tiistai 25. syyskuuta 2012

Suklaa-keksijuustokakku suomenruotsalaisiin rapujuhliin


Sain kutsun suomenruotsalaisiin (tai no, ainakin suomenruotsalaisen järkkäämiin ja noin 98 % suomenruotsalaisella osallistujajoukolla pidettäviin) rapujuhliin, jotka pidetiin viime lauantaina. Saatuani kutsun soitin iskälle, että saiskos tulla hakemaan vähän rapuja. Iskä kun päätti kuutisen vuotta sitten Tuurin reissulla ihan kokeeksi ostaa rapumertoja ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt joka kesä heinäkuun 20. päivä heitetään merrat veteen, josta ne sitten noukitaan kauden päättyessä lokakuun puolella. Ja mökkijärvestä nousee huom. ISOJA rapuja. Jos olette joskus ravintolassa tilanneet niitä ns. "normaalikokoisia" (kuten tuo tuossa oikealla), niin kuvaa katsoessa huomaatte eron... Noh, iskällä on tietty mahdollisuus heittää liian pienet sintit takaisin kasvamaan/laittaa ne kasvamaan meidän rantaan, joten ehkei tässä nyt kannata liikaa leveillä. Mutta kun laitoin omat saksiniekkani pöytään muiden kanssa, niin kyllä siinä kirposi ihasteleva kommentti jos toinenkin ja taisi siinä pari tilaustakin iskä ensi vuodelle saada. :D 

Ainoa "huono asia" tässä on se, että minusta on nyt tullut niin snobi näiden rapujen suhteen, etten edes viitsisi lähteä kuorimaan tuollaisia sinttejä, kun siinä menee ikä ja terveys. ;)


Suklaakeksi-juustokakku

Saatuani kutsun rupesin myös heti suunnittelemaan, että mitäs rapujuhliin leipoisin. Olenkin aika hyvin kerännyt Pinterestiin Must bake -listausta eli listaa leivonnaisista, jotka tulee jossain vaiheessa leipoa. On minulla vino pino reseptejä myös kotikoneella, mutta Pinterestissä ne ovat paremmassa muodossa kun samalla näkee kuvat. Ehkä tässä joku krap...ööh, siis sateinen sunnuntai kun ei jaksa gradua vääntää voisin linkilliset reseptit käydä laittamassa tuonne Pinterestiin, niin ovatpahan kuvien kera tallessa. Ja onhan se kivaa sitten nähdä, kun lista aina lyhenee. ;) Pinterestistä on myös kätevä etsiä reseptejä, ah tätä sosiaalisen median aikakauden ihanuutta!

Joka tapauksessa löysin siis myös oheisen reseptin Pinterestistä. Kriteerinä oli, että mahdollisimman hieno, koska pitihän kakun nyt näyttää hienolta, kun kerran oli näin hienot bileetkin tulossa. (Ja olihan ne! Oikein rapuaiheiset servetit sekä ruokaliinat ja ruokalaput. :D ) Pohjalle perinteikäs keksimurskapohja (Pirkan cappuccino-suklaatäytekeksejä), sitten juustokakkumassaa, sitten murskattuja  keksejä, loput juustokakkumassasta, koko komeus uuniin, sitten vielä hapankerma-sokeriseos päälle ja muutama minuutti uunissa, sitten jäähdytys ja päälle sulatetusta suklaasta ja kermasta tehty kuorrute. Ja koska kermaa jäi yli, niin päälle vielä omatekoinen kinuskikuorrute. (Joka ei vielä näy yläkuvassa.) 

Sain kavereilta kyydin, koska juhlapaikka sijaitsi jossain Sipoon korv...ööh, korpimetsässä. Paikka huokui sellaista vuosikymmenten vanhaa patinaa sisustuksesta lähtien. Koko paikka oikein tuoksui vanhalta ja siis hyvällä tavalla. Meitä oli paikalla noin kymmenkunta ja meno oli loppuillasta oikein riehakastakin. Musasta taisi tulla jossain vaiheessa vähän kiistaa ja eiköhän siinä onnistuttu vähän väittelemään Applen ja Microsoftin ominaisuuksistakin... Perussettiä. :D


Kakkua tosin harmittavasti jäi melkein puolet ja aamulla loput sitten tervehti iloisesti pöydältä. Great. Bileiden järjestäjäkin takelteli palansa kanssa (kuva ohessa) ja sanoi, ettei yleensä syö makeita herkkuja. Mun kakut kun ei yleensä ole heikkohermoisille. Hmmm. Täytyy ehkä välillä vähän rajoittaa. :D Ei ole tarkoitus heittää kamaa hukkaan. Tai ainakin täytyy opetella laittamaan väliin jotain raikasta eikä pelkkää suklaata ja kermaa. Mutta hyvää se oli joka tapauksessa! Vähän säälitti heittää se pois aamulla, mutta siihen aikaan en tod. halunnut alkaa kakkua syömään ja varsinkaan sellaista, joka oli seissyt koko yön pöydällä. :D

Olen vähän laiska, joten vain linkkaan ohjeeseen. Wihii! Kyllä kerran kesässä pitää rapujuhlat järkätä, tai no, ainakin kerran syksyssä. Olen itse asiassa huomenna keskiviikkona menossa iskän luo yhden kaverin kanssa rapuiltamaan. :) Rapurallaa senkuin jatkuu vaan. (Ja jatkuu, koska iskällä on vielä 2-3 kertaan niitä rapuja pakkasessa.) Ja sinnekin olen totta kai jotakin leiponut, mutta se onkin sitten eri juttu.

Tai toivottavasti on, koska kännykkäni on taas korjaamolla enkä löydä kameraani mistään, joten jos en muista pyytää kaveria ottamaan kännykällään kuvan leivonnaisesta huomenna, niin se on sitten siinä. :( En nyt rupea avautumaan luuristä enää tässä postissa, vaan jääköön ensi kertaan.

2 kommenttia:

  1. Rapujuhlat on parhaita! Mutta rapuja en osaa syödä :D Tosi hyvän näköinen kakku! Nam :)

    VastaaPoista
  2. Kiitokset, Inga! Rapujen syönti on välillä aika haastavaa puuhaa; varsinkin, jos kyseiset ravut ovat tosi pieniä. Joka tapauksessa ensin kuuluu irrottaa sakset irti ruumiista ihan kokonaan ja sitten nivel kerrallaan irti. Tosi kulinaristit imee kaikki nesteetkin pois, mutta itse tyydyn vain kaivamaan rapulihat rapuveitsellä. Itse sakset täytyy halkaista parhaaksi katsomallaan tavalla. :D Minun taktiikkani: veitsi saksen alkupäähän ja kova vääntö. Kyllä se lopulta rapsahtaa rikki. SItten irroitetaan ravun pyrstö tuosta keskiruumiista (sen sisältöä ei oikeastaan tule syödä) ja veistä apuna käyttäen irroitetaan selkä- ja pyrstöosan kuori. Tärkeää on myös ottaa peräsuoli ulos. :D Rapujen sisältöä kerätään paahtoleivälle haluttu määrä, päälle majonesia ja/tai tilliä ja sitruunaa maun mukaan ja ääntä kohti. Itse erikoisena nuorena vedän ravut ihan ilman mitään lisäravinteita tosin. :) Kannattaa kokeilla, vaikka se sotkuista puuhaa onkin. (Ja varoa, ettei kuoret lähde lentoon vastapelurin lautaselle.)

    VastaaPoista