen voi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Pyörittele taikina pieniksi palloiksi ja anna kohota vielä vartti ennen paistoa.

Paista munkit 180-asteisessa öljyssä kullanruskeiksi. Pyörittele paistetut munkit sokerissa.

Valmista kreemi. Mittaa kattilaan sitruunamehu ja kuoriraaste sekä sokeri. Kiehauta. Sekoita kulhossa keltuaiset ja maissitärkkelys. Kaada kuuma sokeriliemi päälle ja siirrä massa takaisin kattilaan. Kypsennä niin kauan, että kreemi saostuu. Siivilöi ja jäähdytä. Pursota kreemiä reilusti munkkien sisään.

Kulinaristiset nautinnot Uudessa Seelannissa & Australiassa

I'm back! Syytä hiljaiseloon on entistäkin enemmän, sillä palasin viime perjantaina aamukuudelta kolmen viikon reissusta Australiassa ja Uudessa Seelannissa! Mikä reissu! ^^ Vuoria, turkooseja järviä, valaita, pingviinejä, kenguruita, jäätiköitä, sademetsiä, koalia, emuja, tuhansittain lampaita, vesiputoksia, juna- ja bussireittejä jyrkänteiden reunoilla... Ja viini! Ah, viini, viini... Varsinkin uusiseelantilainen Savingon Blanc, ihana hapokasta. ^^ Ihastuin siihen viiniin täysin lomalla ja join 80 %:sti sitä.

Upeaa. :) Ei varmaan tule yllätyksenä, että suosittelen molempia maita lämpimästi! Molemmissa on upeaa luontoa sekä mielenkiintoista, tosin myös hyvin julmaa historiaa (erit. Australiassa) kolonisaation jäljiltä.

Mutta koska tämä on ruokablogi eikä matkablogi, niin esittelen tässä nyt parhaimmat kulinaristiset nautinnot reissusta. (Ja muutama pakollinen matkakuva :D )

Ambrosio, Rotorua, NZ

Rotorua on pienehkö kaupunki Uuden Seelannin pohjoissaaren pohjoisosassa ja se on tunnettu mm. Maorien kulttuuri- ja koulutuskeskuksesta sekä vulkaanisesta aktiivisuudesta (eli maan alta pulppuavista geysireistä ja höyrystä), joka saa kaiken haisemaan rikille, eli mädille kananmunille. :D Kaupungissa asuu myös prosentuaalisesti eniten maoreja, kuin missään muussa kaupungissa Uudessa Seelannissa.

Vietimme Rotoruassa kaksi yötä eli yhden kokonaisen päivän ja kävimme mm. vanhassa kylpylässä, joka nykyään toimii museona. Maorien kulttuuri on todella mielenkiintoista! Näyttelyssä olisi voinut viettää tunteja lukien ja katsoen kaikki videot ja esineet.

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä Ambrosio-ravintolassa.

Leipää + pähkinädukkah-mausteseosta ja öljyä

Erityisesti dukkah-maustesseos oli todella hyvää!

Katkarapu-avokadosalaatti

Aloitetaan kevyesti eli salaatilla. Ravuissa oli vähän ikävää perätä ensin nuo pyrstöt pois, mutta muuten salaatissa ei ollut valittamissa. Ravut oli taiten paistettu ja kokonaisuus oli raikas.

Urbano Bistro, Rotorua

Kasvis-filopiirakka, tomaattihyytelö, tapenade

Toisena eli viimeisenä iltana kävelimme varmaan melkein tunnin etsien ravintolaa. Ensin kävelimme yhtä katua ihan sen päähän huomataksemme, että ravintola oli varattu täyteen (sunnuntai-iltana). Selvästi hieno ravintola. Sitten toiseen paikkaan kävelimme ensin katua väärään suuntaan ja sitten kävelimme taas kadun päähän, kaupunkin laitamille. :D Noh, kävely tekee hyvää. 

Bistro oli mukavan modernin näköinen, mutta tunnelmallinen. Filopiirakka oli hyvä, sisältäen kasviksia, tomaattikastiketta ja juustoa. Tomaattikastike ei ole lempparikastikkeeni, joten sinänsä filorulla ei ollut elämys, sillä se maistui enimmäkseen juuri tomaattikastikkeelta. Mutta tässä tapauksessa oikein hyvältä tomaattikastikkeelta. :)

J.J. Murray's, Wellington

Kasvislasagne (pinaattilasagnen sisällä juustoa, tomaattia ja pähkinöitä)

Päästyämme viiden päivän pohjoissaaren reissun toiseksi viimeiseen kaupunkiin eli Wellingtoniin oli Public Holiday eli lähes kaikki paikat kiinni. Möö :( Wellington vaikutti tosi kivalta paikalta (varsinkin ilta-auringossa), mutta jos ei, niin ei. Mietimme, että pitikö tyytyä hotellin ravintolaan illallismielessä, mutta katuja kierrellessämme löysimme sentään yhden pubiravintolan joka a) oli auki ja b) josta löytyi kasvisannos. 

En yleensä välitä ranskanperunoista, tai perunoista yleensäkään, mutta nyt rouskutin annoksen perunoita ihan hyvällä ruokahalulla, koska selvästi ne oli tehty kunnon perunoista (vielä kuortakin jäljellä). Itse lasagnekin oli hyvä ja maukas, eikä annos ollut liian tuhti vaan juuri sopiva. (Okei, olisi ehkä voinut syödä vähemmän noita ranskiksia. :D ) Vielä jälkkäriviinit hotellilla (ei hätää, join tietysti viiniä myös ruuan kanssa :) ) ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. Kiitos jet lagin, nukahdettiin yleensä aina kasin-ysin maissa ja herättiin aamuisin kolmen aikaan. :D 

White Morph, Kaikoura

Lauttamatka Wellingtonista päättyi Pictoniin eteläsaarella, josta puksutimme junalla Kaikouraan. Se on pieni kylänen meren ja vuoristojen syleilyssä ja tunnettu lähinnä valasretkistään. Sellaiselle meidätkin oli buukattu ja näimme valaan! ^^ Muutoin kaupungissa ei oikein olekaan muuta tekemistä, sillä se on hyvin pieni ja siinä on vain yksi pääkatu täynnä viihtyisiä baareja ja turistikauppoja. Hotellimme oli pienen kävelymatkan päässä keskustasta, mutta sen yhteydessä oli todella mukava ravintola, White Morph. (Morph on jonkinlainen iso lokintapainen lintu.)

Lohifilé, parsaa, hernerisotto ja sitruunapikkelsi

Lohta, mmm... Täydellisti paistettu ja sitruunaviipale oli muutettu pikkelsiksi. Hyvää. Viime kerrasta, kun on parsaa syönyt, on tietysti aikaa, joten maistuipahan hyvälle. Myös risotto oli pehmeää.

Suklaakakku, vaniljajäätelöä (?), kehrättyä sokeria ja marjakastiketta

Jostain syystä en ollut ottanut tätä jälkkäriä ylös kunnolla ja kun yritin mennä ravintolan nettisivuille sitä tarkistamaan siellä luki, että pahojen tulipalovahinkojen takia ravintola on suljettu! :o Kauheaa. :( Se oli kiva paikka. (Tosin ehkä jälkkäri oli vähän liian tuhti. :D )

Ai niin, iskäkin otti jälkkäriä! Eräänlainen juustokakku, jossa oli mansikoita & mansikkakastiketta, jäätelöä sekä "pink fluff" eli hattaraa. Hih, ihanan tyttömäinen jälkkäri iskällä. :D

Kaikourasta matkustimme Christchurchiin bussilla. Kaupunki on edelleen melkoisen aution ja surullisen näköinen, sillä missään ei ollut oikein ketään eikä mikään enää auki ja joka paikassa vaurioituneita ja tyhjiä taloja sekä tyhjiä tontteja. :( (NZ menee kiinni yleensä viideltä illalla.) Illastimme siis hotellilla. 

Seuraavana päivänä matkustimme bussilla Queenstowniin, ja matkalla pysähtyimme Mt. Cookin eli NZ:n korkeimman vuoren juurella.

Surreal, Queenstown, NZ

Queenstown on turistikaupunki ison järven rannalla eteläsaaren keskiosassa, tai vähän sen eteläpuolella. Kaupunki on kiva ja eläväinen ja high seasonilla voi kuvitella, kuinka paikka on tulvillaan turisteja, erityisesti nuoria, jotka tekevät kaikenlaisia extreme-urheilulajea, kuten esim. benji-hyppyjä läheiseltä sillalta. Huu...

Me parkkeerasimme kaupunkiin kahdeksi yöksi ja yksi päivä oli myös ihan vapaa-aikaa! Ja ehdin käydä salilla, wohoo! :D Ensimmäisenä iltana kävimme Surreal-ravintolassa, joka oli taas pubiravintola.

Polentakakku vuohenjuustotäytteellä sekä uunijuureksia ja sieniä

Huh, ei mitään dieettiruokaa! :D Friteerattu polentakakku, jonka täytteenä oli vuohenjuustoa... Sentään juureksia lisänä. Loppupuolella kakkua siitä alkoi huokua vähän tympeä sivumaku, joten annos oli juuri sopiva. Isompi annos olisi ollut, noh, liian iso jo, mutta varmaan myös alkanut maistua tympeälle.

Seuraavana päivänä kävimme Milford Sound -vuonoilla, joka oli koko päivän reissu. Käväisimme myös Tasmanian merellä ja näimme huimia maisemia. Täytin myös vesipulloni kristallinkirkkaasta tunturipurosta! ^^

The Captain, Queenstown

Sinihomejuusto-päärynä-saksanpähkinäsalaatti

Illalla kävimme Captain-nimisessä ravintolassa. Tilasin oheisen salaatin sekä alkupala- että side dish -kokoisena, eli yhteensä  normaalina pääruoka-annoksena. :D Kyytipojaksi Savignon Blancia tietenkin. ^^

Maistelulautanen kahdelle: hummusta, frittatta, viininlehtikääryleitä, melonia, juustoa, leipää & leipäkeksejä, rypäleitä, pateeta, chutneytä, viikunoita, paahdettuja vihanneksia, chiliseoksella maustettuja manteleita, lohta....

Vapaapäivänä menimme viinitilakierrokselle. Olimme buukanneet kahden tilan kierroksen, mutta koska olimme ainoat sillä reissulla, siirrettiin meidät samaan hintaan neljän tilan kierrokselle, jolle oli ilmoittautunut muitakin. Cool! Tästä eteenpäin haluan aina reissata off-seasonin loppupuolella. :D

Gibbston Valley -viinitilalla olimme tilanneet iskän kanssa oheisen maistelautasen. Huh! Kaikkea ihanaa ja hyvää. Melkoinen annos, emmekä saaneet kaikkea syötyä vaikka kuinka olisi mieli tehnyt. Noh, ehkä ihan hyvä vaan, mahtui sitten vielä viiniä mahaan. ;) Illallisen söimme hotellilla. Otin juustomassalla täytetyn filotaikinarullan, mutta en kameraa mukaan. :D Eikä annos edes ollut kovin kuvauksellinen eikä edes ihmeellisen makuinen, pelkkärulla eikä edes salaattia. :/ Onneksi sentään kävin salilla. ^^

Franz Josef Glacier, NZ

Viimeinen paikka, missä yövyimme, oli pieni turistikeskus Franz Josefin jäätikön läheisyydessä. Ehdimme juuri ja juuri 16.45 shuttleen jäätikölle ja kävelimme n. tunnin matkan katsomaan jäätikköä ja takaisin, sillä se on kahdessa vuodessa vetäytynyt todella paljon ja kävelymatka sitä katsomaan on kasvanut. Ennen jäätikölle pystyi menemään kävelemään, nyt vain oppaan kanssa.

Ylläolevassa kuvassa pilvet ehtivät jo saavuttaa jäätikön. Vielä 15 minuuttia aikaisemmin myös jäätikön yläosa oli näkyvissä auringonpaisteessa. 

The Landing, Franz Josef Glacier, NZ

Salaatti fetalla ja erilaisilla vihanneksilla & kasviksilla (porkkanaa, retiisiä, sipulia) ja hunajakastike

Söin kevyen illallisen....

Kiwiana (kiivipavlova) Hockey pockey (eli hunaja) -jäätelöllä, kermalla ja passionhedelmäkastikkeella suklaakeksikupissa. (Takana myös sokerista tehty lusikka.)

...jotta jaksoi jälkkäriä! :D Pavlova on hyvin uusiseelantilaista, kuten myös kiivit ja Hockey pockey -jäätelö, joten pakkohan sellaista oli maistaa. ;)

Maisemia junasta matkalla Greymouthista Christchurchiin, josta lensimme Melbourneen. NZ on upea maa! Kannattaa käydä ja varata ainakin 1,5 viikkoa.

Melbourne, Australia

Munakoisoa, mozzarellaa, tomaattikastiketta

Ensimmäisenä päivänä Melbournessa oli Public Holiday... Noh, ei se mitään, moni paikka oli auki. Hyppäsimme Hop on, hop off -bussikierrokselle ja kävimme mm. eläintarhassa. Eläimiä! ^^ Kenguja, norsuja, koalia, tiikereitä... 

Illalispaikkaa sai hiukan metsästää, mutta kuten sanottua, kävely tekee hyvää. En sitten ottanutkaan ylös, mikä oli paikan nimi, mutta se oli italialainen ja istuimme ulkona. :D Otin oheisen munakoisolasganen ja se oli hyvää. Vaikka annos oli melko pieni, se täytti juuri sopivasti.

Viinitilakierros, Balgownie Estate, Bendigo, Yarra Valley (Melbournen ulkopuolella)

Savustettuja kalapyöryköitä (haddock), kaalisalaattia, kukkakaalipyree

Kävimme myös Melbournessa viinitilakierroksella. Lämpimä ilmasto tuottaa lämpimämpiä viinejä, joten esim. Savingon blancit ovat pehmeämpiä verrattuna Uuteen Seelantiin, jossa ne saavat todella paljon hapokkuutta ja kirpeyttä. Lounaaksi syödyt kalapyörykät olivat hyviä.

Dion, Melbourne

Kreikkalainen salaatti & pinaatti ja fetapiiras

Melbournessa on yksi kadunpätkä, joka on täynnä kreikkalaisia ravintoloita, sillä alueella asuu paljon kreikkalaisia maahanmuuttajia. Yhtenä iltana päädyimme siis yhteen niistä. Juuri sopivan kevyt annos.

Pistaasi-, turkish delight- (takana) ja crème brûlée -macarons

Kevyt illallinen mahdollistaa jälkkärin! :D Kävelimme yhden ihanan jälkkärikahvilan ohi, emmekä voineet olla ostamatta jälkkäriksi suuria macaronseja! Pistaasi oli melkoisen mieto, eikä crème brûléekaan ollut ihmeellinen, mutta turkish delight oli tosi hyvä ja maistui juurikin turkish delight -makeiselta! 

Vai voisitko muka ohittaa tämän ikkunan? Ah, macarons! ^^ Ja minkä kokoisia! :D Ikävä kyllä ison koon takia ei noita olisi voinut syödä kuin kaksi maksimissaan.

Muitakin houkutuksia oli tarjolla... Noms.

Quarter, Melbourne

Viimeisenä iltana Melbournessa söimme ihanassa pienessä ravintolassa sivukujalla. Samalla kujalla oli muitakin tunnelmallisia paikkoja. Tämä oli myöhäinen lounas (klo 17), koska olimme heränneet (tai siis minä olin :D ) melko myöhään ja kiersimme maahanmuuttomuseota monta tuntia. Teki hyvää istua alas ja nauttia vaihteeksi siideriä ruuan kanssa. (Noh, join kyllä myös viinilasin ruuan jälkeen. :D )

 Juusto- ja pinjansiemenpiiras sekä paahdettuja sesongin vihanneksia

Vihanneksissa oli joku ihana voimainen kastike. ^^ Ja piirakkakin oli hyvää. Pinjansiemenet antoivat tosi hyvän maun piirakalle. 

Melbourne on kyllä kiva kaupunki. Siellä on Chinatown, museoita, eläintarha, valtavan kokoinen IMAX-elokuvateatteri, hyviä ruokapaikkoja ja se on varsinainen kahvinjuojan paratiisi, sillä kahviloita joka on joka kadulla useampia. 

