maanantai 23. joulukuuta 2013

Kellarikrouvi

Näin joulun alla tulee usein nostalginen fiilis ja alkaa muistella menneitä... Kuten vaikka sitä, että jossain vaiheessa viime syksyä kävin vanhempieni kanssa Kellarikrouvissa. En todellakaan enää (tietenkään) muista, että mikä kuukausi, mutta silloinkin oli kyllä jo pimeää illalla seitsemän aikaan. 

Kellarikrouvi pitää majaa Kasarmitorin laidalla ja se on jakautunut kahteen kerrokseen. Alakerran kellariholvi toimii tunnelmallisena kellariravintolana ja katutason ravintola on bistromainen, joka myös tarjoilee kotiruokabuffetlounasta. Me siis kävimme paikalla ilta-aikaan eli meidän ohjattiin alakertaan.

Menu kattaa ryhmämenuita, à la cartesta, jouluisin tietysti joulumenuista, sesongin mukaan vaihtuvista menuista (esim. Fondue 2014), ryhmämenuita ja lounaskokouksiakin voi tilata. Menu vaihtuu aina n. kuukauden välein (nyt vuorossa menu 25.11.-30.12.)

Kurpitsakeitto, pinjansiemeniä ja maustettua kermaa

Tietenkin menua on jo tähän mennessä syksystä muutettu, joten tilaamaani kurpitsakeittoa ei enää löydy listalta. Mutta se oli hyvää, kuten kurpitsakeitto yleensä on. Mukana oli myös maustettua kermaa, mutten tietenkään kuollaksenikaan muista, mitä se oli. *sigh* Jep, kyllä sitä on taas kunnostauduttu ruokabloggaajana...

Äiti ja iskä jakoivat aluksi gorgozola-juustoliemessä keitettyjä simpukoita. Maistelin niitä muutaman itsekin aikas vahvasti juustoisia ne olivat! Mutta hyviä tietenkin, kuten simpukat yleensä. (Olimme siis simpukkaviikkojen aikaan.)

Pääruoaksi otin kampasimpukkarisottoa, muistaakseni sahramikermalla. Syön risottoa hyvin harvoin (en niin välitä riisistä), mutta tämä annos oli kyllä oikein onnistunut. Kampasimpukat olivat isoja ja meheviä ja risotto...noh, olisi se ehkä vähän jykevämpää voinut olla. Mutta risottoa voi aina välillä syödä. :)


Jälkkäriksi repäisin ja otin digestiiviksi liköörikahvin. Itseni tuntien siinä varmaan oli Baileysiä. ;)

Kellarikrouvi on tunnelmaltaan aika...jäykkä. Kellarissa kun ollaan... Sinne ehdottomasti veisin vähän vanhempaa kaliiperia olevaa porukkaa ja ehdottomasti myös syksyllä. Kesään ja kevääseen vienti alas kadun alle ei oikein säväytä... Varmaan myös joulun alla tunnelmallinen paikka.

Kellarikrouvi
Pohjoinen Makasiinikatu 6
Helsinki
www.kellarikrouvi.fi

maanantai 9. joulukuuta 2013

Suomen 96. Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivänä aina (mediassa) kysytään, mitä itsenäisyys kellekin merkitsee. Minulle se merkitsee vapautta. Vapautta ajatteluun, sananvapautta, vapautta tehdä omia valintoja. Vaikka puhutaankin, että "ei Suomella ole EU:ssa enää itsenäisyyttä..." Kenties näin, mutta varmasti enemmän kuin jos vuonna 1917 olisi käynyt toisin. Voimme silti ylpeänä sanoa "Olemme suomalaisia", menkööt Pisa-tutkimukset miten päin vain. Olkoon vuodessa edes yksi päivä, jolloin voimme olla 100 %:sti ylpeitä itsenäisestä maastamme! Ikävä kyllä tietyt tahot käyttävät päivää myös eliitin vastustamiseen mitä hyödyttömin keinoin, kuten taas saimme lehdestä lukea, mutta ei mennä nyt siihen...

Itsenäisyyspäivän ruokapöytään kuulu sinivalkoiset kynttilät sekäglögi! 
Kuvassa myös uusin Blossa-glögi

Minulle itsenäisyys merkitsee myös hyvää ruokaa, juomaa ja loistavaa seuraa eli Itsenäisyyspäivän lounasta vanhempien kanssa. Iskä oli myös ostanut uutta Blossaa, joka oli mielestäni sopivan hedelmäinen olematta liian makea tai alkoholinen. Oikein mukava glögi. ^^ 

Kuten monena muunakin vuona, tänäkin vuonna valmistimme ruuaksi blinejä. Rakastan ruokasesonkeja. Keväällä parsa, kesällä mansikat ja marjat, syksyllä ravut, talvella blinit... (Pääsiäisenä mämmi! :D ) Viime kerralla blinien täytteenä oli vähän erikoisempia herkkuja eli kylmäsavunieriää, vuohenjuustoa ja avokadoa perinteisten mädin, sipulin ja smetanan ollessa yhdessä soosissa, mutta tänä vuonna sitten päätimme panostaa enemmän perinteisiin täytteisiin. (Okei, kaikki muut täytevaihtoehdot unohtui täysin. :D ) Eli vaihtoehtoina vas.-oik.: smetana, mäti (en muista, minkä kalan), punasipuli, ravunpyrstöt sekä keskellä vielä kylmäsavulohi sekä katkarapusoosi (okei, oli sentään pari erikoisempaa vaihoehtoa).

Alaston blini odottaa täytteitä. Hyvä blini tietysti maistuu hyvältä myös ihan au naturel, mutta totta kai täytteet kruunaa sen.

Blini nro 1: smetanaa, punasipulia, rapuja sekä kylmäsavulohta. Sekä tietysti mustapippuria. Nam. Ehdottomasti pitää vielä syödä blinejä ainakin kerran tänä talvena, mielellään vielä kaksi kertaa. (Sitten sitä vuohenjuustoa ja avokadoa!)

Jälkiruuaksi luumujäädykettä tiramisumantelien sekä äidin tekemien 
tomusokeri-kanelimantelien kera

Tuskailin hieman ennen Itsenäisyyspäivää... Tai en tuskaillut, mutta kuitenkin, siis mietin kuumeisesti, että mitä sitä tekisi jälkiruuaksi. Niin paljon vaihtoehtoja, että vähemmästäkin iskee ahdistus. (Puhumattakaan niistä kaikista jälkkäriohjeista, joita en ole katsonut vuosiin ja jotka pitäisi arkistoida kansiosta koneelle...) Onneksi Twitter tuli apuun ja siellä Hellapoliisi-bloggaja muistutti KaksPlus-lehdessä vierasbloggaajana tekemästään luumujäädykkeestä. 

Ah, kuinka ihanan yksinkertaista! ^^ Vatkattua kermaa, rahkaa (tiramisu- tai rommirusina, tosin naturalkin käy) sekä tietysti luumumarmeladia. En tykkää joulutortuista, joissa on luumumarmeladia (vadelma on parempaa), mutta luumujälkkärit kyllä kuuluvat jouluun. Koristeeksi vielä tiramisumanteleita sekä äidin tekemiä sokerissa paistettuja ja kaneli-sokerissa kieriteltyjä manteleita. Ei ehkä yhtä siistin näköisiä kuin kaupasta ostetut, mutta ehdottomasti yhtä hyviä. ^^ (Taustalla näkyvä kotitekoinen vadelmalikööri vm. 12 sopii jälkkärin kanssa erinomaisesti.)


Luumujäädyke
n. 6 annosta (vaikka itse ohje sanoo 8, mutta ne olisivat kyllä ihan liian minejä...)

2 dl vispikermaa
200 g maustamatonta rahkaa, tiramisu- tai vaniljarahkaa (tai rommi-rusinaa) tai maustamatonta tuorejuustoa
200 g luumumarmeladia
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
(2 rkl rommia) (käytin puolalaista likööriä, ja täytyy sanoa, että ei se 2 rkl maistunut missään eli kannattaisi lorottaa vähän reilummallakin kädellä, jos siitä jotain makua haluaa irti)

Vaahdota vispikerma ja vatkaan joukkoon rahka/tuorejuusto sekä marmeladi, sokeri, vaniljasokeri ja rommi. Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa. (Ainakaan meidän mielestämme ei ollut tarvetta lisämakeudelle.) Jaa seos annosvuokiin tai jäädykevuokaan ja pakasta yön yli. (Myös 3-4 tuntia riittää.) Kumoa hetki ennen tarjoilua.


Tarjolla oli myös äidin tekemiä mini-joulutorttuja. Tehty kampanisutaikinaan eli ei lehtitaikinaan, kuten tortut yleensä. (Yhtä hyvää ja vähemmän rasvaista.)


Sekä kavalkaadi erilaisia manteleita. Hei, mantelithan ovat terveellisiä, joten nämäkin herkut olivat siis ainakin 50 % terveellisiä...


Tein myös kolmen inkiväärin brownieita. Niihin tuli inkivääriä jauheena, raasteena sekä vielä sokeroituina paloina. Jouluun kuuluu myös inkiväärin tuoksu (tai maku). ^^ Ja tietysti suklaa. (Minne suklaa ei kuuluisikaan. 

Yleensä käytän margariinia leivontaan kotona, mutta iskällä, jossa nämä tein, on yleensä aina myös voita jääkaapissa. Sanoinkin hänelle ääneen, että "Käytänpäs kerrankin oikeaa voita!" mihin iskä "No mitä muutakaan?" Case in point... Ehkä sitä kannattaisi alkaa tekemään leivonnaisia oikeaan voihin. Hillitsisi sitten syömistä kun tietää, että niissä on kunnolla rasvaa. Olisipahan ainakin kunnon tavaraa. :)

Leikkasin palat tarkoituksella pieniksi, koska maku on tuhti ja inkivääri vielä lisää sitä. Inkiväärit maistuvat juuri sopivasti antaen pientä potkua, mutteivat liiaksi tehden herkuista liian "tulisia". Samalla tavallahan voisi varmaan tehdä chili-suklaabrownieita. Hmmm...

Kolmen inkiväärin suklaaruudut

200 g tummaa suklaata
100 g voita
2 munaa
2 dl sokeria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
1 tl jauhettua inkivääriä
2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 rkl kandeerattua inkivääriä pieninä kuutioina
2 1/2 dl vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Rouhi suklaa ja sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita keskenään munat, sokeri, kaakaojauhe, vaniljasokeri, suola ja inkiväärit. Lisää kaakao-voiseoksen joukkoon (tai toisinpäin, kuten minä tein...) ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi jauhot ja sekoita vain sen verran, että seos on tasaista.

Kaada taikina keskikokoiseen (n. 30x20cm) kokoiseen vuokaan, leivinpaperilla tai foliolla(?) vuorattuun  vuokaan (älkää laistako vuorauksesta; minuun iski melkein epätoivo ennen kuin sain leivokset ulos vuoasta....) ja paista 25-30 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla tms. tikulla. Anna jäähtyä ja leikkaa ruuduiksi.

Jotain hyvää tästä kylmästä on. Kaikki herkut jäähtyy aina nopeasti, joten ei tarvitse odotella pitkään. ^^

perjantai 6. joulukuuta 2013

Mustikkamuffinit tiimin rapujuhliin


Mustikkamuffineita. ^^ Ne ovat mielestäni hyvin suomalaisia herkkuja, koska mustikoita voi poimia luonnosta melkein mistä vaan, ja minun tapauksessani Sysmän-mökiltämme. Okei, iskä niitä enimmäkseen kerää kun hän asuu siellä koko kesän, ja äitikin enemmän kuin minä, mutta silti. Olen minä aina ainakin kerran kesässä sinne ehtinyt.

Tein nämä muffinit tiimin rapujuhliin, jotka vietimme syyskuun puolivälissä pomon mökillä Porissa. Tai noh, sana "kesäpaikka" olisi soveliaampi, sillä pomo kuuluu vanhaan ja tunnettuun suomenruotsalaiseen sukuun ja heillä on aikoinaan ollut melkoisia pytinkejä. Tämäkin kesäpaikka oli siis kuin kartano, jossa oli oma luukku keittiössä palveluskuntaa varten niin, että ruuat annettiin siitä salin puolelle ja palveluskunnalla oli oma sisäänkäyntinsä keittiöön ja nukkumapaikkoihinsa. Olin ihan innoissani, sillä historiaintoilijana rakastan kaikkia vanhoja kartanoita, joihin liittyy historiaa. Aina kun näen kartanon, vaikkapa Töölönlahden ja junaradan välissä olevalla mäellä, rupean miettimään, millaista elo niissä on ollut hienoine asuineen ja palveluskuntineen... ^^


En nyt muista kuollaksenikaan (tietenkään), mitä reseptiä näihin käytin, mutta niihin tuli mustikoiden lisäksi (vai oliko se vain oma lisäykseni?) rouhittua suklaata. Halusin yhdistää kesäiset mustikat ja talvisen suklaan. (Voihan suklaata siis syödä ympäri vuoden, mutta kesällä periaatteessa kannattaa suosia keveämpiä herkkuja, jos on kuuma.) Sinänsä hyvä ajatus, mutta mokomat painuivat muffineiden pohjalle, ja tasaisempi jako olisi ollut toivotumpi... Ensi kerralla suklaapalojen kevyt jauhottaminen voisi estää niiden vajoamisen. 

Lisäksi mustikat värjäsivät taikinan kyllä hiukan epäilyttävänkin siniseksi! :D Varmaan tuli liikaa päästettyä sitä nestettä joukkoon, joka värjäsi taikinan. Koskaan ei ole sattunut tällaista kyllä. Nyt harmittaa, etten muistanut heti ottaa reseptiä ylös... Mutta linkkaan teidät yhteen mustikkamuffiniohjeeseen, joka vaikuttaa hyvältä. (han vain että itsekin sen muistasin, niin haluan laittaa sen blogiin.:D ) Ohje löytyy ikävä kyllä jo bloggaamisen lopettaneen Eat Me Deliciosin blogista. Onneksi, vaikka bloggaaminen jäi niin blogi säilyi. :)


Ai miten rapujuhlat meni? Loistavasti! Iskän ravustamia rapuja, viiniä, olutta, skumppaa, tortilloja, hyvää seuraa, hauskoja juttuja ja todella upea brunssi aamulla. Mulla on loistava tiimi! ^^

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pikkuinen jälkkärihetki Hard Rock Caféssa

Suomeenhan rantautui Hard Rock Café  tässä... ööh... viime vuonna? Aika menee niin nopeasti tai sitten vain ajantajuni on niin huono (mitä se kyllä onkin), etten aina pysty käsittämään, onko jostain tapahtumasta vähän vai kauan aikaa. Joskus jostain asiasta tuntuu olevan vuosia vaikka se tapahtui kaksi vuotta sitten...

Joka tapauksessa, tästäkin jälkkärihetkestä on siis jo aikaa (tapahtui kuitenkin tämän vuoden puolella :D ), elokuussahan se oli itse asiassa. Moni varmaankin tietää, että HRC:ssä isot jälkkärit. Siis valtavat. Sellaiset, että vain erittäin ison vatsalaukun omaava voi vetää sekä pää- että jälkiruoan samalla kerralla. (Pääruoatkin ovat, noh, "jenkkikokoa".) Olin kerran todistamassa Barcelonassa, kuinka kaksi melko pientä kaveriani tilasivat hot fudge brownie sundayn (tai vastaavan) pääruokiensa jälkeen. Eivät oksentaneet, mutta näyttivät siltä, että se olisi itse asiassa ollut varmaan ihan toivottavaa... Olipahan ainakin rahalle vastinetta, koska eivät syöneet seuraavaan 11 tuntiin :D

Minä ja kaverini päätimme siis jo huhtikuussa, että valmistujaisteni jälkeen menisimme ns. krapulajälkkäreille HRC:een. Ei varmaan tule yllätyksenä, että mielemme tekikin enemmän jotain suolaista (vaikkei nyt kauhea krapula ollut kummallakaan, mutta kuitenkin...), joten herkut jai sillä kertaa maistelematta. Nyt sitten elokuussa sovimme, että tämä viikko lähtee oikealla tavalla käyntiin, eli päätimme syödä isot jälkkärit maanataina.

Hot fudge brownie, 11,95 € (vaniljajäätelöä ja suklaakastiketta kuumalla browniella, päällä mantelirouhetta, suklaaströsseliä, kermavaahtoa ja kirsikka)

Ajattelin ensin, että puolittaisimme ylläolevan, mutta sitten kaverini halusikin sitä jälkkäriä, johon tulisi lähinnä vaniljajäätelöä (Sinful hot fudge sunday, 9,95 €), mutta koska en itse välitä vaniljajätskistä vaan halusin brownien, niin päädyimme sitten omiin annoksiin. 

Ikävä kyllä tarjoilija mokasi ja toi kaverillekin ylläolevan herkun, mutta ei se nyt niin suuri harmi loppujen lopuksi ollut, sillä kaveri kyllä tuhosi annoksen hyvällä ruokahalulla. Minäkin pääsin melkein loppuun ja eikä sinne nyt paljoa jäänyt jäätelöä ja kermaa lillumaan browniepalasen kanssa. Olimme jopa hieman pettyneitä! Tässäkö se oli? Olimme nyt odottaneet vähän pahempaa sokerihumalaa -ja koomaa. :D Noh, kieltämättä parempi näin. Ja siis olihan se hyvää! Tosin vaikka se on yksinään ihan mahdollista syödä kokokaan (ainakin se on tullut todistettua ja siis kaverini ei ole mitenkään suurikokoinen tai syö suuria määriä herkkuja), niin onhan se nyt ihan järjettömän kokoinen ja hintainen kuitenkin. Siis jälkkäristä. Eikä siinä nyt ole edes mitään erikoista. Brownie, jäätelöpallo, kermavaahtoa, strösseleitä (eivät edes aitoa suklaata...), mantelirouhetta ja cocktail-kirsikka. Kotona varmasti tulisi kiinnostavampi annos...

Tuli kyllä mieleen, että tilasimme tällaiset herkut myös toisen kaverin kanssa vaihdossa vuonna 2008 tätä vuoden 2007 Barcelonan reissua ja niitä samaisen kaverin jälkkäriövereitä muistellen, mutta petyimme myös silloin. :D Tietysti ne pääruuat siihen alkuun vaikuttivat, mutta mielestäni silloin annos myös näytti isommalta. Se varmaan muuttui yksinkertaisemmaksi, veikkaan. Joka tapauksessa, taidan tästä lähin mennä Hard Rock Caféseen vain drinkeille. Samanhintaisia ja varmaan lähes samat määrät kaloreitakin, mutta maistuvat paremmilta.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kulinaristiset nautinnot Uudessa Seelannissa & Australiassa


I'm back! Syytä hiljaiseloon on entistäkin enemmän, sillä palasin viime perjantaina aamukuudelta kolmen viikon reissusta Australiassa ja Uudessa Seelannissa! Mikä reissu! ^^ Vuoria, turkooseja järviä, valaita, pingviinejä, kenguruita, jäätiköitä, sademetsiä, koalia, emuja, tuhansittain lampaita, vesiputoksia, juna- ja bussireittejä jyrkänteiden reunoilla... Ja viini! Ah, viini, viini... Varsinkin uusiseelantilainen Savingon Blanc, ihana hapokasta. ^^ Ihastuin siihen viiniin täysin lomalla ja join 80 %:sti sitä.

Upeaa. :) Ei varmaan tule yllätyksenä, että suosittelen molempia maita lämpimästi! Molemmissa on upeaa luontoa sekä mielenkiintoista, tosin myös hyvin julmaa historiaa (erit. Australiassa) kolonisaation jäljiltä.

Mutta koska tämä on ruokablogi eikä matkablogi, niin esittelen tässä nyt parhaimmat kulinaristiset nautinnot reissusta. (Ja muutama pakollinen matkakuva :D )

Ambrosio, Rotorua, NZ

Rotorua on pienehkö kaupunki Uuden Seelannin pohjoissaaren pohjoisosassa ja se on tunnettu mm. Maorien kulttuuri- ja koulutuskeskuksesta sekä vulkaanisesta aktiivisuudesta (eli maan alta pulppuavista geysireistä ja höyrystä), joka saa kaiken haisemaan rikille, eli mädille kananmunille. :D Kaupungissa asuu myös prosentuaalisesti eniten maoreja, kuin missään muussa kaupungissa Uudessa Seelannissa.

Vietimme Rotoruassa kaksi yötä eli yhden kokonaisen päivän ja kävimme mm. vanhassa kylpylässä, joka nykyään toimii museona. Maorien kulttuuri on todella mielenkiintoista! Näyttelyssä olisi voinut viettää tunteja lukien ja katsoen kaikki videot ja esineet.

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä Ambrosio-ravintolassa.

Leipää + pähkinädukkah-mausteseosta ja öljyä

Erityisesti dukkah-maustesseos oli todella hyvää!

Katkarapu-avokadosalaatti

Aloitetaan kevyesti eli salaatilla. Ravuissa oli vähän ikävää perätä ensin nuo pyrstöt pois, mutta muuten salaatissa ei ollut valittamissa. Ravut oli taiten paistettu ja kokonaisuus oli raikas.

Urbano Bistro, Rotorua

Kasvis-filopiirakka, tomaattihyytelö, tapenade

Toisena eli viimeisenä iltana kävelimme varmaan melkein tunnin etsien ravintolaa. Ensin kävelimme yhtä katua ihan sen päähän huomataksemme, että ravintola oli varattu täyteen (sunnuntai-iltana). Selvästi hieno ravintola. Sitten toiseen paikkaan kävelimme ensin katua väärään suuntaan ja sitten kävelimme taas kadun päähän, kaupunkin laitamille. :D Noh, kävely tekee hyvää. 

Bistro oli mukavan modernin näköinen, mutta tunnelmallinen. Filopiirakka oli hyvä, sisältäen kasviksia, tomaattikastiketta ja juustoa. Tomaattikastike ei ole lempparikastikkeeni, joten sinänsä filorulla ei ollut elämys, sillä se maistui enimmäkseen juuri tomaattikastikkeelta. Mutta tässä tapauksessa oikein hyvältä tomaattikastikkeelta. :)

J.J. Murray's, Wellington

Kasvislasagne (pinaattilasagnen sisällä juustoa, tomaattia ja pähkinöitä)

Päästyämme viiden päivän pohjoissaaren reissun toiseksi viimeiseen kaupunkiin eli Wellingtoniin oli Public Holiday eli lähes kaikki paikat kiinni. Möö :( Wellington vaikutti tosi kivalta paikalta (varsinkin ilta-auringossa), mutta jos ei, niin ei. Mietimme, että pitikö tyytyä hotellin ravintolaan illallismielessä, mutta katuja kierrellessämme löysimme sentään yhden pubiravintolan joka a) oli auki ja b) josta löytyi kasvisannos. 

En yleensä välitä ranskanperunoista, tai perunoista yleensäkään, mutta nyt rouskutin annoksen perunoita ihan hyvällä ruokahalulla, koska selvästi ne oli tehty kunnon perunoista (vielä kuortakin jäljellä). Itse lasagnekin oli hyvä ja maukas, eikä annos ollut liian tuhti vaan juuri sopiva. (Okei, olisi ehkä voinut syödä vähemmän noita ranskiksia. :D ) Vielä jälkkäriviinit hotellilla (ei hätää, join tietysti viiniä myös ruuan kanssa :) ) ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. Kiitos jet lagin, nukahdettiin yleensä aina kasin-ysin maissa ja herättiin aamuisin kolmen aikaan. :D 

White Morph, Kaikoura


Lauttamatka Wellingtonista päättyi Pictoniin eteläsaarella, josta puksutimme junalla Kaikouraan. Se on pieni kylänen meren ja vuoristojen syleilyssä ja tunnettu lähinnä valasretkistään. Sellaiselle meidätkin oli buukattu ja näimme valaan! ^^ Muutoin kaupungissa ei oikein olekaan muuta tekemistä, sillä se on hyvin pieni ja siinä on vain yksi pääkatu täynnä viihtyisiä baareja ja turistikauppoja. Hotellimme oli pienen kävelymatkan päässä keskustasta, mutta sen yhteydessä oli todella mukava ravintola, White Morph. (Morph on jonkinlainen iso lokintapainen lintu.)

Lohifilé, parsaa, hernerisotto ja sitruunapikkelsi

Lohta, mmm... Täydellisti paistettu ja sitruunaviipale oli muutettu pikkelsiksi. Hyvää. Viime kerrasta, kun on parsaa syönyt, on tietysti aikaa, joten maistuipahan hyvälle. Myös risotto oli pehmeää.

Suklaakakku, vaniljajäätelöä (?), kehrättyä sokeria ja marjakastiketta

Jostain syystä en ollut ottanut tätä jälkkäriä ylös kunnolla ja kun yritin mennä ravintolan nettisivuille sitä tarkistamaan siellä luki, että pahojen tulipalovahinkojen takia ravintola on suljettu! :o Kauheaa. :( Se oli kiva paikka. (Tosin ehkä jälkkäri oli vähän liian tuhti. :D )


Ai niin, iskäkin otti jälkkäriä! Eräänlainen juustokakku, jossa oli mansikoita & mansikkakastiketta, jäätelöä sekä "pink fluff" eli hattaraa. Hih, ihanan tyttömäinen jälkkäri iskällä. :D

Kaikourasta matkustimme Christchurchiin bussilla. Kaupunki on edelleen melkoisen aution ja surullisen näköinen, sillä missään ei ollut oikein ketään eikä mikään enää auki ja joka paikassa vaurioituneita ja tyhjiä taloja sekä tyhjiä tontteja. :( (NZ menee kiinni yleensä viideltä illalla.) Illastimme siis hotellilla. 

Seuraavana päivänä matkustimme bussilla Queenstowniin, ja matkalla pysähtyimme Mt. Cookin eli NZ:n korkeimman vuoren juurella.


Surreal, Queenstown, NZ

Queenstown on turistikaupunki ison järven rannalla eteläsaaren keskiosassa, tai vähän sen eteläpuolella. Kaupunki on kiva ja eläväinen ja high seasonilla voi kuvitella, kuinka paikka on tulvillaan turisteja, erityisesti nuoria, jotka tekevät kaikenlaisia extreme-urheilulajea, kuten esim. benji-hyppyjä läheiseltä sillalta. Huu...

Me parkkeerasimme kaupunkiin kahdeksi yöksi ja yksi päivä oli myös ihan vapaa-aikaa! Ja ehdin käydä salilla, wohoo! :D Ensimmäisenä iltana kävimme Surreal-ravintolassa, joka oli taas pubiravintola.

Polentakakku vuohenjuustotäytteellä sekä uunijuureksia ja sieniä

Huh, ei mitään dieettiruokaa! :D Friteerattu polentakakku, jonka täytteenä oli vuohenjuustoa... Sentään juureksia lisänä. Loppupuolella kakkua siitä alkoi huokua vähän tympeä sivumaku, joten annos oli juuri sopiva. Isompi annos olisi ollut, noh, liian iso jo, mutta varmaan myös alkanut maistua tympeälle.


Seuraavana päivänä kävimme Milford Sound -vuonoilla, joka oli koko päivän reissu. Käväisimme myös Tasmanian merellä ja näimme huimia maisemia. Täytin myös vesipulloni kristallinkirkkaasta tunturipurosta! ^^

The Captain, Queenstown

Sinihomejuusto-päärynä-saksanpähkinäsalaatti

Illalla kävimme Captain-nimisessä ravintolassa. Tilasin oheisen salaatin sekä alkupala- että side dish -kokoisena, eli yhteensä  normaalina pääruoka-annoksena. :D Kyytipojaksi Savignon Blancia tietenkin. ^^


Maistelulautanen kahdelle: hummusta, frittatta, viininlehtikääryleitä, melonia, juustoa, leipää & leipäkeksejä, rypäleitä, pateeta, chutneytä, viikunoita, paahdettuja vihanneksia, chiliseoksella maustettuja manteleita, lohta....

Vapaapäivänä menimme viinitilakierrokselle. Olimme buukanneet kahden tilan kierroksen, mutta koska olimme ainoat sillä reissulla, siirrettiin meidät samaan hintaan neljän tilan kierrokselle, jolle oli ilmoittautunut muitakin. Cool! Tästä eteenpäin haluan aina reissata off-seasonin loppupuolella. :D

Gibbston Valley -viinitilalla olimme tilanneet iskän kanssa oheisen maistelautasen. Huh! Kaikkea ihanaa ja hyvää. Melkoinen annos, emmekä saaneet kaikkea syötyä vaikka kuinka olisi mieli tehnyt. Noh, ehkä ihan hyvä vaan, mahtui sitten vielä viiniä mahaan. ;) Illallisen söimme hotellilla. Otin juustomassalla täytetyn filotaikinarullan, mutta en kameraa mukaan. :D Eikä annos edes ollut kovin kuvauksellinen eikä edes ihmeellisen makuinen, pelkkärulla eikä edes salaattia. :/ Onneksi sentään kävin salilla. ^^

Franz Josef Glacier, NZ

Viimeinen paikka, missä yövyimme, oli pieni turistikeskus Franz Josefin jäätikön läheisyydessä. Ehdimme juuri ja juuri 16.45 shuttleen jäätikölle ja kävelimme n. tunnin matkan katsomaan jäätikköä ja takaisin, sillä se on kahdessa vuodessa vetäytynyt todella paljon ja kävelymatka sitä katsomaan on kasvanut. Ennen jäätikölle pystyi menemään kävelemään, nyt vain oppaan kanssa.

Ylläolevassa kuvassa pilvet ehtivät jo saavuttaa jäätikön. Vielä 15 minuuttia aikaisemmin myös jäätikön yläosa oli näkyvissä auringonpaisteessa. 

The Landing, Franz Josef Glacier, NZ

Salaatti fetalla ja erilaisilla vihanneksilla & kasviksilla (porkkanaa, retiisiä, sipulia) ja hunajakastike

Söin kevyen illallisen....

Kiwiana (kiivipavlova) Hockey pockey (eli hunaja) -jäätelöllä, kermalla ja passionhedelmäkastikkeella suklaakeksikupissa. (Takana myös sokerista tehty lusikka.)

...jotta jaksoi jälkkäriä! :D Pavlova on hyvin uusiseelantilaista, kuten myös kiivit ja Hockey pockey -jäätelö, joten pakkohan sellaista oli maistaa. ;)


Maisemia junasta matkalla Greymouthista Christchurchiin, josta lensimme Melbourneen. NZ on upea maa! Kannattaa käydä ja varata ainakin 1,5 viikkoa.

Melbourne, Australia

Munakoisoa, mozzarellaa, tomaattikastiketta

Ensimmäisenä päivänä Melbournessa oli Public Holiday... Noh, ei se mitään, moni paikka oli auki. Hyppäsimme Hop on, hop off -bussikierrokselle ja kävimme mm. eläintarhassa. Eläimiä! ^^ Kenguja, norsuja, koalia, tiikereitä... 

Illalispaikkaa sai hiukan metsästää, mutta kuten sanottua, kävely tekee hyvää. En sitten ottanutkaan ylös, mikä oli paikan nimi, mutta se oli italialainen ja istuimme ulkona. :D Otin oheisen munakoisolasganen ja se oli hyvää. Vaikka annos oli melko pieni, se täytti juuri sopivasti.

Viinitilakierros, Balgownie Estate, Bendigo, Yarra Valley (Melbournen ulkopuolella)

Savustettuja kalapyöryköitä (haddock), kaalisalaattia, kukkakaalipyree

Kävimme myös Melbournessa viinitilakierroksella. Lämpimä ilmasto tuottaa lämpimämpiä viinejä, joten esim. Savingon blancit ovat pehmeämpiä verrattuna Uuteen Seelantiin, jossa ne saavat todella paljon hapokkuutta ja kirpeyttä. Lounaaksi syödyt kalapyörykät olivat hyviä.

Dion, Melbourne

Kreikkalainen salaatti & pinaatti ja fetapiiras

Melbournessa on yksi kadunpätkä, joka on täynnä kreikkalaisia ravintoloita, sillä alueella asuu paljon kreikkalaisia maahanmuuttajia. Yhtenä iltana päädyimme siis yhteen niistä. Juuri sopivan kevyt annos.

Pistaasi-, turkish delight- (takana) ja crème brûlée -macarons

Kevyt illallinen mahdollistaa jälkkärin! :D Kävelimme yhden ihanan jälkkärikahvilan ohi, emmekä voineet olla ostamatta jälkkäriksi suuria macaronseja! Pistaasi oli melkoisen mieto, eikä crème brûléekaan ollut ihmeellinen, mutta turkish delight oli tosi hyvä ja maistui juurikin turkish delight -makeiselta! 


Vai voisitko muka ohittaa tämän ikkunan? Ah, macarons! ^^ Ja minkä kokoisia! :D Ikävä kyllä ison koon takia ei noita olisi voinut syödä kuin kaksi maksimissaan.


Muitakin houkutuksia oli tarjolla... Noms.

Quarter, Melbourne

Viimeisenä iltana Melbournessa söimme ihanassa pienessä ravintolassa sivukujalla. Samalla kujalla oli muitakin tunnelmallisia paikkoja. Tämä oli myöhäinen lounas (klo 17), koska olimme heränneet (tai siis minä olin :D ) melko myöhään ja kiersimme maahanmuuttomuseota monta tuntia. Teki hyvää istua alas ja nauttia vaihteeksi siideriä ruuan kanssa. (Noh, join kyllä myös viinilasin ruuan jälkeen. :D )

 Juusto- ja pinjansiemenpiiras sekä paahdettuja sesongin vihanneksia

Vihanneksissa oli joku ihana voimainen kastike. ^^ Ja piirakkakin oli hyvää. Pinjansiemenet antoivat tosi hyvän maun piirakalle. 

Melbourne on kyllä kiva kaupunki. Siellä on Chinatown, museoita, eläintarha, valtavan kokoinen IMAX-elokuvateatteri, hyviä ruokapaikkoja ja se on varsinainen kahvinjuojan paratiisi, sillä kahviloita joka on joka kadulla useampia. 


Matkalla Melbournesta Great Ocean Roadia pitkin Adelaideen näimme koalan nukkumassa puussa. <3


Kaikki varmaan tunnistaa? Kaksitoista apostolia. Tosin niitä oli alunperinkin vain yhdeksän, joista nyt seitsemän on sortunut. Mutta hienonnäköisiä liuskekivimuodostelia koko rannikko täynnä joka tapauksessa.

Deep Blue, Warrnambool

Päivän kala: lohta, vihreitä vihanneksia (herneitä, parsakaalia ja parsaa) sekä sienidianne

Ensimmäinen yöpymispaikka oli Warrnamboolissa, 15 minuuttia kaupungin ulkopuolella. Kävelimme rannan kivillä ennen kuin menimme syömään resortimme vieressä olevan hotellin hienoon ravintolaan. Vaihteeksi taas kalaa, kun päivänä kalana oli lohta. Vihreät vihannekset olivat mainio lisä.

Liköörikahvi eli espressoa, Baileysiä ja kermaa

Tänään oli minun synttärini sekä isänpäivä Suomessa, joten oli aihetta juhlaan! Siksi myös joimme alkuun skumppalasit ja jälkkäriksi piti ottaa kahvi lempiliköörilläni. Mmm, Baileys...

Näkymä Australian tasangoille Hall's Gapista.


Kenguja! Niitä ruokaili hotellimme läheisyydessä jalkapallokentällä. Edessä loikoilee lauman uros, takana naaras, jolla on pieni poikanen (joey) pussissa. <3 Kun naaras on kumartuneena syömään, myös pikkuinen ulottuu syömään ruohoa. :)


Taustalla Sydney ja edessä hieno alus. Sydney oli kaunis kaupunki! Sääli, että meillä oli aikaa siellä vain yksi päivä. Ehdimme siis vain Hop on hop off -kierrokselle ja sitten syömään ensimmäisenä iltana. Onhan sekin jo ihan hyvin.


Pitihän sitä ostaa kuuman päivän viilentäjäksi matcha-punapapu milk tea Chinatownista. ^^ Bubble tea tapiokahelmien kanssa olisi ollut varmaan parempaa, mutta hyvää tämäkin. Matcha on hyvää! ^^ Ostin sitä pussillisen itselleni Melbournesta, sekä kolme 200 g:n pakettia kiinalaisia mochi-herkkuja. :D Muut ostelee vaatteita ja kenkiä lomamatkoilta, mitä leipomistarvikkeita ja erikoisia herkkuja...

Stacks Taverna, Darling quarter, Sydney

Pinaatti, feta, kurpitsa & pinjansiemen salaatti hieman maustetulla punajuuri ja appelsiinivinegretillä

Illastimme sataman vieressä olevassa ravintolassa, jossa alkuun nautimme oluet ja siiderit auringonpaisteessa. Koskakohan seuraavaksi voi syödä illalla ulkona auringonpaisteessa? It might take a while...

Salaatti oli todella hyvä! Pinaatinlehtiä, fetaa, kurpitsaa, pinjansiemeniä... Tätä alan tekemään kotona! Meillä hieman harvinaisemman kurpitsan voi korvata vaikka porkkanalla. Nam.

Curv, Sydney

Avokado-savulohisalaatti

Viimeinen lounas matkalla! Ihana avokado-savulohisalaatti. Aurinko paistoi selkään ja vasempaan käteen niin, että hyvä, etten palanut! Tästä sitten suuntasimme kentälle ja aloitimme n. 21 tunnin matkan kohti kotia.

Australiakin on uskomaton maa! Suosittelen sinnekin menoa, mutta kannattaa ottaa ainakin kolme viikkoa pelkästään sille. Nyt jäi näkemättä Alice Springs ja Uluru (Ayers Rock). Maalla on myös upea, mutta samalla julma historia aboriginaalien julman kohtelun takia. Sillekin kannattaa varata tutustumisaikaa. Itse ainakin aboriginaalien kulttuuri ja historia vaikutti.

Aivan mahtava reissu kaiken kaikkiaan! ^^