Valkosuklaamousse ja karpalojuustokakku itsenäisyyspäivänä

Jahas, kun tulee tunnille puoli tuntia liian aikaiseksi, niin jää hyvin aikaa blogata. :D Seuraavana on vuorossa itsenäisyyspäivän jälkiruuat. Pääruokana juhlissa oli blinejä ja koska niitä on tehy niin monta kertaa, niin en jaksanut ottaa kuvaa. :D Laiskuuden huippu.

Valkosuklaamousse laventelinlehdillä

Virallisena jälkiruokana oli limemoussea à la Fazer. Ohje on lyhyestä ainesosa-ja teko-ohjeestaan huolimatta haastava siinä mielessä, että valkosuklaa, joka pitää sulattaa, kärähtää todella helposti. Mitä pienempi kaakaopitoisuus niin sitä helpommin suklaa palaa pohjaan ja valosuklaan kaakaopitoisuus on pyöreä nolla. Joten mikrosa lämmittämisen kannattaa unohtaa ja käyttää vesihaudetta. Ja olla siinäkin varovainen, sillä valkosuklaa sulaa todella äkkiä. 

Varovaisuus on kuitenkin hyve, sillä tuloksena on samettisen pehmeä mousse. Ja kun mukaan puristaa hieman sitruunamehua ei moussesta tule myöskään liian äkkimakeaa.

Olin saanut kummitädiltäni sokeroituja laventelinlehtiä, jotka sopivat loistavasti koristeiksi aikaansaaden sini-valkoisen ilmeen.

Resepti Fazerin sivuilta. Reseptin ehdottamat turkinpippuri- tai Marianne-rouheet nostavat moussen varmasti vielä uusiin ulottuvuuksiin, mutta itse en käyttänyt niitä. Ja tuli vasta nyt mieleen, että olisin voinut käyttää limevalkosuklaata. Darn. No, next time.

Karpalo-piparijuustokakku

Kahvikakuksi tein karpalo-piparijuustokakun. Suomalainen teema siis jatkuu! Olipahan kivaa tehdä pitkästä aikaa juustokakkua. En edes muista milloin viimeksi sitä tein... Onneksi voi aina tarkistaa täältä blogista. :D 

Juustokakun pohja tehtiin piparkakkutaikinasta. Olen pitkään halunnut kokeilla sitäkin ja mikä olisikaan parempaa joulua odotellessa. Pelkäsin, että pohja saattaisi paistua liian kovaksi, mutta ei hätää. Ihanaa! 

Resepti Valion sivulta. Jos haluaa kanelinja kardemumman maistuvan kakussa yhtään, niin niitä kannattaa lisätä reilusti enemmän kuin ohjeessa, sillä kakkuun käytettävän luumu-kanelirahkan luumu peittää muut maut tehokkaasti alleen. Kanelia ei lisätä itse asiassa ollenkaan, mutta lisäämöni teelusikallinen ei maistunut yhtään. Tosin luumu nyt on niin vahvaa, että mausteita saattaa joutua lisäämään todella paljon.

Olin myös tapani mukaan liian nopea liikkeissäni enkä tehnyt kakusts kerrosmaista vaan vedin kaikki täytteen aineet kerralla sekaisin. Ah well. 

Tätä täytyy tehdä ensi vuonnakin jouluna. Jos ei itsenäisyyspäiväksi niin ainakin sitten jouluaatoksi. Onkin sitten rattoisaa ahtaa itseensä tuhtia juustokakkua kolmen päivän syöminkien päälle. XD Onneksi joulu on vain kerran vuodessa, juhannus sentään joka kesä...

Suomen 96. Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivänä aina (mediassa) kysytään, mitä itsenäisyys kellekin merkitsee. Minulle se merkitsee vapautta. Vapautta ajatteluun, sananvapautta, vapautta tehdä omia valintoja. Vaikka puhutaankin, että "ei Suomella ole EU:ssa enää itsenäisyyttä..." Kenties näin, mutta varmasti enemmän kuin jos vuonna 1917 olisi käynyt toisin. Voimme silti ylpeänä sanoa "Olemme suomalaisia", menkööt Pisa-tutkimukset miten päin vain. Olkoon vuodessa edes yksi päivä, jolloin voimme olla 100 %:sti ylpeitä itsenäisestä maastamme! Ikävä kyllä tietyt tahot käyttävät päivää myös eliitin vastustamiseen mitä hyödyttömin keinoin, kuten taas saimme lehdestä lukea, mutta ei mennä nyt siihen...

Itsenäisyyspäivän ruokapöytään kuulu sinivalkoiset kynttilät sekäglögi! 

Kuvassa myös uusin Blossa-glögi

Minulle itsenäisyys merkitsee myös hyvää ruokaa, juomaa ja loistavaa seuraa eli Itsenäisyyspäivän lounasta vanhempien kanssa. Iskä oli myös ostanut uutta Blossaa, joka oli mielestäni sopivan hedelmäinen olematta liian makea tai alkoholinen. Oikein mukava glögi. ^^ 

Kuten monena muunakin vuona, tänäkin vuonna valmistimme ruuaksi blinejä. Rakastan ruokasesonkeja. Keväällä parsa, kesällä mansikat ja marjat, syksyllä ravut, talvella blinit... (Pääsiäisenä mämmi! :D ) Viime kerralla blinien täytteenä oli vähän erikoisempia herkkuja eli kylmäsavunieriää, vuohenjuustoa ja avokadoa perinteisten mädin, sipulin ja smetanan ollessa yhdessä soosissa, mutta tänä vuonna sitten päätimme panostaa enemmän perinteisiin täytteisiin. (Okei, kaikki muut täytevaihtoehdot unohtui täysin. :D ) Eli vaihtoehtoina vas.-oik.: smetana, mäti (en muista, minkä kalan), punasipuli, ravunpyrstöt sekä keskellä vielä kylmäsavulohi sekä katkarapusoosi (okei, oli sentään pari erikoisempaa vaihoehtoa).

Alaston blini odottaa täytteitä. Hyvä blini tietysti maistuu hyvältä myös ihan au naturel, mutta totta kai täytteet kruunaa sen.

Blini nro 1: smetanaa, punasipulia, rapuja sekä kylmäsavulohta. Sekä tietysti mustapippuria. Nam. Ehdottomasti pitää vielä syödä blinejä ainakin kerran tänä talvena, mielellään vielä kaksi kertaa. (Sitten sitä vuohenjuustoa ja avokadoa!)

Jälkiruuaksi luumujäädykettä tiramisumantelien sekä äidin tekemien 

tomusokeri-kanelimantelien kera

Tuskailin hieman ennen Itsenäisyyspäivää... Tai en tuskaillut, mutta kuitenkin, siis mietin kuumeisesti, että mitä sitä tekisi jälkiruuaksi. Niin paljon vaihtoehtoja, että vähemmästäkin iskee ahdistus. (Puhumattakaan niistä kaikista jälkkäriohjeista, joita en ole katsonut vuosiin ja jotka pitäisi arkistoida kansiosta koneelle...) Onneksi Twitter tuli apuun ja siellä Hellapoliisi-bloggaja muistutti KaksPlus-lehdessä vierasbloggaajana tekemästään luumujäädykkeestä. 

Ah, kuinka ihanan yksinkertaista! ^^ Vatkattua kermaa, rahkaa (tiramisu- tai rommirusina, tosin naturalkin käy) sekä tietysti luumumarmeladia. En tykkää joulutortuista, joissa on luumumarmeladia (vadelma on parempaa), mutta luumujälkkärit kyllä kuuluvat jouluun. Koristeeksi vielä tiramisumanteleita sekä äidin tekemiä sokerissa paistettuja ja kaneli-sokerissa kieriteltyjä manteleita. Ei ehkä yhtä siistin näköisiä kuin kaupasta ostetut, mutta ehdottomasti yhtä hyviä. ^^ (Taustalla näkyvä kotitekoinen vadelmalikööri vm. 12 sopii jälkkärin kanssa erinomaisesti.)

Luumujäädyke

Alkup. ohje KaksPlus-lehden vieralijablogista by Hellapoliisi

n. 6 annosta (vaikka itse ohje sanoo 8, mutta ne olisivat kyllä ihan liian minejä...)

2 dl vispikermaa

200 g maustamatonta rahkaa, tiramisu- tai vaniljarahkaa (tai rommi-rusinaa) tai maustamatonta tuorejuustoa

200 g luumumarmeladia

1/2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

(2 rkl rommia) (käytin puolalaista likööriä, ja täytyy sanoa, että ei se 2 rkl maistunut missään eli kannattaisi lorottaa vähän reilummallakin kädellä, jos siitä jotain makua haluaa irti)

Vaahdota vispikerma ja vatkaan joukkoon rahka/tuorejuusto sekä marmeladi, sokeri, vaniljasokeri ja rommi. Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa. (Ainakaan meidän mielestämme ei ollut tarvetta lisämakeudelle.) Jaa seos annosvuokiin tai jäädykevuokaan ja pakasta yön yli. (Myös 3-4 tuntia riittää.) Kumoa hetki ennen tarjoilua.

Tarjolla oli myös äidin tekemiä mini-joulutorttuja. Tehty kampanisutaikinaan eli ei lehtitaikinaan, kuten tortut yleensä. (Yhtä hyvää ja vähemmän rasvaista.)

Sekä kavalkaadi erilaisia manteleita. Hei, mantelithan ovat terveellisiä, joten nämäkin herkut olivat siis ainakin 50 % terveellisiä...

Tein myös kolmen inkiväärin brownieita. Niihin tuli inkivääriä jauheena, raasteena sekä vielä sokeroituina paloina. Jouluun kuuluu myös inkiväärin tuoksu (tai maku). ^^ Ja tietysti suklaa. (Minne suklaa ei kuuluisikaan. 

Yleensä käytän margariinia leivontaan kotona, mutta iskällä, jossa nämä tein, on yleensä aina myös voita jääkaapissa. Sanoinkin hänelle ääneen, että "Käytänpäs kerrankin oikeaa voita!" mihin iskä "No mitä muutakaan?" Case in point... Ehkä sitä kannattaisi alkaa tekemään leivonnaisia oikeaan voihin. Hillitsisi sitten syömistä kun tietää, että niissä on kunnolla rasvaa. Olisipahan ainakin kunnon tavaraa. :)

Leikkasin palat tarkoituksella pieniksi, koska maku on tuhti ja inkivääri vielä lisää sitä. Inkiväärit maistuvat juuri sopivasti antaen pientä potkua, mutteivat liiaksi tehden herkuista liian "tulisia". Samalla tavallahan voisi varmaan tehdä chili-suklaabrownieita. Hmmm...

Kolmen inkiväärin suklaaruudut

Alkup. ohje HS:n ruokasivuilta by Eeva Kolu

200 g tummaa suklaata

100 g voita

2 munaa

2 dl sokeria

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1/4 tl suolaa

1 tl jauhettua inkivääriä

2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

2 rkl kandeerattua inkivääriä pieninä kuutioina

2 1/2 dl vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Rouhi suklaa ja sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita keskenään munat, sokeri, kaakaojauhe, vaniljasokeri, suola ja inkiväärit. Lisää kaakao-voiseoksen joukkoon (tai toisinpäin, kuten minä tein...) ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi jauhot ja sekoita vain sen verran, että seos on tasaista.

Kaada taikina keskikokoiseen (n. 30x20cm) kokoiseen vuokaan, leivinpaperilla tai foliolla(?) vuorattuun  vuokaan (älkää laistako vuorauksesta; minuun iski melkein epätoivo ennen kuin sain leivokset ulos vuoasta....) ja paista 25-30 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla tms. tikulla. Anna jäähtyä ja leikkaa ruuduiksi.

Jotain hyvää tästä kylmästä on. Kaikki herkut jäähtyy aina nopeasti, joten ei tarvitse odotella pitkään. ^^

Itsenäisyyspäivän blinit 2.0

Itsenäisyyspäivänä viime vuonna perinteisesti avattiin vanhempieni kanssa blinikausi. Suomen 95-vuotisjuhlien innoittamana päätimme nostaa blinit versioon 2.0 (kaikkihan nykyään pitäisi olla jo vähintään 2.0, edelläkävijät jo versiossa 3.0) eli kokeilla vähän jotain uutta. Äiti oli lukenut jostain edellisen viikon tai saman viikon MeNaisista, että Sinikka Sokka oli tarjoillut blinien kanssa rapuja ja avocadoja, ja siitä se idea sitten lähti

Blinilisukkeet

Kuten kuvasta näkyy, pöydästä löytyy jotain vanhaa ja jotain uutta. Smetanaa, mätiä ja tilliä pitää tietysti aina olla, mutta sipuli  vaihdettiin kirpakamman punasipulin sijasta pehmeämpään keltasipuliin. Toimii paremmin, koska ei ole niin kitkerää. Lisäksi pöydässä on niitä edellämainittuja rapuja (Päijänteestä iskän ravustamia), avocadoa sekä (minun kylmäsavuloheksi luulemaa) kylmäsavunieriää. Tää on nyt melkein 3.0 jo!

Kokeilin sitten ekaksi bliniä näillä uusilla lisukkeilla eli avocadolla, ravuilla ja kylmäsavunieriällä. Smetanaa sentään piti laittaa alle, sehän nyt on selviö. Ja kyllä maistuvat nämäkin blinin päällä, ei yhtään valittamista! Avocado nyt ei oikeastaan miltään maistu, muuten kuin sen päälle tummumisen estämiseksi pirskotellulta limemehulta, mutta siis ravut ja kala toivat mukavasti uusia makuelämyksiä. 

Totta kai söin myös perinteisen blinin, mutta myöntää täytyy, että tämä uudempi versio on maukkaampi. Johtuu tietysti siitä, että se sisältää kiehtovampia ja maukkaampia aineksia kuin mäti ja sipuli. :D Tästä on hyvä jatkaa, mitä kaikkea blinin päälle voikaan laittaa? Tämän tutkimista voi jatkaa parin viikon päästä iskän synttäreitä juhliessa, jolloin blinit ovat varmasti pöydässä taas. Jos olisin lihansyöjä, niin kokeilisin varmaan jotain parmankinkkua tai sitten rahvaasti pekonia. Suolakurkkuja tietenkin, tosin en tykkää niistä... Vuohenjuustoa! Tietysti! Sitä muuten aion kokeilla. Hmm, menisiköhän tofu kans? Heh, voin jo kuvitella iskän ilmeen siinä vaiheessa, se varmaan käskee mut ulos! :D

Iskä oli muuten kuorinut nuo ravunpyrstöt vähän huolimattomasti ja noissa kahdessa ravunpyrstössä oli molemmissa jäljellä se rusto tms. kova osa, joka siellä ravun lihan sisällä on ja normaalisti kyllä otetaan pois. Thanks dad. :D Eivätkä muuten olleet ainoat kaksi, jotka sain suusta myöhemmin kaivella...

Pannacotta hyytyy (tai ainakin yrittää)

Tein jälkkäriksi karpalo-kanelipannacottaa. Vihaan kaikkien hyydykkeiden kanssa leikkimistä, koska en suostu käyttämään liivatteita ja sen korvaamisen hyytelösokeri-Multilla tms. kasvispohjaisilla hyydykkeillä on aina vähän hakuammuntaa. Hyytyy tahi ei. (Yleensä ei.) Iskän hyytelösokeri taisi olla vähän vanhentunutta, joten tulos ei ollut kovin onnistunut, vaikka kuinka yritin ulkona pakkasessa sitä hyydyttää. Olisi sitä Multiakin ollut kaapissa, mutta huomasin vasta liian myöhään. Sokea kokki, kokkeroitunut soppa...

Minulla on kotona vege-geeliä (eli siis kasvisperäistä liivatetta) ja hyytelösokeri-Multia (jota taisin pannacottaan käyttää) sekä vielä agar agaria, joten mahdollisuuksia kasvisperäiseen hyydytykseen on. Täytyy vaan muistaa laittaa niitä PALJON enemmän, koska ongelmaksi tuskin muodostuu liian hyytynyt seos. 

Alle tuli siis peruspannacotta, jossa maitoa ja kermaa keitettiin ja siinä uitettiin kanelitankoa. Päälle tuli karpalomehua (joka sekään ei hyytynyt kunnolla, kiitos vanhentuneen hyytelösokerin) ja päälle vielä karpaloita. Vaikka rakenne ei ollut onnistunut, niin maku oli, mutta se nyt on aika fool proof, koska seurasin ohjetta. :D Sokeri+kerma = no fail. 

Koska en hyväksy tappiota enkä koskaan luovuta, niin aion kyllä vielä masteroitua näissä hyydykehommissa. Olen tehnyt hyytelösokeri-Multin kyljessä olevan kookospannacotan ohjeen ja se hyytyi ihan kivasti, joten toivoa on. Viime vuonna kokeilin sokerikuorrutteita ja tein piparkakkumökin (joiden parissa aion kehittyä tänäkin vuonna), joten tänä vuonna voisin sitten ottaa uudeksi kehityskohteeksi kaikki hyydykejutut. Perhepiirissä tietenkin, jotta kehtaa tarjoilla epäonnistuneitakin tekeleitä. :D Kesällä voi sitten kokeilla hyydytettyjä juustokakkuja, niin ei tartte uunia käyttää kesäkuumalla. Paitsi jos on sateinen kesä. Mutta koska tänä vuonna ei tarvitse kesällä kirjoittaa gradua, niin en toivo sateista vaan erittäin aurinkoista ja kuumaa kesää. ;)

Pannacotan ohje Pirkka-lehdestä.

Itsenäisyyspäivä + The Joulukalenteri -maraton

Pekaanipähkinäpiirakka

Joka tapauksessa, myös viime vuotiset itsenäisyyspäivän juhlinnat oli ihan juhlinnan arvoiset. (Vaikka edellisen päivän lätkämatsi nyt meni vähän miten meni...) Leivoin siis pekaanipähkinäpiirakan, jonka olin tehnyt jo joskus aikasemminkin isänpäiväksi, tosin ilman kuvia. Nyt sitten on kuvat, ja resepti löytyy tuosta linkistä. Eli ei tartte kaivella sitä tänne. ;)

Huomatkaa hieno suomenlippu tuossa piirakan päällä kuviona. (Ja iso reikä, koska kokeilin kakun kypsyyttä veitsellä...)

Pekaanipähkinäpiirakka: über-makeaa. Kannattaa ottaa kahvia kyytipojaksi. Tai itse tehtyä vadelmalikööriä... ;)

Munakasrullat

Oletteko kuulleet The Joulukalenteri -ohjelmasta? Jos olette syntyneet 80-luvulla, niin luulisi teidän tietävän tämän Jukka Virtasen uran parhaimman työn! Ai ettekö? Nyt äkkiä Wikipediaan tutustumaan aiheeseen! Minä ja kaverini ollaan fanitettu sarjaa jo tosi pitkään ja muutama vuosi sitten innostuttiin tilaamaan ohjelman DVD netistä. Ja nyt pidämme aina joka vuosi joulun alla The Joulukalenteri -maratonin eli katsomme kaikki 24 jaksoa putkeen, napostelemme pikku syötäviä ja juomme...hiukan. No okei, olemme huomanneet, että kirjaa katsotuista jaksoista on pidettävä ja viime kerralla kävi niin, että intouduimme puhumaan kaikenlaisesta niin, että viimeiset jaksot meni vähän ohi. :D

Yleensä on lisäksi tuntunut siltä, että koko dvd:ssä kestää hirrrveän kauan. Mutta jotenkin viime kerralla koko aika meni tosi nopeasti! o_O Myös kaverin bf oli mukana ja ihan hyvin sekin kesti. :D

Glögifudge

Niin, siis ruoka? Tein munakasrullia eli…. noh, uunissa tehty pellillinen munakasta, jonka väliin laitoin fetaa ja herne-papu-porkkana -sekoitusta. Jälkkäriksi (ja kaverille+bf:lle lahjaksi) tein glögitoffeeta. Innostuin vähän löydettyäni joulunalusajan Leivotaan-lehdestä ohjeen toffeelle, joka piti tehdä ihan paistomittarin avulla tarkan lämpötilan selvittämiseksi. Noh, meitsi sitten osti n. 25 euron kunnon teknisen lämpömittarin juuri tähän tarkoitukseen. Hyvin toimi ja hyvää tuli! Sen jälkeen en olekaan tehnyt fudgea lämpömittarin kanssa (tai edes ilman), mutta eiköhän tässä tule tilaisuuksia. Fudge kun on mitä mainioin lahja ja muutenkin hyvää tarjottavaa, jos haluaa varmistua, että herkut katoavat nopeasti omasta näköpiiristä. :) Taisinkin juuri keksiä vappu-piknik -tarjottavista ainakin yhden…


Glögi-fudge
Leivotaan-lehti 3/11
50-60 kappaletta

3 dl kermaa
1 ½ rkl kaakaojauhetta
3 dl sokeria
1 dl vaaleaa siirappia
50 g voita
100 g tummaa suklaata (70 %)
2 rkl glögiviiniä
½ tl kanelia

Kaada kerma paksupohjaiseen kattilaan ja sekoita kaakao kermaan. Lisää sokeri, siirappi ja voi. Keitä, kunnes seos on 125-asteista. Lisää joukkoon paloiteltu suklaa, glögi ja kaneli. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada massa leivinpaperoituun, noin 22 x 22 -cm:seen vuokaan. Anna toffeen jäähtyä TÄYSIN (I know, se on vaikeaa), ennen kuin leikkaat sen paloiksi (Kannattaa leikata tosi pieniksi, aika tuhtia kamaa, toim. huom.) Säilytä jääkaapissa. (Varmempaa antaa lahjaksi mahd. nopeasti, toim.huom.)

Itsenäisyyspäivän juhlamenu

Punaviiniskumppaa Venäjältä!

Sunnuntaina 6.12. minä, vanhempani, molemmat tätini sekä heidän puolisonsa kokoonnuimme Korsoon juhlistamaan itsenäisen Suomen 92-vuotissyntymäpäivää. Tarjolla oli tietysti notkuva pöytä blineistä ja kylmistä kaloista laatikoiden ja uunilohen kautta marjajälkkäriin ja käpykakkuun.

Synttärijuhlallisuudet piti tietysti aloittaa kilistämällä kuohujuomaa ja (onneksi) sen tutun Cristal Cavan lisäksi iskä oli jostain saanut punaista skumppaa Venäjältä! Tarkemmassa maistelussa skumppa tosiaan paljastui punaviinipohjaiseksi, joka oli yllättävän hyvää! Minä kun siis en tykkää punaviinistä, mutta skumppana eli siis kuplivana se menee. (Hiilihapot on kaiken pelastus. :D ) Muut eivät innostuneet, joten pullo olikin sitten minun, yksin minun…

Blini, jonka päällä mätiä, smetanaa ja punasipulisilppua

Jottei homma menisi ihan pelkäksi skumpan kittaamiseksi, niin ruoka oli vähintäänkin erinomaista ellei vallan loistavaa! Alkuun söimme blinejä asianmukaisten lisukkeiden kera ja jopa 75-vuotias tätini suostui maistamaan yhtä, ensimmäistä kertaa elämässään! :) Joka päivä siis voi oppia uutta, oli ikä mikä tahansa.

Blinit olivat tosi hyviä, pidän taikinan (eli tattarijauhojen) hieman happamasta mausta. Eihän bliniä itsessään paljoa maista kaikkien lisukkeiden alta, muttei sitä kuulukkaan syödä paljaaltaan. Iskälle ostamani blinipannu pääsi ekaa kertaan käyttöön ja äidin kanssa sovittiin, että kyllä tänä talvena täytyy vielä yhdet blinibileet pitää. Onneksi ei tarvitse juoda snapseja! :D

Marinoituja herkkusieniä

Olen jo muutaman kerran ostanut Sokoksen S-Marketin tuoretiskiltä marinoituja herkkusieniä, jotka ovat ihanan valkosipulisia ja muutenkin herkullisia! Ikävä kyllä niitä ei ole nyt vähään aikaan taaskaan ollut tarjolla, mutta ehkä niin on parempi, koska ne ovat kalliita ja niiden jälkeen henki haisee kuin meidän koiralla konsanaan… :D Niinpä olin ilahtunut, kun Helsingin Sanomien ruokaosiossa 3.12. oli kaikenlaisten joulunaposteltavien (mm. juuri edellä nähtyjen blinien) ohjeiden joukossa marinoitujen herkkusienten ohje. Score!

Päivän marinoitumisen jälkeen sipulit maistuvat sinänsä aika miedolle, mutta kyllä hyvin valkosipulille! Vähän lisää limetinmehua oli kyllä paikallaan. Mielestäni ohjeen mukaan tehtynä sienistä saa kyllä melko mietoja, eli kannattaa tosiaan käyttää erimakuisia öljyjä, jos niitä kaapissa on ja muutenkin maustaa ehkä hieman voimakkaammin. Muttei kannata kauheasti lisätä sitä valkosipulia. ;) Persiljaa kannattaa kyllä sipeltää koko nippu. Näytä voisi tehdä uudestaankin, kenties uudeksi vuodeksi…

Pähkinäinen linssipatee

Koska en syö kinkkua eikä kalkkunakaan enää kuulu joulupöytääni, niin täytyy kehitellä kaikenlaisia muita “kinkunoloisia” jouluisia kasvisherkkuja. Totta kai koko jouluaterian voisi hoitaa pelkillä kaloilla ja laatikoillakin, mutta jotta voisi noudattaa muiden kanssa alkupalaksi- kaloja-ja-sitten-pääruoka-plus-laatikoita-linjaa, niin jonkinlainen kasvispatee olisi kiva olla tarjolla. Ja ihan vaan muutenkin pitäisi kehitellä erilaisia linssiruokia; muitakin kuin curryja.

Uusimmasta Glorian Ruoka & Viini-lehdestä löytyykin aivan ihana linssipateen ohje, jonka nähtyäni tiesin heti sen päätyvän itsenäisyyspäivän pöytään! Ja niin se päätyikin! Ohje ei ole mitenkään vaikea, mutta taikina kannattaa maustaa melko hyvin, sillä linssien ominaismaku on (ainakin minusta) hieman tympeä, tunkkainen etten sanoisi.

Patee kyllä onnistui ja sitä kiiteltiin, mutta ehkä se oli hivenen liian kuiva eli siis liian kauan aikaa uunissa. Hivenen. Linssit kun muutenkin ovat aika kuivia. Kasvissyöjille siis voin totisesti suositella sitä ja veikkaan, että tulen tekemään sitä ympäri vuoden. Yhdestä tekokerrasta kun saa tosi monta annosta pakkaseen laitettavaksi. Pateen voi tietysti maustaa muillakin, kuin annetuilla mausteilla, mutta näin joulun alla siihen kannattaa laittaa kanelia, neilikkaa ja muita joulumausteita.

Annos ylhäältä myötäpäivään: marinoituja herkkusieniä, linssipateeta, graavattua siikaa ja kylmäsavulohta

Namnam! Rakastan kylmäsavustettua- tai graavattua kalaa, joten ne olivat koko lounaan kokokohta! En edes maistanut uunilohta, koska keskityin niin muihin ruokalajeihin. Sääli, etten tajunnut ottaa kuvia myös muista ruuista (lanttu- ja porkkanlaatikot sekä bataatti-homejuustovuoka, kaikki erinomaisia), mutta uskokaa pois, ne olivat tosi hyviä, jopa se homejuustovuoka!

Ruokaa jäi niin paljon, ettei minun tarvinnut viime viikolla ollenkaan tehdä ruokaa töihin vaan saatoin ottaa joka päivä vaan uuden annoksen tähteiksi jääneistä herkuista. Jouluateria joka päivä. :) Ja vieläkin löytyy laatikoita ja pateeta pakkasesta!

Jäisiä karpaloita suklaakinuskikastikkeella

Lumikarpaloiden toinen yritys ja yritykseksi se jäi tälläkin kertaa. Tomusokeri vaan yksinkertaisesti sulaa marjojen päälle niin, ettei lumesta ole tietoakaan. :( En vaan osaa. Kävin viime lauantaina Tuomaan markkinoilla Espan puistossa ja siellä oil myynnissä TÄYDELLISIÄ lumikarpaloita! (Sekä vieläkin parempia suklaakuorrutteisia lumikarpaloita, nams!) Niiden aineksissa luki tomusokerin ja karpaloiden lisäksi tärkkelys, muttei puhettakaan mistään munanvalkuaisesta.

Kenties pelkässä pölysokerissa pyörittäminen olisi se oikea ratkaisu (no hei daa! jos sallitte sanonnan), mutta antaa nyt olla. Kokeilin nimittäin kinuskikastikkeen (omasta mielestäni) parempaa versioita eli tein RuokaPirkan ohjeen mukaisesti suklaakinuksia. Hih, sitä olisin voinut vaikka syödä lusikalla suoraan kattilasta, mutta muiden mielestä tavallinen kinuski on parempaa. No, onneksi ei siis tarvitse enää tehdä suklaakinuskia, niin ei tule lorotettua oman annoksen päälle niin paljon kastiketta. :D

Käpykakku

En edes ajatellut tekeväni minkäänlaista kakkua jälkkäriksi kahvin kanssa, ja hyvä etten, sillä iskä päätti ostaa edellisenä päivänä Hakaniemen hallista kokonaisen Käpykakun! Sehän on siis kermaista moussea ja hilloa suklaisen marsipaanikerroksen alla. Tuhtia tavaraa ja tosi makeaa! En ole oikein käpykakun ystävä, sillä ainoa hyvä asia koko kakusta on se suklainen marsipaani, mutten nyt halunnut herättää kommentteja oudolla syömiselläni eli siis passasin koko kakun. Suklaakonvehdeista riitti tarpeeksi iloa. 

Johan oli herkuttelut, huh! Olimme vielä valmistuneet torttujen paistamiseen ja äiti oli vielä tehnyt iltapalaksi sieni-kasvispiirakkaa, mutta koska olimme kaikki ihan täynnä ja kello näytti jo puoli kuutta, ei kukaan halunnut enää tietääkään mistään ruokaan liittyvästä. Lisää ruokaa seuraavalle viikolle sitten vain. (Se piirakka oli hyvää! Ruistaikinasta tehdyn pohjan päällä sieni-purjosekoitusta ja juustoraaste-munamaitoa, mmm! Mahtavaa biletysillan jälkeistä yöpalaa. 

Vaikka olenkin melkoisen ruokavammainen, niin kyllä silti haluan silloin tälläin laittaa kunnlla ruokaa ja syödä oikein pitkän kaavan mukaan. (Kunhan seuraavana päivänä pääsee taas salille. ;) ) Seuraavaksi reseptit herkuista, joiden teosta vastasin täysin tai edes osittain (blinien kohdalla äiti hoiti taikinan aloitusvaiheen):

RESEPTIT:

Pikkublinit

ohje Helsingin Sanomat 3.12.09 D2

(20 kpl)

1 3/4 dl maitoa

1/5 pala hiivaa

½ tl sokeria

1 dl tattarijauhoja

1 dl vehnäjauhoja

4-5 rkl olutta (lopunhan voi juoda ruokaa laittaessa ;)

1 ½ rkl sulatettua voita

½ tl suolaa

1 iso kananmuna

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja sekoita joukkoon sokeri sekä tattarijauhot. Peitä kulho kelmulla ja anna olla 7-8 tuntia huoneenlämmössä. Erottele kanamunankeltuainen valkuaisesta. Lisää taikinapohjaan olut, vehnäjauhot, keltuainen, voisula ja suola. Anna taikinan tekeytyä vielä n. 15 min. Vaahdota valkuainen kovaksi vaahdoksi ja lisää vaahto taikinaan varovasti nostellen.

Paista taikinasta blinejä blinipannussa, pienikokoloisessa lettupannussa tai muussa pienessä pannussa. Annostele taikinaa pannulle varovasti, sillä se kohoaa hieman paistettaessa. Kun pinta on lähes hyytynyt, valita reunoille hieman voisulaa ja käännä blini. Tarjoa blinit kuumina erilaisten lisukkeiden, kuten mädin, savukalojen, smetanan ja punasipulin kera.

Marinoidut sienet

resepti em. Helsingin Sanomien sivulta

2 rasiaa siitakesieniä tai muita sieniä (200 g)

2 valkosipulinkynttä

3 salottisipulia

pala tuoretta inkivääriä/1-2 rkl jauhettua inkivääriä

½ ruukkua persiljaa

1 kanelitanko

½ rkl hunajaa

1 ½ tl valkoviinietikkaa (maustettua, jos löytyy)

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

pippuria

Kuori sipulit ja inkivääri. Leikkaa valkosipulit viipaleiksi, sipulit lohkoiksi ja inkivääri ohuiksi suikaleiksi. Silppua persilja. Katko kanelitanko muutamaan palaseen. Puhdista sienet, jos tarpeen. Sekoita ainekset kulhossa ja anna maustua vähintään seuraavaan päivään.

Linssipatee

resepti: Glorian Ruoka & Viini 8/09

(4-8:lle)

3 dl linssejä

8 ½ dl kasvislientä

3 valkosipulinkynttä

muutama timjaminoksa

1 laakerilehti

2 salottisipulia

1 rkl öljyä

1 ½ dl paahdettuja ja rouhittuja (saksan)pähkinöitä

1 tl juustokuminaa

½ tl kanelia

½ chilijauhetta

½ tl jauhettua neilikkaa

3 munaa

1 dl kaura- tai kuohukermaa (tai tavallista ruokakermaa)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Huuhtele linssit ja laita ne kattilaan kasvisliemen, kuorittujen valkosipulien, timjamin ja laakerilehden kanssa. Anna kiehahtaa ja vähennä lämpöä. Keitä miedolla lämmöllä kannena alla n. 20 min. Poista mausteet linssien joukosta ja jos kattilassa on nestettä jäljellä, kaada se pois. Laita linssit (monitoimikoneen) kulhoon.

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipuleita öljyssä pannusa miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Lisää sipulit, pähkinät sekä mausteet linssien joukkoon. Soseuta seos karkeahkoksi massaksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa siten, että joukkoon jää kokonaisia linssejä. Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki ja sekoita kerma munien joukkoon. Yhdistä linssiseokseen, kaada n. 1 litran vetoiseen, voideltuun uunivuokaan ja kypsennä uunin alatasossa n tunnin verran. Pateen voi tarjota kuumana, haalena tai kylmänä.

Suklaakinuski

resepti: RuokaPirkka 49/30.11.2009

1 prk (2 dl) vispikermaa

1 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

100 g taloussuklaata

Kuumenna kattilassa kerma ja sokerit koko ajan sekoittaen. Keitä pari minuuttia, kunnes seos on sakeahkoa. Lisää suklaa ja kuumenna, kunnes suklaa sulaa, mutta älä keitä. Ota pois liedeltä ja tarjoa esim. jäisten marjojen, hedelmien tai jäätelön kera tai kuorruta kinuskilla kakkuja tai kääretorttuja tai käytä keksien välissä tai…syö vaikka suoraan kattilasta! :D