torstai 18. lokakuuta 2012

Rodolfo (+ karviaismarjahillokauratäytekeksit)

Iskä huitelee kesät ja pitkälle myös syksyt mökillä (ja lähettelee mulle kuvia saamistaan kahden kilon siioista ja 25 kappaleen ahven-saaliista), joten sitten kun herra taas välillä suuntaa tänne etelään, niin on aina hyvä tavata. Viime kuun lopussa iskä ehdotti, että jos mentäisiin ulos syömään ja mullehan se kävi vallan mainiosti. Ravintolaruokailua, ou jee. 

Päiväksi sovittiin lauantai 29.9. ja iskä lupasi hoitaa pöytävarauksen. Koko lauantain aamun aikataulut meni vähän uusiksi, kun vihdoin sain itseni lähtökuntoon balettia varten niin muistin, että mun pyörähän on edelleen siellä duunipaikan pihassa Espoossa enkä enää kävellen ehdi balettiin (enkä tod. aio mennä julkisilla!). Onneksi baletin voi aina korvata, joten eikun lenkkarit jalkaan ja kohti Espoota. Kävelin sitten kahdeksan kilsaa työpaikalla, nappasin pyörän ja pyöräilin keskustaan salille. Siitä sitten ehdin kotiin vähän yli yksi ja aloin miettiä, että mitäs sitä eilen oltiinkaan sovittu että missäs nähdään. Luulin olevani keskustaan menossa kahdeksi, mutta onneksi tsekkasin vielä viestiketjua eiliselta, jossa olimme sopineet iskän tulevan hakemaan minua vähän vaille kaksi. :D 

Olin lisäksi ymmärtänyt väärin, että minne olimme menossa, joten jos en olisi tarkastanut viestiä olisin vielä ollut matkalla täysin väärään suuntaan. Oikea suunta oli Kruununhaan pieni italialainen Rodolfo, jossa olen käynyt iskän ja äidin kanssa ainakin kahdesti aikaisemmin enkä enää edes muista, että mistä saimme idean mennä sinne alunperin. Joka tapauksessa ravintola on todettu hyväksi (iskä siellä on käynyt vielä useamminkin) sekä ruuan että palvelun osalta enkä viime käynnillä edes vielä ollut bloggaaja, joten valinta oli mitä mainioin.

Ravintola mainostaa olevansa Helsingin vanhin italialainen ravintola. Sisustus on tunnelmallinen eli vähän hämyisä keskellä kirkasta päivääkin (iltasella oikein oiva esim. romanttisille kohtaamisille). Ravintolalla on aina päivittäin vaihtuva "Tänään suosittelemme" -lista, lounaslista, suositusmenuita ryhmille sekä tietysti à la carte. Löytyy antipasti  kuten alkupalalautanen, paahdettuja leipiä valkosipulin ja tomaattisalsan kera, vihersalaattia parmesanjuustolla sekä tietysti myös tomaatti-puhvelinmaitomozzarellasalaattia. (Tietysti puhvelinmaidosta tehtyä eli sitä aitoa mozzarellaa; ei mitään lehmänmaidosta tehtyjä juustoja aidossa italialaisessa. :) )

Zuppa alla pomodoro 8,50 € (tuoretomaattikeittoa ja parmesanvaahtoa)

Päätettiin mennä vähän pidemmän kaavan mukaan eli ottaa alkupalat. Minä valitsin tuoretomaattikeittoa ja parmesanvaahtoa, joka oli ihana täyteläistä ja tomaattista. Parmesanvaahto oli kylmää, mikä vähän ihmetytti, mutta toisaalta se toimi hyvänä keiton jäähdyttäjänä viilentämättä keittoa kuitenkaan liikaa. (Minä tykkään kaikesta kuumasta POLTTAVAN kuumana, joten hitusen kuumempaa olisi saanut tietysti olla.) Nuo isot persiljanoksat olivat myös tarpeettomat; miksi ei pelkkiä lehtiä?

Iskä valitsi etanat, jotka saa valinnan mukaan myös gorgonzola-juustolla valkosipulivoin sijaan. Maistoin juustosoosia ja ah, olipas hyvää! Yleensä gorgonzola on makuuni liian vahvaa, mutta etanoiden soosina juuston vahvaa makua oli saatu hillittyä. Mmm...

Insalata di pollo e chevre (senza pollo) 17 € (kana-vuohenjuustosalaatti, hedelmiä, paahdettuja pähkinöitä ja hunajavinegretteä, arinaleipää; ilman kanaa tosin)

Kunnon italialaiseen tapaan alkupalojen jälkeen listalta löytyy valikoima erilaisia pastoja joiden jälkeen tulevat pääruuat. On kasvisrisottoa, broileria vuohenjuustolla, paistettua siikaa ja scampeja (iskän valinta), vasikkaa sekä härkää. Ja kana-vuohejuustosalaatti, jonka muistin viimeksi Rodolfossa käydessäni tilanneeni. Tosin ilman kanaa, kuten tälläkin kertaa. Menee hyvin ihan hyvin ilman siipiveikkojakin. Paistettua vuohenjuustoa, hedelmiä, pähkinöitä (cashew-)... Nams! Iskäkin nautti kalasta ja scampeistaan, vaikka ehkä scampeja olisi voinut olla vaikka kolme kahden sijaan? Mutta ne nyt ovat nyanseja.

Otin myös valkkaria ruuan kanssa enkä nyt tietenkään muista, että mitä se oli. Olisiko ollut italialaista Paqua Pinot Grigio 2011:ta? Joka tapauksessa se oli hyvää. Jälkkäriä emme enää jaksaneet (löytyy mm. erilaisia jäätelöitä, pannacottaa ja tietysti tiramisua), mutta otimme cappuccinot. Niissä menikin jokunen aika, joten laskua tuodessa tarjoilija ilmoitti niiden menevän talon pikkiin, sillä hän oli jäänyt kiinni kabinettiin (ei sentään kirjaimellisesti :D ) ja siksi kahvien tulossa kesti. Loistava palvelu!

Tämän lounaan jälkeen jaksoi hyvin heilua matsissa (voitto kotiin!) ja sieltä suunnata sitten kaverien synttärien kautta kaveripariskunnan tupareihin. Jiihaa. Olisi ollut vielä yhden tuparit Järvenpäässä, mutta sinne en kyllä olisi enää millään ehtinyt. Olipahan mukavan vauhdikas lauantai! Seuraava päivä menikin sitten vähän rauhallisemmissa tunnelmissa, sillä vaikka en voinut yhtään huonosti enkä mitään, niin en saanut itseäni sängystä ylös kun vasta illalla puoli seitsemältä. Noh, pistetään univelkojen piikkiin. :D

Ravintola Rodolfo
Kirkkokatu 5, Helsinki
(09) 625 024

Ma-To 10.30-23.00
Pe 10.20-24.00
La 13.00-24.00

Kinuski-kaurakeksit karviaishillotäytteellä

Isken nämä itsekehittelemäni kaurakeksit tähän postin loppuun, koska en jaksa tehdä niille omaa postausta. Lokakuun ekana keskiviikkona menin Korsoon, koska edellisenä yönä iskä oli hakenut tätini ja hänen miesystävänsä lentokentältä ja seuraavana päivänä koko porukka olisi lähdössä kohti Savoa. Menin siis heitä tapaamaan ja päätin kehitellä jonkinlaista leivontajuttua sinnekin. Ostin kaksi purkkia kinuskikastiketta vaikka tarvitsin duunipaikan iltamaan tehtyyn kakkuun vain yhden, joten ajattelin, että hyötykäytetään sen. N. 2 desiä vehnäjauhoja, n. desi kaurahiutaleita, leivinjauhetta, vähän suolaa sekä 2 dl kinuskikastiketta. (Minulla taisi olla kaikki rasvat loppu, joten näistä taisi tulla ihan tyystin rasvattomia.) Sitten vaan n. 10 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Jäähdyttyä kahden keksi väliin hilloa (minä käytin karviasmarjahilloa) sekä mansikanmakuista (hirveätä esanssimoskaa kylläkin) sokerikuorrutetta. Yllättävän hyviä. 

On muuten kiva huomata, että osaa leipomisperusteet jo sen verran hyvin, että pystyy suurinpiirtein kehittämään jotain ihan puskista. Sokerikakkua en ehkä lähitisi tekemään ihan tosta noin vaan, koska en suoralta kädeltä muista niitä ainesosien suhteita. :D Vai oliko se aina että kuppi (2,5 dl) jauhoja, voita, sokeria ja kaksi munaa? Hmm...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti