Viiniexpo 2014 ja Streat Helsinki

Pinkki lasiin? Ei, vaan "Vinkki lasiin".

Maaliskuun loppupuolella oli varsinainen ruoka- ja viini-intoilijan hemmotteluviikonloppu, kun perjantai-lauantai-akselli osuivat sekä Viiniexpo että ensimmäistä kertaa järjestettävä Streat Helsinki -katuruokatapahtuma. Koska Suomen alkoholipolitiikka, pitää viini ja ruoka nauttia täällä usein erikseen, mutta eihän se nyt haittaa, kun siihen on jo tottunut. Mutta sen kyllä huomasi, että isommat ruokailumahdollisuudet Viiniexpossa olisi ollut ihan mukavaa.

Kolatun juustolan juustoja, leipää ja valkoviiniä. 

Ostimme iskän kanssa neljän maistelulasin lipukkeen ja n. puolessa välissä pysähdyimme ruokailemaan juustoja. Ah, jos olisimme olleet ulkona terassilla olisi voinut luulla, että on Ranskassa! Mutta nyt olimme Messukeskuksen hallissa. Ja kuten aikaisemmin mainitsin, olisin mielelläni nähnyt useammankin paikan, josta olisi voinut ostaa naposteltavaa viinin kanssa. Nyt niitä oli muistaakseni kaksi ja Kolatun juustola oli yksi niistä.

Viiniexpon tarjonta oli laaja, mutta olisimme halunneet maistaa juurikin uusiseelantilaisia viinejä viime syksyn matkamme innoittamina. Mutta koska kaikki on lueteltu maahantuojien perusteella, piti kiertää kaikkien myyntipisteiden kaikki viinit löytääkseen uusiseelantilaista. Emmekä sitten löytäneet. Joko sitä ei ollut tai emme vain nähneet. Mutta olihan siellä nyt muutakin! Maistoin jopa yhtä suomalaista, juuri markkinoille tullutta siideriä viimeiseksi. 

On se mukavaa, kun sekä syksyllä että nyt keväällä on tällainen viinitapahtuma. Mikä onkaan parempaa, kuin maistella erilaisia viinejä viikon päätteeksi? Viiniexpon lisäksi Messukeskuksessa oli alan ammattilaiselle Gastroexpo. Sinne olisi joskus myös mukava päästä ammattilaisen statuksella...

Seuraavana aamupäivänä suuntasin aikaisten balettitreenien jälkeen suoraan keskustaan suuntana Strea Helsinki. Katuruokaa! ^^ Aurinko paistoi täydeltä terältä joten päivästä oli tulossa hieno! Ja tapahtumasta varmasti todella ruuhkainen. Oheinen kuva on muistaakseni Katariinankadulta vähän puoli kahdentoista jälkeen ja tuolloin oli vielä mukavan väljää.

Cronut!

Vaikka ei ole hyvä aloittaa lounasta makealla (eikä varsinkaan suoraan treenien jälkeen), niin cronutin kohdalla oli pakko tehdä poikkeus. Siis mikä cronut? No tietysti uusin "THE" juttu leipomismaailmassa, joka on levinnyt meillekin Jenkkilästä eli donitsin ja croissantin yhdistelmä. Kuulemma valmistusprosessi ei ole niin yksinkertaista, että vain uppopaistaisi lehti-/croissant-taikinasta tehtyjä donitseja, mutta miksei sitäkin voisi kokeilla. Olen uppopaistamassa huomenna donitseja vapuksi niin ostaisiko varmuuden vuoksi purkin valmista croissant-taikinaa...

Ei tarvine hirveästi hehkuttaa, kuinka hyvää tämä oli. Lehtitaikinaa kuorrutuksella, what's not to like. En muista, oliko tässä vielä täytekin mutta miksei sellainenkin onnistu ihan hyvin. Hmm...

Kauppatorin väkijoukko

Vähän kahdentoista jälkeen, kun siirryin Kauppatorille huomasin, että jahas...täähän on suosittua! Väkeä oli kuin pipoa ja kymmenien metrien johot lähes joka kojulle! Sinänsä hyvä, koska tällaiselle tapahtumalle on selvästi kiinnostusta ja toiv. se siis järjestetään uudestaankin. Mutta kiireessä ja kauheassa nälässä paikalle ei kannattanut tulla. Kuulin huhuja jopa 45 minuutin jonottamisajoista.

Alueen reunalla olevat taulut helpottivat oikealle kojulle suuntaamista. Myönnän, etten edes vilkaissut tätä vaan pyörin kuin hyrrä kaikki kojut läpi etsien jotain sopivaa herkkuja ja edes kohtuullista jonoa.

Jonottamisen teki hankalaksi myös se, ettei aina ollut varma, mistä mikäkin jono alkoi ja mikä jono johti millekin kojulle. Kaikki oli yhtä ja samaa massaa. Mutta sopu sijaa antaa, eikä mulla ollut mihinkään kiire kauniina päivänä. (Seuraaviin harkkoihinkin oli melkein kolme tuntia...)

Richard McCormickin burgerikojulle jonottamassa

Suurin osa paikoista tarjosi lihaa eri muodoissa, joten semi-kasvissyöjänä oli siinä mielessä helppoa, koska valinnanvaraa ei ollut niin hurjasti. Bongasin kyllä erilaisia kasvisjuttuja, mutta päädyin Richard McCormickin burgerikojun jonoon kasvishampurilaisen houkuttelemana. Jono vaikutti järkyttävältä, mutta se liikkui yllättävän jouhevasti. Luulen, että monet muutkin jonot liikkuivat aika jouhevasti, sillä työntekijät olivat varmasti orientoituneet nopeaan liukuhihantoimintaan.

Richard McCormickin tarjooma

R. McCormickhan on USA:sta Suomeen saapunut kokki ja ravintoloitsija, joka vastaa mm. Sandro'sin menusta ja on ollut vaikka missä monessa mukana. Päädyin Streat Helsingissä vain yhteen pääruokaan (en olisi jaksanut jonottaa yhtään enempää) eli seitan-burgeriin. Jep, minäkin voin nauttia hampurilaisen kunhan se ei ole pikaruokalasta ja siihen käytetyt raaka-aineet ovat tavanomaisesta poikkeavia ja tuoreita.

Tokyo seitan burger

Huh! Sarjassamme hampurilaisia, joita on melko mahdotonta syödä, koska täytettä on liikaa. Paras tapa tälle oli hajottaa hamppari osiin ja syödä osa täytteestä pohjan ja osa päällyosan kanssa. Koska tästä ei halunnut jättää muruakaan syömättä, oli se sen verran hyvä! Avokadoa, vahvasti maistuvaa korianteria ja ihanan tulista seitania. Noms. Jos syön hampparin kerran viidessä vuodessa niin tällainen sen kuuluu olla.

Suklaakakkua, vuohenjuustovaahtoa, tyrni(?)hilloketta ja vadelmakastiketta

En tietenkään olisi minä, ellen olisi päättänyt päivää jälkiruualla. Pahoitteluni kuvasta, mutta ostaessani tämän (muistaakseni) Salt-ravintolan kojusta, en voinut mitenkään jäädä siihen hirveään ruuhkaan ottamaan kuvaa vaan oli pakko matkata väljemmille vesille ja vadelmakastike tietysti roiskui pitkin pahviboksia. 

Mutta ei se mitään, maku oli aivan loistava. Vuohejuustomousse sopi täydellisesti tuhdin suklaakakun kanssa tuoden siihen ihanaa raikkautta, kuten tekivät hilloke ja vadelmakastikekin. Ja kastike toki sopi myös vuohenjuustomoussen kanssa.)

Tällaisia tapahtumia voisi järjestää vaikka kerran kuussa! Tai noh, ainakin joka kuukausi keväällä ja alkusyksystä. Onhan meillä Ravintolapäivää ja Taste of Helsinkiä (joista viimeksimainitun sisäänpääsymaksu tekee tapahtumasta tahattoman kalliin), mutta siihen mukaan sopisi ihan hyvin 2-3 kertaa vuodessa järjestettävä Streat Gastro. Ja mikä sitä estää talvellakaan moista järjestettävän.