Isäni oli kutsuttu jonkin hänen firmansa toimittajan puolesta teatteriin ja syömään viides päivä helmikuuta. Paikalle sai ottaa mukaan avecin, joten hän kutsui minut ja lupasin tulla mukaan (Jee ilmaiselle ravintolaillalle ja teatteriesitykselle!) Myöhemmin huomasin, että samalle päivälle osui myös Pikkulaskiainen Turussa! O-ou, mitäs nyt? “Onneksi” huomasin, että seuraavana päivänä (vasta klo 14, mutta kuitenkin) oli laitettu markkinointiviestinnän kurssin alkutentti. Että jos sitten kuitenkin jättäisi Turun väliin. Tapahtuma ei myöskään saanut kovin suurta kannatusta kaverien keskuudessa (lähtiköhän sinne oikein kukaan läheisimmistä kamuista??), joten ravintola & teatteri se siis olisi.
Ravintola paljastui Graniittilinnaksi Säästöpankin rannalla (vaikka alkuun hän sanoi minulle sen olevan Katajanokalla ja sen takia luulin meidän menevän Nokkaan) ja illan esitys nimeltään “Aurinko ja minä”, pääosissa (ja ainoissa sellaisissa) aina yhtä loistava Kyllikki Forssell ikääntyneenä ranskalaisena näyttelijättärenä Sarah Bernhardtina ja Santeri Kinnunen hänen sihteerinään Pitouna.
Laukun vaihdoksesta johtuen kävi se, mitä epäilin jo neiti Veen kanssa kahvilla ollessani: unohdin TAAS sen #%&½:n kameran kotiin. Oh, well. Eipähän tarvinnut vastata bisnesihmisten kyselyihin ja ihmetyksiin kuvien napsimisesta. (Ravintola-arviot ovat kivoja, mutta luonteeseeni kuuluen minusta on inhottavaa kysyä lupaa kuvaamiseen. En muutenkaan pidä tuntemattomille jutustelusta, varsinkaan kahviloissa/ravintoloissa. Tilaus riittää puheeksi. :D ) Jäätte siis ilman kuvia, mutta yritän kaivella muistilokeroitani mahdollisimman hyvin arviodessani illan tarjottavia.
Alkumaljana meille tarjottiin makeaa kuohuviiniä. Ihmettelin juoman makeusastetta, kun yleensä tarjotaan puolikuivaa tai kuivaa merkkiä. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän han (yleensä) alkaa kaivata kuivempia laatuja alkoholijuomissaan, mutta koska en vielä ole saavuttanut sitä ikäpyykkiä (thank gosh), mielestäni kuohuviini oli oikein hyvää. Yritän tietysti parhaani mukaan totutella kuivempiin laatuihin ja siidereissä olenkin jo hyvin onnistunut siinä.
Alkuruokana saimme metsäsienicappuccino ja madeiravaahtoa. Annos tuotiin höyryävän kuumana, mikä lämmitti mukavasti hieman viileähkössä ravintolassa. Annos oli tosiaan kuin cappucino: tarjottuna kahvikupin tapaisesta keittolautasesta ja päällä vaahtoa. Huomasi kyllä, että kunnon kermaa oli käytetty. :D Itse vähärasvaista ruokavaliota noudattavana keitto maistui todella erilaiselta, kuin mihin olen tottunut, mutta totta kai se maistui mainolle! Kun harvoin syö, niin kermakin käy. En ole koskaan juonut madeiraa, joten en osaa kommentoida vaahdon maun autentisuutta, mutta hyvälle sekin maistui. En myöskään muista, mitä sieniä keittoon oli käytetty (olisivatko olleet kantarelleja? Lisäksi en nyt enää tässä vaiheessa tarkkaan muista keiton makua), joten keiton maun autenttisuuden arviointi ei ole kovin tarkkaa. Sen voin sanoa, että sienille se maistui ja joukossa oli myös pieniä sienenpalasia. Mmm! Jossain vaiheessa täytyy taas tehdä sienikeittoa.
Pääruuaksi tarjottiin lohta, ja vaikka minulle oli varattu kasvisruoka, niin valitsin kuitenkin lohen, koska sitä tulee syötyä vain, jos iskä on sitä ostanut. :D Lisukkeena kalan kanssa tarjottiin (muistaakseni) tomaattista kastiketta sekä juureksia (sipulia, paprikaa ja porkkanaa). Lohi oli jätetty ihanan pehmeäksi ja se melkein suli suuhun. Siitä huomasi, kuinka usein kotona tehdyn lohen paistaa liian kypsäksi. Mmm! Annos oli kyllä todella iso, mutta niin maistuva, että söin sen kokonaan pientä palaa lukuunottamatta. Juurekset olivat myös hyvin tehtyjä, mutta kastikkeen maku ei jotenkin sopinut minun makunystyröilleni. En ikävä kyllä muista, oliko se todella tomaattista (kirjoitin kyllä nämä selitykset heti ravintolaillan jälkeisenä päivänä muistiin), mutta lisäksi siinä oli jotain, joka ei minuun vedonnut. Mutta siitä huolimatta taattua hienon ravintolan laatua! Ruuan kanssa tarjottiin tietysti valko- tai punaviiniä. Itse otin valkoista, joka oli erinomaista Chardonnayta. Olisiko ollut italialaista? (Inhottavaa kirjoittaa tällaista postia, josta en muista puoliakaan eikä ole edes kuvia… :( Oh well.
Jälkkärin saimme vasta teatteriesityksen välitauolla, sillä aiksempana vuotena oli kuulemma tullut kiire siirtyä kolmen ruokalajin illallisen jälkeen teatteriin. Kaupunginteatteri sijaitsee about Töölonlahden toisella puolella, joten kyllä sinne jonkin aikaa kävelee plus vaatteiden vaihdot jne. Jälkkärinä saimme pienen, kippomaisen suklaatryffelin, jossa oli päällä pistaasipähkinä. Lisäksi kahvi ja avec eli maun mukaan joko konjakki tai (muistaakseni) calvados. Suklaa oli juuri sopivan pieni makea jälkkäri ja pistaasin suolaisuus toimi hyvin muun tryffelin kanssa. Minulle kävi töppäys kun onnistuin läikyttämään kahviani calvadokseeni! Great… Calvados (tai joku muu, mikä) oli kuin vahvaa siideriä ja omenoistahan se tehdään.
En nyt jaksa enää etsiä teille tietoa calvadoksesta, koska tässä pitäisi alkaa jo kandia ja muita hommia tekemään. Mutta vielä lyhyesti esityksestä: todella hyvä, Kyllikki Forssell osaa kyllä ammattinsa; samoin tietysti myös Kinnunen. Esitys ei ole kyllä minun iköluokalleni suunnattu, muttei se kyllä alkanut puuduttaa minua. Samaan aikaan Kaupunginteatterilla oli Spring Awakening-musikaalin ensi-ilta ja me eksyimme vahingossa sen näyttämön puolelle ja ihmettelimme, kun on niin nuorta väkeä tulossa katsomaa. Onneksi osasimme nopeasti siirtyä Pienen Näyttämön puolelle. Ei esitystä kyllä olisi enää sinänsä kauemmin jaksanut katsoa, mutta olen kyllä paljon huonompiakin nähnyt! Ilta (ja koko päivä) oli siis erittäin onnistunut. Toivottavasti iskälle tulee lisää näitä avec-tilaisuuksia.
Graniittilinna
Säästöpankinranta 6
020 7424 250
www.graniittilinna.com
Ma 11.00 – 22.00
Ti – Pe 11.00 – 00.00
La 14.00 – 00.00
Helsingin Kaupunginteatteri
Eläintarha 5
09-3940 22
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti