Vuohenjuustosalaattia Mamma Rosassa

Aloitin uudessa työpaikassa juhannuksen jälkeen kokoaikaisena, ja tätä ennen olin ollut kolme viikkoa siellä töissä 1 1/2 päivää viikossa samalla, kun olin samalla vanhassa työpaikassa 16 h viikossa. Ja nyt sitten ollaan oltu tässä uudessa kokopäiväisesti kohta kaksi kuukautta. Olin edellisessä työpaikassa melkein 1 1/2 vuotta ja aina 16 tuntia viikossa, viime vuonna heinäkuun lomalla, joten olen ensimmäistä kertaa sitten kesän 2010 kokopäivätöissä. :D Vähän tässä kesti totuttautua, mutta kyllä se tästä! Vähän gradun tekoa haittaa, mutta toisaalta, tilipäivänä ei niinkään... ;) Olen neljän kuukauden harjoittelijana ja soppari on katkolla lokakuun lopussa samoihin aikoihin, kuin gradukin pitää palauttaa. It's a sign! Tosin uskon (ja TOIVON!!), että saan vakkarisopparin lokakuun jälkeen, joten en oikein enää jaksa välittää, mitä tuosta gradusta saan. Pitäisi kyllä, koska eihän se ole hyvä asia, jos ei saa hyvää gradua kirjoitettua!

Muutimme toimistomme Runeberginkadulta Espooseen, koska tila (ja samalla ilma) oli aika lopussa. Espoossa on hienot näköalat kahdeksannesta kerroksesta yli Keilalahden Helsinkiin päin, kiva sali alakerrassa, hyvää ruokaa kanttiinissa ja puolen tunnin pyörämatka töihin! Me like. Tosin ruokapaikkavaihtoehdot ovat Runeberginkadun runsaudesta vaihtuneet muutamaan työpaikkaruokalaan. Well, you can't have everything, right? 

Runeberginkadulla ehdin käydä muutamaan otteeseen ulkona lounaalla muiden kanssa. Olisiko se ollut viimeinen kerta, kun menin yhdessä muutaman muun kanssa. Suuntasimme Mamma Rosaan, joka sijaitsee ihan Töölön torin vieressä. Se on perheyritys, joka on ollut toiminnassa jo 20 vuoden aikana. Tarjolla lounaslista ja à la carte. Perus-ravintolatarjontaa; ei ihan kotiruokaa, muttei mitään piperrystäkään. :) Alkuruokina mm. etanoita, vuohenjuusto-broilerisalaattia ja antipasto mistoa. Pääruoissa ei yllätyksiä: kalaa, lihaa, kanaa, lisäksi myös hyvän pituinen pizzalista ja jälkkäreinä mm. uunijäätelöä, juustokakkua ja jäätelöä. 

Keitto

Minä tilasin vuohenjuustosalaatin, jonka alkuun tuli keitto. Se taisi olla jotain porkkanakeiton tapaista. Hyvää eikä liian kermaista. Muut saivat alkuun salaatin, mutta salaatintilaajille onneksi tuodaan jotain muuta kuin tuplasalaattia. :D

Vuohenjuustosalaatti

Tilasin vuohenjuustosalaatin. (Moni muu tilasi pizzan, jotka eivät ainoastaan kuulemma olleet hyviä, mutta myös ison kokoisia! Sellaisen kun syö lounaaksi, niin hyvin nukuttaa. :D ) Katsokaa nyt tuota salaattia! Ihanan naköinen ja ihania aineksia! Murustettua, pehmeää vuohenjuustoa (ei mitään kovakuorista supermarket-vuohenjuustoa), mansikoita (!!!), cashew-pähkinöitä (!!!), punasipulia ja erilaisia salaatteja. Nams! En muista enää hintaa, koska lounaslistat vaihtelee viikottain. Mutta hyvää se oli! Jos satut menemään tuonne ja näet sen listalla, tilaa se. Et pety. Ja jos petyt, niin voit syyttää minua! :)

Nyt sitten on tyytyminen alakerran kanttiiniin, mutta ihan hyviä salaatteja sieltäkin tulee. Taso on nyt pääkokin loman aikana vaihdellut, mutta hän tulee taas ensi viikolla takaisin. :D Ja 3.9. tuohon lähelle avaa uusi keitto- ja salaattipaikka, joka myöskin täytyy tarkastaa...

Seuraava postaus tuleekin olemaan Ravintolapäivästä, johon osallistin ensimmäistä kertaa! Ensi sunnuntaina se tapahtuu, toivottavasti sääennuste muuttuu ja sadekuurot siirtyvät aamuun tai iltaan. Leivon seitsemää erilaista leivonnaista ja 3 1/3 leivonnaisesta on jo valmiina. Tila saattaa loppua jääkaapista ennen, kuin kaikki ovat valmiita, mutta let's hope not! :D Täytyy kyllä myöntää, että nyt kun olen leiponut joka päivä tiistaista lähtien, niin alkaa vähän tulla kaikenlaiset herkut korvista ulos, huh! Noh, tämän jälkeen tuleekin leipomistaukoa peräti...viikon verran. :D

Mamma Rosa

Runeberginkatu 55

Helsinki

www.mammarosa.fi

Ma 11-23

Ti-To 11-24

Pe 11-01

La 13-01

Su 13-19

Juhannus 2012!

Juhannus! Sitä sopiikin miettiä tässä katsellessani ulos märkään elokuiseen aamupäivään. Yygh... Perinteistä poiketen juhannusaatto oli jopa aurinkoinen ja kavereiden kanssa voitiin jopa ihan ottaa aurinkoa kalliolla! Olin nimittäin saanut iskältä noin kahden kuukauden ruinaamisen jälkeen luvan tuoda kolme kaveripariskuntaa meidän möksälle jussia viettämään iskän suunnatessa jussin viettoon siskonsa luo Savoon. Score! Tätä ei nimittäin ole koskaan ennen tapahtunut. :D Kaveriporukkakin oli ihan toinen, kuin se, jonka seurassa olen aikaisempia jusseja viettänyt, joten uusia tuulia oli ilmassa.

Koska paikalla oli siis kolme pariskuntaa ja minä, oli minulla suuret suunnitelmat järjestää juhannuspäivänä eli lauantaina pariskuntaolympialaiset, mutta homma kusahti erään miespuolisen vieraan krapulaan, joka kesti ilta-kuuteen asti. :D Ja muutenkin kaikkien fiilis oli lauantaina vähän väsähtänyt, koska perjantaina juhlittiin melkoisesti. Tapahtui ns. "suojakänni-efekti" ja siinähän sitä sitten oltiin... Miten niin ilo ilman viinaa ei ole teeskentelyä??? ;)

BTW, pitää vähän kehuskella tuolla yllä olevalla kuvalla. Koska jussina FB:n newsfeed täyttyy suomalaisten kaverien juhannusteemaisista kokko-/auringonlasku-/taivaaranta-/jne.kuvista, niin pitihän totta kai näpsäistä oma otos. En todellakaan ole mikään valokuvaava, vaikka haluaisinkin, koska en vaan jaksa lueskella mitään kuvausvinkkejä tms. (eli en siis halua tarpeeksi), mutta täytyy sanoa, että tämän kerran onnistuin mainiosti! Mukana oli kyllä melkoisesti tuuriakin, mutta so what, kuvasta tuli tosi hieno! Otettu siis mökin rannasta kalliolta. Kyseinen koivu on osoitus sitkeydestä, sillä se kasvaa suoraan sammaleisen kallion päällä ja on kasvanut niin kauan, kuin minä muistan.

Valkosuklaa-lime-mansikkajuustokakku

Pitihän juhannukseksi tietenkin leipoa vähän jotakin. Olin mökillä jo torstaina, joten pystyin käyttämään perjantaiaamupäivän hyväkseni ennen vieraiden tuloa. Kun kävin äitini luona Lahdessa toukokuussa tapasin samalla kummitätini, joka oli leiponut ihanan valkosuklaa-limejuustokakun. Kakkua ei paistettu uunissa vaan sen annettiin hyytyä pakkasessa, josta se sitten otettiin vähän ennen tarjoilua sulamaan. Oi nam! Makeaa valkosuklaata yhdistettynä limeen on mahtava yhdistelmä, sillä lime katkaiseen suklaan makeudun juuri sopivasti. Kakkuun tulee siis valkosuklaan lisäksi valkosuklaa-limerahkaa sekä mascarponejuustoa, mutta kakku on kuitenkin erittäin raikas. Mukaan voi myös lisätä vähän limemehua oman maun mukaan. Ja samalla voi myös raastaa vähän limen kuortakin joukkoon, jos oikein tykkää vähän happamasta menosta. (Eli jos siis on niin makea tyyppi, kuten minä, niin tarvitsee vähän hapanta tasoittamaan. ;)

Ohjeesta poiketen päätin siivuttaa keksipohjan päälle mansikoita ja kaadoin sitten suklaa-juustotäytteen vuokaan. Bad mistake, sillä olisi pitänyt ymmärtää mansikoissa olevan niin paljon vettä, että ne pysyivät jäässä vielä pitkään senkin jälkeen, kun muu kakki oli sulanut syöntikelpoiseksi. Kivikovat ja jäiset mansikat: not so good. Woops! Kemian lait olivat taas päässeet tältä leipurilta unohtumaan... Lisäksi kakkua oli taas aivan tajuttoman hankala leikata, niin että jos halusi saada pohjaakin mukaan, piti veistä painaa ihan voimalla. Huh! Noh, kakku oli sen verran kaloripitoista, että ehkä ei haitannut, jos pari ylimääräistä kaloria kului sitä leikatessa. :D

Olin laittanut ohjeen jo tässä blogipostauksessa, mutta laitetaan se nyt uudestaan. Oli se vaan niin hyvä. (En laita siihen niitä mansikoita, koska en suosittele marjoja käytettäväksi jäädytettävissä kakuissa. Ainoastaan koristeiksi tarjoiluvaiheessa.)

Lime-valkosuklaajuustokakku

150 g digestivekeksejä (tai kaurakeksejä tai suklaakeksejä; jos pohja vaikuttaa liian ohuelta tai seos liian löysältä, lisää keksejä)

50 voita (jos seos on liian kuivaa, lisää keksejä)

(halutessaan voi myös lisätä joukkoon kaakaojauhetta, jos haluaa suklaisen pohjan)

300 g valkosuklaa-limerahkaa

250 g mascarponejuustoa

200 g valkosuklaata

(halutessasi muutama ruokalusikallinen limemehua ja raastettua limen kuorta)

Murskaa keksit ja sekoita niihin voi (ja kaakaojauhe). Painele seos leivinpaperilla vuorutettuun irtopohjavuokaan (halkaisia 20-24 senttiä). Sulata valkosuklaa VAROVAISESTI vesihauteessa tai mikroaaltouunissa. (Valkosuklaa kokkaroituu todella helposti sulattaessa, joten watch it.) Sekoita suklaa, mascarpone ja rahka tasaiseksi seokseksi ja kaada pohjan päälle. Laita pakastimeen vähintään neljäksi tunniksi. Ota pehmenemään hyvissä ajoin ennen tarjoamista.

Kasvispiirakka

Pitihän sitä tietenkin taikoa vieraille myös jotain suolaista naposteltavaa noin niin kuin lounaan kieppeille. Nappasin Maku-lehdestä mahtavalta näyttäneen parsapiirakan ohjeen joskus viikko ennen juhannusta ja päätin, että teen sen. Ostin valmiin ruistaikinan, erilaisia pakastekasviksia ja papumixin (mökillähän kuuluu tehdä kaikki pakasteista ja puolivalmisteista, eikös?) sekä kahta eri tuorejuustoa ja savujuusto-ruokakermaa. Muuten hyvä homma, mutta mökin piirakkavuoka oli niin matala, että täyteen ahdetusta vuoasta valui tietysti massaa uunin pohjalle ja ennen kuin honasin laittaa alle foliota, huusi palohälytin ja uunin alle laittamani leivinpaperi oli mustunut. Woops, ei leivinpaperia uuni pohjalle, liian kuumaa! 

Joka tapauksessa vältyin katastrofilta ja piirakka valmistui. Se oli hyvää! Savujuuston makuinen ruokakerma (10 %) on t-o-d-e-l-l-a hyvää, mutten kauheasti yleensä kokkaa mitään, mihin tulisi ruokakermaa. Vähän liian teollisia tuotteita minun makuuni, vaikka kyllähän tässä nyt aina kaikennäköistä sisäänsä mättää... Mutta anyhoo. Ohessa ohje niin kuin minä sen tein ja linkin takaa löytyy sitten alkuperäinen ohje.

Rukiinen kasvispiirakka

Alkup. ohje Myllyn Paras -verkkosivustolta

1 pkt (400 g) valmista (mahd. kuituista) suolaista piirakkataikinaa

2 valkosipulinkynttä

3 salottisipulia

tilkka öljyä

1/2 pss (200 g) papumixiä (pakasteesta, olisiko Rainbow'n?)

200 g parsakaalin kukintoja (pakasteesta)

250 g tuorejuustoa

2 dl savujuuston makuista ruokakermaa

2 munaa

1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja

mausteita

Ota pakastetaikina sulamaan n. puoli tuntia ennen leipomisen aloitusta. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Kuori ja pilko sipulit ja kuulota niitä pari minuuttia öljytyllä pannulla. Lisää muut vihannekset paista hetki. Mausta maun mukaan. Painele sulanut piirakkataikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. (Vuokaa ei tarvitse voidella. Huom! Mitä korkeampi vuoka, sen parempi.) Levitä kasvisseos pohjan päälle.

Sekoita keskenään tuorejuusto, ruokakerma, munat ja valitut mausteet. Kaada täytteen päälle. Asettele vielä lopuksi halkaistut kirsikkatomaatit koko komeuden päälle ja paista uunissa n. 30-40 minuuttia uunin alimmalla tasolla. (Kannattaa laittaa varmuuden vuoksi foliota uunin pohjalle, jos nimittäin täytettä sattuu valumaan. Ei sitten tartte alkaa pestä uunia...) Jäähdytä ja tarjoile esim. salaatin kera. (Loistavaa aamuyön huokopalaa juhannuksen tapaisissa kestityksissä!)

Vielä viimeinen kuva! Tämä on otettu juhannuspäivän eli lauantai-iltana. Ei onnistunut niin hyvin kuin tuo ensimmäinen  kuva, mutta toisaalta myös meno oli kovempi ekana iltana. :D Juhannus oli mahtava! Ensi jussina tuskin onnistuu enää meidän mökille tulo, joten sitten täytyy keksiä jotain muuta. Ja sitten kyllä täytyy vaikka väkisin juhlia molempina päivinä! 

Ravintola Savoy:ssa työpaikan kesälounaalla

Vaihdoin työtä juhannuksen korvilla ja vaihdoin viestintätoimiston internet-alalla toimivaan startupiin. Viimeisellä työviikollani edellisessä työssä omistaja/toimarimme halusi viedä meidät lounaalle juhlistamaan mahtavasti mennyttä kevättä ja alkukesää. Hän halusi viedä meidät "Helsingin kalleimpaan ravintolaan," mutta vaihtoi alkuperäisen ideansa Chez Dominiqusta Savoy'hin. Syy: Chwz Dominique ei ollut valmis tuunaamaan menukokonaisuuksiaan kasvissyöjien mukaan. Ota tai jätä...

Olin itse asiassa enemmän mielissäni mahdollisuudesta päästä Savoy'hin, sillä ajatus CD:n kahden Michelin-tähden annoksista vähän hirvittää... Tykkään kyllä syödä hienoissa paikoissa, mutta ehkä yhdessä tähdessä menee raja. :D

Savoy'ssa istuimme ulos kattoterassille ja katselimme huikeaa näkyä yli aurinkoisen Helsingin. Savoy on yksi Helsingin hienoimmista ravintoloista, joka on erittäin luomuhenkinen ja muun muuassa kasvattaa omia yrttejään terassilla. Vuoden kokiksi valittu nuori herra työskentelee heillä ja muutenkin keittiömestarit ovat aina olleet alan kermaa.

Talo tarjoaa aamiasta, buffetteja, lounas- ja illallismenuita ryhmille ja tietysti à la cartea. Meidän lounaskerrallamme vaihtoehtoina oli kaksi lounasvaihtoehtoa (kevyempi kalalla ja tuhdimpi lihalla) ja lisäksi keittiö myös valmisti pyynnöstä kasvisannokset. Menuista saattoi valita alku-, pää- ja jälkiruoat ristiin rastiin, mikä oli mahtavaa, sillä lihamenun suklainen jälkkäri houkutti enemmän, kuin kalamenun raparperi! :D

Samppanjaa alkuun ja leipäkori kiertämään. Korissa oli varmaan viittä erilaista leipää: ruistä, itse tehtyä ohuenohutta näkkäriä, crissinejä... Ja tietysti oikeaa voita. Palvelu on niin ylitsevuotavan avuliasta, että jopa lautasliinat taitellaan asiakkaan syliin. Ehkä jotkut hienostuneet vanhat ihmiset arvostavat tätä, mutta siihen tottumattomalle voi tulla hiukan hönttö olo... :D

Kurkku-gazpachoa, ravunpyrstöjä, vuohenjuustoa ja yrtti"jäätä"

Alkuun kalamenu tarjosi kylmää kurkkukeittoa. Oi nam. Muistutus, että kuumana kesäpäivänä pitäisi vain pistää vihanneksia ja vettä (tai ehkä sittenkin kookosmaitoa) blenderiin ja antaa hurista. Lisätä vaikka jotain proteetinia mukaan hörppiä kitoihin. Satumaisen samettista! Vuohenjuusto oli melkein ehkä turhakin tässä tilanteessa, sillä sen maku ajoi yli keiton maun. Joka tapauksessa aivan loistavaa. Varsinkin nuo hauskat "yrttijääpallerot."

Paistettua ahventa, punajuurta, kasviksia (purjoa?) ja hummerivaahtoa

Pääruuaksi valitsin ahventa. Olisin toivonut, että minulla olisi ollut lusikka, jolla hörppiä viimeisenkin hummerivaahtopisaran suihini. En tiedä, miten keittiö oli saanut tuon vaahdon aikaan (enkä tietenkään kysynyt), mutta se oli jotain käsittämättömän hyvää! Samoin kuin kala, vaikka tietysti se oli minun makuuni hieman liian suolaista (kuten ravintolaruoka tuppaa olemaan). Punajuuret olivat mielestäni vähän turha lisuke, koska en niistä pidä, mutta muutoin annos oli oikein nappi valinta.

Suklaatryffeliä, maitosuklaata, vadelmaa, mansikkakastiketta ja chilinen marjasorbetti

Kuten alussa totesin, vaihdoin empimättä kalamenun raparperijälkkärin lihamenun suklaaseen. Lähes poikkeuksetta jos on kala- tai kasvismenu sekä lihamenu, on kasvis-/kalamenun jälkkäri aina kevyen hedelmäinen/marjainen ja lihan kanssa tarjoillaan suklaasta. :D Jos siis et syö lihaa, tuskin haluat syödä tuhtia jälkkäriäkään (eli yrität pudottaa painoasi/olet nainen, jne.) ja jos syöt lihaa, niin et varmasti halua syödä vähän kevyempää jälkkäriä (koska olet raavas mies). Tuhti jälkkäri ei välttämättä aina sovi tuhdin ruuan perään, olosta voi tulla tuplasti tuhdimpi ja siinä sitä sitten ollaan. Onneksi Savoy antaa mahdollisuuden syödä kevyesti alkuun ja sitten vähän tuhdimmin lopuksi :D

Jälkkäri oli suussasulava ja kollegalle iski pieni annoskateus. :D Ja marjasorbetissa oli totisesti potkua, kunnon chili eikä mitään nössöilyä! Me like. Tietysti tumma suklaa olisi ollut mielestäni parempi, mutta maitosuklaa varmasti uppoaa paremmin suureen yleisöön. Aivan loistava annos, erityisesti tuo suklaatryffeliosa. Suklaan ja marjojen liitto toimii yleensä aina.

Jos haluaa juhlistaa merkkipäivää, kosia, hemmotella tai tehdä vaikutuksen (asiakkaaseen tai deittiin) eikä vierasta hienoja paikkoja (ruokailukumppani mukaan lukien) ja rahaakin löytyy ihan mukavasti, niin suosittelen Savoy'ta. Kyllä siellä nyt kerran  kannattaa ainakin käydä! (Ja mahdollisuuksien mukaan usemmankin kerran.)

Ravintola Savoy
Eteläesplanadi 14
(12 krs)
Helsinki
www.ravintolasavoy.fi
09 6128 5300
Ma-pe 11.30-14.30 ja 18-24
La 18-24

Brownieta uuteen ja vadelmaista kahvikakkua entiseen työpaikkaan

Työhistoriaani on kuulunut monenlaista hommaa, tosin jokainen homma on ollut melko pitkäikäistä ja kaikki on ainakin jotenkin liipanneet ns. "omaa alaa" eli kaupallista puolta. Olen sitten ollut asiakaspalvelijana call centerissä tai kahviossa tai tehnyt ihan toimistoassistentin töitä, niin olen ollut ihan tyytyväinen, että pystyn varmasti hyödyntämään kaikkea kokemustani tulevaisuudessa. Jee jee.

Sain viime vuoden helmikuussa töitä assitenttina strategisen markkinointiviestinnän toimistosta. Ajattelin, että tästä se ura markkinointiviestinnän parissa urkenee! Well, quite not so. Opin todella paljon hyödyllistä, tyäkaverit olivat kivoja ja työtehtävät mielenkiintoisia (ainakin noin suuremmilta osin), mutta loppujen lopuksi se ei ihan ollut minun juttuni. Loistava paikka jollekin vähän erilaiselle henkilölle.

Tänä kevättalvena päätin, että nyt ihan oikeasti on saatava uusi työ! Hain ja hain ja hain ja hain... Ja lopulta tärppäsi! Kävin työhaastattelussa kaksi päivää sen jälkeen, kun oli kaatunut ja loukannut käteni niin, että se kämmenselkä näytti olevan mätänemässä. :D Jäinpähän ainakin mieleen! Kait ne minusta pitivät muutoinkin, vaikka varmasti pyöräilytaitojani jäivät epäilemään. Ja ajan nykyään joka päivä töihin. :D

Brownies

Totta kai halusin leipoa kohta entiseen työpaikkaani, kun viimeinen maanantaipalaveri koitti. Olin ajatellut tehdä kaakaobrownieseja, mutta sitten löysin kivan ohjeen marjaisista murupaloista. Mietin pitkään, mutta päädyin kuitenkin brownieseihin. Tulos ei oikein miellyttänyt, kuten se ei ole aiemminkaan tehnyt leivottuani kaakaolla eikä suklaalla. Note to self: if you don't go with chocolate, don't go at all... Kaakaotomusokerista tehty kuorrute vähän auttoi asiaa, mutta tulos oli jotenkin mauton ja kuiva... Eikun uudestaan!

Marjaiset murupalat

Pakkohan ne marjapalat oli tehdä, jottei minusta jäisi paha maku suuhun. ;) Noh, ei ne browniet siis pahoja olleet, sillä vein ne uuteen työpaikkaan (maanantaini olivat kolmen viikon ajan sellaisia, että oltuani klo 9.30-13.30 vanhemmassa työpaikassa kipitin lähelle uuteen paikkaan klo 14-17:ksi), jossa ne syötiin hyvällä halulla. Kyseisessä paikassa on 7 kertaa enemmän tyyppejä, joten leivokset katosivat äkkiä. :) (Ja kyllä niitä maisteltiin myös pian-entisessä työpaikassakin.)

Murupalatkin olivat onnistuneet. Käytin niihin vadelmia. Rakasta tuota jauhoista, tummasta sokerista, voista ja vaniljasokerista sekoitettua muruseosta, joka tulee leivosten päälle. Aion tästä lähin laittaa sitä kaikkiin samantapaisiin leivonnaisiin. Tosin se vain saa minut haluamaan syödä pelkkää murupäällystä. :D Se on kuin keksitaikinaa. Tai siis se ON keksitaikinaa. Mmm, cookie dough... Jotakin maagista katoaa, kun keksit paistaa, Onneksi on olemassa mahdollisuuksia syödä keksitaikinaa ilman ajatusta raakojen kananmunien syömisestä. Saatankin kertoa siitä tässä jossain vaiheessa... ;)

Alkup. ohje marjapiirakkaan Gluten Free Canteen -blogista

Vadelmainen murupaistos

150 g sokeria (1,8 dl)

2 rkl tummaa sokeria

175 g vehnäjauhoja (n. 1 3/4 dl)

1 tl leivinjauhetta

½ tl sitruunankuorta

1/4 tl suolaa

1/4 soodaa

1/4 tl kanelia

1/4 muskottipähkinää

115 g sulatettua ja jäähdytettyä rasvaa

4 rkl maitoa/jogurttia/piimää

2 todella isoa munaa

½ tl vaniljasokeria

2,5 dl marjoja (minä käytin varmaan kolme desiä)

Muruseos: (minä tuplasin annosmäärät, koska tykkään murupäällyksestä! :D )

2 rkl rasvaa

4 rkl vehnäjauhoja

4 rkl tummaa sokeria

1/4 tl suolaa

ripaus kanelia ja muskottipähkinää

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele n. 20 x 20 senttimetrin kokoinen kakkuvuoka. Sekoita isossa kulhossa sokerit, jauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja mausteet. Lisää neste, munat ja vanilja sekä niiden jälkeen sulatettu rasva. Älä sekoita liikaa. Sekoita varovasti n. 3/4 marjoista. Kaada vuokaan. Sekoita muruseoksen aineet keskenään ja ripottele taikinan päälle. Lisää loput marjat ja paina ne hellästi hiukan syvemmälle taikinaan. Paista uunissa n. 25 minuuttia ja käännä pelti. Paista vielä 20 minuuttia tai siihen asti, kun kakun pinta on vähän ruskistunut ja kakun keskelle työnnettyyn tikkuun ei jää taikinaa. Anna jäähtyä hieman ja leikkaa paloiksi.

Blogi neljä vuotta!

Herranjestas, ehdin jo unohtaa, että blogini täytti eilen neljä vuotta! Neljä vuotta leivonnan, kokkailun ja yleisesti ruuan parissa on mennyt nopeasti. Taidot ovat kehittyneet, samoin makunystyrät ja hauskaa on ollut. Ah, niitä syötyjen kalorien määrää! :D Tässä saattavat uudet tuulet alkaa puhaltamaan blogini osalta (toivottavasti ainakin) lähitulevaisuudessa, mutta siitä sitten lisää, kun sen aika on. Aion joka tapauksessa osallistua 19.8. järjestettävään ravintolapäivään (ainakin tähän mennessä) kahdeksalla eri herkulla, joten siinä on ainakin yksi uusi aluevaltaus.

Minulla ei ole mitään konkreettista leipomusta, jolla olisin juhlistanut tätä neljää vuotta, mutta laitan tähän kuvan bubble tea -juomasta, jota kävin juomassa Eerikinkadulla sijaitsevassa kahvilassa. (Olisiko E24?) Vihreää teetä, makeutusta ja tapioka-juuresta tehtyjä kumimaisia (mutta hieman makeita) palloja. Tuttuja ollessani vaihdossa Kanadassa ja reissatessani Jenkeissä. Kippis bloggaamiselle! Tuokoon ensi vuosi paljon uusia leipomis-, kokkaus- ja ravintolakokemuksia tullessaan ja toivottavasti opin paljon uutta!

Taste of Helsinki 14.-17.6.2012

Kesäkuun puolivälissä Helsinkiin rantautui Taste of Helsinki, jonka tarkoituksena on tarjota kävijöille huippuravintoloiden annoksia huokeaan hintaan, viinimaisteluita, muita maisteluita sekä mahdollisuus ostaa mukaan kaikenlaista pienetuottajien tavaraa. Erilaisia 'Taste of...' -tapahtumia on järjestetty ympäri maailmaa (mm. Sydneyssä ja Lontoossa) ja nyt vihdoinkin, kiitos erittäin aktiivisen ruokaintoilijan, brittiläisen Berry McNamaran, saimme tapahtuman myös omaan pääkaupunkiimme!

