Juhannus

Kaunis näkymä Päijänteelle

Juhannus! Ah, tuo suomalaisen kesäjuhlinnan (ja hukkumistilastojen) huipentuma. Olen onneksi jo sivuuttanut sen ajan, kun stressasi, että mitä sitä juhannuksena tekee ja kenen kanssa ja millaistakohan draamaa sitä kukakin kehittää ja millainen reissu tulee olemaan... Juhannus on ihan liian yliarvostettu - ja hypetetty tapahtuma. 

Olen viettänyt sekä hyviä että ahdistavia juhannuksia sen jälkeen, kun lakkasin juhlimasta jussia vanhempien kanssa, mutta nyt toivon, että olen vihdoinkin päässyt tilanteeseen, jossa jokainen juhannus on hyvä. Ja jos ei pääsekään mökille niin ei se haittaa. Joku kerta kyllä vietän kaupunkijuhannuksen...

Mutta asiaan, Viime juhannuksen vietin kuitenkin iskän mökillä poikaystäväni sekä hyvän kaveripariskunnan sekä myös isäni seurassa. Isäni seura on hauskempaa, kuin luulettekaan tai sitten olen vain tullut vanhaksi. :D Tai olenhan minä, vanhemmaksi. Mutta olipahan mukava juhannus! Eikä edes satanut koko aikaa eikä sekään oikeastaan niin haitannut. Sauna oli päällä, hyvää ruokaa ja juomaa mukana sekä haitari...

Marenkia

Näin juhannusta ennen yhdessä ruokaohjelmassa, kuinka joku fransmanni teki Eton mess -nimistä jälkiruokaa. Siihen tulee tahmeaa marenkia, kermaa, marjoja ja minä vielä näpsäkkänä taioin marengista jääneistä keltuaisista lemon curdia. Nam. Melkoinen sotku, mutta todella hyvä sellainen.

Marenkiin tuli valkuaisten ja sokerin lisäksi omenaviinietikkaa (jota iskällä sattui olemaan kaapissa), jonka avulla marengista saa todella tahmeaa ja venyvää. Marengin tietää olevan valmista, kun se on vatkauksen jälkeen kiiltävää. Juoksin innoissani tupaan näyttämään kaikille täydellistä marenkiani. :D Sääli, että kuva siitä jäi vanhaan kännykkääni, joka hörppäsi tässä taannoin vettä... Mutta se oli hieno!

Täydellinen kesäjälkkäri! Eli siis hämäävään kevyt. :D Makeaa ja tahmeaa marenkia, pehmeää kermaa, makeita ja kirpeitä (tuoreita!) vadelmia sekä kirpeän makeaa sitruunatahnaa. Täydellinen kombinaatio. 

Eton mess mansikoilla

Pisteenä i:n päälle: tuoreita mansikoita! Me tuhosimme tämän astian viiteen pekkaan melkoisen nopeasti. Tämä täytyy ottaa teon alle joka kesä!

En löytänyt enää alkuperäistä reseptiä enkä muista enää sen ohjelman enkä se kokin nimeä, josta inspiraation sain. Mielestäni resepti oli jossain BBC Foodin kätköissä, mutta en enää löytänyt sitä. *sigh* Mutta jos vesi herahti kielelle, niin rohkeasti vain googlaamaan. Jälkkäri sopii mainiosti myös lokakulle; varma kesämielen palauttaja. :)

*UPDATE* Löysin reseptin, olin vielä piru vie laittanut sen kirjanmerkkeihin! :D Leipuri on siis Channel 4:n Food-osion ohjelman "Baking Mad with Eric Lanlard" Eric Lanlard; muistin siis koko kanavan väärin! Joka tapauksessa, ohje löytyy täältä.

Raparperipiirakka

Innostuin myös kokeilemaan raparperipiirakan tekoa. Äidille piti kyllä soittaa sen varmistamiseksi, että onko hän esipaistanut raparpereja pehmeäksi. Ei kuulemma ollut, joten piti vain luottaa siihen, että raparperien pinnalle ripottelemani fariinisokeri ja muruseos sekä uunin lämpö riittäisivät. Ja riittiväthän ne. Juuri sopivan hapanta & makeaa. Täydellistä vaniljakastikkeen -tai jäätelön kera.

Ohjetta minulla ei ollut käytössä, mutta pohjalle siis joko itsetehty tai valmis murotaikina pohja (jauhot sekä kohotusaineet ja rasva nypitään käsin ja joukkoon lisätään sokeria), jonka päälle ripotellaan raparperinpalat sekä lisää (ruskeaa( sokeria. Muruseos (kaurahiutaleita + jauhoja + rasvaa + sokeria) päälle halutessa ja uuniin 175 asteeseen n. 45 minuuttia. Minä en esipaistanut pohjaa ja se meinasi jäädä vähän raa'aksi. Tai sitten vain paistoaika oli liian lyhyt itsellä. Tarkkana näiden kanssa.

Lettuja, hilloa ja mansikoita

Iskä myös paistoi muurinpohjalettuja ja jos niitä syö vain kerran vuodessa niin olkoot! Hyväähän se on, pakko myöntää. Varsinkin mustikkahillolla, mansikoilla ja vaniljakastikkeella. 

Kaverin kanssa olimme myös päättäneet tehdä pizzaa iltapalaksi. Kun aloimme sitä täyttämään huomasimme, että apua, ei ole tomaattipyreetä!Noh, ei se sitä oikeastaan kaivannutkaan; ja oli ihan kiva syödä pizzaa ilman sitä hallitsevaa tomaatin makua. Täytteenä tomaattia ja mozzarellaa sekä tonnikalaa ja salamia. 

Tuli taas käytyä mökillä ihan liian harvoin viime kesänä, mutta kenties ensi kesänä voisi rohkaistua useampaankin kertaan. Ja ehkä sitä voisi edes ne jussit viettää mökillä, koska on siinä mökkijussissa sitä jotakin... Vai mitä mieltä olette ylläolevasta kuvasta? 

Vuohenjuustosalaattia Mamma Rosassa

Aloitin uudessa työpaikassa juhannuksen jälkeen kokoaikaisena, ja tätä ennen olin ollut kolme viikkoa siellä töissä 1 1/2 päivää viikossa samalla, kun olin samalla vanhassa työpaikassa 16 h viikossa. Ja nyt sitten ollaan oltu tässä uudessa kokopäiväisesti kohta kaksi kuukautta. Olin edellisessä työpaikassa melkein 1 1/2 vuotta ja aina 16 tuntia viikossa, viime vuonna heinäkuun lomalla, joten olen ensimmäistä kertaa sitten kesän 2010 kokopäivätöissä. :D Vähän tässä kesti totuttautua, mutta kyllä se tästä! Vähän gradun tekoa haittaa, mutta toisaalta, tilipäivänä ei niinkään... ;) Olen neljän kuukauden harjoittelijana ja soppari on katkolla lokakuun lopussa samoihin aikoihin, kuin gradukin pitää palauttaa. It's a sign! Tosin uskon (ja TOIVON!!), että saan vakkarisopparin lokakuun jälkeen, joten en oikein enää jaksa välittää, mitä tuosta gradusta saan. Pitäisi kyllä, koska eihän se ole hyvä asia, jos ei saa hyvää gradua kirjoitettua!

Muutimme toimistomme Runeberginkadulta Espooseen, koska tila (ja samalla ilma) oli aika lopussa. Espoossa on hienot näköalat kahdeksannesta kerroksesta yli Keilalahden Helsinkiin päin, kiva sali alakerrassa, hyvää ruokaa kanttiinissa ja puolen tunnin pyörämatka töihin! Me like. Tosin ruokapaikkavaihtoehdot ovat Runeberginkadun runsaudesta vaihtuneet muutamaan työpaikkaruokalaan. Well, you can't have everything, right? 

Runeberginkadulla ehdin käydä muutamaan otteeseen ulkona lounaalla muiden kanssa. Olisiko se ollut viimeinen kerta, kun menin yhdessä muutaman muun kanssa. Suuntasimme Mamma Rosaan, joka sijaitsee ihan Töölön torin vieressä. Se on perheyritys, joka on ollut toiminnassa jo 20 vuoden aikana. Tarjolla lounaslista ja à la carte. Perus-ravintolatarjontaa; ei ihan kotiruokaa, muttei mitään piperrystäkään. :) Alkuruokina mm. etanoita, vuohenjuusto-broilerisalaattia ja antipasto mistoa. Pääruoissa ei yllätyksiä: kalaa, lihaa, kanaa, lisäksi myös hyvän pituinen pizzalista ja jälkkäreinä mm. uunijäätelöä, juustokakkua ja jäätelöä. 

Keitto

Minä tilasin vuohenjuustosalaatin, jonka alkuun tuli keitto. Se taisi olla jotain porkkanakeiton tapaista. Hyvää eikä liian kermaista. Muut saivat alkuun salaatin, mutta salaatintilaajille onneksi tuodaan jotain muuta kuin tuplasalaattia. :D

Vuohenjuustosalaatti

Tilasin vuohenjuustosalaatin. (Moni muu tilasi pizzan, jotka eivät ainoastaan kuulemma olleet hyviä, mutta myös ison kokoisia! Sellaisen kun syö lounaaksi, niin hyvin nukuttaa. :D ) Katsokaa nyt tuota salaattia! Ihanan naköinen ja ihania aineksia! Murustettua, pehmeää vuohenjuustoa (ei mitään kovakuorista supermarket-vuohenjuustoa), mansikoita (!!!), cashew-pähkinöitä (!!!), punasipulia ja erilaisia salaatteja. Nams! En muista enää hintaa, koska lounaslistat vaihtelee viikottain. Mutta hyvää se oli! Jos satut menemään tuonne ja näet sen listalla, tilaa se. Et pety. Ja jos petyt, niin voit syyttää minua! :)

Nyt sitten on tyytyminen alakerran kanttiiniin, mutta ihan hyviä salaatteja sieltäkin tulee. Taso on nyt pääkokin loman aikana vaihdellut, mutta hän tulee taas ensi viikolla takaisin. :D Ja 3.9. tuohon lähelle avaa uusi keitto- ja salaattipaikka, joka myöskin täytyy tarkastaa...

Seuraava postaus tuleekin olemaan Ravintolapäivästä, johon osallistin ensimmäistä kertaa! Ensi sunnuntaina se tapahtuu, toivottavasti sääennuste muuttuu ja sadekuurot siirtyvät aamuun tai iltaan. Leivon seitsemää erilaista leivonnaista ja 3 1/3 leivonnaisesta on jo valmiina. Tila saattaa loppua jääkaapista ennen, kuin kaikki ovat valmiita, mutta let's hope not! :D Täytyy kyllä myöntää, että nyt kun olen leiponut joka päivä tiistaista lähtien, niin alkaa vähän tulla kaikenlaiset herkut korvista ulos, huh! Noh, tämän jälkeen tuleekin leipomistaukoa peräti...viikon verran. :D

Mamma Rosa

Runeberginkatu 55

Helsinki

www.mammarosa.fi

Ma 11-23

Ti-To 11-24

Pe 11-01

La 13-01

Su 13-19

Brownieta uuteen ja vadelmaista kahvikakkua entiseen työpaikkaan

Työhistoriaani on kuulunut monenlaista hommaa, tosin jokainen homma on ollut melko pitkäikäistä ja kaikki on ainakin jotenkin liipanneet ns. "omaa alaa" eli kaupallista puolta. Olen sitten ollut asiakaspalvelijana call centerissä tai kahviossa tai tehnyt ihan toimistoassistentin töitä, niin olen ollut ihan tyytyväinen, että pystyn varmasti hyödyntämään kaikkea kokemustani tulevaisuudessa. Jee jee.

Sain viime vuoden helmikuussa töitä assitenttina strategisen markkinointiviestinnän toimistosta. Ajattelin, että tästä se ura markkinointiviestinnän parissa urkenee! Well, quite not so. Opin todella paljon hyödyllistä, tyäkaverit olivat kivoja ja työtehtävät mielenkiintoisia (ainakin noin suuremmilta osin), mutta loppujen lopuksi se ei ihan ollut minun juttuni. Loistava paikka jollekin vähän erilaiselle henkilölle.

Tänä kevättalvena päätin, että nyt ihan oikeasti on saatava uusi työ! Hain ja hain ja hain ja hain... Ja lopulta tärppäsi! Kävin työhaastattelussa kaksi päivää sen jälkeen, kun oli kaatunut ja loukannut käteni niin, että se kämmenselkä näytti olevan mätänemässä. :D Jäinpähän ainakin mieleen! Kait ne minusta pitivät muutoinkin, vaikka varmasti pyöräilytaitojani jäivät epäilemään. Ja ajan nykyään joka päivä töihin. :D

Brownies

Totta kai halusin leipoa kohta entiseen työpaikkaani, kun viimeinen maanantaipalaveri koitti. Olin ajatellut tehdä kaakaobrownieseja, mutta sitten löysin kivan ohjeen marjaisista murupaloista. Mietin pitkään, mutta päädyin kuitenkin brownieseihin. Tulos ei oikein miellyttänyt, kuten se ei ole aiemminkaan tehnyt leivottuani kaakaolla eikä suklaalla. Note to self: if you don't go with chocolate, don't go at all... Kaakaotomusokerista tehty kuorrute vähän auttoi asiaa, mutta tulos oli jotenkin mauton ja kuiva... Eikun uudestaan!

Marjaiset murupalat

Pakkohan ne marjapalat oli tehdä, jottei minusta jäisi paha maku suuhun. ;) Noh, ei ne browniet siis pahoja olleet, sillä vein ne uuteen työpaikkaan (maanantaini olivat kolmen viikon ajan sellaisia, että oltuani klo 9.30-13.30 vanhemmassa työpaikassa kipitin lähelle uuteen paikkaan klo 14-17:ksi), jossa ne syötiin hyvällä halulla. Kyseisessä paikassa on 7 kertaa enemmän tyyppejä, joten leivokset katosivat äkkiä. :) (Ja kyllä niitä maisteltiin myös pian-entisessä työpaikassakin.)

Murupalatkin olivat onnistuneet. Käytin niihin vadelmia. Rakasta tuota jauhoista, tummasta sokerista, voista ja vaniljasokerista sekoitettua muruseosta, joka tulee leivosten päälle. Aion tästä lähin laittaa sitä kaikkiin samantapaisiin leivonnaisiin. Tosin se vain saa minut haluamaan syödä pelkkää murupäällystä. :D Se on kuin keksitaikinaa. Tai siis se ON keksitaikinaa. Mmm, cookie dough... Jotakin maagista katoaa, kun keksit paistaa, Onneksi on olemassa mahdollisuuksia syödä keksitaikinaa ilman ajatusta raakojen kananmunien syömisestä. Saatankin kertoa siitä tässä jossain vaiheessa... ;)

Alkup. ohje marjapiirakkaan Gluten Free Canteen -blogista

Vadelmainen murupaistos

150 g sokeria (1,8 dl)

2 rkl tummaa sokeria

175 g vehnäjauhoja (n. 1 3/4 dl)

1 tl leivinjauhetta

½ tl sitruunankuorta

1/4 tl suolaa

1/4 soodaa

1/4 tl kanelia

1/4 muskottipähkinää

115 g sulatettua ja jäähdytettyä rasvaa

4 rkl maitoa/jogurttia/piimää

2 todella isoa munaa

½ tl vaniljasokeria

2,5 dl marjoja (minä käytin varmaan kolme desiä)

Muruseos: (minä tuplasin annosmäärät, koska tykkään murupäällyksestä! :D )

2 rkl rasvaa

4 rkl vehnäjauhoja

4 rkl tummaa sokeria

1/4 tl suolaa

ripaus kanelia ja muskottipähkinää

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele n. 20 x 20 senttimetrin kokoinen kakkuvuoka. Sekoita isossa kulhossa sokerit, jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja mausteet. Lisää neste, munat ja vanilja sekä niiden jälkeen sulatettu rasva. Älä sekoita liikaa. Sekoita varovasti n. 3/4 marjoista. Kaada vuokaan. Sekoita muruseoksen aineet keskenään ja ripottele taikinan päälle. Lisää loput marjat ja paina ne hellästi hiukan syvemmälle taikinaan. Paista uunissa n. 25 minuuttia ja käännä pelti. Paista vielä 20 minuuttia tai siihen asti, kun kakun pinta on vähän ruskistunut ja kakun keskelle työnnettyyn tikkuun ei jää taikinaa. Anna jäähtyä hieman ja leikkaa paloiksi.

Äitienpäiväjuhlintaa Lahdessa

Untamo!

Jahas, tämä Blogger laittaa kaikki postaukset ja luonnokset viimeisen muokkauksen mukaan järjestykseen, joten tämä äitienpäivän postaus oli jäänyt jonnekin jo julkaistujen postien ja uusien luonnosten jalkoihin. Tämä olisi tietysti kuulunut helatorstain postausta ennen, mutta olkoot. Laitetaan se ulos nyt, better late than never. Tuossa yläkuvassa istuu muuten Untamo. Äiti sai sen kummitädiltäni lahjaksi ja minä nimesin sen Untamoksi. Ihana nimi, Untamo. <3

Kattaus

Paikalla Lahdessa äitienpäiväjuhlinnoissa olivat minä, äiti ja kummitätini. Tarjolla erittäin toisiinsa sopimaton ateriakokonaisuus eli alkuun parsamunakasta, sitten kookoksista linssipataa, jälkkäriksi vegaanista suklaajäätelöä ja kahvin kanssa marjaista kääretorttua. (Ja tietysti skumppaa ja valkkaria.) Mitäköhän tästäkin tulee...

Parsa-vuohenjuustopiirakka

Kevät on ihanaa aikaa, koska silloin kaupasta saa parsaa! Ei tarvitse muuta, kuin öljyä pannulle ja valkosipulipippuria (tms. muuta maustetta) pinnalle. Nams. Kun hoksasin, että paistetut parsat maistuvat vieläkin paremmilta (kuten yleensäkin paistetut jutut), niin en oikein enää edes halua keittää parsaa. Ja vuohenjuusto nyt maistuu mahtavalta ihan minkä tahansa kanssa ja se saa jopa ällöt jutut (kuten esim. punajuuren) maistumaan hyvältä. Cheers for that.

Parsa-vuohenjuustopiirakka

Ohje Dollar Friendly Meals -blogista.

Täyte:

450 g parsaa, pestynä ja päät leikattuina

min. 115 g vuohenjuustoa

½ tl suolaa

4 isoa munaa

Pohja:

3,75 dl täysjyvävehnäjauhoja

0,6 dl öljyä

1,25 dl kylmää vettä

½ tl suolaa

Sekoita öljy, suola ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi vähitellen, kunnes taikina juuri ja juuri pysyy muodossa. Peitä ja laita jääkaappiin ½ tunniksi. Asettele voideltuun piirakkavuokaan. Valmista täyte: Laitta uuni 200 asteeseen. Vatkaa munia, suolaa ja vuohenjuustoa, kunnes juusto on enää hiukan kokkareista. Asettele parsat piirakkapohjan päälle ja kaada päälle muna-vuohenjuustoseos. Paista 30-35 minuuttia, tai kunnes päällys on hyytynyt. 

Piirakkaa ja salaattia seesaminsiemenöljyllä

Kookoksinen linssipata

Haluan aina kokeilla kaikkea uutta ja mieluiten mahdollisimman nopeasti. Bongasin netistä ohjeen kookoksisesta linssipadasta ja ajattelin, että sitä olisi kiva tehdä äitienpäiväksi, koska äitikin tykkää linsseistä ja kookoksesta. Jos olisin kärsivällisempi ja haluaisin olla ajattelevaisempi ja tarkempi, olisi säästänyt tämän melko tuhdin ruuan syksyksi ja tehnyt näin keväällä jotain kevyempää, kuten kalaa. Mutta koska en ole enkä jaksa haluta olla, niin tein tätä nyt. :D 

Linssipata oli todella hyvää! Toki se sopii paremmin syksyksi/talveksi, koska se on sellaista "comfort foodia" ja lämmittää, kun ulkona on kylmä. En nyt tätä oikeasti tarjoaisi heinäkuun helteillä, mutta onneksi äitienpäivänä ei nyt niin kauhean kuumaa ollut.

Kookoksinen linssimuhennos

Ohje Kauhaa ja rakkautta -blogista.

(En laita ohjetta tähän, koska se ei jostain syystä millään suostu näkymään kunnollisena. Epic fail.)

Vegaaninen suklaajäätelö

Bongasin netistä myös jälkkärin ohjeen. Ihanaa kylmää herkkua, joka on superterveellistä ihan melkein tahtomattaan! "Jäätelö" sisältää hyviä rasvoja avocadosta eikä yhtään lisättyä sokeria, koska ellei ole ihan tajuton sweet tooth, niin mielestäni mitään makeutusta ei tarvita. Pieni määrä herkkuja kolmelle syntyy siis kuorimalla, paloittelemalla ja jäädyttämällä 2-3 kypsää banaania ja muussamalla ne sitten kahden avokadon ja suolahyppysellisen kanssa tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Lisää 0,6 desiä kaakaojauhetta ja sekoita tasaiseksi. Maista ja lisää makeutusainetta (esim. siirappia), jos siltä tuntuu. Laita pakastimeen ja sekoita massaa 30 minuutin välein nelisen kertaa. Minä jätin tämän lopulta aika löysäksi ja mielestäni herkku onkin parhaimmillaan jääkylmänä, mutta silti melkoisen juoksevana. Tämä jos mikä on ihanaa kesähelteillä. Gotta do this again.

Sitruunaiset juustokakkupalat

Hmm, en enää muista, että mihin tein näitä paloja. Johonkin cheer-juttuun? Eikai... Ennen äitienpäivää taisin olla jossain lauantaina tai perjantaina, jolloin tein nämä, mutten nyt muista kuollaksenikaan, että miksi... Enkä muista ohjettakaan, great. :D

Mantelinen mustikkakääretorttu

Kääretorttua! Se ei ole minun lempileivonnaiseni, koska kääretorttu on minusta melkoisen kuivaa ja vaikka täytteitä nyt voikin vaihdella, niin kääretorttuja on minusta myös tylsä tehdä. Olen kokeillut kerran yhtä suklaakääretorttua, jonka äiti pilasi vaatimalla minua lisäämään taikinaan lisää jauhoja. Jos taikinaan tulee myös suklaata, niin vähempi määrä jauhoja oikeasti riittää. Noh, ei tullut kääretorttua, tuli kakku, koska en pystynyt rullaamaan valmista tuotosta. :D Äiti ei aina tiedä parhaiten...

Mantelinen mustaherukkakääretorttu

Ohje: hs.fi

Loppuun on vielä pakko laittaa kuva minusta äidin ihanat Minna Parikan mustat Raquelit jalassa. Tahtoo kanssa! Tai ehkä sittenkin mielummin ne punaiset tai metallinpunaiset Raquelit. Ja ehdottomasti metallinvihreät Raquelit. Jos vaikka kesällä jostain palkasta repäisisi...? Kävisi vähemmän ulkona ja laittaisi rahaa säästöön ja ostaisi omat Parikat! Tai nyt viimeistään synttäreiksi tai valmistujaisiksi.

Helatorstailounaaksi etanarisottoa ja lime-valkosuklaakakkua

Minkä takia sitä helatorstaita taas juhlitaankaan? Tai siis miksi se on vapaapäivä? Wikipedia osaa kertoa, että silloin juhlitaan Jeesuksen taivaasenastumisen 40:tä päivää, eli siis 40 päivän jälkeen pääsiäisestä. Jahas. Näin maalliselle ihmiselle kyseessä on vain yksi ylimääräinen vapaapäivä, jonka ansiosta voi vaikka... mennä keskiviikkona ulos pidemmän kaavan mukaan. (Miksi aina ennen vapaapäiviä rupeaa miettimään, että hei, tänään... Iish. Not good.) Tai sitten voi matkustaa vaikka äitiä tapaamaan. :)

Äitini muutti tässä parisen kuukautta sitten Tikkurilasta Lahteen, joten enää ei sovi pyöräillä hänen luokseen koska tahansa lauantaina, vaan täytyy ottaa VR alle. Viime helatorstaina, kuten hyvin usein, kun näemme, tarkoitus oli laittaa ruokaa yhdessä kummitätini kanssa. Katsotaan, mitä saimme aikaan.

Etanarisottoa

Viime syksynä kävin vanhempieni kanssa Kirja-ja ruokamessuilla ja siellä vanhempani maistoivat etanarisottoa. Siihen oli käytetty punaista riisiä, jota ei edes Suomesta saa. Äiti onnistui ostamaan itselleen viimeisen riisipussin ja sitä onkin sitten käytetty risottoihin pari kertaa tapahtuman jälkeen. Minä en yleensä syö risottoja (kuten en mitään muitakaan riisi-, pasta- tai perunaruokia), mutta tässä tapauksessa on tehtävä poikkeus. Punaisessa riisissä on paljon enemmän makua, kuin tavallisessa risottoriisissä ja tietysti, kun pataan lisätään kermaa (eikä siis mitään ruokakermaa!), punasipulia (muistaakseni)...mausteita...(joo, muistini tekee tepposet, mutta risottoon ei kyllä edes tule paljoa aineita) ja etanoita. Ainakin. Ja hyvää on, ziis! Okei, ovathan (purkki)etanat toki melko limaisia, mutta tässä tapauksessa ei haittaa. OMG. 

Täytyykin pyytää äidiltä risoton resepti, koska jos johonkin haluaa tehdä vaikutuksen, niin kannattaa tehdä tätä. ;) Ja jonkinlaista punaista riisiä siis Suomesta kyllä saa. Olemme tehneet tätä myös purkkisimpukoista, jotka ovat jossain ihanassa tomaattisessa öljyssä. Silloin risotosta tulee vieläkin parempaa! Omnom. 

Risottoa ja seesamiöljyssä paistettua parsakaalia

Vuosia sitten kokeiltiin äidin kanssa Maku-lehden ohjetta, jossa parsakaalin kukintoja ja cashewpähkinöitä sekä salottisipulia paistetaan seesamiöljyssä. Ihastuimme silloin tuohon aivan älyttömän kalliiseen, mutta ihanan makuiseen öljyyn. Siinä kun paistaa esim. kalaa, niin ah, mikä ihana maku kalaan jää! Tai mihin tahansa. Öljyä voi tietysti myös valella salaatteihin, muuta kastiketta ei tarvitse. Ah. 

Lime-valkosuklaakakku

Kummitätini oli tehnyt jälkkäriksi ihanan kesäistä lime-valkosuklaakakkua. Siis juustokakkua, jota ei paisteta uunissa vaan annetaan hyytyä pakkasessa. Täydellistä kesähelteille, jolloin ei tod. halua vääntää uunin kanssa (paitsi minä, säästä riippumatta) ja haluaa syödä pelkkiä kylmiä asioita. Aion tehdä tätä hieman modattuna juhannukseksi, koska OMD, silloin on luvattu aurinkoista perjantaiksi ja lauantaiksi! :D Aurinkoinen juhannus, voiko tämä olla totta?? Noh, ennusteet ehtii toki muuttua, mutta peukut pystyyn.

Kakkuun kuuluu vielä mustikkakastike eli siis mustikoita keitetään kattilassa tomusokerin kanssa hetken aikaa ja sitten valellaan kakun päälle. Kummitäti myös raastoi kakkuun limen kuorta ja lisäsi vähän limemehua. Kannattaa varmasti tehdä niin, koska muutoin voi tulla aika äkkimakeaa. Tätä tehdään! Aion myös laittaa tuorejuustomassan sekaan viipaloituja mansikoita, koska onhan nyt jo vihdoin KESÄ! :D

Lime-valkosuklaakakku

150 g keksejä murskattuna (Digestive-, kaura-, suklaakeksejä...)

50 g voita

300 g lime-valkosuklaarahkaa

250 g mascarponea

200 g valkosuklaata

Murskaa keksit, sulata voi ja sekoita keksimuruihin. Painele seos leivinpaperilla peitetyn irtopohjavuoan pohjalle. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita keskenään suklaa, rahka ja mascarpone. Levitä täyte pohjan päälle. Pane kakku pakastimeen vähintään neljäksi tunniksi ja ota pehmenemään hyvissä ajoin ennen tarjoamista.

Marjakastike:

300 g marjoja (vadelmia, mustikoita...)

1 dl tomusokeria

Pane marjat ja sokeri kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia tai kunnes marjat ovat pehmeitä ja liemi siirappimaista. Tarjoa kastike lämpimänä kakun kanssa.

Oma lisäys: Ota kakkulautanen, mene parvekkeelle/takapihalle/terassille istumaan, laita arskat päähän ja nauti kesästä.

Tämä onkin viimeinen postaus ennen juhannusta. Toivotankin kaikille mahdollisimman  aurinkoista ja lämmintä juhannusta! Onnistukoon kaikkien grillaukset ja muutkin ruuanlaittotempaukset ja olkoon juomat kylmiä ja raikkaita. Enää kolme työpäivää eli siis 12 tuntia töitä! ^^

Suomalaista superfoodia eli mustikkapiirakka ja mustikkamurupalat

Koska nyt on jo lokakuu ja parin viikon takainen lämpöaalto enää muisto vain, on hyvä muistella viime heinäkuuta ja sitä, kuin tein pari mustikkaista leipomusta. Heinäkuu on parasta marja-aikaa Sysmän mökillämme ja siksi minäkin jouduin poimimaan kävin poimimassa vähän marjoja talvea varten. Lempimarjani on vadelma, mutta kyllä mustikatkin ovat ihanaa herkkua. Varsinkin silloin, kun ne voi muuttaa joksikin vielä herkullisemmaksi (joskin ihan pikkuriikkisen epäterveellisemmäksi) olomuodoksi, kuten mustikkapiirakaksi! Eikä ihan miksi tahansa mustikkapiirakaksi vaan talkkunapohjaiseksi mustikkapiirakaksi.

Talkkuna on siis vanha suomalainen jauhovalmiste, johon on sekoitettu maakunnasta riippuen joko kauraa, ohraa, ruista, vehnää, herneitä ja/tai papuja. (Rantasen talkkuna.) Sillä on aivan omalaisensa maku, joka ehkä vaatii vähän tottelemista, mutta on todella hyvä. Parempaa kuin pelkkä valkoinen vehnäjauho. Kun olin pieni äiti tapasi tehdä Hämmästyshuttua (tällä on ihan joku virallisempikin nimi, mutta meidän perheessä herkku kulki tuolla nimellä) eli siis rahkasta ja vatkatusta kermasta, sokerista, puolukoista ja talkkunajauhoista sekoitettua jälkkäriä. Happamia marjoja, makeutta sokerista, pehmeyttä rahkasta ja kermasta sekä ihana talkkunan maku. MMM! Talkkuna on tuossa se paras raaka-aine kyllä, ilman sitä ei kyseessä ole Hämmästyshuttu. :)

Joka tapauksessa jauhopussin kyljestä löytyy talkkunaisen mustikkapiirakan ohje. Pohjaan siis tulee vehnäjauhojen ja muiden piirakkapohjan ainesten lisäksi talkkunajauhoja, joista tulee oma makunsa ja värinsä. Päälle mitä tahansa marjoja maun mukaan ja koko komeus uuniin. Minä kyllä laitoin marjoja huomattavasti ohjetta (2-3 desiä) enemmän (n. 1 litra), koska muutoin en olisi saanut normipiirakkavuokaa täyteen. Lisäsin myös vähän perunajauhoja marjojen joukkoon, jotta marjojen neste sitoutuisi jauhoihin. Ja hyvää tuli! Eikai marjajuttujenkaan aina tarvitse olla niin monimutkaisia. :) Note to self: käytä enemmän talkkunajauhoja leivonnassa.

Olin viimeisen lomaviikkoni tätini luona Kiuruvedellä ja sieltä oli tarkoitus vielä käydä kotimatkalla serkkuni luona Jyväskylässä. Leivonnaistuliainen siis oli paikallaan. Marjaisaa senkin täytyi olla, niinpä etsiskelin koneelta eri reseptejä ja päädyin taas kerran tähän reseptiin eli sitruunaisiin mustikkapaloihin. Pohjana ihana muruseos, täytteenä makea sitruunainen kerros munankeltuaisista ja tiivistemaidosta sekä mustikoista ja päälle taas muruseosta. Ongelmana oli se, että paloja oli hankala saada ulos vuoasta ilman, että ne hajosivat ympäriinsä. Tai ehkä olin vain liian malttamaton. ;)

Nämä ovat vaarallisen addiktoivaa kamaa. Ja tietysti kaikki murentuneet/hajonneet osat pitää itse syödä, koska eihän hassunmuotoisia ja nakerrellun näköisiä paloja voi pistää tarjolle... ;) Palaan tähän reseptiin aina uudestaan ja uudestaan, koska se on niin moninainen ja sopii vaikka puolukoiden ja vadelmienkin kanssa. Tosin puolukoiden kanssa pitää käyttää enemmän sokeria. 

Yllärileivonnainen loppuun! Kaiken makean päälle on hyvä lopettaa suolaisella eli talkkunasämpylöillä. (Ohje löytyy talkkunajauhopaketista myöskin.) Siemenet päällä ovat piste i:n päälle. :) Ja note to self: tarkasta, että leivinpaperipaketissa todella lukee leivinpaperi, ei pergamentti... (Pergamentti on käärimiseen ei paistamisen alustaksi, koska siihen tarttuu kaikki kiinni...)

Loma loman sisällä: sitruunapiiras ja jäädytetty key lime pie

Sitruunapiiras

Aloitin kesälomani (palkattoman sellaisen, mutta kerran se vain kirpaisee...onneksi on sentään lomarahat!) 1.7. ja heti seuraavana lauantaina iskä soitti: jos haluan lähteä mökille yhdeksi yöksi ja sitten mennä katsomaan tätiä, niin mahku on heti huomenna, tee päätös vielä tänään. No, päätin totta kai lähteä. Olipahan ihanaa olla mökillä ja vaan löhötä ja lukea Akua Ankan taskukirjoja! Keräilin niitä joskus nuorempana ja nykyään minulla om niitä kymmeniä. Ne on parasta lomalukemista. :) 

Mökkeilyaika ei sentään mennyt kokonaan taskareita lueskellessa vaan ehdin myös tehdä jotain hyödyllistä...kuten maalata laatikoston ja leipoa tädille sitruunapiirakan. Kaivelin vanhoja leivontaohjeita, joita mökille on onneksi jätetty kohtuullisen hyvä kasa, ja kolmesta vaihtoehdosta päätin tehdä sitruunapiiraan. En olekaan tehnyt sellaista vuosiin, makeat piiraat eivät oikein ole minun juttuni kuin joskus kesäisin, ja kaikkihan tietää Suomen kesän keston...

Sitruunapiiras on ihan perus piiras, johon tehdään murotaikina, sitten keitetään sitruunakiisseli täytteeksi ja päälle vielä marenkikerros. Taisin keittää kiisseliä liikaa (en ole kiisseliekspertti vaikka tykkäänkin sitruunakiisselistä ja pitäisi sitä joskus tehdä jälkkäriksi) ja muna kokkeloitui, mutta onneksi siivilöinti pelasti päivän. Lisäksi päivän odottelu jääkaapissa teki kakulle hyvää ja lopputulos ei ollut pelätyn valuva ja vaan sopivan kiinteä ja sitruunainen. Nams! Rakastan sitruunaisia juttuja, laitan salaattiinikin aina sitruunmehua. Olen niin makea, että kaipaan hapanta. ;) 

P.s. Piirakka syötiin lähes kokonaan tädilläni, joten voitte uskoa sen olleen hyvää. Tästä tulee ehdottomasti mökkikokkailuni bravuuri!

Key Lime Pie

Seuraavan sitruunaleivonnaisen tarina meinasi päättyä huonosti. Olin lähdössä tädiltäni torstaina, koska halusin tavata kavereita, jotka olivat saapumassa Helsinkiin Iron Maidenin keikalle perjantaina. Tarkoitus oli, että he olisivat tulleet katsomaan asuntoani ja senpä vuoksi päätin tehdä jotain tarjottavaa jo etukäteen. Selailin monia Kotiliesi- ja Kodin Kuvalehti-lehtiä etsien inspiraatiota ja yhdestä Kotiliedestä se löytyi: key lime pie.

Kaurakeksipohja, täytteenä kolme munankeltuaista+sitruunamehua+tiivistemaitoa (ja saattoi siinä olla muutakin). Yksinkertaista ja ihanan raikasta! Tosin onnistuin unohtamaan pyhän lupaukseni tehdä kaikista koskaan jäljellejäävistä valkuaisista ainoastaan munakasta, enkä koskaan mitään muita juttuja, (koska niistä tulee aina vaan liikaa stressiä), ja niinpä vaan paistoin kolme pellillistä marenkeja. Ja tietysti oli niin kuumaa ja kosteaa, että marengit kostuivat ihan silmissä. Note to self: munakkaita, jumaliste!

Noh, marengit kuitenkin onnistuivat säilymään kuivina niin, että niitä saatiin jopa kahvipöytään ja hyvin tekivät kauppansa. :) Ja saipahan key lime pie kauniit koristeet! Miksi siis puhuin, että piiraan tarina meinasi päättyä huonosti? Koska kakkua pitää säilyttää pakkassa, sillä muuten se alkaa juosta pitkin vatia. Noh, ajattelin tietysti tarjota tämän Helsingissä, mutta 7 tunnin matka...as if. Siispä piirasta maistettiin, mutta loput jätettiin odottamaan tädin pakkaseen, kunnes tulisin taas käymään äidin kanssa vikalla lomaviikolla. Onneksi se odotti minua, koska piiraasta tuli tosi hyvä! Ihanan limettinen raikas maku samalla kermaisuus tiivistemaidosta, ei kuitenkaan liian makea tai raskas... Täydellinen viilennys kuumaan kesäpäivään, koska kyseessä on pakasteherkku. Nams! Note to self: tätä uudestaan. Kun reseptikin löytyi!

Key Lime Pie

ohje Kotiliedestä

12:lle

Keksipohja:

3,5 dl keksimurua (tarvittaessa gluteeniton)

1 dl voisulaa

1 rkl ruokosokeria

Täyte:

5 kananmunankeltuaista

400 g kondensoitua maitoa (säilyke)

1 dl limettimehua

1 rkl raastettua limetin kuorta

Pinnalle: (minä siis tein marenkeja niistä valkuaisista: vatkaa ne kovaksi vaahdoksi, 

lisää n. 2 dl (tomu)sokeria vähitellen ja paista 80 asteessa muutama tunti, 

kunnes marengit ovat kovia)

2 dl kuohukermaa

1 limetti

2 rkl tomusokeria

1. Mittaa pohja-ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä muruseokseksi. Painele seos leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.

2. Vaahdota keltuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito ja jatka vatkaamista. Mausta limetin kuorella ja mehulla. Kaada seos vuokaan ja laita kakku 3:ksi tunniksi pakastimeen.

3. Ota huoneenlämpöön noin 15 minuuttia ennen tarjoilua ja korista vaahdotetulla kermalla, limetin lohkoilla ja pinnalle seulotulla tomusokerilla.

Marjaisia lomaleivonnaisia mökillä

Gosh, onko jo elokuu? Mitä tapahtui heinäkuulle ja minne se loma katosi? Takaisin sorvin ääressä, mutta lomahan loppuu OIKEASTI vasta silloin, kun koulu alkaa. Eli 5.9. Vielä kolmisen viikkoa "lomaa". :) Olin viime viikon taas Sysmässä mökillä ja tädin luona Kiuruvedellä ja serkkua tapaamassa Jyväskylässä. Poimin marjoja, joita vanhemmat on poiminu ihan järkyttävästi! Nyt on jotain 70+ litraa mustikkaa, vattua 60 litraa ja mansikkaa joku 40-50 litraa kans. Ja iskä kuulemma löysi just sellaisen unelma-vadelmapaikan, että hulluks meinaa tulla! ...Siis he, en minä. ;) Meidän perhe syö niin paljon marjoja vuoden ympäri, että niitä on pakko poimia hiki hatussa. Ja silti yleensä aina jotkut marjat loppuu ennen kuin uusi kausi alkaa. No, saas nähä, käykö ens vuonna samoin. Epäilen!

Tämä tietenkin tarkoitti ja tulee tarkoittamaan paljon erilaisten marjajuttujen leipomista. Niitä kertyi niin paljon, etten oikein edes tiedä, mistä aloittaa ja miten niitä jakaa... Ja kun vielä on monta postia näidenkin edellä... Mutta ehkä kerrankin täytyy yrittää olla ajan hermoilla ja <em>in season</em>. :) Eli laitetaan nyt ulos kaikki viime viikolla tekemäni jutut kerralla. Ikävä kyllä kaikkiin minulla ei ole reseptejä tässä, mutta ehkei se ole niin ratkaisevaa. :)

Raparperikeikauskakku

Raparperien kausi alkaa jo olla vähän passé, mutta se ei tietenkään estänyt minua tekemästä mökin kasvimaalla kasvaneesta raparperistä keikauskakkua. Kyseessä on siis ihan simppeli kuivakakkutaikina, mutta erotuksena se, että haluttu makuseos (eli makeutetut ananakset, omenat, persikat, raparperi, u name it) laitetaan vuokaan ensin ja sitten vasta taikina koko komeuden päälle. Eli tässä tapauksessa raparperit (6dl) pilkottiin ja keitettiin sokerin ja sitruunamehun kanssa kokoon. Seos siivilöitiin (loppumehusta tein vielä perunajauhojen kanssa pienen annoksen raparperikiisseliä. Hyvää!), laitettiin kakkuvuokaan ja kakkutaikina kaadettiin päälle.

Mulle kävi kyllä ohraisesti kakkua irrottaessa, sillä raparperit eivät olleet tarttuneet taikinaan vaan jäivät kiinni vuokaan irrottaessani sitä kakusta! Damn! Lisäksi kakku oli kohonnut niin, että se seisoi ihan vinossa. Tupla-dääm! Tuollainen kakkuvuoka ei kyllä ole edes tarkoitettu keikauskakuille, joten siinä varmasti syy... No ei voinu mitään, ei muuta kuin veitsi käteen ja kakun pohja tasaiseksi, sitten lusikalla raparperit ulos vuoasta ja veitsellä kakun päälle. Ja hyvää tuli! En yleensä tykkää kuivakakuista (koska olen enemmän kosteiden juttujen ystävä...hmm, olenko se minä vai kuulostaako se vähän epäilyttävältä?), mutta tämä kakku oli niin hyvää, että jopa sitä leikattua pohjaa söi ihan mielellään pelkästään! Ja totta kai lopputulos oli muutenkin onnistunut. Iskälle jäi kakkua vielä muutama pala, kun lähdettiin keskiviikkona kohti Kiuruvettä. :)

Marjainen ohukasuunipaistos

Heinäkuun lopulla on minun ja isäni nimipäivät melkein peräkkäisinä päivinä ja aina on jotain hyvää pitänyt leipoa niiden kunniaksi. Tänä vuonna taas kerran mietin, että mitäs sitä tekis. No, onnekseni lueskelin kotona vanhoja ruokalehtiä ja törmäsin Glorian Ruoka & Viini 4/2005:ssa ihanaan marjaiseen ohukasuunipaistokseen. Kun muistin, että iskällä oli parikin pussia ohukasjauhetta mökillä, niin nimipäiväjälkkäri oli päätetty!

Uunipaistoksen sisukset

Uunipaistos oli ihanaa! Ooh! Siihen tuli siis pohjalle marjoja maun mukaan, sitten ihana sitruunainen tuorejuustokerros ja vielä lopuksi ohukaskerros. Ja sitten koko komeus 15 minuutiksi uuniin. Lopputulos oli melkoisen löysä, ja vanhemmat vähän ihmetteli, että kuuluuko tämän olla tällaista lientä. (Marjoista tietysti tuli paljon nestettä.) Mutta seuraavana päivänä paistos oli hyytynyt ja se oli ihan täydellistä! Joten kun tätä tekee, niin kannattaa tarjota vasta seuraavana päivänä, kun paistos on ollut yön yli jääkaapissa ja jähmettynyt. Ellei nyt sitten tykkää löysemmästä koostumuksesta. Oi nam! Tätä täytyy tehdä joskus uudestaan! Tuorejuustojutut on iihaaniiiaa... :D

Marjainen ohukasuunipaistos

Glorian Ruoka & Viini 4/2005

4-6 annosta (hmm, minä kyllä sanoisin 6-8)

Marjakerros

400-500 g (pakaste)marjoja

Ohukaistaikinakerros

n. ½ ps (2dl) ohukaisjauhetta

1 tl leivinjauhetta (meillä ei mökillä ollut kuin soodaa, mutta toimi silti :) )

1-2 rkl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

½ tl kardemummaa

1 dl vispi- tai kuohukermaa

1 dl vettä

Tuorejuustokerros

200 g maustamatonta tuorejuustoa

n ½ prk (100 g) maitorahkaa

n 1 dl sokeria

2 kananmunaa

1 sitruunan kuori ja tilkka mehua

Nosta pakastemarjat sulamaan tai sulata ne mikroaaltouunissa. (Tuoreet marjat tietty siltään. :D ) Valuta ylimääräinen neste pois. Laita uuni 200 asteeseen. Valmista ohukaistaikina sekoittamalla kuivat aineet keskenään. Lisää kerma ja vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Yhdistä tuorejuusto, maitorahka, sokeri ja munat toisessa kulhossa. Mausta seos sitruunan raastetulla kuorella ja tilkalla mehua. Jaa ainekset kerroksittain uuninkestäviin annoskippoihin tai yhteen isoon pyöreään uunivuokaan. Ensin marjoja, sitten tuorejuustokerros ja lopuksi ohukaistaikinakerros. Kypsennä uunissa 15 minuuttia, kunns taikina on kauniin ruskeaa ja kypsää. Anna vetäytyä vähintään ½ tuntia ennen tarjoilua. (Parhaimmillaan siis seuraavana päivänä!) Siivilöi tomusokeria päälle (mutta ilmankin menee ;) ).

Ohops, onhan tälläkin postilla taas mittaa. Parasta jättää muut leivonnaiset seuraavaan kertaan. :) Mukavaa elokuun alkua kaikille! Toivottavasti kaikilla on ollut mukava heinäkuu ja loma, ketkä sellaista ovat onnellisina viettäneet. 

Marjamisu: suomalaista tiramisua kiinalaisille vieraille

Marjamisu

Iskä oli töissä samassa työpaikassa 40 vuoden ajan (!!) ja siinä ajassa ehti myös hoidella yhtiön pisnesten levittäytymistä Kiinaan. Tai tavarantoimittajia ne taisivat sinne mennä hakemaan... Joka tapauksessa, iskä rekrytoi yhden kiinalaisen hoitamaan näitä uusia aluevaltauksia ja ystävystyi sitten hänen kanssaan. Ennen kuin lähdin ensimmäiseen vaihtooni Kanadaan kävin heidän luonaan Espoossa ja nyt sitten päätimme tehdä "vuoroin vieraissa"-temput eli kutsuimme heidät meille. Tai iskälle.

Alku- ja pääruuista ei sen enempää, mutta jälkkäri on hyvää! :) Mitä tarjota kiinalaiselle vieraalle, vaikka he ovatkin asuneet jo monta vuotta Suomessa? No jotain marjaista tietenkin. Sain idean tuunata perinteisen italialaisen herkun tiramisun Suomi-versioksi eli käyttämällä savoiardi-keksien sijaan piparkakkuja ja suklaan asemesta vadelmia. Mascarpone nyt sentään oli mascarponea, mutta olisihan sekin voinut olla vaikka Valion maitorahkaa ja vaniljakastiketta tai vastaavaa, jos haluaa 100 % suomalaiset fibat.

Mainitsinko jo, että marjamisusta tuli tosi hyvää? Varsinkin, kun kostutin piparkakkuja puolukkamehu-vadelmavodkaseoksella. Mmm! Tulee vähän mieleen englantilainen trifle, johon tulee marjoja ja hedelmiä ja iso kasa kermaa päälle isossa kulhossa. Tässä on aika kiva kesäinen jälkkäri. Mukavan kevyt, kun on juuri vetänyt pari pihviä ja makkaraa grillillä...not. Kannattaa siis syödä kevyesti, jotta jaksaa vähän jälkkäriäkin. Koska tätä herkkua on pakko maistaa vaikka väkisin. You have been warned. (Ja note to self: tee tätä ens kesänä!) 

Ja herkustahan saa tietysti laktoosittoman ja vegaaninkin, joten maistuis ihan kelle vaan.