Matkalla Melbournesta Great Ocean Roadia pitkin Adelaideen näimme koalan nukkumassa puussa. <3

Kaikki varmaan tunnistaa? Kaksitoista apostolia. Tosin niitä oli alunperinkin vain yhdeksän, joista nyt seitsemän on sortunut. Mutta hienonnäköisiä liuskekivimuodostelia koko rannikko täynnä joka tapauksessa.

Deep Blue, Warrnambool

Päivän kala: lohta, vihreitä vihanneksia (herneitä, parsakaalia ja parsaa) sekä sienidianne

Ensimmäinen yöpymispaikka oli Warrnamboolissa, 15 minuuttia kaupungin ulkopuolella. Kävelimme rannan kivillä ennen kuin menimme syömään resortimme vieressä olevan hotellin hienoon ravintolaan. Vaihteeksi taas kalaa, kun päivänä kalana oli lohta. Vihreät vihannekset olivat mainio lisä.

Liköörikahvi eli espressoa, Baileysiä ja kermaa

Tänään oli minun synttärini sekä isänpäivä Suomessa, joten oli aihetta juhlaan! Siksi myös joimme alkuun skumppalasit ja jälkkäriksi piti ottaa kahvi lempiliköörilläni. Mmm, Baileys...

Näkymä Australian tasangoille Hall's Gapista.

Kenguja! Niitä ruokaili hotellimme läheisyydessä jalkapallokentällä. Edessä loikoilee lauman uros, takana naaras, jolla on pieni poikanen (joey) pussissa. <3 Kun naaras on kumartuneena syömään, myös pikkuinen ulottuu syömään ruohoa. :)

Taustalla Sydney ja edessä hieno alus. Sydney oli kaunis kaupunki! Sääli, että meillä oli aikaa siellä vain yksi päivä. Ehdimme siis vain Hop on hop off -kierrokselle ja sitten syömään ensimmäisenä iltana. Onhan sekin jo ihan hyvin.

Pitihän sitä ostaa kuuman päivän viilentäjäksi matcha-punapapu milk tea Chinatownista. ^^ Bubble tea tapiokahelmien kanssa olisi ollut varmaan parempaa, mutta hyvää tämäkin. Matcha on hyvää! ^^ Ostin sitä pussillisen itselleni Melbournesta, sekä kolme 200 g:n pakettia kiinalaisia mochi-herkkuja. :D Muut ostelee vaatteita ja kenkiä lomamatkoilta, mitä leipomistarvikkeita ja erikoisia herkkuja...

Stacks Taverna, Darling quarter, Sydney

Pinaatti, feta, kurpitsa & pinjansiemen salaatti hieman maustetulla punajuuri ja appelsiinivinegretillä

Illastimme sataman vieressä olevassa ravintolassa, jossa alkuun nautimme oluet ja siiderit auringonpaisteessa. Koskakohan seuraavaksi voi syödä illalla ulkona auringonpaisteessa? It might take a while...

Salaatti oli todella hyvä! Pinaatinlehtiä, fetaa, kurpitsaa, pinjansiemeniä... Tätä alan tekemään kotona! Meillä hieman harvinaisemman kurpitsan voi korvata vaikka porkkanalla. Nam.

Curv, Sydney

Avokado-savulohisalaatti

Viimeinen lounas matkalla! Ihana avokado-savulohisalaatti. Aurinko paistoi selkään ja vasempaan käteen niin, että hyvä, etten palanut! Tästä sitten suuntasimme kentälle ja aloitimme n. 21 tunnin matkan kohti kotia.

Australiakin on uskomaton maa! Suosittelen sinnekin menoa, mutta kannattaa ottaa ainakin kolme viikkoa pelkästään sille. Nyt jäi näkemättä Alice Springs ja Uluru (Ayers Rock). Maalla on myös upea, mutta samalla julma historia aboriginaalien julman kohtelun takia. Sillekin kannattaa varata tutustumisaikaa. Itse ainakin aboriginaalien kulttuuri ja historia vaikutti.

Aivan mahtava reissu kaiken kaikkiaan! ^^