Ehdottomasti yksi lempibloggaajistani on amerikkalainen, New Yorkissa asuva Robyn eli roboppy. Hän kirjoittaa uskomattoman hauskalla ja ironisella tavalla syömisistään Nykin ihanissa ravintoloissa, kahviloissa, jäätelöbaareissa… Hänen kauttaan tutustuin myös eräseen herkkuun, josta en oikeastaan ollut kunnolla edes kuullut ja joka ei vielä siinä vaiheessa (viime kevät eli olin siis Montrealissa) ollut Suomeen rantautunut: macarons. Ne ovat todella kuuluisia (ovat ovat!) ranskalaisia leivonnaisia, jotka tehdään mantelijauheesta, valkuaisista ja tomusokerista. Mukaan voi laittaa esim. kaakaojauhetta tai elintarvikeväriä. Myös hasselpähkinäjauhetta voi käyttää.
Lueskelin siis vaihdossa ollessani Robynin hehkutusta näistä pienistä ihmeistä ja mieleeni heräsi ajatus, että minä myös haluan kokeilla! Vihdoin, viimeisinä päivinä Montrealissa ostin eräästä kahvilasta pistaasi-pähkinä-macaronsin. No, se ei mielestäni kyllä kovasti pistaasilta maistunut, mutta rakenne oli ihanan sitkeä… Seuraava ajatus: pakko tehdä itse! Ja näin lopulta tapahtui! Päätin rohkaistua ja tehdä leivoksia tupareihini tarjolle.
Macarons eivät kuitenkaan ole pelkästään nuo keksit vaan ne käsittävät kaksi keksiä, joiden väliin on laitettu… no, esim. suklaatahnaa, maapähkinälevitettä, lemon curdia… Mitä nyt mieli tekee. Minä päätin kokeilla myös toista, pitkään mielessä ollutta juttua eli tuota lemon curdia, suomeksi vaikka sitruunatahnaa. Siihen tulee siis sitruunan kuorta ja mehu (ja minun tapauksessani myös greipin kuorta ja mehua) ja sokeria, jotka keitetään kattilassa ja sitten joukkoon lisätään vatkattuja keltuaisia. Ja vähän voita. Seosta keitellään niin kauan, kunnes se on sakeaa. Minä keitin ja keitin ja keitin ja olin, että pashat, ei tästä nyt tullu kuin lientä! Mutta kappas, kärsivällisyyttä vaaditaan, sillä jäähdyttyään seos jämähti ja sitä pystyi lusikoimaan. Täydellistä täytettä! Ihanan sitruunainen maku, muttei kuitenkaan liian hapan. Sitä olisi voinut vaikka lusikalla syödä suoraan purkista, mmm…
Myös macaronsit onnistuivat, ja vielä ekalla kerralla! Wohoo! Ne eivät ole ihan yksinkertaisimpia luomuksia, sillä niihin tulee vatkattuja valkuaisia (ja niiden erottelu on aina eräänlainen trilleri), sokeria, mantelijauhoa, hiven suolaa ja tomusokeria. Minä lisäsin joukkoon vielä vähän matcha-pulveria väriä ja makua antamaan, mutta olisin voinut lisätä enemmänkin. Sitten vain taikina pursotinpussiin ja leivinpaperille pieniä, mahdollisimman pyöreitä nappeJa. Uunissa keksit saavat olla 10-15 minuuttia, kunnes ovat hiukan ottaneet väriä ja ovat jämähtäneet. Minä paistoin ekan pellin vahingossa 175 asteessa 150 sijaan, joten toinen pelti näytti paljon vaaleammalta eli siis matchan väri (vihreä) tuli paremmin esiin.
Toisen satsin tulosta: parempi vihreä väri
Sitruunatahna sopi kekseihin, kokonaisuus oli hyvin onnistunut! Piti vain olla tarkkana, etten laita täytettä liikaa. Ylitsepursuava macarons ei ole chic. Eka pelti sai enemmän lämpöä joten ne olivat rapeampia. Toisesta pellistä osa kekseistä jäi jopa kiinni leivinpaperiin. Tupareissakin kaverit kehuivat keksejä ja kaikki ne menivät. Helsinkiinkin on itse asiassa rantautunut kahvila Framboise (ranskaksi vadelma), joka näitä herkkuja tarjoaa. Hintaa ihanuuksilla on huikeat 3,60 € tai jotain vastaava kappale! Omat palleroni olivat varmasti halvempia, johan on kova kate kaupalla! Täytyy kyllä vielä joku päivä mennä tarkastamaan lafkan tuotteet; olenko minä vai paikallinen leipuri parempi. Hmm, seuraavaksi aion kyllä kokeilla hasselpähkinäjauhetta ja laittaa osaan taikinaa myös kaakaojauhetta. Ja suklaatahnaa väliin, tietenkin.
Ihana suutuntuma:sitkeää, tahmeaa, sitruunaista, makeaa. Chomp!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti