Suklaa-maapähkinäkeksi ennen uunia
Aina, kun olin pieni ja katselin kun äiti leipoi, oli minun pakko saada maistaa taikinaa. Pullapitkon päät olivat ehdottomasti minulle varatut ja kuka nyt ei ole syönyt piparkakkutaikinaa leipoessa? Varmasti vanhempinakin ihmiset haluavat edelleen nuolla lusikat, vatkaimet, kulhot, syödä rumin keksi (tai pari) ennen kuin ne edes ehtivät uuniin ja tietysti maistella piparkakkutaikinaa, tuota taikinoiden taikinaa. Minkäs teet, mutta jotakin siitä mausta katoaa, kun leipomus laitetaan uuniin. Hmm, olisiko syynä kenties se, että uunissa kaikki maistuu vähemmän rasvaiselta ja makealta? Ah, alkukantaisia vaistojamme…
Viimekuisia tupareitani varten päätin tehdä jotain maapähkinäistä ja siksi ostin maapähkinähippuja ihanaisesta Behnford’s-kaupasta. Kanadan matkan jälkeen monet tuotteet ovat tuttuja (siis ainakin kaupan hyllyltä) ja ikävä iskee aina, kun kauppaan astelen. Ja tietysti haluaisin kokeilla vaikka mitä erikoisia suklaita ja muita tuotteita. Tosin en kyllä ikinä koskisi kakkumixeihin; mielestäni kakkuja ei vain voi tehdä pulverin avulla! Joka tapauksessa, Montrealissa opin tuntemaan erinäiset, mm. kekseihin käytettävät hippuset ja niinpä ostin pussillisen maapähkinäherkkuja. Kaupasta saa myös suklaahippuja, joita voi kokeilla vaikka valkosuklaakeksien tai tavallisten keksien joukkoon.
Laitoin kekseihin koko pussin, vaikka ohjeen mukaan vähempikin olisi riittänyt. En kuitenkaan halunnut jättää mitään pussinpersusta kaapin pohjalle (vaikka tosin olisin hyvin nopeasti keksinyt jotain, johon ne käyttää), joten tungin ne kaikki taikinan joukkoon. Osasta keksejä tuli siis hyvin maapähkinäisiä. En itse asiassa edes pidä maapähkinän mausta, mutta suklaan kanssa se toimii. Nämä keksit tehtiin kaakaojauheen avulla ja siksi seuraavat suklaakeksit pitää tehdä sellaisen ohjeen avulla, johon tulee ihan kunnon suklaata. Kenties vaikka Behnford’s:sta jotakin erikoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti