tiistai 12. kesäkuuta 2012

iPhone-kakku kaverin 30-vuotissynttäreille

iPhone-kakku Oopperan Kummitus- ja HIFK-koristeilla

Kaverini 30-vuotissynttärit ovat tänään, mutta päätimme kaveriporukalla järjestää hänelle viime viikonloppuna yllätyssynttäribileet, koska ei itse olisi kuitenkaan saanut mokomia aikaiseksi. (Ja koska varsinainen päivä nyt osui tiistaille, niin monelta olisi jäänyt juhlinta harmittavan lyhyeen.) Erinäisten vaiheiden ja monen epäuskon ja epäilyn tunteen jälkeen bileille näytettiin vihreää valoa. Teema oli grillibileet hillybilly-tyyliin, eli farkkua, maalaisjunttia ja ruutupaitaa. (Allekirjoittanutkin osti oikein varta vasten uudet mikroshortsit ja ruutupaidan, mutta suurin osa miehistä oli vain kaivanut vain jotain vanhaa kaapista. On se niin helppoa. :D )

Ja totta kai päivänsankarille kuuluu leipoa kakku! Minun motivaationi järkätä bileet saattoi ehkä kallistua enemmän kakun tekemisen innon suuntaan (vaikka toki tykkään järkätä bileitä muille ihmisille), sillä kaverini on innokas iPhonen käyttäjä. Minulla oli ihan valehtelematta ollut jo maaliskuusta asti päässäni idea, että jos kolmikymppisiä juhlitaan, niin hän saa iPhone kakun mustalla kuorrutteella ja kaikenlaisilla häneen itseensä sopivilla koristeilla. Löysin ajoissa jopa hyvän ohjeen netistä, ja kun vihdoin bileet ihan oikeasti oli toteutumassa, niin eikuin tuumasta toimeen! En ole uskonnollinen ihminen, mutta jos olisin, niin muutaman ristinmerkin olisin varmasti tehnyt; sen verran jännitti hommaan ryhtyminen...

En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt mitään kunnon koristekakkuja eli siis leikkinyt marsipaanilla tai sokerimassalla. Kerta se on ensimmäinenkin. Jos homma olisi mennyt pipariksi niin sinä olisi ollut selittelemistä muille, vähän noloa! Mutta kerrotakoon, että koko prosessi sujui yllättävän hyvin! Ja miksikäs ei, kun oli hyvät ohjeet eli katsoin vinkkejä ja mallia täältä.

Aloitin koko urakan siis tietenkin leipomalla aika tavallisen kahvin makuisen kaakaokakun. (Ohje täältä.) Kakun täytyy jäähtyä tarpeeksi, koska sen päälle ja väliin täytyy laittaa kreemiä, joka pitää kakun kosteana ja mehevänä (varsinkin, jos sitä säilytetään pari päivää jääkaapissa) ja ehdottomasti siksi, että se estää kosteuden tihkumisen kakusta kuorrutteeseen. Käytin kuorrutteeseen appelsiinituorejuustoa, voita, tomusokeria ja maitoa. Niistä saa sekoittamalla hyvän kuorrutteen.


Koska kaverini iPhone on musta, piti kakku myös kuorruttaa mustalla kuorrutteella. Onneksi Stockalta löytyi mustaa marsipaania, jota  kului noin 17,5x24,5x5cm kokoisen kakun kuorruttamiseen kaksi pakkaa eli 500 grammaa. Ensin kuorrute pehmitetään käsien välissä ja pyöritetään yhdeksi isoksi palloksi, joka kaulitaan tomusokeroidulla alustalla parin millin paksuiseksi ja kakun muotoiseksi. (Käytin kaakaotomusokeria, koska pelkäsin valkoisen tomusokerin värjäävän kakun ihan harmaaksi. Huolta ei kuitenkaan ole, koska sokeri sulaa lopulta pois kakun päältä ja tuloksena on kaunis musta väri.) Sitten kuorrute rullataan tomusokeroidun kaulimen päälle ja siitä sitten rullataan se varovasti kakun päälle ja muotoillaan.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jutussa on monta mutkaa. Kuorrute ei saa tietenkään olla liian ohutta, koska silloin se hajoaa. Alusta myös pitää olla hyvin tomusokeroitu, koska muutoin kuorrutetta ei saa irti. Onneksi kaupan marsipaani on sen verran kuivaa, ettei minulla ollut sellaisia ongelmia, kuin bloggaajalla, jonka blogista siis otin oppia kakun tekoon. Hän oli tehnyt kuorrutteen itse, joten se varmasti selittää sen tarttuvuuden. Mutta minä onnistuin! Taikinaa jäi myös vähän yli, joka oli tietysti tarkoitus, koska mustasta piti vielä tehdä muutamat koristeet. Mutta nyt koko komeus jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää ja loppukoristeluja.


Ta-daa! Seuraavana päivänä otin paketista valkoisen Dr. Oetkerin sokerikuorrutteen, eli massan, joka on periaatteessa tehty tomusokerista ja vedestä (ja tietysti myös joistain teollisista aineista.) Se sopii myös ihan hyvin kuorrutteisiin ja koristeluihin. Jos haluatte lisää tietoa kakkujen kuorruttamisesta (ja jotta saan itsekin sivun tänne ylös), niin Kinuskikissan upeasta leivontablogista löytyy tosi paljon infoa ja vinkkejä liittyen kaulittaviin kuorrutteisiin. Mutta homma toimii samalla tavalla kuin marsipaanin kanssa, eli tomusokeria reilusti alustalle, massa pehmeäksi käsissä, sitten palloksi ja kaulimella ohueksi levyksi. Kannattaa toimia nopeasti, koska sokerimassa kuivuu melko nopeasti. Sitten vain mielikuvitus laulamaan. Massoja saa myös eri värisinä ja niitä voi myös itse värjätä elintarvikeväreillä, mutta minä päädyin suurimmaksi osaksi käyttämään valkoista kuorrutetta onnitteluteksiin sekä Oopperan kummitus -koristeeseen. Mutta keksin pienen ekstrankin...



Kaveri on myös melkoinen HIFK-fani (voitte vaan kuvitella, kuinka hauskaa mulla oli antaa takaisin samalla puolivälierien jälkeen, kuin mitä hän oli kuittaillut Talviklassikon jälkeen!), joten totta kai minun piti nöyrtyä ja taiteilla hänelle HIFK:n logo kakkuun. Se nyt ei ihan onnistunut, koska en ole mikään Leonardo da Vinci, enemmänkin Picasso tässä tapauksessa, ja käytin lisäksi nestemäisiä elintarvikevärejä, jotka vielä tietysti vähän levittyivät, miten sattui. Mutta kyllä kaikki sen logon kuitenkin tunnistivat. Ja ainakin kaukaa katsottuna se näyttää ihan ok:lta. Ja siis nestemäiden elintarvikevärien kanssa tulee olla tarkkana ja käyttää pikkuruista pensseliä, koska värit tosiaan imeytyvät ja leviävät herkästi. Ja värien täytyy sitten antaa kuivaa kunnolla.

HIFK, you are gonna be (b)eaten this season! (Again.)

Ilmoitin bileissä heti kättelyssä, että tuo HIFK:n logo kuului minulle eli minä saisin ainoana syödä sen. Whoah, tulipahan kunnon pala, mutta ei se mitään, koska kakku ei ainoastaan näyttänyt hyvältä vaan oli sitä myös. Suklaista, sitruunaista ja vähän mantelista. (Niin, heitin myös taikinaan vähän pähkinöitä.) Myös synttärisankari tykkäsi siitä ja vielä onnistui saamaan minulle kunnon ahdistuksen illan päätteeksi (tai no, aamun alkajaisiksi, jos tarkkoja ollaan, sillä bileet kesti seuraavan aamun puolelle) sanomalla, että minun pitäisi harkita tästä leipomisesta ammattia ihan oikeasti. Great. Arvaa olenko harkinnut, mutta kun just sain uuden työn ja tuo gradukin vielä...

Enköhän aio pitää leivonnan ihan vain harrastuksena, mutta nyt kun tämä ensimmäinen kunnon koristekakku sujui näinkin hyvin, niin aion kyllä lisätä niiden tekemistä. (Kun on tulossa enemmän rahaa maksaa aineitakin, heh heh.) Onneksi tässä onkin omat 25:t tulossa vuoden lopulla, ja sinne nyt pitää totta kai taiteilla kunnon kakku. Ja sitä ennen kaverin poikaystävän kolmekymppiset ja sitä ennen hänen ja kaverini tuparit ja ensi vuonna taitaa olla melkoinen suma kolmikymppisiä tulossa... Että eiköhän tässä pääse hiomaan taitoja. JA olen päättänyt osallistua seuraavaan Ravintolapäivään, joka järjestetään 19.8. Makeita herkkuja tietenkin, stay tuned...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti