Synttäri-illallinen Sinne Helsingissä

Huh! Liikaa treenejä ja liian vähän unta tekee huonon bloggaajan. Kuusi tuntia unta kaksien treenien päälle ei oikein riitä eikä mini joululomakaan oikein riittänyt. Mutta yritän parantaa tapani ja blogata kerran viikossa, mikäli mitenkään mahdollista!

Palaamme siis viime marraskuum 10. päivään eli syntymäpäivääni, kun minä, vanhempani ja poikaystäväni meninne Sinne Helsinkiin syömään. Sinne Helsinki on Porvoosta kotoisin olevan Sinnen sisarravintola, jossa kävin iskän kanssa 2013 kypsyysnäytteeni jälkeen. Ruoka oli erinomaista ja miljöö hieno, joten en odottanut vähempää helsinkiläisestä paikasta.

Pimeänä marraskuisena iltana paikka on tunnelmallinen. Etuosan Delissä on kymmenkunta pöytää ja takaosan Puutarhassa muutama lisää sekä seinän vierellä looseja. Takaosassa on kauniita viherkasviseiniä, joten tunnelma on tosiaan kuin puutarhassa istuisi. Kuohuvaa lasiin ja menua tutkimaan! 

Menussa on menuita, mutta kukaan muu ei ollut niistä kiinnostunut, niin menimme yksittäisillä valinnoilla. Merenelävien ystävät eivät pety, mutta kasvisruokailijakin löytää jotain. Alku-, pää- ja jälkiruokia on aina muutamaa erilaista ja niillä on aina omat nimet, kuten Salla ja Värtsilä.

Lax: Sokerisuolattua lohta, kukkakaalipyreetä ja isöäidin kurkkua 15 €

Iskä ja poikaystävä vakitsivat lohiannoksen. Ja tykkäsi. Annos myös hiveli silmää, kuten yki 15 euron alkupala-annoksen kuuluukin.

Soppa: Kermaista maa-artisokkakeittoa ja Oulunjärven muikunmätiä 14 €

Äiti valitsi maa-artisokkakeittoa. Kauniin näköinen ja herkullinen annos sekin.

Barentsinmeri: Paistettua kuningasrapua, vesimelonia ja soijatapiokaa 16 €

Minä valitsin kuningasrapua, sillä lohta ja maa-artisokkaa tulee syötyä useammin, ja lisäksi soijatapioka kiehtoi.

Päivän kala, valkopapu-maissicassouket ja tomaattivaahtoa 30 €

Nyt kun katselen menua niin mietin, miksi en ottanut kasvisannosta eli paistettua herkkutattia, uunipunajuurta ja kotijuustoa (25 €). Noh, ehkä tuon punajuuren takia, sillä vihaan sitä. :D Päivän kala oli kyllä hyvää, joko siikaa tai nieriää muistaakseni.

Omppu: Lämmintä omenamannaa, kinuskia ja kauraa 11 €

Iskä otti Omppua. Hyvin usein, jos listalla on jokin omenainen jälkkäri, hän tilaa sen. Ja omenainen jälkkäri sopii hyvin myöhäiseen syksyyn.

Värtsilä: Mehustettuja Värtsilän vadelmia, pistaasia ja vakkosuklaavaahtoa 12 €

Värtsilä olisaanut oman annoksensa. Ihanan näköinen! Ja samoin makuinen.

Choco: Suklaafondant, suolapähkinäcrokanttia ja mantelijäätelöä, 13 €

Pakollinen "oozing"-kuva. Suklaafondant on haastava, koska vaikka ulkokuori on paistunut, on sisällön valuttava ulos leikatessa. Siksi fondant on kaikkien kokkikisojen vakiohaaste. Olisinko itsekin joskus koettanut...

Sinne Helsinki, sinne kannattaa mennä. Heh heh, olipas hyvä... Mutta ihan oikeasti kannattaa. Annokset ovat kauniita, raikkaita ja herkullisia.

Sinne Helsinki

Eerikinkatu 2, Helsinki

www.sinnehelsinki.fi

Taste of Helsinki 2015

Viime kesäkuussa oli taas vuotuinen Taste of Helsinki -ruokafestivaali Kansalaistorilla Helsingissä. Neljän päivän ajan (tai viiden, jos spessusetti yhteistyökumppaneille yms. silmää tekeville lasketaan) hyvää ruokaa ja juomaa sekä muuta mukavaa tarjolla.

Tänä vuonna myös poikkeuksellisesti sää helli. Ihmeellistä myös koko kesän sää huomioon ottaen... Kävin Tastessa perjantain iltakattauksessa kahden kaverin kanssa ja enkä onneksi joutunut livistämään tapahtumaa edeltäneestä akrobatia-workshopista kuin parisenkymmentä minuuttia. :D

Tänä vuonna mukana oli ravintolat Bertha, Bröd, Emo, Hoshito, Kaskis, Matti Jämsen, Pastor, Patrona, Ragu ja Sinne. Olin tehnyt taas etukäteen listan ravintoloista ja ruuista, joita olisi kiinnostava maistaa, ettei paikan päällä sitten tuhraudu liikaa aikaa miettimiseen. Listalla oli kolme alkupalaa, yksi pääruoka, yksi must-jälkkäri ja yksi ehkä-jälkkäri, jotka olisivat siis maksaneet yhteensä 30 euroa. Jos olisin edes jaksanut ahtaa ne kaikki sisuksiini. Onneksi en syö punaista lihaa, koska muutoin valinnanvaraa olisi ollut vieläkin enemmän. Tuo ainoa yksi pääruoka listallani oli se ainoa kasvispääruoka; kaikki muut pääruoat olivat tietysti lihaa.

Alla kattaus siitä, mitä söin ja keltä.

Pastorin Casa ceviche: lohta, ravunpyrstöjä, avocadoa ja rocoto chili -tiikerinmaitoa

Kala-alkupalalla aloitettiin, totta kait. Suussasulavaa pehmeää lohta, joka oli saatu "kypsymään" sitruunamehulla tms. happamalla. Avocado oli myös pehmeää, ravut tuoreita ja mukavaa suutuntumaa antoivat paahdetut...nähtävästi maissinjyvät.

Ragun lakritsimoussea fenkolin ja sitruunajäätelön kera

Sitten, koska järjestyksellä ei ole mitään väliä, jälkkäriä! Listani must-jälkkäri oli tietysti lakritsia sisältävä, sillä koska en syö kyseistä herkkua sellaisenaan, on sitä aina nautittava muissa muodoissa. Lakritsin ja sitruunan yhdistelmähän on match made in heaven. Lapsuusmuistoihin kuuluu tiukasti vierailut Stockmannille vanhempien kanssa ja siellä ihanan italialaisen Pappagallo-jäätelön syönti. Otin aina pallot lakritsia ja sitruunaa, ja vielä tänäänkin yhdistelmä on paras mahdollinen. Vielä ennen kesän loppua on vielä ostettava Svenska Teaternin kulmalla olevasta kioskista tuo yhdistelmä... Viime viikolla lomalla Sysmässä maistoin vain kookosta.

Mutta no niin, takaisin tähän jälkiruokaan. Jos ihmettelette, että "Fenkolia jälkkärissä? Yöök!" niin erehdytte! Fenkoli maistuu anikselle, joka taas maistuu aivan lakritsille. Olipas hyvä päättelyketju... Noh, joka tapauksessa, ihanasti pehmennyt fenkoli suli suussa ja toimi todella hyvin. Pisteenä i:n päälle oli tuo ihanan raikas sitruunajäätelö.

Jos haluaa kunnon lakritsikicksit, muttei halua vetää lakua ja jätskiä mahan täydeltä, niin käykääpä Punnitse & Säästä -liikkeessä. He myyvät lakritsinjuurta niin jauheena kuin palanakin. Oma purkkini odottaa, että saisin huomenna tehtyä ihania lakritsisia pähkinä-taatelipalloja.

Kaskiksen raakapikkelöity lohi, savustettu lohimousse, saaristolaisleipä ja tilli-hapanmaitokastike

Kaskiksen annos ei itse asiassa ollut edes listalla, koska tarjolla oli niin monia kala-annoksia, että niistä piti karsia etukäteen ja heidän annoksensa kuulosti melko tavalliselta. Mutta kun kaverit halusivat Kaskiksen tarjoamaa possunmahapääruokaa, niin päätin minäkin liittyä seuraan.

Ja hyvä niin, sillä annos oli todella hyvä! Pehmeää moussea, raakaa lohta, leipää ja samettista kastiketta. Järvi- ja saaristolaisuussuomalaisuus todellakin lautasella!

Emon Crème Ninon mustekalalla

Viimeisenä annoksena söin Kasarminkadulla sijaitsevan Emo-ravintolan Crème Ninon -keiton (eli hienostunut ranskalainen hernesosekeitto) mustekalalla. Keitto oli ihanan samettista ja pehmeää. Mustekala oli ehkä vähän ällöä, koska se narskui hampaissa ja siinä oli vähän jännä sivumaku. Mutta täytyy kokeilla Crème Ninonia itsekin! Siihen tulee myös kermavaahtoa ja kuohuviiniä! Osa keittoon ja loput ruokalijoille keiton kanssa. ;)

Join näiden kanssa kaksi lasia (noh, minulle lasi on nykyään 16 senttiä ;) ) viiniä ja viimeisin oli ihanaa Lulu-nimistä viiniä, muistaakseni australialaista savignon blancia. Tai uusiseelantilaista...

Tämän vuoden ToH:n teema oli selvästi syötävät kukat, sillä kuten kuvista näkyy, niitä oli lähes kaikissa minun annoksissani. Aina joka vuosihan on jokin teema kaikissa annoksissa, joka siis heijastelee yleistä trendiä ravintolaruuissa. Toivottavasti ravintoloiden laadukkaat ainesosat ja niiden taidokas ja yllättävä valmistustapa sekä yhdisteleminen eivät jääne koskaan pois muodista!

Mm. pari vuotta sitten paikalla oli myös kirkkonummelainen Bistro O Mat, jolta söin todella hyvää XXX:iä. Vaikka kyseessä ovatkin juuri Helsingin maut, niin meidän kokoisessa maassa ihan hyvin tapahtumaan voisi osallistua joka vuosi ravintoloita muualtakin, kuin Helsingistä.

Ensi vuonna taas uudestaan kesäkuun puolessa välissä! Olen käynyt Taste of Helsingissä joka vuosi ja alta löydät linkit aikaisempien vuosien kokemuksiin:

Taste of Helsinki 2014

Taste of Helsinki 2013

Taste of Helsinki 2012

Syntymäpäiväillallinen Kynsilaukassa

Kynsilaukka est. 1987

Viime marraskuussa synttäripäivä osui maanantaille. Mikä onkaan parempi päivä aloittaa viikko (ja päättää kahden päivän synttärijuhlintaputki), kuin mennä juhlistamaan virallisena päivänä ravintolaan vanhempien kanssa. Ehdotin että mennään Kynsilaukkaan, joka on nähnyt päivänvalon myöskin vuonna 1987 ja jossa olimme viimeksi käyneet viisi vuotta sitten eli vuonna 2009 täyttäessäni 22. Aika rientää! 

Ravintola oli hämyinen, varsinkin marraskuussa, mutta onneksi olen vihdoin tajunnut, että kuvien valoisuutta VOI säätää jälkikäteen, varsinkin Photarissa. o_O Vanhaksi olen tullut, kun aivot ei enää toimi... 

Mutta asiaan. Ravintolassa siis nimensä mukaisesti on valkosipulia vähän joka ruokalajissa. Alkuun tarjoilija tarjoaa tummaa ja vaaleaa leipää ja kyytipoikana tietysti voita tai valkosipulista levitettä. Ja kokonainen purkillinen valkosipulinkynsiä alkupaloiksi. Äiti hillitse itsensä aika hyvin.

Vuohenjuustosalaatti

Alkuruuaksi valitsin vuohenjuustosalaatin. Melkoisen kokoinen annos alkuruuaksi, mutta hyvältä se maistui! Eipä ainakaan oltu pihistelty vuohenjuustossa. Bonuksia myös cashew-pähkinöistä. Pitäisi varmaan alkaa pitää kirjaa, että mitä viinejä juotiin... 

Bouillabasse

Pääruuaksi tilasin bouillabassen eli merenelävistä koostuvan keiton. Oli kalaa, simpukoita, iso katkarapu (jotka ovat aina hankalia kuorineen, saatika sitten keitossa...), krutonkeja... Hyvää!

Äiti ja isä taisivat molemmat tilata siikaa. Heidän alkupaloistaan en ottanutkaan kuvaa, mutta iskä ainakin tilasi etanoita, kuten aina, kun niitä on listalla.

Valkosipulijäätelö

Listalla oli valkosipulijäätelöä. Must. Have. Garlic. Ice Cream. Eikä se nyt tietenkään maistunut siltä, kuin vaniljajäätelöpalloon olisi tungettu kokonainen kynsi vaan valkosipulin maku oli melko vieno. Sitä sai melkein jopa hakea; olisi ehkä voinut hieman enemmän maistua, kun kerran sitä siihen oli laitettu. Tai omasta mielestäni vaniljajäätelö vain on niin tylsää, että siihen saa tunkea vaikka mitä lisämausteeksi.

Tiramisu

Iskä ja äiti tilasivat molemmat tiramisut. Suussa sulavaa ja kermaista. 

Jos mietitte, miksei tässä jutussa ole hintoja, niin en ole voinut niitä tarkistaa ravintolan nettisivuilta. Kynsilaukkaa ei nimittäin enää ole! Ravintola sulki ovensa tammikuun lopussa, kun perheravintola ei saanutkaan toiminnalleen jatkajaa eikä uusi omistaja sitten ollut kiinnostunut siitä. Nyyh! Aika ironista, että ravintola kuopattiin 27-vuotiaana... Maaginen ikä, jolloin moni rock- ja pop-tähtikin on lähtenyt täältä.

Oli kuitenkin hienoa, että ehdimme käydä siinä vielä viimeisen kerran, sillä ruoka oli hyvää (molemmilla käyntikerroilla) ja palvelu ystävällistä sekä asiantuntevaa. Enkä ole missään toisessa ravintolassa nähnyt hammastikkua vessassa! Siellähän niiden käytön tarpeen helpoiten huomaa ja voi käyttää peiliä, toisin kuin pöydässä. Genious. Tai ehkä tämä on jo käytössä muissa ravintoloissa, mutta en vain ole käynyt sellaisissa.

Yksi ikoninen ravintola on nyt poistunut Helsingistä. Muutaman vuoden toimineita rafloja ei pääse suremaan, mutta pidempiaikaisten poismeno on aina haikeaa. Varsinkin, kun itse on käynyt ja nauttinut. Ja onko Helsingissä nyt sitten enää yhtään itseni ikäistä ravintolaa?!

Kynsilaukka, in memoriam, 1987-2015.

Sandron sunnuntaibrunssi

Heti alkuun HUH! Ensinnäkään en ole ehtinyt koulu- ja työkiireiden (aloitin kuukausi sitten huippuduunin!) takia bloggaamaan lähes kuukauteen ja sitten olin työjuttujen takia nähtävästi onnistunut rassaamaan Google+-tiliäni niin, että kaikki blogini kuvat olivat saaneet "ei saa jakaa" -leiman. Woops. Jaetaan kaikki, missä vaan, milloin vaan, kunhan ette kadota niitä blogistani! Nyt kuitenkin näkyy taas. Ja bloggaankin taas, jei!

Olen siis ainoana graafisen suunnittelun linjalta mukana vapaaehtoisesti tekemässä koulun (HEO) multimediaprojekti Trombitin uutta visuaalista ilmettä. (Uusi ilme ei siis vielä livenä.) Olen vääntänyt nyt 1,5 viikkoa logoa, headeria, pressikorttia, FB- ja Twitter-kuvia... Lisäksi olen siis vääntänyt harjoitteluna aloittelevalle start upille visuaalista ilmettä logoineen, käyntikortteineen ja raporttipohjineen ja ollut nyt kaksi päivää viikossa (tästä viikosta alkaen kolme) päivää töissä. HUH! Ihmekös tuo, jos blogi jää vähän jalkoihin kun pitäisi yrittää liikkuakin.

Varmasti Helsingin parhaita brunsseja

Mutta nyt aikatauluhuolet sikseen ja kelataan takaisin viime vuoden puolelle eli yhdeksänteen päivänä marraskuuta. Täytin vuosia 10. päivä ja olin puhunut poikaystävälleni koko syksyn, että haluan lahjaksi Sandron brunssin. Joten so be it. Varaus tehty ja synttärijuhlien jälkimainingeissa olikin mukavaa mennä syömään maha täyteen. Ja jatkaa sitten vielä iskälle isänpäivänjuhlintaan... Mikä herkutteluviikonloppu!

Jälkiruokapöytä heti ekana oven vieressä.

Sandro tarjoaa itämaista settiä (nettisivujen mukaan "Marrakesh maddness") sunnuntaibrunssillaan melkein kolmeenkymppiin. Kävimme viime vuonna, joten en enää ole varma, että onko hinta noussut tähän päivään mennessä. Skumppa hintaan sisältyi ainakin vielä viime vuonna.

Mitäköhän kaikkea siellä tarjottiin... Yritän muistella kuvista parhaani mukaan, mutta totta kait se on koettava itse. Nyt kun heillä on myös paikka etelämmässä!

Erilaisia salaatteja ja tahnoja ja muita ihania herkkuja kylmien alkupalojen pöydässä. Ja ihanaa pehmeää sahramileipää. ^^

Tahinia, jotain, öh, punaista tahnaa, raita-jogurttikastiketta, moxzzarella-salaattia, oliiveja... Jono kiemurtelee ruokien ohi pöydän ympäri samalla, kun osa vielä jonottaa ruokaa, joten ruuhkalta ei voi välttyä. Lisäksi paikassa on turkasen kuuma!

Vannon, että tämä oli isoin annos, vaikkei jäänytkään ainoaksi lautaseksi... Katkarapuja, kylmäsavulohta, goji-marjoja, parsakaalisalaattia, marinoituja porkkanoita... Oli siellä myös juustoja ja hillojakin. Sekä jogurttia. Ja mehuja. Ja paljon lapsia, koska isänpäivä.

Isänpäivä on globaali juttu.

Jälkkärikavalkaadi

Jälkkäreitä! Ehkä kuumuus (ja eilisen riennot, vaikka ihan vain kotona oltiinkin) aiheutti sen, ettei maistunut niin paljon, kuin olisin odottanut. Mutta täytyy myös myöntää, että jälkkärit olivat pettymys ja mieluummin söin sitä sahramileipää. Herkut olivat suurimmaksi osaksi kuivia, paitsi (ei kuvassa näkyvä) baklava.

Lisää ruokaa!

Leikkeleitä

Pääruokaakin oli, jonkinlaista lihaa, mutta tyydyin vain katselemaan sitä poikaystävän lautaselta. 

Lisää jälkkäreitä

Tosiaan, harmillisen kuivaa settiä nämä aterian päätökset, mutta eipähän ainakaan tullut ylensyötyä makeaa. Olisihan se ollut aika kaameaa, jos olisi näitäkin maistanut jokaista (paitsi noita hyytelökakkuja, joihin on varmaan käytetty liivatetta).

Kas, olivathan ne lämpimätkin ruoat täällä.

Sahramileipä, yrttivoita ja kylmsavulohta

Mutta tässä se vasta oli loistava aterian päätös: sahramileipää, yrttivoita ja kylmsavulohta. Parhaat asiat ovat usein yksinkertaisia. (Vaikka sahrami nyt ei niin yksinkertainen mauste olekaan...)

Jälkkäreistä huolimatta, suosittelen! Pitänee tässä mennä katsastamaan sen Sandron Tehtaankadun paikka myös, Ja itse asiassa, lauantaisin tarjolla on Vegan & Veggie Garden Menu, joten sekin on pakko tässä käydä testaamassa. 

Sandro

www.sandro.fi 

Indiedays Blog Awards 2014 ruokabloggaajan silmin

Alkumaljana kesäistä Fresitaa

Kuten lukijoistani varmasti kaikki tietävät/ovat huomanneet, olen Indiedays Inspiration -blogiyhteisön jäsen. Joka vuosi Indiedays järjestää Blog Awards -juhlat, joissa palkitaan vuoden inspiroivimmat ruoka-, sisustus-, lifestyle-, muoti- ja kauneusblogit. Tuli mieleeni vasta jälkikäteen että olisin voinut hehkuttaa teitä lukijoitani minua äänestämään, mutta ei yksinkertaisesti tullut mieleen! :D En selvästi perusta palkinnoista...

Mutta juhlista perustan! Olin, kuten olen tainnut joka vuosi olla, juhlissa osallistumassa ja nauttimassa tarjotuista herkuista, juomista ja tunnelmasta. Nyt vasta sain vihdoin aikaiseksi blogata juhlan tarjonnasta. Siinä missä muoti- ja lifestyle-bloggaajat bloggasivat asukokonaisuuksistaan ja juhlasta yleensä, minä ruoabloggaajana kirjoitan ruuasta. Pahoittelut sumeista kuvista; kännykkäkamera ei ollut ihan parhaimmillaan hämärässä valaistuksessa.

Suolapalojen menu

Suolaiset olivat melko samanlaiset kuin viime vuonna (jolloin taisi myös olla sushia) eli pieniä suupaloja niin lihan-, kalan- kuin kasvissyöjänkin makuun.

Chevre-viikuna tostadot

Tostadot olisivat voineet mielestäni maistua enemmänkin vuohenjuustolle, mutta niihin käytetty levitehän on aika mietoa. Olisiko jokin rapea tostado toiminut paremmin, kuin melko paksu patonkiviipale? Joka tapauksessa maistuva pala.

Katkarapuvartaat

Luulin ensin näitä katkarapuvartaita kanavartaiksi, sillä ne oli friteerattu ihan kanan värisiksi. Lähemmässä tarkastelussa pyrstöt paljastivat näiden oikean luonteen. Ja tietysti lime-viipaleet sopivatkin paremmin katkisten seuraan. Friteeraus oli tehty taiten eli annos ei ollut liian rasvainen vaan ravun hento maku maistui kyllä. S

Kasvisnyytit

Aasialaistyyliset kasvisnyytit olivat hyviä! Niitä taisi olla viime vuonnakin. Sisällä oli mielestäni ainakin riisinuudeleita, mutta muista elementeistä en ottanut selvää. Nänä olivat kuitenkin todella hyviä.

Kanavartaat

Näistä kanavartaista minulla ei ole mitään sanottavaa, koska en syönyt niitä. Kuvakin on aika huono... Ja täytyy myöntää että hämärässä valaistuksessa vartaat näyttivät raa'alta kanalta. Brr...

Melonia ja ilmakuivattua kinkkua

Kinkkua ja melonia. Cocktail-kutsujen vakiovieras, luulen ma. Ja yhdistelmä, jota en ole koskaan maistanut (muistaakseni) ja tuskin tulen enää maistamaan.

Lohirullat

Viimeisimpänä paras annos eli inkiväärillä ryyditetyt lohirullat. Noms. Olen heikkona lohirulliin, niitä voi vetää vaikka kuinka monta. Inkivääri olisi voinut mielestäni erottua selvemminkin, jos sitä kerran näihin oli laitettu, mutta joka tapauksessa ihan loistavia. Tässä taitaa olla yksi synttäreideni suolainen tarjottava,.. Ja varmaan ne tostadotkin löytävät tiensä pöytään.

Jälkkärimenu

Ja sitten jälkkäreihin! Oikeasti siis ihan ensimmäisenä otin yhden mini-suklaabrownien Fresitan kyytipojaksi, sillä aikuisena voi syödä jälkkärin etukäteen, hih! Tekisi mieleni urputtaa yhdyssanavirheistä jälkkärimenussa (pakko siellä on oltava edes väliviivoja!), sillä mielestäni jopa englanniksi juustokakku kirjoitetaan "cheesecake", mutta ehkä tyydyn vain esittelemään herkut.

Mini-suklaabrownies olivat ihania, kuten nyt suklaisen herkun voi kuvitella olevankin. Suussasulavan pehmää ja juuri sopivan tahmaista. Noms. Näiden syöminen ei jäänyt yhteen palaan...

Sitruunainen juustokakku

En uskaltanut maistaa sitruunajuustokakkua, koska epäilin siinä olevan liivatetta. Hyvältä se kuitenkin näytti.

Myös juomatarjoilu oli kohdillaan, kuten aina. Tästä olikin vielä hyvä jatkaa edustamaan Seagullsien cheerleaderina Tigeriin.

Taste of Helsinki 2014

Taste of Helsinki 2014!

Viime kesäkuussa 12.-15. päivä oli jälleen ruokatapahtuma Taste of Helsinki ja sinne menin minäkin! Tapahtuma on edelleen kallis (ja sisäänpääsymaksu luonnollisesti hieman kalliimpi joka vuosi), mutta kerronkos sitä (taas) tuhlaa hyvään ruokaan (ja juomaan) ja nauttii sellaisten ravintoloiden tuotoksista, joita ei ilman jonotuksia ja suuria summia pääsekään maistelemaan.

Sää suosi perjantaisena käyntikertana sen verran, että otettuamme ensimmäiset annokset ja ensimmäiset lasit viiniä pitelimme niiden ajan sadetta, ja sade alkoi taas kun olimme jo päättäneet kohta lähteä. Loistava ajoitus, siis.

Bistro O Mat: Aniksella maustettua lohta, katkarapuja ja avokadoa

Ensimmäiseksi annokseksi valikoitui kirkkonummelaisen Bistro O Mat'n lohi-katkarapu-avokadoannos. Ravintola oli mukana viime vuonnakin (ja olisiko ollut myös 2012?) ja silloinkin kävin syömässä siltä jotain. Pitänee oikeasti matkustaa Kirkkonummelle ihan vain tätä ravintolaa varten. Lohen, avokadon ja katkaravun yhdistelmä on melkoinen pyhä kolminaisuus, joka yksinkertaisuudestaan on todella maukasta ja raikasta. Niin nytkin.

Demo. Hummerimakkaraa, sahramirisottoa ja rakuunadressing

En syö makkaraa kovin usein ja silloinkin vain soijasta valmistettuja nakkeja ja makkaroita; olenhan kasvissyöjä. Merenelävät kuitenkin menevät ja siksi oli pakko kokeilla. Varsinkin, kun lisukkeena on vielä harvemmin syömääni risottoa (puhumattakaan sahramilla maustetusta sellaisesta!), niin ei voi kieltäytyä. Ja hyvä, etten niin tehnytkään. Pitääkin alkaa tekemään enemmän risottoja, nyt kun on toinenkin syöjä taloudessa.

Kaartin Hodari & Hummeri: Kuninkaallinen hummeririsotto, 

Lisää risottoa, kun sitä kerran on tarjolla! Kaartin Hodari & Hummeri, jonka takana on  mm. Murusta tutut Henri Alén ja kumppanit, tarjosi suussasulavaa hummeririsottoa. Ei se kovasti hummerilta maistunut, paitsi nuo hummerinpalaset risoton päällä, ja annos olis myös todella suolainen minun makuuni. Mutta silti juuri sopivan pehmeää. Mainitsinko jo jotain siitä, että pitäisi tehdä enemmän risottoja?

Bertha: suklaa, banaani, parapähkinä

Sitten tärkeimpään eli tietysti jälkkäreihin! Berthan annos ei paljoa itsestään kertonut, mutta tietysti olennaisimmat. Suklaakakkua, jonkinlaista suklaamoussea, karamellia, banaania ja pähkinämurua. Noms. Miksi tyhtyä yhteen?

Kaartin Hodari & Hummeri: kasvishodari

Ahaha, huijasin! Tuo jälkiruoka oli vasta väliruoka sillä emme äidin kanssa voineet olla kokeilematta Kaartin Hodari & Hummerin kasvishodaria. Mutta kerrankin lihansyöjät veivät voiton, sillä höttöinen hodarisämpylä (onko se muuten AINA oltava höttöisää pullaleipää?) ei todellakaan toiminut yhteen pehmeiden kasvisten kera. Liha varmasti antoi sämpylälle kontrastia, jota se kaipasi. Kerrankin: liha-1, kasvis-0. 

Juuren kuttujogurttijäädyke, lakritsia, vadelmaa ja fenkolia

Lisää jälkkäriä! Jäädykettä kutunmaidosta. Huh, että on trendikästä ja hienostunutta. Mutta sitäkin parempaa oli tuo takana mustana pallerona näkyvä lakritsikastike. OMD! (O mon dieu.) Koska en syö lakritsia ja tai salmiakkia enää himoitsen aina kaikkea sellaista, mitä syön ja joka sisältää lakritsia tai salmiakkia, kuten jäätelö ja leivonnaiset. Söinkin tässä Pastiksessa kesällä ihanaa lakristibrûléeta...mutta siitä vähän myöhemmin lisää. Aion kyllä käyttää lakritsia tuparikakussa myöhemmin syksyllä. Eikun oops, spoiler alert! Johan täällä paljastan kaikki yllätykset...

Juuren punajuurimakaronilaatikkoon: Saloniemen chevreä, punajuurta ja pellavaa

Tästä taisikin tulla epävirallinen jälkiruoka, vaikka nyt söinkin sitä samaan aikaan tuon ylläolevan virallisen jälkiruoan. Mutta siis päätin Taste of Helsinki 2014 ravintola-annokset punajuurimakaronilaatikkoon. En ole syönyt makaronilaatikkoa vuosiin, koska en niin välitä makaroneista, mutta vihannesversiota oli pakko kokeilla. Ja pakko sanoa, että jos ei pidä punajuuresta, niin ei siitä tehtyjä ruokia kannata kauheasti kokeilla. Jos taas pitää, niin tämä on hyvää. Minä kun kuulun ensimmäiseen joukkoon enkä edes pidä makaroneista niin tämä oli hauska kokeilu, mutta en kokeilisi kotona.

Macarons: samppanja, sitruuna-mansikka ja lakritsi

Mahat alkoivat olla jo täynnä ja sade alkoi uudestaan, mutta ainahan on tilaa viimeiselle jälkkärille. Enkä siis voinut kävellä ihanan macarons-kojun ohi ja ostaa kolmea ihanaa makua. Lakritsia on aina pakko ostaa, samppanja on aina muodissa ja sitruuna-mansikka erikoisuus. Samppanjan makua ei nyt paljoa voinut havaita, mutta muut kyllä. Ah! Minulla on itse asiassa vuosi sitten synttärilahjaksi saatu ja vielä toistaiseksi käyttämätön macaronsien leivontasetti. Siitä tulee ehdottomasti naposteltavaa tupareihin. Ja kenties kakun päälle... Hmm... Täytynee jo aloittaa suunnittelu!

Jos vielä jäi nälkä, niin Taste of Helsinki 2013 löytyy täältä ja vuoden 2012 Taste of Helsinki täältä.