Huh hellettä! Mutta saa olla, olen lomalla! Koko heinäkuun itse asiassa! Ja ennen kuin kukaan alkaa kiroamaan minua tai toivoo minun saavan auringonpistoksen voin kertoa, ettei tälle lomalle tulee kyllä hintaa. En nimittäin ole palkallisella vaan palkattomalla lomalla, sillä toimisto on kiinni koko heinäkuun enkä tuntityöläisenä saa palkkaa muuta kuin ne lomarahat, jota ehti kertyä helmikuusta maaliskuuhun. Eli ei tod. paljon. Lisäksi minun täytyy etsiä materiaalia graduani varten (onneksi sentään aihe on jo valmis), joten ei tässä nyt sentään sovi ihan vaan arskaa ottaa. Mutta loma on kuitenkin aina loma.
Yritän tässä parantua ylikunnon aiheuttamasta stressistä ja pieni lepo tuntuu toimivan, sillä taas on mieli kirjoitella tännekin. Huoh, kovaa olla joko-tai-ihminen. Mutta näillä mennään! Ja nyt mennään vielä viimeisen kerran Lapin hangille, jotta saan vihdoin Levin postaukset pois alta! Jos vaikka hankia ajatellessa vähän viilenis...
Pihvipirtti
Okei, nyt joku saattaa ajatella, että mitä, olenko alkanut syömään lihaa? Kävinkö tosiaan syömässä Pihvipirtti-nimisessä ravintolassa? Jep, mutta ei huolta, totta kai tarkastin listan ennen kuin päätettiin varata pöytä ja onneksi listalta löytyi yksi kasvisannos. Ajatellaan sentään niitä seuralaisiakin, jos nyt ajatellaan, että miehet haluaa tuonne.
Sisältä paikka oli kuin olisi isoon pirttiin astunut. Ravintolan nettisivulta löytyvän tarinan mukaan Lapin kylänmiehet mittelivät keskenään siitä, kuka on heistä mahtavin. Eräs isäntä päätti rakentaa hirrestä valtavan riihen osoituksena omasta mahdistaan. Riihestä tuli niin suuri, että seuraava sukupolvi keksi myydä tuon perinnöksi jääneen riihen meille ravintolaksi. Tuosta riihestä tuli myöhemmin ravintola Pihvipirtti. Että semmoista.
Menu on simppeli. Alkupaloiksi kalaherkkuja buffasta (iskä otti kalapöydän, mutten ottanut hänen lautasestaan sitten kuvaa), joka on 26 € yksin, mutta muutoin sisältyy menuuseen. Menun hinta vaihtelee sen mukaan ottaako 150 vai 200 g:n pihvin (42€/48€) vai juurespihvin (32€). Yksinään pihvit ovat 26, 32 ja 19 euroa. Yksi ainoa jälkkäri, marjaisa valkosulkaamousse, on yksi 6 euroa.
Kasvispihvit ja juureslisäke
Otin sen ainoan kasvisannoksen eli kasvispihvit juureslisäkkeellä. Muut lisukkeet olisivat olleet perunoita. Pihvi oli hyvä ja maukas, ja tietenkin todella kevyt, koska annos ei ollut kuullutkaan proteiineista. :P No, tämähän on tätä 90 %-kasvissyöjän arkea. Noh, tasapainotti vähän tuhtia aamiasta. ;) Ja tuo mukana ollut korvasienikastike oli namnam!
Marjainen valkosuklaamousse
Kevyen illallisen jälkeen jaksoikin sitten syödä jälkkäriä! :) Sekalaisia marjoja alla, valkosuklaamoussea päällä ja vielä lakka koko komeuden kruununa. Makeat ja hiukat kirpakat marjat yhdistettynä kermaiseen valkosuklaaseen. Mmmm, ihanan makea päätös aterialle! Ainoa jälkkäri oli kuin pala Lappia ja se jätti hyvän maun suuhun koko matkasta. :)
Viereisessä pöydässä istui sama snapseja nauttiva venäläinen seurue, kuin Árranissakin. Pihvipirtti oli tunnelmaltaan tosi mukava ja pihvinpurijoille sekä kalaintoijioille oiva valinta. Tosin jos tykkää molemmista ja valitsee menun, kannattaa varoa, ettei syö liikaa kalabuffasta. ;)
Kurpitsakeitto
Pieni ylläri tänne loppuun! Kävin kaverin kanssa Aleksanterinkadun Raffaellossa, kun hän oli huhtikuun alussa käymässä Jyväskylästä. En tietenkään muistanut ottaa kuvaa ennen kuin astuimme ravintolaan enkä kyllä sen jälkeenkään enkä ole muistanut tähän päivään mennessäkään, joten tungen tämän keiton nyt tähän, jotta pääsen siitä eroon. :D Olen käynyt äidinkin kanssa Raffaellossa tämän päivän jälkeenkin, mutta unohdin silloin kamerani kotiin. :P MUTTA muistan, että keitto oli hyvää. Ei liian kermaista ja hyvin kurpitsaista.
En löytänyt kurpitsakeitto enää ravintolan nettisivuilta, joten nähtävästi menua on huhtikuun jälkeen muokattu. Joten onneksi ehdin kokeilla sitä ajoissa. :) Myöhemmin äidin kanssa otin vuohenjuustosalaatin, joka oli tosi hyvä, joten varmaan palaan vielä ravintolaan, koska pitäähän siitä nyt kunnon postaus saada aikaiseksi. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti