Kun olin 7-vuotias, perheeseemme hankittiin koira. Sellainen mini-kokoinen, ihan pieni pallero. Saksankääpiöpystykorva rodultaan. Äiti keksi sille nimen Lasse, koska hän ei kuulemma olisi huudellut ulkona, että "Charles, Charles!" Koiramme koko nimi on nimittäin Sun Power Charles Orange. :D Oikein kunnon rotukoira, hienot valiovanhemmat ja kaikki, ja kasvattaja olisi meidän Lassestakin halunnut näyttelykoiran. Mutta ei. Me jätimme kouluttamisen vähän vähiin ja kun sen yhden kerran vietiin Lasse näyttelyyn, niin tuomarit olivat kuolla naurusta. Niin että siihen jäi Lassen ura näyttelykoirana. Ja sylikoira me siitä haluttiinkin, ei mitään ruusukemaisteria.
Noh, itse asiassa minun pitäisi puhua menneessä muodossa, sillä kaksi päivää sitten Lasse lähetettiin koirien taivaaseen. Hän ehti olla luonamme melkein 17-vuotta, ensi kuussa olisi ollut synttärit. Kaikenlaista vaivaa hänellä on ollut jo vuosien ajan, mutta nyt viimeisen vuoden aikana on menty oikein kunnolla alaspäin ja pääsiäisen jälkeen hauvelin kunto huononi niin nopeasti, että päätös piti tehdä. Oli aika kova pala lähteä sunnuntaina iskän luota töihin ja halia Lassea tietäen, että this is it. Ihmisen velvollisuus on joskus tuskaisa, koska asian pitkittäminen olisi ollut eläinrääkkäystä.
Ananastahnaa
Huoh. Noh, elämä jatkuu, mutta kyllä se sattuu aina välillä. Tosi outoa mennä taas iskän luo, kun sitä koiraa ei ole. 17 vuotta... Vieläkin vähän vaikea käsittää asiaa. En mennyt iskän mukaan eläinlääkärille, vaikka periaatteessa olisin ehtinytkin. En tiedä, olisinko voinut enää tehdä yhtään mitään sen jälkeen, ja minulla oli vielä sovittu promokeikka illalla. Huuh. Oli tarpeeksi hankalaa lukea iskän viesti lekurikeikan jälkeen.
Päätin kertoa surustani täällä blogissa, koska tein juuri äsken ananastahnaa, enkä oikein keksi muutakaan, mistä nyt puhuisin sen blogaamisen ohella. Tein sitä, koska ananasruuduista jäi ananasmehua yli. Jotenkin tuosta tuli vähän kokkareista, vaikken kyllä laittanut ohratärkkelystä yli ohjeen. Olisikohan perunajauho ollut parempaa? Ja tuon päälle muodostuu sellainen kalvo, joka muodostuu myös kiisseleiden päälle, ellei ripottele pinnalle sokeria. Hmm. Varmaan se ohratärkkelys. (Tai sitten ei, koska kun nyt luen tuota ohjetta tarkemmin, niin siinä käsketään laittamaan tahnan pinnalle tuorekelmua, jottei kalvoa muodostuisi. No niin.) No, maku ratkaisee. Kyllä tuolla vähän suru helpottaa. Ja viilennys Aerosmith-mukissa, joka on ostettu Anttilasta. :D
Ananastahna
Alkup. ohje täältä
6 isoa keltuaista
5,6 dl ananasmehua
1,8 dl sokeria
5 rkl ohratärkkelystä (tai perunajauhoja)
Laita kaikki ainekset isoon kattilaan ja keitä keskilämmöllä n. 5-10 minuuttia koko ajan vatkaten, kunnes seos sakeutuu. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa (säilyy parisen viikkoa). Kalvon muodostumisen estämiseksi tahnan pinnalle voi joko laittaa tuorekelmua tai ripotella sokeria. Käyttö: jogurtissa, leivän päällä, jälkiruokien kastikkeena, lusikalla...
Tähän loppuun vielä kuva Lassesta, jotta hänen muistonsa eläisi myös täällä digitaalisessa maailmassa. En ole uskovainen, mutta jotenkin tuntuu, että nyt minulla on oma suojelusenkeli, joka suojelee minua ja vanhempiani. Sillä nyt vaan on karvainen turkki ja kippurahäntä. Kiitos kaikesta, muru. Tehtiin molemmat toisemme aina välillä hulluksi, mutta olet silti rakas. Elämäni mies. :D Ehkä me sit joskus nähdään siellä toisella puolella. <3
Sun Power Charles Orange, "Lasse", 26.6.1995-7.5.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti