Jotenkin olen viime aikoina onnistunut olemaan aina jonkinlaisessa pienessä mahataudissa, kun on pitänyt mennä iskän kanssa syömään. (Onpas hyvä tapa aloittaa tämä postaus, mutta minähän olen rehellinen ihminen.) Hieman huonovointisena syöminen ei mitenkään kuulosta houkuttelevalta, mutta jos kerran on tarjolla hyvää ruokaa ja seuraa, niin sinne raahautuu ellei nyt ole ihan totaalisesti vuoteen omana.
Näin kävi taas kesäkuussa kun olimme menossa iskän kanssa uuteen Pastis-ravintolaan. Onnekseni pääsin perille ja sain sentään jotain alas, sillä olin halunnut käydä Pastiksessa siitä asti kun olin kuullut sen tulevan. Pastis on ranskalainen anisviina ja nyt siis myös ravintola Kaartinkaupungissa, Pikku-Roban ja Kasarminkadun kulmassa. Samassa paikassa taisi aikoinaan sijaita Vegemestan Roban toimipiste...
Ravintola on siis tosiaan ranskalainen ja tarjoaa niin lounasta kuin päivällistäkin. Ravintolan nettisivujen mukaan "Ruokatyylimme kulmakiviä ovat ranskalaisen keittiönklassiset herkut. Haluamme tarjota vieraillemme maalaiskeittiöstä tuttuja selkeitä, runsaita ja houkuttelevia makuja. Raaka-aineet hankimme huippulaatuun sitoutuneilta suomalaisilta ja kansainvälisiltä luottotuottajiltamme." Tilaa on melko vähän mutta se on ahdettu niin täyteen pöytiä ja tuolia kuin vain on mahdollista ihmisten istua ja nousta ja tarjoilijoiden liikkua salissa.
Ranskalaiseen tyyliin siis! On etanoita (isän takuuvarma alkupala), tartarpihviä, karitsamakkaraa, kania, simpukoita, tarte tatinia ja talon suklaatryffeliä tai toffeeta. Lisukkeet (salaatti, ranskalaiset tai ruusukaaleja, à 5 €) pitää tilata erikseen.
Otin alkupalaksi pelkkää salaattia sattuneesta syystä enkä viitsinyt kuvata sitä. Siis suoraan pääruokaan:
Tämän takia pitäisi AINA olla muistiinpanoja ravintolassa, kuten olen useasti todennut... Sillä ravintoloiden menut muuttuvat siihen mennessä kun saan postauksen ulos. Tällä hetkellä ravintolan ainoa kasvisruoka on tryffelillä maustettu munakoisovuoka, mutta sitä tuo ylläoleva ei ole... Taisi olla jonkinlaisen taikinakuoren sisässä tarjottua...juustoa? Ja tomaattista kastiketta? Miksi en edes ottanut parempaa kuvaa? Argh! Mutta annos oli kaikenkaikkiaan hyvä. Jopa siihen olotilaan.
 |
| Lakritsinen crème brûlée ja sitruuna(?)sorbetti |
Jälkiruuan sentään muistan! Oli pakko ottaa lakritsinen crème brûlée raikkaalla sorbetilla kaikesta huolimatta. Ja normaalitilanteessa olisin jaksanut syödä sen kokonaan, sillä se oli HYVÄÄ. Melkoisen tuhtia ja makeaa, mutta sorbetti oli ihana raikastus. Kun se loppui, niin rupesi ikävä kyllä tökkimään... Mutta siis normaaliolossa ei mitään moitittavaa. Noms.
Menu on siis taas paikassa vaihtunut, joten täällähän voisi taas piipahtaa. Ehkä iskän synttäripäivänä? Hmmm...
Pastis
Pieni Robertinkatu 2
Helsinki
www. pastis.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti