Friikin näköistä, mutta hyvää
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin tuli päätökseen myös tutor-toiminta keväältä 2010. Kääk, aika meni niin nopeasti ja oli niin kivaa! Vastahan sitä paleltiin Ullanlinnanmäellä mäkeä laskiessa ja yhtäkkiä olikin jo aika Subin järkkäämien Farewells-bileiden. Nyyh! Tämä on ollut kyllä elämäni hauskin kevät sitten oman vaihtoni keväällä 2008 ja myös nyt toivon, ettei tää kevät olisi koskaan loppunut! Tosin löysin itsestäni melkoisen bilehileen tänä keväänä bilettäessäni vaihtareiden kanssa milloin Levillä, Pasilassa, Ida Ahlbergin tiellä, Circuksessa, Tigerissa ja Tukholmassa (ja varmaan vielä jossain muualla…), niin että ehkä on vain parempi, että tulee taukoa tällaiseen hauskanpitoon…ainakin kesän ajaksi. :D En ole enää vähään aikaan oikein jaksanut kauheasti käydä yökerhoissa, mutta kuten kaverini totesi jo viime syksynä (itseni toimiessani vielä silloin hyvin poissaolevana tutorina) “Niiden vaihtarien kanssa on vaan niin kivaa!” Tuo siis toimii vastauksena kysymykseen “Taasko sä meet jonnekin vaihtaribileisiin?” Enkä nyt siis tahdo mitenkään syrjiä muita kavereitani, mutta… Kaikki, jotka ovat olleet vaihdossa tai tavanneet vaihtareita kuitenkin tietänevät, mitä tarkoitan. :D
Mutta palataanpa vielä kolmisen viikkoa taaksepäin, saatte taas lukea kilometrin verran tekstiä, koska tähän postiin liittyy vähän taustatietoa. Kevät kun alkoi kääntyä kohti loppuaan mietin, että ehtisikö tässä vielä jotain järkätä oman vaihtoryhmän kera (siis: ehtisinkö vielä leipoa jotain), koska suurin osa ei ollut päässyt sinne maaliskussa pidettyyn iltamaan. Ajatuksiini vastattiin, sillä eräs ranskalainen tyttö ryhmästäni laittoi fb:n kautta viestiä joskus vähän ennen vappua, että järkätäänkö me vielä jotain ryhmän kanssa, koska hän haluaisi maistaa jotain leipomustani katseltuaan niiden kuvia Facebookista.
Ihana ihminen! Voinko siis muka kieltäytyä? Itse asiassa niin kyllä aluksi tein, koska meillä meni tutorparin kanssa aikataulut melko lailla ristiin, ja ehdin jo ilmoittaa vaihtarille, että pitää tyytyä juhlimaan sitten Subin jäähyväisissä vaan. Loppujen lopuksi kuitenkin päätettiin tutorparin kanssa jossain vaiheessa jäähyväisiä kerätä ryhmä kasaan ja kilistellä skumpalla ja syödä kakkua. Hän hommasi skumpat, minä kakun, joten kaikki olivat tyytyväisiä.
Päätin viimeiseksi herkuksi ottaa suomalaisen otteen brownieseihin, eli siis lisäsin tavalliseen browniestaikinaan myös tuorejuustoa ja kotimaisia vadelmia. Tai siis ei se tuorejuusto niistä suomalaisia tee vaan vadelmat tietty. Vadelmista siis tuli noi ekan kuvan punaiset viirut, ja täytyy myöntää, että kuva ei ole kaikken herkullisimman näköinen, mutten sitten Alakertsin huonossa valossa nyt ei kyllä olisi saanut yhtään parempia otoksia. Mutta ei se mitään, kaikki kehuivat brownieseja tosi paljon ja espanjalainen vaihtari jopa kosi mua niiden takia! :D Jotain hyötyä tästä taidosta siis taitaa olla.
Koko vati tuli syötyä ja sain pari palaa sniikattua myös kahdelle ei-omaan-ryhmään-kuuluvalle ulkkarille. (Plus se pieni sivuslice, jonka söin jos torstaina. Pakkohan sitä oli maistaa ennen tarjoilua ja varmistua mausta. ;) Ja olihan se hyvää, eipä käy kieltäminen! Jäipähän ainakin hyvä maku suuhun niistä jäähyväisistä… :)
Browniesien, boolin ja skumpan voimalla jaksoi juhlia vielä Tigerissakin sen verran lahjakkaasti, että huomasin vasta yöjunassa istuessani, että kyseinen juna oli tosiaan se viimeinen mahdollinen juna. :D Goddamit, varsinainen bilehile-leipuri! (Varsinkin kun seuraavana aamuna piti vielä tarttua auton rattiin, krhm!)
Löysin jopa sattumalta alkuperäisen reseptinkin! Olisi piru vie pitänyt etsiä se ennen kuin aloin näitä vääntää, koska en sit olisi sekoittanut vadelmia noin sekavan näköisesti leipomukseen mukaan. Cookie Madness sai omiin brownieseihinsa juusto-osan niin hienosti brownies-osan päälle. No mutta mitä väliä, mua sentään kosittiin! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti