"Hey, there's a Key! (on the cake)"
Olin koko kesän töissä Kiosked-nimisessä suomalaisessa start upissa. En sen kummemmin ala heidän liiketoimintaansa tässä kertomaan, mutta totean vain sen, että he tekevät tosi mielenkiintoista juttua ja toivottavasti tulevat myös muuttamaan online-kaupantekoa ja mainostusta. Nettisivuilta www.kiosked.com saa lisätietoa aiheesta.
Olin neljän kuukauden harjoittelijasopparina, jota ei sitten voitukaan jatkaa. Joskus vain tarjonta ja kysyntä ei kohtaa. :( Sääli sinänsä, koska tunnelma firmassa on loistava ja porukka tosi mahtavaa! Joka tapauksessa 25.10. koitti viimeinen työpäiväni ja toki sitä varten piti tehdä kakku kiitokseksi kaikille mahtavasta neljästä kuukaudesta. Neljäs "oikea" työpaikkani ja paras tähänastisista. :)
Tiesin jo heti, millaisen kakun teen tai siis lähinnä miten sen koristelen. Firman logolla, tietenkin. Kakkupohjaksi valitsin perus-suklaakakkuohjeen Culinary Concotions by Peabody -blogista, joka on yksi lempiblogeistani kirjoittajan hersyvän huumorin ja upeiden leipomusten vuoksi. Loistavaa settiä.
Ikävä kyllä suklaakakku oli aivan liian höttöistä, kun minun piti saada kakku ulos vuoasta ja niinpä jouduin tekemään pientä palapeliä saadakseni kakun jotenkin neliön muotoon. Tyhmä minä, pitäisi sitä nyt tässä vaiheessa muistaa suklaakakkujen koostumus, kun sekaan ei heitetä yhtään suklaata vaan suklaisuus tulee kaakaojauheesta. Huoh. Tätä samaa kakkua ajattelin käyttää myös erään ystäväni juhliin ensi kuussa, mutta vaihdan kyllä hyväksi koettuun ohjeeseen, jolla tein toisen kaverini 30-vuotissynttärikakun.
Saatoin myös yrittää irrottaa kakkua liian lämpimänä, joten tietysti voisin ensi kerralla myös harkita vähän itsehillintää... TAI sitten voisin myös kokeilla olla tosi fiksu ja laittaa vuoan pohjalle leivinpaperiarkin, josta nostamalla pitäisi koko kakunkin lähteä vaivatta vuoasta. >< Taisin muuten käyttää sitä taktiikkaa tuohon edelliseen 30-vuotiskakkuun. Daa. Mutta tämä tietysti tarkoittaa sitä, että voin kokeilla jotain muuta suklaakakkuohjetta ensi kerralla. Ja itse asiassa tiedänkin jo, mitä...
Kakku ja kuorrute
Toisaalta palapelin kokoamisella ei ollut mitään väliä, koska kakku sai joka tapauksessa ylleen suklaisen kuorrutuksen. Kakun hajoaminen myös aiheutti sen, että koottuna sen muoto muistutti enemmän neliötä kuin paistoastian muoto (suorakulmio), joten lopputuloksen kannalta hajoaminen oli itse asiassa vain positiivista. :D
Koska käytin koristeeksi taas kerran sokerimassaa ja koristelin kakun pari päivää ennen viimeistä työpäivää, piti siis massan ja kakun väliin saada suojakerros, joka estää kosteuden nouseminen sokerimassaan asti. Käytin suklaakuorrutukseen n. 200 grammmaa Fazerin joulusuklaata (sitäkin on jo kaupoissa kaikkien konvehtirasioiden ja joulukalentereiden kanssa eikä vielä ole edes marraskuu!), kermavaahtoa 2 dl:sta kuohukermaa sekä n. 80 grammasta pehmennyttä margariinia.
Mukailin Kinuskikissan suklaakreemiohjetta, koska minulla ei ollut mascarponea enkä ajatellut enää käydä sitä kaupasta hakemassa. :D Mascarponen avulla kuorrutteesta saa tuhdimpaa, mutta jos kermavaahdon vatkaa melkein voimaiseksi, niin pysyy sekin koossa. Kuorrute jämähti hyvin jääkaapissa ja maistui hyvätä (jouluiselta! ^^), joten 2/3 kakusta onnistui hyvin.
Firman toinen pääväri oranssin lisäksi on turkoosi, joten tilasin Confetti-nettikaupasta 500 grammaa turkoosia Regalice-sokerimassaa. (Jos Kioskedilla olisi myös Confetti-nettikauppa valikoimassaan, olisin NIIN kioskannut tuon ylläolevan kuvan tuolla Confettin tuotteella!) Pelkäsin ensin, ettei massa riittäisi kakkuun ja jos olisin tehnyt sen alkuperäisen paistoastian mitoille, niin olisi saattanut käydäkin. Sokerimassapaketin kyljessä lukee, että n. 25 senttimetrin kakulle tarvitaan 750 grammaa kuorrutetta, joten täytyy muistaa ensi kerralla ostaa varmuuden vuoksi enemmän. Parempi jäädä yli, kuin ali.
Sokerimassa vaikutti ensin tosi kuivalta ja se halkeili aika lailla, joten kastelin kädet muovatessani siitä palloa. Noh, totta kai se muuttui silmänräpäyksessä tosi tahmeaksi ja meinasi tarttua joka paikkaan. :D Onneksi tomusokeri pelasti tilanteen ja sain massan lopulta tapelt...siis kaulittua sopivankokoiseksi levyksi. Sitten olikin vuorossa se hermostuttavin osa, eli levyn rullaus kaulimen ympärille ja siirto kakun päälle.
Se onnistui, champagne for everyone! ^^ Se, mikä vähän rassaa, on tietysti tomusokeri, joka jää kuorrutteen pinnalle pölyksi. Noh, onneksi sen saa kostutetulla talouspaperilla/märillä käsillä pyyhittyä pois.
Alkuperäinen ideani oli myös, että tekisin valkoisen "K":n kakun päälle valkoisella sokerimassalla, mutta sitten Kampin Supermarketissa se olikin loppu! Se oli selvästi merkki, koska päätin sitten tehdä "K":n tomusokerista ja vedestä. Eipähän tarvitsisi huolehtia, ettei sokerimassa tartu turkoosin massan päälle.
Ja kuten kuvasta näkyy, sokerikuorrute toimi loistavasti! Tämä kuva on otettu ennen kuin lähdin viemään kakkua bussilla töihin ja parissa päivässä tomusokerikuorrutteeseen oli tullut muutama ryppy. Sillä nyt ei ollut niin väliä, koska ainakin minun mielestäni kakku oli hieno! Ei tietenkään 100 %:sti logon värin ja fontin mukaan, vaikka näissä design-asioissa pitäisi tarkka ollakin kaikissa firmojen materiaaleissa, mutta ehkei se näin pienissä piireissä haittaa. :D
Myös työkaverit (tosin nyt jo entiset sellaiset) tykkäsivät ja kiitoksia sateli niin kakun ulkomuodosta kuin maustakin. Tässä tapauksessa ulkomuoto oli lähes yhtä tärkeää, kuin maku. :) Olin taas tuttuun tyyliini unohtanut kostuttaa kakun, mutta kukaan ei ainakaan uskaltanut valittaa siitä. :D Score.
Taas kerran yksi onnistunut kuorrutekakku. Tässähän alkaa innostua! Ensi vuonna on tulossa vino pino kolmikymppisiä, joten toivottavasti edes jonnekin niistä sopii kunnon kuorrutekakku. Ja tosiaan tässä täytyy taas vääntää yksi synttärikakku sankarin kiinnostuksiin sopivilla koristeilla, joten stay tuned...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti