Kaksivuotias blogi!

Synttärisuklaa-pähkinämuffini!

Keskeytän normaalin blogipostauksen erikoistiedotteen takia: Rakas blogini täyttää tänään kaksi vuotta! *fanfaareja* Päätin perustaa tämän blogin kaksi vuotta sitten tultuani kotiin vaihdosta Montréalista, jossa jäin koukkuun kaikenlaisten ruoka-, ja (erityisesti) leivontablogien ihmeelliseen maailmaan. Sitä leivonnaisten määrää, jonka sain aikaiseksi Kanadassa… Kämppikseni jaksoi aina ihmetellä: “Are you baking again?” :D Ja niin jaksaa kaikki kyllä ihmetellä nykyäänkin. Vaikka ensimmäinen blogipostaus sisälsi vain erittäin huonon kuvan suklaamuffinista (sekin Montréalin herkkuja muistaakseni), niin siitä se sitten lähti. Nyt olen julkaissut jo 164 postausta ja lisää on tulossa. Nykyään minnekään ei voi enää mennä ilman kameraa, sillä koskaan ei tiedä, jos saa inspiraation leipoa jotain tai sitten käy yllättäen syömässä jotain, josta pitää saada teksti blogiin. (Onneksi usein mukana on ollut kaveri, jonka kännykällä on voinut ottaa hyviä, sähköpostitse lähetettäviä kuvia. ;)

Olen myös yhä enemmän ja enemmän kiinnostunut ruokastailauksesta, eli siitä, että kuvat myös näyttää herkullisilta ja hienoilta. Alussa sitä vaan otti kuvan vähän sinne päin; varsinkin, kun alussa kamerani ja kuvaustaitoni olivat melko huonoja, mutta nyt sitä ottaa kuvia jopa leipomisvaiheista, sommittelee, tarkastaa valausta ja jopa lisää jotain teemaan sopivaa koristetta kuvaan. Ja tottahan se on, että ulkonäkö on erittäin tärkeä osa syömistä; ihminen syö silmilläänkin.

Leipominen ei ole vain sitä, että tekee mieli syödä herkkuja (vaikka totta kai kaikkea itse tehtyä täytyy maistaa, ihan vaikka vaan blogillisissa tarkotuksissa ;) ) vaan se on halua tehdä jotain käsillään ja kokeilla uusia reseptejä. Ja tietysti on ihanaa ilahduttaa ihmisiä omin käsin leivotuilla herkuilla niin illanistujaisiin kuin synttäreillekin. Yhä useammat ihmiset ovat kysyneet, että “Ootko sä se ruokablogin pitäjä?” ja vaikka haluankin pysyä vähän tuntemattomana, niin kyllähän mut jo moni tietää. Varsinkin, kun julkaisen kaikki blogipostini myös FB:ssä. 

Oli pakko ahtaa vuoka ihan täyteen, kun en viittiny alkaa syömään kauheasti sitä taikinaa…vaikka olisinkin ehkä halunnut

Blogin synttäreiden kunniaksi piti tietysti leipoa jotain! Vaikka olenkin nyt leiponut ilman suurempaa syytä vaikka mitä viime aikoina, en nyt sentään aio niitä kaikkia nimetä synttärileivonnaisiksi vaan valitsin kaksi ikävuosien kunniaksi: nimittäin itse kehittämäni suklaa-cashewpähkinämuffinit ja avocadoleivän (ei oma resepti siis). Muffinit leivoin viime viikolla, koska halusin käyttää loput margariinipurkista ja cashewpähkinäpussista. Ei siis mitään hajua, paljon mitäkin ainetta tuli, mutta jauhoja olisi pitänyt laittaa vähän lisää, koska muffineita oli niin vaikeaa saada irti vuoista hajottamatta niitä. Mutta olen sentään kehittynyt sen verran leipojana, että voi vaan leipoa “mutu-tuntumalla” ja lopputulos on melkolailla onnistunut. Olisin vienyt niitä kavereilleni, kun mentiin skumpalle viime torstaina, mutta sitten ajattelin, että leivokset oikeasti olisivat pelkkää murua, joten päätin jättää ne… omaan käyttöön. Blogin synttäripäivän kunniaksi aamun voi ihan hyvin aloittaa suklaamuffinilla…tai kahdella. ;)

Suklaa-cashewpähkinämuffinit

(resepti HYVIN summittainen)

7-8 muffinia

n. 100 g margariinia

n. 1 ½ dl fariinisokeria

2,5-3 dl vehnäjauhoja

1-1 ½ tl leivinjauhetta

1,5 rkl kaakaojauehetta

½ tl soodaa

n. 1,2 dl maustamatonta jogurttia

½ tl leivinsoodaan. 100 grammaa cashewpähkinöitä rouhittuna

Laita uuni kuumenemaan 175 asteseen ja voitele muffinivuoka. Sekoita rasva ja sokeri kulhossa kuohkeaksi. Lisää jogurtti. Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja sooda. Sekoita margariini-sokerivaahtoon. (Lisää tarvittaessa sokeria tai rasvaa tai jogurttia, sillä taikina ei saa olla liian löysää, muttei myöskään liian jauhoista eli maistua viljaiselle.) Lisää pähkinät. Paista uunin keskitasolla n. 20 minuuttia. Jäähdytä täysin ja irroita vuoista.

Mine, all mine!

Toinen ohje löytyi, kun olen nyt alkanut töissä käydä läpi tli 1700:aa sivua ruoka-, leipomis- ja jälkkärikuvia Tastespottingista. Jep, sinne voivat ihmiset laittaa kuvia tekemistään piiraista, leivistä, kakuista, jäätelöistä, hilloista ja salaateista. Yksi niistä oli kuva banaani-avocadoleivästä. You said whaat, avocadot on ihania! Niin hyviä, etteivät maistu miltään. :D Joka tapauksessa, päätin, että tätä on pakko tehdä synttäreiden kunniaksi, on helle tai ei! Leivon tämän viime perjantaina äidin luona ja kahteen pekkaan me tuhottiin koko leipä kolmen päivän aikana. Me myös pyöräiltiin noin 110 kilsaa, joten energiaa tarvittiin. :)

Avocadoleivällä ei ollut tarpeeksi suojakerrointa (eli ei yhtään foliota) ja se kärähti uunissa… :(

Valitin viimeksi avocadoleipää tehdessäni, että siitä tuli kitkerää ja epäilin, että keittoon tuli liikaa sitruunamehua. No, guess what, sama kitkerä maku maistui tässä avocadoleivässäkin eikä siihen tullut pisaraakaan sitruunamehua! WTF? Ja taas, kuten keitonkin kohdalla, äiti ei maistanut kitkeryyden häivääkään vaan piti leivästä ja halusi minun leipovan sitä joskus uudestaankin. Leivän jäähdyttyä täysin kitkerä maku vähän laimeni, mutta sen saattoi kuitenkin maistaa. Mikä kieltäni vaivaa? Miksi se maistaa keitetyn/paistetun avocadon kitkeränä? o_O

Mutta hienoinen kitkeryys ei siis todellakaan ollut este leivän syömiselle, ehei. Äidin uuni on melko ärhäkkä, sillä leipä tummui päältä hieman liikaa, mutta jäi melkoisen tahmeaksi sisältä. Tosin tahmaisesta sisuksesta mä nyt tykkäänkin, ei siinä mitään… Paloitellut mantelit taikinan joukossa oli ihania, koska tykkään kaikista sattumista ja rouskuvista jutuista. (Johtuu kuulemma halusta kaikille sensorisille ärsykkeille.9 Ehkä ensi kerralla teen banaani-avocadoleivän, kuten reseptin alkuperäinen tekijäkin. Tai keksin jotain, jolla poistan tuon kitkeryyden, mutta joka tapauksessa tätä aion kokeilla uudestaan! Ainakin ihanan värin takia!

Se on vihreä! 

Jos tätä kokeilee, niina avokadojen tulee olla täysin kypsiä. Kaupassa myydään heti syötäväksi tarkoitettuja avocadoja, mutta myös normaalien hedelmien seasta kannattaa etsiä niitä, jotka ovat mahdollisimman pehmeitä (huomaa ruskeasta kuoresta). Avocadot kypsyy muutamassa päivässä huoneenlämmössä ja kypsymistä voi nopeuttaa laittamalla ne omenien viereen, sillä niiden erittämä…joku, mikä sen nyt oli, joku happo? Anyway, ne siis nopeuttaa muiden hedelmien kypsymistä.

Avocadoleipä
alkup. ohje sweetebakes-blogista

2,5 dl soijajauhoja (tai muita jauhoja)
2,5 dl täysjyväohrajauhoja (tai vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/4 tl suolaa
1,8 dl fariinisokeria
0,6 dl öljyä (käytin oliiviöljyä)
1,25 dl maitoa
1 muna
2 kypsää avokadoa muussattuina
n. 100 g rouhittuja manteleita

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita isossa kulhossa jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola. Sekoita muna, öljy, maito ja sokeri keskikosoisessa kulhossa ja lisää seokseen muussatut avocadot. Sekoita tasaiseksi ja lisää jauhoihin. Sekoita joukoon mantelit ja kaada tasainen taikina voideltuun kakkuvuokaan. Paista n. 45 minuuttia uunin alatasossa, kunnes leipä on tummunut päältä. Testaa kypsyyttä työntämällä esim. hammastikku keskelle kakkua. Jäähdytä ensin hetki vuoassa ja siirrä sitten ritilälle jäähtymään.

Noms!

Saas nyt nähdä, miten pystyn leipomaan Belgiassa, sillä jaan keittiön vuokraemännän kanssa. Mutta luulisi, ettei hänellä olisi mitään tuoreita leivonnaisia vastaan… ;) Joka tapauksessa aion kyllä vielä jatkaa bloggausta täällä kywebissä ainakin valmistumiseen asti! Kiitoksia kaikille lukijoilleni taas yhdestä vuodesta! Ja mahtavaa, että uusiakin lukijoita on alkanut käydä täällä! Toivottavasti seuraava vuosi tuo tullessaan uusia leipomisoivalluksia, yhä enemmän leipomuskohteita (vink, vink! tilauksia vastaanotetaan!) ja… who knows? Mua on kerran kosittu brownie’den takia, joten kuka tietää, mitä tulee tapahtumaan…