Aina niin yhtä rakas ja ihana isäni täytti 61 vuotta 25.1. ja sen kunniaksi piti tietenkin matkustaa Korsoon valmistamaan kunnon juhlalounas! Volbeatin keikan takia juhlistimme jo 24.1. päivä, joten iskä myös sai avata lahjansa ennakkoon. (Pieni kannettava cd-soitin/radio sekä pieni viinilasinpuhdistin. Nyt iskä voi kuunnella levyjä kotona ja mökillä sekä tiskata punaviinilasinsa pohjia myöten. :D )
Iskän tulppaanipuska. Kuka sanoi, ettei miehellekin voi ostaa kukkia?
Menun suunnittelu oli tietyst aloitettu jo hyvissä ajoin eli siis mitä minä haluaisin kokeilla tehdä ja mitä niistä iskä hieman tyypillisenä suomalaisena, ei-niin-avoinna-kaikelle-uudelle-tyyppisenä miehenä haluaisi syödä. Alkuruuaksi vakiintui jo melko aikaisessa vaiheessa blinit, koska en ole koskaan syönyt niitä, mutta halunnut jo pitkään kokeilla. Lisäksi nythän on bliniviikot siellä sun täällä ravintoloissa, joten herkku olisi hyvin ajankohtainen. Kahvin kanssa ajattelin valmistaa tiramisua, sillä en ole sitäkään pitkään aikaan syönyt ja rakastan kaikkea kahvista, mutta kun kuulin, että tätini oli kutsunut meidät samana iltana luokseen kahveille, piti joku herkku jättää pois. Rajansa kaikella, jopa synttäripäivänä… Pääruuaksi olin ajatellut valmistaa tonnikalarullan, mutta kun iskä päätti tilata joululahjaksi saamallaan DeliCardilla ankkaa, niin kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi pöytään laitettiin ankkaa ja appelsiinikastiketta! Jälkkäriksi olin miettinyt pannacottaa hyytelösokerista (en suostu käyttämään liivatetta jälkkäreissäni), mutta kun Chicin ranskalaisesta illasta sain saaliikseni monta palaa itsetehtyä patonkia, päädyinkin leipävanukkaaseen. Myös sitä olen halunnut kokeilla melko kauan. Voilà, mikä ateria meille tulisikaan! Iskä hommasi kuohuvan (Veuve "Keltainen leski" Clicquota) ja viinit, kauppareissu lauantaina aamupäivällä ja eikun hihat ylös!
Blini paistuu
Äiti oli vastuussa blineistä ja ankasta sekä riisistä, minä hoidin jälkkärin, kastikkeen sekä vihannekset. Iskäkin siinä jotain huseerasi, mm. kaatoi lisää kuohuvaa (jepjep, aloitimme kokkauksen kilistämällä ensin) ja kattoi pöydän. Ja vei roskat. :D Äiti oli jo aikaisemmin aamulla laittanut blinitaikinan turpoamaan ja siinä hän ne sitten paistoi alkuruuaksi. En ollut koskaan ennen niitä maistanut, mutta hyviä ne olivat! Siis smetanan, punasipulin ja mädin kanssa; pelkästään blinit maistuvat melko happamilta johtuen niihin käytettävistä tattarijauhoista. Rasvaista, mutta ah, niin hyvää! Yleensä blinit ovat pieniä, koska blinipannut ovat pienempiä kuin meidän käyttämä pannu, mutta tuollainen yksi iso on minun kokoiselleni tytölle juuri sopiva alkupala. Hmm, näitä täytyy kyllä vielä ehtiä tehdä uudemman kerran tänä talvena ja sillä kerralla haluan itse tehdä ne alusta loppuun.
Blini täydessä tällingissä
Blinit (ohje tattarijauhopaketin kyljestä)
n. 25 kpl
10 g hiivaa (n. 2 tl)
2,5 dl haaleaa maitoa
1,5 dl tattarijauhoja
1 dl vehnä-tai riisijauhoja
0,75 dl kermaviiliä
1 munankeltuainen
1 munanvalkuainen
1 maustemitta suolaa (joku n. 1 tl veikkaan)
Sekoita hiiva maitoon ja lisää jauhot, kermaviili, keltuainen sekä suola. Sekoita tasaiseksi ja annan nosta puoli tuntia. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan. Paista voidellussa pannussa. Tarjoile blinien kanssa mätiä, kermaviiliä tai smetanaa sekä hienonnettua punasipulia.
Seuraavana lautaselle siis nosteltiin ankkaa ja appelsiinikastiketta. Luulin, että olin unohtanut reseptit Korsoon, mutta löysinkin ne jälkkärikirjan välistä, wohoo! (Tästä tulee piiitkä posti, joten käy hakemassa vaikka jotain naposteltavaa, ettei tule nälkä kesken luvun. :D ) Ensimmäinen kerta, kun tein kastiketta ja se onnistui mainiosti! Ihanan appelsiininen maku! En yleensä käytä kastikkeita, mutta totta kai tätä nyt piti lorotella. Ohje on pitkä, muttei kuitenkaan vaikea. Me jätimme pois kuoren leikkaamisen ja vain raastoimme sen. Ei tässä nyt ruveta hifistelemään ja kuorensuikaleita ryöppäämään. Meillä ei ollut Grand Manier-likööriä, mutta laitoin sen sijaan jotain…voi ei, apua, en muista, mitä se oli! Iih! Jokin makea viinin tapainen juttu se oli; pakko vielä muistaa torstaina katsoa, jos Korsosta löytyisi vielä toinen pullo! Oli miten oli, hyvää tuli. Katsokaa vaikka:
Ankkaan tuli…ankkaa. :D Ensin se paistettiin kovalla lämmöllä pannulla, jotta rasva saisi kyytiä. Ja huh, että siitä linnusta lähtee rasvaa! Sitten vielä folioon ja lämpöhoitoon uuniin. Ankan maku on melko… no, vahva. Jossain siinä punaisen lihan ja kanan välimaastossa. Riistan maku, sanoisin. Hankala arvioda, kun en syö riistaa tai punaista lihaa. Pari kertaa vuodessa syötynä todella maukasta, mutten kyllä söisi joka viikko. Olisimme voineet paistaa sitä hivenen kauemin, sillä liha jäi melko sitkeäksi. Lintu kyllä oli uunissa hivenen ohjeen mukaista aikaa kauemmin; tosin ohjeessakin se saa jäädä paistettaessa vähän punaiseksi. Ankan koostumus vain taitaa olla hivenen sitkeä. Lisukkeeksi laitoin itämaisia vokkivihanneksia, sipulia sekä sokeriherneitä. Kiinalainen tunnelma! :D Kastike sointui täydellisesti ankan kanssa, sillä yleensäkin linnut tykkäävät hedelmistä.
Valmis annos, nam nam!
Ankkaa ja appelsiinikastiketta
Helsingin Sanomat, Ruokatorstai joskus tammikuussa
Helsingin Sanomat, Ruokatorstai joskus tammikuussa
2.3 ankan rintafileetä à 350 g
suolaa, pippuria
Appelsiinikastike:
1 rkl öljyä
1-2 salottisipulia
2 rkl sokeria
½ dl vaaleaa balsamicoa
2 appelsiinia
2 dl vahvaa kanalientä (tai 1 dl demi-glacea ja 1 dl vettä)
tilkka vettä
½-1 rkl maissitärkkelystä
(tilkka Grand Manier-likööriä)
suolaa, pippuria
Pyyhi ankanrinnat kuiviksi paperilla. Tee rasvapintaa veitsellä viiltoja niin, että siitä muodostuu ruudukko. Aseta ankanrinnat kylmään pannuun ja laita sitten levy päälle, jotta rasvasta sulaa mahdollisimman suuri osa. Paista ensin rasvapuolelta 5-6 minuuttia niin, että lintuun tulee rapea, ruskea pinta. Toisen puolen paistamiseen riittää 1-2 minuuttia. Mausta. Laita ankanrinnat uunivuokaan ja kypsennä 175 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. Liha saa jäädä punertavaksi. Kiedo liha folioo ja anna vetäytyä vähintään 15 minuuttia ennen leikkaamista.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia muutama minuutti. Siirrä sivuun. Pese toinen appelsiineista ja leikkaa kuori ohuelti veitsellä tai sitrusraudalla. Purista molemmista hedelmistä mehu, n. 2 dl. Sirottele sokeri puhtaan ja kuivan kattilan pohjalle, laita levy päälle ja annna karamellisoitua. (Varo, jämähtää helposti kiinni lusikkaan ja palaa myös pohjaan, jos antaa olla liian kauan.) Kaada ruskistuneen sokerin joukkoon balsamico ja anna kiehua, kunnes sokeri on lähes liuennut. Lisää joukkoon appelsiinimehu ja sipulisilppu, keitä n. 5 minuuttia. Lisää kattilaan kanaliemi ja annan taas kiehua muutaman minuutin. (Kiehauta sillä välin vettä kattilassa ja ryöppää appelsiininkuorisuikaleita siinä parin minuutin ajan. Valuta suikaleet.) Siiviloi liemi halutessasi. Saosta veteen sekoitetulla maissitärkkelyksellä, anna kiehahtaa. Lisää kastikkeeseen appelsiininkuori. (Mausta liköörillä.) Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Leikaa liha vinoviipaleiksi, tarjoa appelsiinkikastikkeen ja haluamasi lisukkeiden kera.
Leipävanukas odottamassa uunin vapautumista
Mm. Kathy (www.kathyylchan.com), yksi lempiruokabloggaajistani, on hehkuttanut vanukkaita niin pitkään blogissaan (hän voisi varmasti elää pelkällä banaanivanukkaalla ja Otton jäätelöllä :D ) ja tietysti minäkin olen halunnut kokeilla sellaista herkkua! Kun sain vielä mukaani kokkausillasta muovipussillisen patonginpaloja, en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä! Omaan tuttuun tyyliin aluperäistä ohjetta piti muokata, mm. lisätä siihen Bailey’siä. Paaljon Bailey’siä myös tuli laitettua, sillä vanukkaan päällimmäinen maku oli karamelli. :D Uups… Muutoin en ollut siihen kovin tyytyväinen, sillä se ei oikein maistunut miltään. Pöh… Käytin kyllä sokeria ihan ohjeen mukaan (Speksin intiaanisokeria!), mutta ehkä leivän ja nesteen määrä ei ollut ihan oikeassa suhteessa ja maitoa tuli lorotettua liikaa. Pelkäsin herkun nimittäin jäävän liian kuivaksi. Halusin vanukkaasta suklaisen, mutta kevyemmällä otteella, joten sulatetun suklaan sijaan lisäsin vanukkaaseen kaakaojauhetta. Arvatkaas vaan, kannattiko? No ei kai, suklaa on aina suklaa… Kun leipoo, niin hiiteen kaloriataulukot!
Olin nähnyt unta, että unohtaisin paistaa vanukkaan vesihauteesta, ja niin myös tapahtui! Tosin kuten unessa, muistin sentään suht koht ajoissa ja lisäsin veden uunipannulle hiukan myöhemmin. :D Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla ihan oikeaoppista vanukasta. Kenties sitä Kathyn hehkuttamaa banaania, tai ihanalta kuulostavaa mokkaa! Suklaa nyt ei voisi epäonnistua ja taitaa minulla olla kurpistavanukkaankin ohje ensi syksyä varten…
Suklaacroissant-vanukas
Alkuperäinen ohje: Suklaa; 365 vastustamatonta makuelämystä (Jennifer Donovan)
6 pientä tai 3 suurta suklaacroisantia
5 munaa
1 tl vaniljaesanssia
100 g (1 dl) sokeria
1 ½ l maitoa
vaahdottamanta kermaa tarjoiluun tai jäätelöä (maun mukaan)
(kerma-tai kahvilikööriä)
Kuumenna uuni 150 asteeseen. Leikkaa croissantit noin 5 mm:n paksuisiksi viipaleiksi ja laita ne 2 l:n uuninkestävän vuoan pohjalle. Vatkaa munat, vanilja ja sokeri kulhossa, lisää joukkoon maito. Laita vuoka vesihauteeseen (eli siis laita uunipannu syvään uunipeltiin, laita uuniin ja kaada pelti puolilleen vettä) ja paista uunissa 40-45 minuuttia tai kunnes reunat ovat kiinteitä, mutta vanukas on vielä hieman hyytelömäinen keskeltä. Anna jäähtyä 5 minuuttia ennen tarjoilua. Tarjoa kerman tai jäätelön kanssa.
Huhhuh! Nämä kaikki plus vielä lisää skumppaa ja mokkapaloja tädin luona! No, sunnuntaina sitten sainkin jonkun ihme taudin (en kyllä näistä ruuista!) ja ruokahalu palautui normaaliksi vasta perjantaina, joten sainpahan lauantain kalorit kulutettua ja toiveeni vähäisemmästä alkoholin käytöstä toteutui… Ei kyllä tavalla, jolla olisin halunnut… Joka tapauksessa, lauantai oli menestys! On se sentään hauskaa kokata ja syödä (ja juoda) välillä oikein kunnolla! Kerrankos sitä tässä eletään; kyllä sitä aina ehtii kuluttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti