Pyöräkakku kaverin 30-vuotissynttäreille

Yksi kaveripiiri alkaa olla siinä iässä, että yksi jos toinenkin alkaa siirtyä neljännelle vuosikymmenelle eli kolmikymppisiä alkaa pukkaamaan! Ensimmäisethän olivat jo kesäkuun puolella ja nyt sitten oli vuorossa toiset, tällä kertaa hyvän ystäväni poikaystävän juhlat (joka on siis myös tuon kesäkuisen synttärisankarin hyvä kaveri). 

Tiesin jo aika kauan aikaa sitten, että millaisen kakun teen. Kaveri kun on kova pyöräilemään ja on tainnut jopa oman pyöränsäkin rakentaa (tai ainakin suunnitellut sellaisen rakentamista?), niin teema oli helppo. Tietysti pyörä. Suunnittelin ensin tekeväni pyörän muotoisen kakun, mutta sitten laiskuus tai ajanpuute iski, sillä samaiselle päivälle osui ex-kollegan nelikymppiset, joihin lupauduin tekemään viisi juttua. Joten piti vähän yksinkertaistaa.

Käytin ohjeena ihan uutta kakkuohjetta, koska a) satuin vain googlailemaan ja ohjeen alussa luki "For chocolate lovers!" b) piti kokeilla jotain uutta suklaakakkuohjetta. Hyviä suklaakakkuohjeita on satoja eikä kuitenkaan koskaan liikaa, joten joka kerralla vain uusi ohje käyttöön. Tämä ohje oli tosiaan hyvin suklainen, vaikkei siihen tullut suklaata vaan pelkkää kaakaojauhetta. Käytin myös kuuman veden sijaan kuumaa kahvia (kuten kakun tekijäkin suositteli), joten maku oli tosi tuhti, ei todellakaan kovin makea. (Tai sitten makeus-reseptorini on kyllästetty über-makealla niin kauan, ettei ns. "normimakeus" enää tunnu missään. :D ) 

Tällä kertaa jopa muistin käytää leivinpaperia, joten kakku nousi kauniisti ja ehjänä vuoasta. Tapani mukaan unohdin taas kostuttaa kakun, mutta se ei lopulta haitannut, sillä Bailey's-kuorrute kakun sisällä, sekä todella makeiden sokerikuorrutteiden alla varmistivat, ettei kakku todellakaan maistunut kuivalta! :D Plus että synttärisankari myöhemmin kiitteli, että hänestä kakut ovat usein liian kosteita. Hmm, olenko mä niin kuiva tyyppi, kun teen vaan kuivia kakkuja? (Miten tää menee taas tällaiseen kaksimielisyyteen tässä...) ;D Tai just niitähän mä en tee.

Leikkasin siis kakun jotenkuten kahtia (thank gosh sokerikuorrutteille, joiden ansioista hajonnut yläosa ei näkynyt) ja laitoin osien väliin ja päällyosan päälle Bailey'sillä terästettyä sokerikreemiä Kinuskikissan ohjeen mukaan, maito siis korvattuna Bailey'sillä (ja taisi sitä olla vähän enemmän kuin tuo ohjeen yksi ruokalusikallinen ;). Hylkäsin siis pyöränmuotoisen kakun, mutta päätin silti muotoilla kakun päälle pyörän tästä kuvasta. Ja pyörähän tietty tarvitsi jonkinlaisen taustan ja mikäpä olisi hienompi, kuin kesäinen niitty. :D 

Olin ensin ajatellut ostaa sinistä sokerimassaa, mutta koska olin ostanut kaverini iPhone-kakkua varten sinistä elintarvikeväriä ja käyttänyt sitä ehkä kolme tippaa, päätin mielummin tehdä tomusokeri-vesikuorrutteen ja värjätä sen siniseksi.  Väri on nestemäistä ja sitä roiskahti vahingossa ensin niin runsaasti, että siinä oli pari päivää sormet sinisinä. :D 

Ruoho oli ihan perus-vihreää marsipaania ja pyörä mustaa. Kakku oli n. 25 senttiä leveä, 18 senttiä pitkä ja 5 senttiä korkea, joten yksi paketti (250 grammaa) vihreää marsipaania riitti loistavasti tuohon alaosaan. Sinistä osaa en mitannut; tein vain seosta lisää. Mutta ei sitäkään nyt paljoa mennyt, olisiko ollut joku 3-4 desiä tomusokeria ja teelusikallinen sinistä elintarvikeväriä yhteensä?

Kaikki tarjottavat

Synttärisankarin tyttöystävä S oli laittanut pöydän koreaksi! (Ja oli Peterin siskokin tainnut vähän auttaa.) Oli pullaa, lohella täytettyjä rieskarullia, katkarapuseoksella täytettyjä kananmunanpuolikkaita, jotain kinkkutäytteisiä pasteijoita, mozzarella-salaattia, porkkana- ja kesäkurpitsasuikaleita ja dippia, cocktail-tikkuja, suklaakarkkeja, boolia, samppanjaa, skumppaa, olutta, siideriä...ja mun kakku! ^^ Se ei tosin ihan kaikki mennyt (n. neljäsosa jäi), ja itsekin maistoin sitä illalla ihan minibiitin ja aamulla vielä toisen minipalan. Makeaa, mutta hyvää. Mission accomplished (and it was not even a "Mission Difficult".)

Arvatkaas muuten, mitä S oli äijälleen ostanut lahjaksi? No yksipyöräisen tietenkin! :D Aivan loistava idea! Hän lähetti paketin Mulletoi.com:sta mun osoitteeseeni, jottei Peter arvaisi mitään. Toinen Mission Accomplished. Vähän jännitettiin, että ehtiikö tiistaina tilattu kakku perjantaiksi, mutta ehtihän se. Pakkohan pyörää oli päästävä kokeilemaan heti samana iltana, joten eikun jakoavain käteen ("Ei tässä mitään ohjeita tarvita!") ja ulos pyöräilemään. Tai sitten ei, koska homma ei ole mitenkään helppoa. Siinä yksi jos toinenkin äijä yritti, mutta pyörän selässä pysyttiin vain, jos samalla kaksi muuta tuki kokeilijaa olkapäistä ja talutti eteenpäin. :D Ehkä sitten Peterin 40-vuotissynttäreillä nähdään jokin esitys... ;)

Oli hyvä bileet, aamuyön tunteina tuli vähän krebattua (eli kreisibailattua) rokkibiisien tahtiin ja aamulla oli reidet ihan murskana, kiitos kuuluu myös aiemmin lauantaina heittämälleni tunnin juoksulenkille. Sunnuntai (sitten kun iltapäivällä pääsin himaan) menikin vähän ihmetellessä noin kolmen tunnin yöunien jälkeen, mutta jaksoin sitten kuitenkin vielä illalla harkkoihin. Ja täytyy myöntää, että vaikka tässä työtä etsinkin, niin oli ihan kiva, että maanantaina saattoi nukkua yhteentoista asti! :D Huh! Onneksi sitä täyttää 30 vaan kerran vuodessa, mutta tietysti jos tuntee monta tyyppiä, jotka ovat samana vuonna syntyneet, niin siinähän sitä sitten juhlii kerran jos toisenkin. ;)