perjantai 19. marraskuuta 2010

Les delices de Paris, part deux



Vins & Terroirs

Bonjour encore à Paris! Ah, olisinpa edelleen siellä enkä viluisessa Louvain-la-Neuvessa! Viluinen Pariisikin olisi kivempi. (Joten tässä vaiheessa voi esittää kysymyksen, miksi ihmeessä laitoin Belgian vaihtokohteena ennen Pariisia? En itsekään enää edes tiedä...) Mutta asiaan! Perjantai-iltana olimme päättäneet iskän kanssa illastaa latinalaisessa korttelissa eli 5:nnssä ja 6:nnssa kaupunginosassa. Kiertelimme katuja ja ihastelimme (tai ainakin minä ihastelin) kahviloista, brasserie'sta ja muista liikkeistä tulvivia lämpimiä valoja. Muutaman ravintolan menun katsastettuamme päädyimme oheiseen Vins & Terroirs -paikkaan. 



Katkarapualkupala

Pitää tästä lähin ruveta aina kirjoittamaan ulkomailla tilaamani ruokien nimet ylös! Eikä ole mielessä ensi kertaa... Tilasimme molemmat alkuun katkarapuja, jotka ikävä kyllä saapuivat aivan liian ison kastikemäärän kanssa. Jopa iskän mielestä soosia oli liikaa, mutta toisaalta, sana "sauce" eli "kastike" oli esiintynyt annoksen nimessä joten olisi ehkä kannattanut miettiä vähän... Hyvää annoksessa oli katkarapujen alta paljastunut avocado. Nams! Ilman kastiketta annos olisi ollut mukavan raikas. Nooh, se on se kielimuuri...



Kasvislautanen: mm. kasvispiiras, perunoita, papuja, sieniä sekä porkkanaviipaleita

Onneksi alkupalat pelasti (sekä hyvä viini, että) ihana kasvislautanen! Vins & Terroirs'n versio oli vieläkin parempi kuin torstainen kasvisruoka, sillä tässä versiossa oli mukana suussasulava kasvispiiras. Sen täytteestä ei ole enää muistikuvaa, mutta hyvää se oli! Samoin kuin muutkin mukana olleet kasvikset. Näistä annoksista oppii, että aina ei tartte maustaa kasviksia polttavan tulisiksi vaan myös niiden omat maut ovat toimivia.




Ankkaa taas muistaakseni

Olisiko iskä taas tilannut ankkaa? Himputti, ehdottomasti annosten nimet tästä lähin ylös! Joko ankkaa tai jotain lihaa, mutta mukana tullut sesaminsiemenkastike oli hänestä niin hyvää, että hän oikein pyysi sitä lisää. Ja hyvää se kyllä olikin. Hmm, siitä saisi varmasti mainion salaatinkastikkeen pohjan... *merkkaa muistiin*




Creme brûlée

Iskä tilasi listalta kermapaahtovanukkaan, joka oli kermaisen makea. :D Pinta oli mukavan rapea ja sisältö pehmeä, muttei mitenkään maatajärisyttävän upea makuelämys. Perushyvää. P.s. oletteko nähneet Amélie-elokuvan? Siinähän Amélien lempiasioita oli paahtovanukkaan kuoren rikkominen lusikalla. :)



Maailman paras jälkiruoka: Suklaamacaron ja suolainen karamellijäätelö

Minun ei ensin pitänyt tilata mitään, mutta niin vain siinä kävi, että tilasin kuitenkin. Ja onneksi tilasin, sillä sanat eivät riitä kuvailemaan oheisen suklaamacaron-suolainen karamellijäätelö-annoksen ihanuutta! "Suolaista jäätelöä?" te sanotte. Jep. Suolaisen ja makean yhdistelmä on aivan taivaallinen (siksi yhdistelmä suklaa ja suolakiteet ei ole mitenkään tavaton) ja nyt vasta sen itse asiassa huomasin! Pieni suolaisuus sopi aivan uskomattoman hyvin karamellijäätelön kanssa yhteen ja iso suklaamacaron (tai itse asiassa kaksi) oli piste iin päälle! Jokaisen kalorin arvoinen, mon dieu! Kumpa tuota jäätelöä saisi Suomesta! Onneksi sitä kuitenkin saa LLN:stä ja olenkin sitä jo synttäreiden kunniaksi kerran maistanut. Pitänee vielä käydä syömässä ennen kuin palajan Suomeen... ;)

Vin & Terroirs
"Cuisine Gourmande de Tradition À la Découverte de Vins de Propriété"
66, rue Saint André des Arts
75006 Paris
alue: St. Germain des Prés
lähin metro: St. Michel

Illallisen jälkeen kiertelimme vielä vähän 5:nnen ja 6:nnen korttelin alueella ja istahdimme vielä viinilasillisille, olisiko jopa ollut Café Fioren lämmitetylle terassille. Vastapäätä sijaitsi kuitenkin Brasserie Lipp, joka on erityisesti poliitikkojen suosiossa. Emme siis nähneet poliitikkoja, mutta joka tapauksessa. Lähes kaikkien brasserien terassit olivat lämmitettyjä, joten ulkona saattoi istua myöhäänkin. Eikä ilmakaan ollut liiemmin kylmä, varsinkaan, kun yllä oli iskän tuoma talvitakki. :)



Salaatti à la Nicoise

Seuraavana päivänä kirpputori- ja shoppailukierroksen jälkeen pysähdyimme lounaalle johonkin ravintola-baari-yhdistelmään (pahoittelut, kuva puuttuu taas...) lähelle Chaussée d'Antin La Fayetten metroasemaa. Minä valitsin nizzalaisen salaatin, joka on siis salaatti tonnikalalla, perunalla, anjoviksilla, keitetyllä munalla, vihreillä pavuilla, oliiveilla ja muilla salaattiaineksilla. Annos oli isompi, kuin mitä odotin! Mutta shoppailukierroksen jälkeen olikin jo nälkä, joten eipä annoksesta nyt paljoa jäljelle jäänyt. Olisi tietysti ollut hienoa, jos tonnikala olisi ollut ihan tuoretta, mutta silloin annos olisi ollut sen verran kalliimpi, etten välttämättä olisi sitä edes tilannut. No, purkkikamakin menee, kun on tarpeeksi muita parempia aineksia ympärillä. :)




Munakas

Iskä tilasi munakkaan, joka maistui myös. Paikka oli mukava ja melkoisen suosittu, sillä kahden aikaan tarjoilijat saivat todella juoksennella paikasta toiseen kantaen juomia, annoksia ja huudellen välillä tilauksia keittiöön. Meidän tarjoilijamme joutui vielä kysymään kertaalleen tilaukset ja sitten toi meille aluksi vahingossa punaviinit valkoviinien sijaan. Kiiressä sattuu kaikenlaista, mutta siinä tapauksessa olisi parempi kirjoittaa tilaukset ylös. No, joka tapauksessa onnistunut lounas kivassa paikassa. Ainakin jalat sai levähdystauon. :)

Lounaan jälkeen suunnistimme Champs Elysées'lle vähän ikkunaostoksille, ennen kuin kävimme kahvilla (Starbucksilla) ja suuntasimme Place de Concorden kautta viemään tavarat hotellille. Illalla suuntasimme kohti Montrmartea ja Sacré Coeurin kirkkoa... Mutta siitä ensi kerralla, kun palaan Pariisiin vielä viimeisen kerran. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti