65-vuotiaalle iskälle lakkajäädykettä ja lakkapullia

Pullapellillinen

 

Iskä täytti kolmisen viikkoa sitten 65 ja, kuten joka kerta siitä lähtien kun olen ollut innoissani ruuanlaitosta ja leivonnasta (sekä kuohuviinistä ja viinistä), on hänen synttäreitään juhlitttu hyvän ruuan ja juoman kanssa. Tällä kertaa siirryn suoraan jälkiruokaan, sillä pääruokana oli sienikeittoa ja blinejä, ja niistä nyt on miljoonia kuvia jo ennestäänkin. Viimeksi juuri itsenäisyyspäivältä. Joten tämä posti keskittyy vain jälkiruokaosuuteen eli lakkapulliin sekä lakkajäädykkeeseen.

Joulun alla selasin Maku-lehtiä ja bongasin sattumalta kaksikin ohjetta, jotka taikoa iskän synttäreille. Iskä on aika perusasioiden mies eli hyvin tyypillinen suomalainen mies, joten kaikki perinteiset pullat ja marjat tekee aina kauppansa, erikoisemmat jutut ei niinkään. Tyypillistä...

Lakat on vähän herkkä aihe iskän kanssa, koska muistan hänen kerran sanoneen, ettei lakkoja sovi syödä jugurtin kanssa vaan vain erikoistilanteissa! Ymmärtäähän sen, että lakka (a.k.a. hilla tai suomuurain) on kallein marja, mitä Suomen kankailta nousee. Tai no, mekin yleensä saadaan aina lakkoja ilmaiseksi, kun itse käydään niitä poimimassa, mutta ne on melkoisen harvinaisia. Ei oo sellaisia aukeita suopaikkoja enää nykyään, niin kuin oli joskus ennen...

Tein taas vähän "soveltaen", mikä tarkoittaa siis ihan perus-tavalla kaulitsin taikinan suorakaiteen muotoiseksi ja levitin sen päälle rasvaa sekä lakkoja. Oikeassa ohjeessa taikina kaulitaan ja leikataan 6 x 6 cm paloiksi ja nostellaan muffinivuokiin. Sitten täyte ja kokonaiset lakat päälle, mutten minä sitten jaksanut mokomaa, varsinkaan, kun tuli väärinkäsitys eikä iskä ostanutkaan vaniljakiisseliaineksia (siis jauhetta) kaupasta ja minulla ei ollut kokonaisia lakkoja, pelkkää paaseerauksesta jäänyttä seosta (tästä myöhemmin).

Lakkakin mokoma loppui kesken, joten piti lisätä vadelmahilloa. Joten ihka-oikeiksi lakkapulliksi näitä ei voi sanoa, hyvänmakuisiksi kuitenkin.

Ohje Maku-lehdestä, katso täältä.

Jahas, meni sitten vähän väärässä järjestyksessä kun kahvipullat ensin ja jälkkäri vasta sitten. Sattuhan näitä... Jälkkäriksi oli siis lakkajäädykettä, johon siis piti paseerata lakkoja. Siis survoa siivilän läpi niin, että lopputulos on sileä. Siihen sitten vatkattua kermavaahto ja kinuskikastiketta sekä tietysti sokeria. Kinuskikastike piti käännellä joukkoon niin, että jäisi vielä hienoja raitoja jäljelle, mutta enhän minä sentään sellaista saanut aikaiseksi. Tää on taas välillä niin tätä...

Lopputulos oli kuitenkin erittäin hyvä, sellainen pehmeä ja kermainen lakan maku, kuten kuuluikin. Noita jäi jäljelle vielä neljä kappaletta sellaisia pieniä vuokia, joten niitähän voisi vaikka tässä vielä nautiskella... Ei ne siellä pakkasessa ainakaan parane.

Kinuskikastiketta vielä koko komeuden päälle ja a vot! Vanhemmat ainakin tykkäsi ja niin tykkäsin minäkin, vaikken nyt niin olekaan jäädykeihminen. Liian yksinkertaista. ;) Ehkä sitä joskus oppii arvostamaan ihan niitä yksinkertaisiakin asioita sillä lailla ihan kunnolla...tai sitten ei. Voihan niistä pitää, mutta mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan pääsee...tai leipuri mieliteoistaan. :)

Katsotaan, miten ehdin tässä bloggailla, kun nyt sain päähäni, että palautasen sen sammatin gradun 1.3., jotta valmistun hienoin juhlamenoin 22.3. (Jos sen tänne nettiin pistän, niin ehken sitten kehtaa olla sitä tekemättä.) Nyt on siis kaikenlainen ei-pakollinen meno ja meininki vähän jäissä seuraavat kaksi viikkoa. Mutta saa luvan olla sen arvoista, koska en vain todellakaan enää jaksa mokomaa roskaa!

Sen jälkeen onkin sitten hyvä pitää valmistujaisbileet. Pitänee varmaan jo alkaa sitä kakkua suunnittelemaan...