Heitin iskän kanssa aamupäivästä kävelylenkin ja sitten kävimme äidin kanssa hommiin! Iskä meni vaihtamaan vanhaan autoon talvirenkaita, ja kun tulin keittiöön, äiti kysyi, kuulinko, mitä iskä oli sanonut. Vastasin, että en kuullut ja äiti sanoi, että iskä oli sanonut jääkaapissa olevan skumppapullo ja että voisimme avata sen. Ja minä en ollut kuullut kehoitusta avata skumppapullo! Hmm, ehkä tilanne ei siis ole niin paha, kuin olen luullut. ;) Teimme siis äidin kanssa työtä käskettyä ja avasimme pullon Cristal Cavaa. Ruuanlaitto on aina mukavampaa skumpan kanssa… Siis tiettyyn rajaan asti, tietenkin. ;) Iskäkin liittyi seuraamme ja ehti vielä kaataa itselleen lasillisen skumppaa kilistääkseen meidän kanssamme. Iskälle!
Amuse bouche eli keittiön tervehdys: Rapucocktail
Alkuun siis rapucocktail omena-, sipuli- ja avokadolohkojen kera hapanimeläkastikkeella maustettuna. Löysin ohjeen melko tuoreesta K-Kauppojen Pirkka-lehdestä ja tiesin heti löytääneeni juuri passelin ohjeen. Ohje on helppo, ainoa vaiva on saada kaikki liha irti ravuista. Katkaravut toimivat tietysti samalla lailla. Sitruunanmehu taas estää avokadoa tummumasta ennen aikojaan. Pehmeän avokadon, happaman ja omenan, sitkeähkön katkaravun, sipulin ja hieman tulisen itämaisen kastikkeen yhdistelmä sopii todella hyvin yhteen! Keittiölle ensimmäinen piste.
Avokado-omena-carpaccio
resepti: K-Ruoka Pirkka 45/2009
4 annosta
1 salottisipuli
1 omena
1 avokado
½ limetti
½ pss (à 180 g) sulatettuja pakastekatkarapuja
½ dl chilikastiketta
Koristeluun: kirsikkatomaatteja ja tuoreita yrttejä
Hienonna sipuli, kuori ja pilko omena, kuori ja halkaise avokado sekä poista kivi. Leikkaa myös avokado kuutioiksi ja purista limetin mehu avokado- ja omenanpalojen päälle tummumisen estämiseksi. Asettele palat tarjoiluastioihin ja ripottele pinnalle sulatetut katkaravut. Sekoita silputut sipulit chili-kastikkeen joukkoon ja lusikoi kastiketta annosten päälle. Koristele kirsikkatomaateilla ja yrteillä.
Sienikeitto
Sienikeitto on hyvin yleinen alkuruoka meidän porukan kesken, ollaan sitten syömässä juhlan kunniaksi tai muuten vaan laitetaan ruokaa. Sienet on hyviä! En ollut taas vähään aikaan syönyt sienikeittoa, joten sitä halusin ehdottomasti tehdä isänpäiväksi. Sienet jakavat aika hyvin ihmisiä niiden limaisen rakenteen vuoksi (eikä torvisienistä tehty keitto ole kovin kauniin väristäkään…), mutta minä olen niistä oppinut pitämään. Sienikeitto oli, jälleen kerran, ihanan pehmeää ja sakeaa ja tuhdin sienimäistä. Lämmin keitto sopii mainiosti syyspäivien ruokalistalle.
Sienikeitto
(hyvin vapaasta muistista kaavittu ohje)
n. viidelle
1 tl
n 6 dl paloiteltuja (tuoreita tai pakastettuja)sieniä
kasvisliemikuutio
vettä
vehnäjauhoja
ruokakermaa n. 2 dl
yrttejä
Jos sienet ovat tuoreita, paloittele ne ja paista pannulla nesteen saamiseksi pois. Jos ne taas ovat pakastettuja, laita ne suoraan kattilaan ja anna sulaa. Lisää vettä ja leimikuutio. Anna kiehua muutama minuutti keskilämmöllä ja lisää sitten jauhot, jotta seos sakenee. Keitä vielä muutama minuutti ja lisää sitten ruokakerma. Anna kermakin kiehahtaa vielä muutama minuutti. Lisää vettä, jos keitto tuntuu liian sakealta.
Muikkupatee
Pääruoka olikin sitten hieman pidemmän mietinnän takana, koska en enää syö edes kanaa, alkupaloissa oli jo rapuja enkä nyt jotenkin jaksaisi kalaakaan… Äiti sanoi iskän pitävän muikkupateesta ja niinpä päädyimme siihen. Muikkuja ja pekoniviipaleita kerroksittain uunivuokaan ja uuniin. Kyllä minä kaivoin pari muikkua lautaselle pekonin alta, mutten kyllä oikeastaan pahemmin edes pidä kyseistä kalasta. Ja vähemmän pekonin kanssa. :D Jos pidät muikuista ja/tai pekonista, kannattaa kokeilla. Nopea ja näppärä ohje.
Muikkupatee
(melkein tuulesta temmattu resepti, mutta äiti vastasi tästä ruokalajista. Näin se about kuitenkin meni:)
pari pakettia pekonia
perattuja muikkuja
margariinia vuoan voitelemiseen
Voitele pitkulainen uunivuoka. Lado vuokaan ensin pekoniviipaleita niin, että niiden päät tulevat vuoan reunojen yli. Lado sitten kerros kerrokselta vuorotellen perattuja muikkuja ja pekoniviipaleita. Käännä lopuksi pekoniviipaleet muikkuviipaleiden päälle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. En ole varma ajasta, joten tarkkaile tilannetta.
Parsakaalia, papuja, pakastevihanneksia, pari muikkua
Kuten annoksestani näkee, sain kyllä koottua tarpeeksi ison annoksen ilman lihaisaa pääruokaakin! Papujakin paistoimme vielä, plus parsakaalia ja pakastevihanneksia, joten ei ainakaan ollut kasviksista pulaa! Nam nam, varsinkin pavut maistuivat ihanilta, kun paistoimme ne reilusti valkosipulissa!
Kinuskikastike valmistuu
Iskä on yksinkertaisten (eli jos minulta kysyy, niin välillä vähän tylsien…) asioiden ystävä ja esimerkiksi karpalot ja kuuma kinuskikastike ovat hänelle aivan riittävä jälkiruoka. Hmph! Missä on pannacotat, creme brûlét, mousset, vaahdot, edes jäädykkeet? No jaa, marjat ovat ainakin terveellisiä… :D Ja sainpahan sentään kokeilla kinuskikastikkeen tekoa, joka on about yksi maailman helpoimmista kastikkeista. Ja itsetehtynä tietysti paljon parempaa, kuin kaupan valmistuote. En yleensä käytä kinuskikastiketta, mutta tätä oli pakko maistaa.
Kinuskikastike:
(sama K-Ruoka Pirkka)
2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
1 rkl voita/margariinia
Keitä kermaa ja fariinisokeria hiljalleen kattilassa välillä sekoittaen n. 15 minuuttia kunnes seos sakenee. Kinuski on valmista, kun vesilasiin pudotettu kinuskitippa jähmettyy. Lisää lopuksi rasva. Tarjoa lämpimänä jäätelön tai jäisten marjojen kera.
Lumikarpalot
Meidän lumikarpalot ei ihan onnistuneet. Niiden idea on siis pyöritellä jäisiä karpaloita ensin munanvalkuaisessa ja sitten tomusokerissa, jotta karpalot saadaan näyttämään puuterilumen peittämiltä. Äiti sai myöhemmin käsiinsä tarkemman ohjeen, jonka avulla tomusokeri olisi varmaan tarttunut paremmin marjoihin. Me pyöriteltiin marjat lautasella, mutta ne nyt olisi varmaan kannattanut laittaa tomusokeria täynnä olevaan pussiin ja ravistella. Nyt sokerikerros oli hyvin ohut, mutta eipä isänpäivänä nyt niin kauheasti lunta maassa ollutkaan. :D Ja lisäksi kinuskikastike kyllä oli ihan tarpeeksi makeaa, joten tomusokerin tuomaa makeutta ei itse asiassa olisi edes tarvittu. Raikas jälkkäri joka tapauksessa!
Lumikarpalot
karpaloita
munanvalkuainen
tomusokeria
Pyörittele karpaloita kauttaaltaan munannvalkuaisessa ja laita ne sitten tomusokeria sisältävään muovipussiin. Pyörittele pussia kunnes marjat ovat kauttaaltaan tomusokerin päällystämät.
Niin kauniin väristä, että voisi melkein mehuna tarjota
Iskä oli myös kokeillut valmistaa itse vadelmalikööriä, sillä olimme tehneet sitä ensi kerran viime vuonna ja tulos oli ollut hyvä! Silloin tosin annoimme liköörin olla maustumassa ehkä hivenen liian kauan, melkein puoli vuotta, joten maku oli aika vahva. Tällä kertaa päätimme tislata liköörin jo kuukautta aikaisemmin. Prosessi on helppo ja tulos taattu! En ihan muista tarkkoja suhteita viinalle, marjoille ja sokerille, mutta ne riippuvat myös paljon omasta mausta. Haluaako alkoholin maistuvan enemmän vai haluaako makeampaa likööriä…
Meidän likööristä ainakin tuli makeaa! Suutuntuma on melkoisen tuhti ja paksu, alkoholia ei kauheasti alta maista. Ja mikäs sen parempaa, ainakin minun mielestäni. ;) Tämä on jälkkäri jo itsessään, koska tätä ei todellakaan tee mieli juoda enempää kuin yksi snapsi…tai okei, ehkä kaksi.
Pistaasi-brownies
Niin, se kakku. Tulin tosiaan katumapäälle lauantainaamuna ja varustauduin siis pistaasipähkinöillä ja tummalla suklaalla, joiden avulla sitten valmistin lauantai-illalla äidille tajuttoman ihanan, suussasulavan ja ah-niin-suklaisen pistaasipähkinä-browniesin. Brownies jäi sisältä niin kosteaksi, että leikatessa sisus alkoi valua astiaa…apua! Nyt se kaikki tulee ulos! Lusikka apuun, mmm…
Gooey goodness…
Viimeinen jälkkäri oli kyllä piste iin päälle ja myöskin viimeinen niitti sokerikoomaan vajoamiselle. Huh! Mutta oli se vaan niin ihanaa, että pakko sitä oli vielä maistaa omankin täytekakkupalan jälkeen. Itse asiassa, brownies oli parempaa! Damn! Tätä täytyy tehdä uudestaan!
Suosittelen ehdottomasti ohjetta, kunhan leivoksen muistaa jättää sisältä vielä kosteaksi. Makeutta taittamaan voi tarjota kermavaahtoa (makeuttamatonta!) tai vaniljajäätelöä. Pistaasien tilalla voi tietysti käyttää manteleita tms. pähkinöitä tai jättää ne pois, mutta minä kun RAKASTAN pistaaseja, niin niitä nyt olisi voinut laittaa koko leivoksen täyteen! Mmm, tätä herkkua on itse asiassa vielä iskän pakkasessa odottamassa melkoinen pala… Jos sitä vaikka voisi tarjoilla itsenäisyyspäivän juhlinnan lomassa? Aika paljon tulee kyllä olemaan ruokaa tarjolla, mutta who knows…
Tahmea pistaasi-brownie
alkup.resepti: Suklaa, 365 vastustamatonta makuelämystä
175 g margariinia kuutioituna+ekstraa vuoan voiteluun
2 rkl kaakaojauhetta
250 g (2½ dl) hienoa sokeria/fariinisokeria
hyppysellinen suolaa
2 munaa kevyesti vatkattuna
1 tl vaniljasokeria
150 g (2½ dl) vehnäjauhoja
125 g tummaa suklaata rouhittuna
100 g pistaasipähkinöitä rouhittuina
Kuumenna uuni 180 asteeseen ja voitele n. 23 senttinen (pitkulainen) kakkuvuoka. Voitele pohja margariinilla ja vuoraa se leivinpaperilla. Jätä leivinpaperia reunojen yli. Kuumenna voita, kaakaojauhetta ja sokeria pienessä kattilassa matalalla lämmöllä, kunnes margariini sulaa. Ota levyltä ja laita sivuun jäähtymään. Kun seos on jäähtynyt, lisää munat, suola, vaniljaesanssi, jauhot ja suklaarouhe ja sekoita hyvin puulusikalla. Sekoita joukkoon pähkinärouhe, kaada vuokaan ja paista uunissa 15-20 minuuttia alatasolla. Testaa kypsyys 15 minuutin jälkeen työntämällä pitkä tikku brownien läpi. Kakun kuuluu olla kiinteä reunoilta, mutta pehmeä sisältä. Yritä hillitä itsesi ja anna kakun jäähtyä täysin ennen leikkaamista. :D
Isänpäivälounas oli, once again, onnistunut! Oli juomaa, ruokaa, suolaista, makeaa, kahvia, hyvää seuraa… Ja pakkohan tämän kaiken päälle oli vielä juosta pari kertaa Töölönlahden ympäri. Miten se on, että sokerihumalassa sitä kyllä jaksaa juosta, mutta muuten keksii mielellään muita liikuntamuotoja? Pah. Tai sitten suklaa vain on ja pysyy parhaana lenkkiboosterina. Gain a few, lose a few (less).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti