25-vuotissynttärien kuusikerroksinen kakkuöveri

Mammuttimainen synttärikakku

Täytin 25 vuotta parisen viikkoa sitten ja synttäripäivä osui kerrankin lauantaille! 25 vuotta lasissa ja vielä lauantaina! Jos se ei ole merkki bileiden pitämisestä, niin ei sitten mikään. :D Joten totta kai piti kotibileet järjestää. (Olisin kyllä pitänyt bileet vaikka juhlapäivä olisi ollut joku muu...) Kakkukin oli jo mietittynä hyvissä ajoin, samoin muut tarjottavat. Näistä bileistä tulisi ikimuistettavat, ainakin synttärikakun muodossa! Neljää eri kerrosmakua ja yhteensä siis kuusi erillista kerrosta. Holy hell, mutta kerranhan sitä vain täytetään 25. (Ja se onkin ikä, jota täytän seuraavat viisi vuotta kolmekympiisiin asti, eikös? ;) 

Tarkoitus oli ensin siis juhlia meillä skumpan, boolin ja muiden juomien sekä ruuan voimin ja n. yhdentoista aikoihin siirtyä baariin. Ykkösvaihtoehtona oli uudehko ja minulle vielä korkkaamaton Aussi Club Vilhonkadulla. Mahdollisen jonottamisen vuoksi olin suunnitellut, että kaikki ottavat juomaa mukaan ja voimme näin jatkaa jutustelua hyvässä hengessä myös jonossa! Suuria suunnitelmia, kuinkas sitten kävikään... 

Kävin läheisessä Alkossa ja ihmeekseni näin hyllyllä yhden pullon Skandinavian Hunks -tanssiryhmän kuplaviiniä. "WTF? Tuota pitää kokeilla!" Harmittaa, etten otttanut ylös, mitä pullon takaetiketissä luki, mutta se oli erittäin "cheesiä" ja kornia. Brrr.... Kuten myös koko juoma, huh! Se oli niin pahaa (eli todella kuivaa eikä minkään makuista), että lantrasin sitä (paljon paremman makuisella) boolilla. (Booliin tuli muuten limen makuista Finlandia vodkaa, light-Spriteä sekä... äh, sitä light-Jaffaa, joka on vihreän väristä :D Joop... ) Ei pitäisi mennä näihin brändättyihin juomiin. Tekisi mieleni ostaa Jokerit-viiniä, mutta ilman kaverien kommentteja, että viini ei mitään erityisen  hyvää ole, olisin sen kyllä arvannut. Lähinnä kiinnostaisi sellainen pullo hyllylle, kun kerran ollaan kannustusjoukoissa. :D Noh, ei voi Jokerien (puna)viinikään pahempaa, kuin HIFK-punkku! :S Mielummin juon vaikka tuota Hunks-kuraa. ;) 

Ei ole muuten mikään hyvä myyntipointti tuo Hunksien "Party Wine", koska en ole koskaan poikien esitystä nähnyt muuten kuin pätkinä TV:stä ja jos kerran saavat aikaiseksi moista kuraa ja vielä myyvät sitä omilla naamoillaan, niin en edes halua nähdä koko show'ta. :D No ei, olen tullut siihen johtopäätökseen, etten ole heidän kohderyhmäänsä, vaikka nuori nainen olenkin. Jos haluan katsella tanssivia miehiä (ja niin haluankin), niin menen sitten balettiin, tai vielä parempaa, katsomaan Rock The Ballet'ta. Ensi keväänä se taas tulee Helsinkiin, joten pakkohan sitä on mennä taas katsomaan upeita miestanssijoita rokkaamassa mm. U2:n, Maroon 5:n ja Aerosmithin (!!!) tahtiin. 

Kerrosleipä

No niin, yritetäänpän pysyä aiheessa. Oho, olipas tuo leipä vinossa. :D Onneksi pysyi pystyssä. Kerrokset olivat selvästi teema synttäreilläni, mutta onneksi sää ei vaatinut  vierailta vielä mitään ihmeellistä kerrospukeutumista, heh heh. Olin joskus kauan aikaa sitten jostain bonganut ohjeen, jossa kokonainen hiivaleipä oli siivutettu leveyssuuntaansa ja sitten täytetty kaikenlaisella. Minä valitsin jonkinlaisen Fazerin sekaleivän, jonka siis leikkasin varovasti viiteen osaan. Koska odotin kahta kasvissyöjää, täytin 1/4 leivästä savujuustolla ja yrttituorejuustolla ja loput graavilohiviipaleilla ja savulohituorejuustolla. Hiton hyvää. Kannattaa tehdä päivää ennen juhlia, jotta leipä ehtii makustua ja pehmentyä jääkaapissa. Leivän päälle voi myös laittaa painon, jotta leikkaaminen on entistä helpompaa. Koko leipä meni, joten tästä saattaa tulla toinen suolainen tarjottava -bravuurini sen paahtovihannespannukakun lisäksi.

Kakku ennen kuorruttamista

Ja nyt siihen kakkuun! Kuten kuvasta näkyy, se oli MASSIIVINEN ja sitä on edelleen iskän pakkasessa melkein kolme viikkoa juhlien jälkeen. :D Riittoisaa se ainakin, jos ei muuta. Löysin ohjeen Pinterestiä selaillessani Fat Girl Trapped in a Skinny Body -blogista. Bloggaaja oli tehnyt kakun juhlistaakseen 7-vuotishääpäiväänsä, joten siitä siis seitsemän eri kerrosta. Minä jätin murskatuista kekseistä tehdyn kerroksen pois, mutta muuten tein kakkuun kaksi juustokakkukerrosta, kaksi brownies-kerrosta, kaksi keksitaikinakerrosta ja vielä vaahtokarkkikuorrutteen, jota laitettiin kerrosten väliin. Plus suklaakuorrutteen, jota myös laitettiin kakun sisään. Ei siitä sitten sen enempää. o_O

Kaikkien osien ohjeet plus tietysti koko valmistusprosessi löytyy tuosta linkistä, joten en nyt ala niitä sen enempää erittelemään tässä. Sen verran poikkesin ohjeesta, etten käyttänyt murskattua suklaata keksitaikinaan vaan toffeenmakuisia paloja Behnfords-liikkeestä (nimellä Butterscotch chips, ovatko sitten jonkilaisia toffeehippuja). Niiden ansiosta keksitaikina on vielä tavallistakin makeampaa, joten jos ei aikaisemmin olisi sukat pyörineet jaloissa, niin nyt kyllä. Jos tätä siis innostuu tekemään, niin kannattaa pysyä ihan vain todella tummassa suklaassa, niin tulee edes vähän vähemmän äklöä. :D Joku 80 % tumma suklaa voisi olla aika hyvä.... Ja ehkä ensi kerralla juustokakkuunkin voisi kokeilla käyttää vähemmän sokeria, koska jos juustokakut olisivat happamempia, ne varmasti tasapainottaisivat muuten todellista sugar over killiä. 

Osat siis paistetaan kahdessa samankokoisessa irtopohjavuoassa. Vuoat kannattaa voidella hyvin ja käyttää leivinpaperia, jotta osat saa hajottamatta irti. Erityisesti keksipohjien kanssa leivinpaperi helpottaa huomattavasti, vaikka tietysti kokonaisuuden kannalta ei ole väliä, jos osat ovat kuorrutteen sisällä palapelinä. Tähän menee muutama päivä, kun browniet tekee yhtenä päivänä, juustokakut toisena, keksipohjat kolmantena ja neljäntenä sitten vaahtokarkki- ja suklaakuorrutteet sekä koko homman kokoaminen. Tarjoaminen sitten viidentenä päivänä. Ei heikkokuntoisille.

Hääpi böörhdei tuu miii, hääpi böörhdei tuu miii...

Koristelin vielä koko komeuden valko-, maito- ja tummasuklaakuorrutetuilla cashew-pähkinöillä. Kakku painoi varmaan viisi kiloa ja pelkäsin, ettei jääkaapin hylly kestä, muttei se oikeastaan edes mennyt notkolle. :D Kauhistelin luomustani varmaan samalla tavalla, kuin Frankesteinin hirviön rakentanut professori hirviön näytettyä todellisen luonteensa: "Mitä olen mennyt tekemään?" Itseäkin alkoi pelottaa. :D

Kavereita tuli vähän päälle kymmenen eivätkä kaikki maistaneet kakkua, mutta silti sitä meni puolet! Hyvää työtä! ^^ Se on TUHTIA, herranjestas, kakusta riittää n. 35 hengelle, koska kakkua on pakko ottaa niin ohut siivu, kuin vain leikkaamalla saa. Enempää ei pysty. Täytyy olla perso makealle, että tätä syö. Jos makeat jutut ei oikein kolahda, ei edes kannata kokeilla. :D Tämä vaatii vähän harjoitusta. ;)

Mutta olihan se hyvää! Loppupuoliskon vein seuraavana päivänä iskän ja äidin ihmeteltäväksi isänpäivien kakuksi. Kierrätystä! :D Iskä sai jätteet, mutta tuskin pisti pahakseen. Ja edelleen siis kakkua on siellä hänen pakkasessaan. Tuo muuten menee helpommin alas jäisenä, koska se ei maistu niin äkkimakealta suoraan pakkasesta ja on vielä aika hyvin leikattavissakin, koska ei mene umpijäähän. Tuskin tulen tätä enää uudestaan tekemään, koska se on niin overkill. Ja koska seuraavat synttärit ova vähäpätöisempiä vuosilukuja, niin säästän paukut sitten kolmikymppisilleni. Niiden kakku onkin jo vähän suunnitteilla...

Entäs miten ilta sitten päättyi? Noh, päättyi toiveideni mukaan, eli emme lähteneetkään baariin vaan vieraat lähtivät sitten yksi toisensa jälkeen. :D Hih, olen kait tulossa vanhaksi, mutta useimmiten on vaan kivempaa jäädä kotiin ja jutella siellä, koska a) ei tartte huutaa b) juomat maksaa vähemmän c) ei tartte miettiä päätään puhki, että minne sitä  nyt menis (koska Hesan tanssipaikkatarjonta on mielestäni aika huonoa). Kyllä sitä aina joskus on kiva mennä, kun sellainen fiilis iskee, mutta vähemmän nykyään. 

Parhaat synttärit, jotka olen koskaan viettänyt! Lähes kaikki tärkeimmät ihmiset, hyvää ruokaa ja juomaa (miinus se hiton Hunks-litku :D ) ja...muutenkin hyvä meno. Saivatpahan vieraat taas nauraa emännän kustannuksella, mutta ihan hyvässä hengessä. ;) Ensi vuonna onkin sitten vähän erilaisempi teema, kun yhdistämme kaverini kanssa synttärimme ja juhlimmekin 55:ia. 

Tarjottavia ex-kollegan 40-vuotissynttäreille

Ex-kollegani täytti 40 viime kuussa ja pyysi minua auttamaan hänen 40-vuotisjuhliensa ruokatarjoiluissa, maksua vastaan tietenkin. Well, why not! (Tai oikeastaan "Hell yeah!") Toimeksiannot on aina parhaita, koska vasta silloin tietää, että omiin taitoihin luotetaan. :) Vieraita juhliin oli tulossa 40, joten siinä saisi tehdä kakun jos toisenkin. Esitin hänelle muutaman eri vaihtoehdon ja päädyimme lopulta seuraaviin herkkuihin: suklaajuustokakku, omena-juustokakku-murupalat (joita olinkin jo aikaisemmin tarjonnut kollegalle duunin illanvietossa), suklainen synttärikakku sekä pari suolaista. Onneksi en ollut enää töissä vaan vapaalla gradua kirjoittamassa, sillä samalle päivälle osui myös tuo edellinen 30-vuotiskakku. Voitte vaan arvata, että ei siinä hirveästi tullut gradua kirjoitettua... :D Synttärien teemana oli Hollywood, joten yritin jotenkin myös saada sen esiin kakkuja koristellessa.

Suklaajuustokakku Hollywood-style!

Rakastan juustokakkuja! Niin syödä, kuin tehdä. :D Suklaata, marjoja, kurpitsasosetta, hedelmiä, lakritsia... Mahdollisuudet ovat rajattomat! Plus koska en todellakaan ole mikään dieettileipoja, niin tuhti juustokakku vetoaa minuun myös muuten. I don't take things lightly... Anyway, en ollut pitkään aikaan tehnyt juustokakkua, joten suklainen juustokakku olisi juuri passeli kaverille tarjottavaksi. Siitä riittää monelle plus että se on aika juhlavakin. Vaikka minulla on yksi kirja sisältäen 365 suklaista ohjetta ja joista hyvin moni siis on suklaajuustokakun ohjeita, niin ei, ei tullut sekään mieleen vaan menin sitten Googlesta etsimään. Noh, onneksi myös googlettamalla löytyy ohje jos toinenkin, ja päädyin tähän Finecooking.com:in ohjeeseen. Mietin ensin, että olisinko tehnyt valko-, maito- ja tummasuklaajuustokakun, jossa jokainen suklaa olisi ollut oma kerroksensa, mutta sitten päätin, että menkööt nyt tavallinen malli. Eih, nouh! Why? Miksi himmailin, totta kai nyt nelikymppisiin olisi pitänyt taiteilla kunnon luomus! Olin vielä ihan vaan kotona ja kaikkea, joten aikaakin olisi ollut. Dääm. Ei tee hyvää leipojamaineelle, jos himmailee. >< 

Juustokakun ohje on siis ihan perus, johon tuli kylläkin myös pikakahvijauhetta, mm! Ensi kerralla sitten se kolmisuklainen kakku.

Omena-juustokakku-kauramurupalat

Kuva taustalla Kiroileva siili -kalenteri. :D Mutta siis joka tapauksessa kollega oli mukana entisen duunipaikan illanvietossa, jonne tein omenaisia juustokakku-murupaloja tai miksi nyt kutsua leivoksia, joissa on alla ihan perus murotaikinatyyppinen pohja, sen päällä juustokakkumassaa, jonka päällä omena-sokeri-kaneliseosta ja vielä kauramurupäällys. Ja laitetaanhan sitä vielä kinuskikastiketta uunista tulleen kakun päälle. Kollega ihastui jälkkäriin ja pyysi sitä juhliinsa, ja mielellänihän minä toiveen toteutin. Ohje on ihan oikeasti tosi hyvä! Voisikohan omenat vaihtaa vaikka päärynöihin tai mangoihin.... Mitäköhän ananakselle käy? Koska omenat ovat sen verran kovia, niiden kypsymisessä menee oma aikansa, joten ehkei ihan mikä tahansa muu hedelmä käy. Lisäksi note to self: ihan OIKEASTI annan leipomuksen levätä jääkaapissa YÖN YLI ennen leikkaamista. Muuten leikkaaminen on tosi hankalaa ja tulee sotkua, koska juustokakkuosa hyytyy kunnolla vasta kylmässä. Kärsivällisyys on hyve.

Savulohi-tuorejuustotäytteiset lehtitaikinanapit

Otin kuvan ainoastaan toisesta suolaisesta eli täytetyistä lehtitaikinapaloista. (Toinen suolainen oli paahtovihannespannukakku.) Ostin ihan tavallista pakastettua lehtitaikinaa (ei sitä torttutaikinaa) 500 grammaa, jonka annoin sulaa ja josta otin sitten muotilla pieniä sydämiä. Ainoa hankaluus hommassa on se, että jos taikinaa jää leikatessa yli, tulee kiusaus kaulia se uudestaan, mutta silloin lehtitaikinan rakenne hajoaa niin, ettei se nouse enää kauniisti uunissa. Osa paloista siis näyttää sileämmiltä ja hienoimmilta kuin toiset, joten ehkä kannattaa leikata täsmälleen sen suorakaiteen muotoisen taikinapalan mukaan meneviä paloja. Ei tule hävikkiä.

Laitoin näihin sisään siis täytettä, jonka tein savulohi- ja yrttituorejuustosta sekä silputusta kylmäsavulohesta. Olisiko minulla ollut juurikin 150 grammaa lohta, n. 300 grammaa lohituorejuustoa ja 150 grammaa yrttituorejuustoa? Se ei riittänyt ihan kaikkiin paloihin, joita sain 500 gramman taikinasta leikeltyä, mutta ei se ollut niin ratkaisevaa. Palat siis voidellaan munalla ja paistetaan 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Jäähtymisen jälkeen ne halkaistaan, toiselle puoliskolle laitetaan täytettä ja sitten laitetaan "hattu" päälle. On parasta tehdä suupalan kokoisia paloja, koska muutoin voi syödessä tulla sotkua. Sain idean reseptiin kerran kummitädiltäni ja onhan hyvä ohje. Loistavia cocktail-paloja esim. pikkujouluihin. Ah, pikkujoulut.... ^^

Synttärikakku

Ja ainahan synttärijuhlissa pitää olla kunnon kakku kunnon koristeilla! Päätin tehdä kollegalle Bailey's-suklaakakun eli suklaakakun, jonka väliin tuli suklaakuorrutetta ja päälle Bailey's-kermakuorrute. Kakku oli ihan simppeli, samoin suklaatäyte, mutta kuorrute! Herregud (kollega on suomenruotsalainen, joten oheinen ilmaisu sopii tähän tilanteeseen), olipas monimutkaista! Ensin kananmunia vatkataan keltuaisten kanssa tosi paksuksi vaahdoksi. Sitten tehdään sokerisiirappia eli keitetään vettä ja sokeria kunnes seos on 112-115 asteista. (Onneksi ostin viime vuonna sen leivontalämpömittarin.) Sitten jatkuvasti vatkaten ja hitaana nauhana kaataen sokerisiirappi munaseokseen, vatkataan lisää, sitten kunnon könttä voita mukaan (noin desin annoksina) ja lopulta Bailey's mukaan. 

Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes lisäsin Bailey'sin. Kuorrute oli hienoa ja sileää ja näytti hyvältä, mutta Bailey's selvästi sotki siirapin ja rasvan kemiat, sillä sillä samalla hetkellä kun lisäsin kermaliköörin, muuttui seos kokkareiseksi eli sokeri ja rasva erottautuivat toisistaan. Fuck. Näytti siltä, kuin kuorrutteessa lilluisi ihan liikaa rasvaa (joka onneksi oli sitä sokerisiirappia eli ei niin ällöä, kuin mitä rasva voisi olla). Great. Joku meni sitten pieleen kuitenkin. Makuun tämä juoksettuminen ei vaikuttanut onneksi. Taisin lopettaa vatkaamisen ja vaan heilautin ne muutamat Bailey's-ruokalusikat sekaan suolan kanssa. Hups. ><

Noh, onneksi kuorrute asettui jääkaapissa aika hyvin eikä se nyt niin pahalta näyttänyt. Tosin olisi ollut niin hieno sileänä! >< Ainoa ongelma oli se, että kakku ns. "pissi" sitä ylimääräistä sokerivettä, jota sitten piti talouspaperilla pyyhkiä. Onneksi kuitenkin lauantaiksi vuoto tyssäsi. :D

Palautteen mukaan kaikki herkut olivat olleet loistavia, joten ensimmäinen kunnon leivontatehtävänanto meni loppujen lopuksi hyvin, huh! Ja tulipahan kokeiltua kunnon läträystä tuon kuorrutteen kanssa, Ensi kerralla täytyy jatkaa sitä vatkaamista Bailey'siä lisätettä tai sitten himmailen ja jätän sen pois. Tai ihan vaan teen vähän yksinkertaisemman kuorrutteen. :D

Pyöräkakku kaverin 30-vuotissynttäreille

Yksi kaveripiiri alkaa olla siinä iässä, että yksi jos toinenkin alkaa siirtyä neljännelle vuosikymmenelle eli kolmikymppisiä alkaa pukkaamaan! Ensimmäisethän olivat jo kesäkuun puolella ja nyt sitten oli vuorossa toiset, tällä kertaa hyvän ystäväni poikaystävän juhlat (joka on siis myös tuon kesäkuisen synttärisankarin hyvä kaveri). 

Tiesin jo aika kauan aikaa sitten, että millaisen kakun teen. Kaveri kun on kova pyöräilemään ja on tainnut jopa oman pyöränsäkin rakentaa (tai ainakin suunnitellut sellaisen rakentamista?), niin teema oli helppo. Tietysti pyörä. Suunnittelin ensin tekeväni pyörän muotoisen kakun, mutta sitten laiskuus tai ajanpuute iski, sillä samaiselle päivälle osui ex-kollegan nelikymppiset, joihin lupauduin tekemään viisi juttua. Joten piti vähän yksinkertaistaa.

Käytin ohjeena ihan uutta kakkuohjetta, koska a) satuin vain googlailemaan ja ohjeen alussa luki "For chocolate lovers!" b) piti kokeilla jotain uutta suklaakakkuohjetta. Hyviä suklaakakkuohjeita on satoja eikä kuitenkaan koskaan liikaa, joten joka kerralla vain uusi ohje käyttöön. Tämä ohje oli tosiaan hyvin suklainen, vaikkei siihen tullut suklaata vaan pelkkää kaakaojauhetta. Käytin myös kuuman veden sijaan kuumaa kahvia (kuten kakun tekijäkin suositteli), joten maku oli tosi tuhti, ei todellakaan kovin makea. (Tai sitten makeus-reseptorini on kyllästetty über-makealla niin kauan, ettei ns. "normimakeus" enää tunnu missään. :D ) 

Tällä kertaa jopa muistin käytää leivinpaperia, joten kakku nousi kauniisti ja ehjänä vuoasta. Tapani mukaan unohdin taas kostuttaa kakun, mutta se ei lopulta haitannut, sillä Bailey's-kuorrute kakun sisällä, sekä todella makeiden sokerikuorrutteiden alla varmistivat, ettei kakku todellakaan maistunut kuivalta! :D Plus että synttärisankari myöhemmin kiitteli, että hänestä kakut ovat usein liian kosteita. Hmm, olenko mä niin kuiva tyyppi, kun teen vaan kuivia kakkuja? (Miten tää menee taas tällaiseen kaksimielisyyteen tässä...) ;D Tai just niitähän mä en tee.

Leikkasin siis kakun jotenkuten kahtia (thank gosh sokerikuorrutteille, joiden ansioista hajonnut yläosa ei näkynyt) ja laitoin osien väliin ja päällyosan päälle Bailey'sillä terästettyä sokerikreemiä Kinuskikissan ohjeen mukaan, maito siis korvattuna Bailey'sillä (ja taisi sitä olla vähän enemmän kuin tuo ohjeen yksi ruokalusikallinen ;). Hylkäsin siis pyöränmuotoisen kakun, mutta päätin silti muotoilla kakun päälle pyörän tästä kuvasta. Ja pyörähän tietty tarvitsi jonkinlaisen taustan ja mikäpä olisi hienompi, kuin kesäinen niitty. :D 

Olin ensin ajatellut ostaa sinistä sokerimassaa, mutta koska olin ostanut kaverini iPhone-kakkua varten sinistä elintarvikeväriä ja käyttänyt sitä ehkä kolme tippaa, päätin mielummin tehdä tomusokeri-vesikuorrutteen ja värjätä sen siniseksi.  Väri on nestemäistä ja sitä roiskahti vahingossa ensin niin runsaasti, että siinä oli pari päivää sormet sinisinä. :D 

Ruoho oli ihan perus-vihreää marsipaania ja pyörä mustaa. Kakku oli n. 25 senttiä leveä, 18 senttiä pitkä ja 5 senttiä korkea, joten yksi paketti (250 grammaa) vihreää marsipaania riitti loistavasti tuohon alaosaan. Sinistä osaa en mitannut; tein vain seosta lisää. Mutta ei sitäkään nyt paljoa mennyt, olisiko ollut joku 3-4 desiä tomusokeria ja teelusikallinen sinistä elintarvikeväriä yhteensä?

Kaikki tarjottavat

Synttärisankarin tyttöystävä S oli laittanut pöydän koreaksi! (Ja oli Peterin siskokin tainnut vähän auttaa.) Oli pullaa, lohella täytettyjä rieskarullia, katkarapuseoksella täytettyjä kananmunanpuolikkaita, jotain kinkkutäytteisiä pasteijoita, mozzarella-salaattia, porkkana- ja kesäkurpitsasuikaleita ja dippia, cocktail-tikkuja, suklaakarkkeja, boolia, samppanjaa, skumppaa, olutta, siideriä...ja mun kakku! ^^ Se ei tosin ihan kaikki mennyt (n. neljäsosa jäi), ja itsekin maistoin sitä illalla ihan minibiitin ja aamulla vielä toisen minipalan. Makeaa, mutta hyvää. Mission accomplished (and it was not even a "Mission Difficult".)

Arvatkaas muuten, mitä S oli äijälleen ostanut lahjaksi? No yksipyöräisen tietenkin! :D Aivan loistava idea! Hän lähetti paketin Mulletoi.com:sta mun osoitteeseeni, jottei Peter arvaisi mitään. Toinen Mission Accomplished. Vähän jännitettiin, että ehtiikö tiistaina tilattu kakku perjantaiksi, mutta ehtihän se. Pakkohan pyörää oli päästävä kokeilemaan heti samana iltana, joten eikun jakoavain käteen ("Ei tässä mitään ohjeita tarvita!") ja ulos pyöräilemään. Tai sitten ei, koska homma ei ole mitenkään helppoa. Siinä yksi jos toinenkin äijä yritti, mutta pyörän selässä pysyttiin vain, jos samalla kaksi muuta tuki kokeilijaa olkapäistä ja talutti eteenpäin. :D Ehkä sitten Peterin 40-vuotissynttäreillä nähdään jokin esitys... ;)

Oli hyvä bileet, aamuyön tunteina tuli vähän krebattua (eli kreisibailattua) rokkibiisien tahtiin ja aamulla oli reidet ihan murskana, kiitos kuuluu myös aiemmin lauantaina heittämälleni tunnin juoksulenkille. Sunnuntai (sitten kun iltapäivällä pääsin himaan) menikin vähän ihmetellessä noin kolmen tunnin yöunien jälkeen, mutta jaksoin sitten kuitenkin vielä illalla harkkoihin. Ja täytyy myöntää, että vaikka tässä työtä etsinkin, niin oli ihan kiva, että maanantaina saattoi nukkua yhteentoista asti! :D Huh! Onneksi sitä täyttää 30 vaan kerran vuodessa, mutta tietysti jos tuntee monta tyyppiä, jotka ovat samana vuonna syntyneet, niin siinähän sitä sitten juhlii kerran jos toisenkin. ;)

Hard Rock Café Helsinki!

Vuonna 2012 Helsingistä tuli vihdoinkin varteenotettava kaupunki ja Suomesta jotain muutakin, kuin "se joku maa siinä Ruotsin ja Venäjän välissä". Meille saapui sekä Starbucks että vihdoinkin 15.10. auennut Hard Rock Café. Tai sitten, kuten Nyt-liitteen ravintolasta arvioinnin kirjoittaja totesi, että aina kun maailmalla on lama, ravintoloiden siinä missä isojen maailmantähtienkin on haettava lisärahoja periferiasta, kuten Suomi. Että kiitti vaan, tämä se vasta meidän itsetuntoa taas nostaakin... But who cares miksi me saimme sen, pääasia on, että se on meidän! ^^

Kävin ensimmäisen kerran Hard Rock Caféssa Pariisissa vuonna 2003. Silloin minua ei vielä vakuutettu, mutta toisen kerran jälkeen Barcelonassa vuonna 2007 innostuin niin, että otin tavoitteeksi käydä matkoillani Hard Rock Caféssa aina, jos kyseisessä kaupungissa tai ainakin sen lähellä sellainen sijaitsee. Tähän mennessä olen käynyt ainakin Montréalin, Toronton, Kairon, Pariisin, Lontoon, Barcelonan, Tukholman, Miamin, Los Angelesin, Bostonin ja New Yorkin HRC:ssa. (San Franciscossa taisin vain tyytyä ottamaan kuvan kyltistä.) Joka kerta HRC:ssä käydessäni sieltä on myös jotakin ostettava. On haalarimerkkiä, korvakoruja, riipuksia, käsikoruja, laseja... Osan olen jo ehtinyt hävittääkin. :D Olen myös kerännyt lähes kaikki lasit. Vain Martini-lasi puuttuu, mutta ehkä sen voisi vaikka hankkia Helsingin HRC:stä. 

HRC on kahden amerikkalaisen eli Isaac Tigrettin ja Peter Mortonin Lontoossa kesäkuussa 1971 perustama ravintolaketju, joka on levinnyt kuin sienet sateella ympäri maailmaa. Osa on franchising-omistuksessa ja osan omistaa... Jahas, joudun käyttämään Radio Rockin kilpailun nimeä, eli "Juuri nyt en muista", mutta siis osan ravintoloista omistaa jenkkiäijä, joka kävi Suomessakin huolehtimassa ravintolan sisustuksesta eli erityisesti memorabiliasta. Muusikkotähdet latinotähdistä metallimiehiin ovat lahjoittaneen soittimiaan, levyjään ja vaatteitaan (muun muassa) ravintoloiden seinille. HRC-kävijät voivat sitten eri maiden ravintoiloissa käydessään bongailla lempiartistejaan, kuten minä teen. (Enemmän tästä tuonnempana.)

Menu on erittäin amerikkalainen eli cheddar-juustoa, isoja pihvejä ja hamppareita ja muutenkin paljon lihaa löytyy varmasti. Myös jälkkäriosasto seuraa raskasta linjaa. Tänne ei todellakaan tulla syömään mitään alku-, pää- ja jälkiruokasysteemiä, sillä jo yhdessä annoksessa on töitä. :D (Ellet sitten ole keskiverto-jenkkiläismies, tietenkin.) Jos haluaa useampia annoksia maistella, niin kannattaa jakaa pöytäseurueen kesken. You have been warned...

Helsingin menukin on jo ilmestynyt HardRockCafe.com-sivulle, joten sitä voi bongailla sieltä. Alkuun voi valita mm. Hard Rock nachoja, savustettuja kanansiipiä tai Jumbo Combon, jota suositellaan neljälle sen sisältäessä mm. kevätrullia, kanasiipiä, sipulirenkaita ja friteerattuja perunankuoria. Burgereitakin löytyy hiukan alle kymmenen (muistaakseni), ribsejä (tosin käydessämme possu oli lopussa ja tarjolla vain kanaribsejä), voileipiä, savustettuja voileipiä, kanaa, pihvejä, kalaa, juustoa... Huh! Viitisen salaattiakin (kaikki kanaa; Cesar-salaatin saa myös lohella) on tarjolla, mutta kanan voi vaihtaa vuohenjuustoon halutessaan. 

Jälkkäriksi tarjolla pelkkiä "biittejä" eli bite size -kokoisia miniminiannoksia, jos vain haluaa maistaa jotakin tai sitten haluaa maistaa kaikkea. :) Biitteinä saa suklaamoussea, mansikkajuustokakkua ja crème brûlèeta. Koko annoksina pöytään saa mm. sen hervottoman Hot Fudge Brownien, pirtelön, juustokakkua, omenapiirakkaa ja jäätelöä. 

Saavuimme ravintolaan keskiviikkona 20 vaille kuusi ja meille sanottiin odotusajan olevan n. 35 minuuttia. Ravintola ei (ainakaan vielä) ota vastaan pöytävarauksia, joten first come, first served. Eipä tässä mitään, eikun kaukosäätimen näköinen laite mukaan (sen alkaisi piipata, kun pöytä olisi vapaa) ja baaritiskille. HRC:n drinkit ovat ihania, joskin kalliita. Olisi pitänyt ottaa kuvia, hmph. Noh, sitten ensi kerralla. ;)

Palvelu on hyvin jenkkimäistä eli hyyvin ystävällistä, rupattelevaa ja...noh, ilmeettömään suomalaispalveluun tottuneella voi olla vähän ahdistunut olo. Meidät vei pöytään ihana brittitarjoilija, joka tietysti osasi kehua naispuolisen asiakkaan ulkonäköä (punaista tukkaa ;) ) ja kysyi, että tykätäänkö Kissistä. Kun vastasin, että en oikeastaan tykkää, niin seuraava kysymys oli, että pidänkö enemmän Van Halenista. Vastasin, että kyllä, mutta Kiss-pöytään meidät istutettiin (eli pöytään, jonka vieressä seinällä roikkui joko Simmonsin tai Rogersin puolireiteen ulottuvat saappaat), koska Van Halen -pöytä (muistaakseni David Lee Rothin pöksyt) ei ollut vielä valmis. Noh, meni se ilta Kissin pöydässäkin, koska seuraavaksi tarjoilija kysyi musamakuani ja toteutti sen myöhemmin soittamalla Aerosmithin musavideon. Jee! :D

Haystack Chicken Salad (kana korvattu vuohenjuustolla ja ilman tortillasuikaleita), 18,90 €

"This Hard Rock special combines fresh mixed greens, carrots, corn, diced tomatoes, pico de gallo and shredded cheese. Topped with Tupelo fried chicken or a grilled chicken breast. Tossed with ranch dressing and topped with spiced pecans and crisp tortilla straws."

Jahas, siirrytään itse asiaan eli ruokaan. Minä valitsin yhden kanasalaateista, mutta pyysin kanan tilalle vuohenjuustoa ja keittiö täytti toiveeni. Nyt kun katson annosta uudestaan, niin sehän on MASSIIVINEN. Ei se jotenkin eilen NOIN isolta näyttänyt silloin illalla. :D Kaverikin kyllä päivitteli annoksen kokoa, mutta jos kerran maksan salaatista 19 euroa, niin on parasta ollakin iso! Ja hyvä! Ja olihan se! Noms. Tosin unohdin TAAS kerran pyytää salaatin ilman kastiketta (jota totta kai siihen laitetaan) eikä sitä olisi maun takia tarvittu. Hitto, syytän hairahduksestani niitä kahta drinkkiä baaritiskillä odottaessamme. :D

Siis hyvää oli! Onneksi olin syönyt kevyen lounaan kuusi tuntia aikaisemmin ja vielä pyöräillyt Espoosta puoli tuntia Espoosta Helsinkiin ennen tätä illallista, mutta kyllä tästä silti tuli tosi täyteen. :D HRC is not for the fainted hearts... Koska kaverin pettymykseksi possuribsejä ei ollut saatavilla tilasi hän juusto-pekoburgerin. Ison hampparin lisäksi lautasella oli keko isoja ranskanperunoita sekä pari isoa tomaattisiivua sekä pari suolakurkkusiivua. Perunoita ja pala pihviä jäi lautaselle. "Burgeri selätti minut", kaveri suurinpiirtein totesi.

Aterian loppuvaiheessa katselin naapuripöytiin kannettavia, arviolta noin litran tilavuusmitan jälkkäreitä (brownia alla, päällä juustokakkua ja vielä pari palloa jäätelöä). Kaksi kaveriani muistavat myös tapauksen Barcelonasta, jolloin he pääruokien jälkeen päättivät tilata vielä jälkkärit tietämättä, kuinka megalomaanisia ne ovat kooltaan. Huh. Tarjoilijamme kertoi, että jotkut ihmiset eivät varoituksista huolimatta usko annosten isoa kokoa vaan ovat ihan innoissaan tilaamassa alku- ja pääruokia. Jos alkuun ottaa jumbo-combo-lautasen, josta siis huom. riittää neljälle, niin kyllä siinä äkkiä perutaan pääruokatilaus. :D 

Kyllä minä aion vielä mennä paikkaan uudestaan jonkun kaverin (tai kahden) kanssa ja tilata jonkin megajälkkärin jaettavaksi. Iskä itse asiassa tässä lohkaisi eilen, että "Kait siellä Hard Rock Caféssa täytyy käydä," ja tässähän on sopivasti isänpäivä tulossa...

Aerosmithin Steven Tyler sekä settilista vuodelta 1984

Tiesin jo etukäteen, että ravintolasta löytyy myös jotain Aerosmith-memorabilia-kamaa. Lähes jokaisesta käymästäni HRC:sta on jotain Aero-tavaraa löytynytkin. Kaveri bongasi rappusista oheisen kuvan bändin nokkamiehestä Steven Tyleristä ja settilistasta vuodelta 1984. Herralla kun oli tapana kirjoittaa illan settilista ylös ja jakaa sitten siitä kopioita bändin muulle jäsenistölle. Kovan huumeiden ja alkoholin käytön seurauksena myös laulujen sanoja oli teipattava lavan eteen, jotta Tyler myös muistasi, mitä missäkin välissä yleisölle piti kiljua. Onneksi jäbät selättivät addiktionsa (no, tupakka/sikarit ovat jääneet) ja uusi albumi 11 vuoteen ilmestyy ensi kuun alussa. (On jo tilauksessa!)

HRC:sta löytyy myös Rock Shop, josta kaverini osti sekä itselleen että poikaystävälleen paidat plus vielä haalarimerkin. Hän vähän pähkäili kokojen kanssa, mutta myyjä kertoi vaihdon onnistuvan kuittia vastaan. Onneksi ei tarvitse, sillä paidat sopivat. BF on selvästi skrodempi, kuin miltä näyttää. :D Minä jäin vielä pähkäilemään, että mitä sitä ostaisi. Pienen kitaran tai plektran, jossa lukee HRC Helsinki joko kaulakoruun tai rannekoruun laitettavaksi vai sitten sen Martini-lasin. (Jos se edes oli myynnissä.) Noh, ehkä tässä vielä ehtii toisenkin kerran paikassa käydä. Toivottavasti ihmiset löytävät paikkaan.

Hard Rock Café Helsinki
Aleksanterinkatu 21 (Stockmannia vastapäätä)
+358 (0)9 4282 6888

www.hardrockcafe.fi
www.hardrockcafe.com

Aukioloajat:

Ke-La 11:00 - 02:00
(Viimeiset ruokatilaukset klo 23:00)

Su-Ti: 11:00 - 00:00

(Viimeiset ruokatilaukset klo 22:00)
Rock Shop: 10.00 - 23.00