Hän oli käynyt tapahtumassa muistaakseni juurikin Lontoossa ja rakastuttuaan suomalaiseen naiseen alkoi miettiä, että eikö täälläkin voisi järjestää samanlaista tapahtumaa. Koko homma meinasi tietenkin kaatua suomalaisen (tai sanoisinko helsinkiläisen) byrokratian rattaisiin, kun paikaksi sopivan Kansalaistorin vuokraksi määrättiin alkuun 10 000 euroa! Onneksi kaupunki heltyi ja antoi paikan McNamaran joukoille ilmaiseksi. Siitäkin huolimatta pääsylipun sai halvimmillaan 15 eurolla, jos sen osti netistä etukäteen ja osti samalla 10 markkaa (tapahtuman omaa valuttaa) tai käytti etukuponkia, jota jaettiin mm. Metro-lehdessä. Ja tietysti kaikesta ruuasta ja juomasta (viinimaistelut sekä viinilasin pantti) piti vielä erikseen maksaa paikan valuutalla eli markoilla. Johtuen tietysti alkoholiluvan puutteesta, ei alkoholia saanut myydä, mutta tietysti vaihtaa pienia, pyöreitä ja sinivalkoisia "kolikoita" vastaan. Muita ruokatavaroita (esim. konvehteja ja leipiä) pystyi toki ostamaan ihan euroilla.

Kävin Taste of Helsingissä ensimmäisenä päivänä torstaina äitini kanssa ja valitsin myöhemmän kattauksen. Tapahtumaan siis myytiin lippuja aina kahteen kattaukseen, ns. lounasaikakattaus ja illallisaikakattaus. Jokainen kattaus kesti aina neljä tuntia. Myöhempi alkoi klo 17.30 ja kesti sulkemiseen eli klo 21.30 asti. Tapahtumaan osallistui ravintoloita pääosin Helsingistä (Aito, Muru, Carelia, Farang, Demo Toscanini ja Juuri), mutta myös turkulainen Smör, tamperelainen C sekä kirkkonummelainen Bistro O Mat olivat mukana. Jokainen ravintola tarjosi kolmen ruokalajin menun, josta saattoi valita mieleisensä annokset ja sekoitella ristiin, eli esim. alkupalat Farangista, pääruoka Aidosta ja jälkkäri Toscaninista. Tapahtumassa pystyi myös osallistumaan (joissakin erillismaksua vastaan) erilaisiin luentoihin ja maistatuksiin. Emme osallistuneet mihinkään niistä, vaan kiertelimme ja maistelimme eri herkkuja ja viinejä.

Bisto O Mat: Gambas Paris. Grillattuja jättikatkarapuja, vuohenjuustoa, salaattia ja valkosipulileipää, 5 mk.

Katsoimme ensin kaikki ravintoloiden tarjonnat läpi, jotta saisimme hyvän läpileikkauksen ja voisimme päättää, mitä ottaa. Alku oli helppo: katkarapuja ja vuohenjuustoa? Öö, hell yeah! Ja olihan se! Katraravut oli grillattu juuri sopiviksi, vuohenjuusto oli suussa sulavan pehmeää, salaatti rapeaa ja raikasta, kuten pitikin, ja leipäpala herkullisesti grillattu. Nams! Pitäisikö melkien tehdä retki Kirkkonummelle ihan vain tämän ravintolan vuoksi? Varmasti tarjoaa muitakin yhtä herkullisia...noh, herkkuja.

Farang: Vihersimpukkaa, punaista nahm jim -kastiketta, korianteria, rapeaa sipulia, 5 mk

En ole koskaan syönyt simpukoita suoraan kuoresta (sitä purkkikamaa kylläkin) ja halusin myös ehdottomasti maistaa jotakin Farangin keitoksista. Simpukoita oli juuri sopivasti kaksi eli yksi minulle ja toinen äidille. Kuori käteen, kallistus ja klunks! Simpukka kitusiin. :) Tulista kastiketta! Kuten  ZImba totesi Leijonakuninkaassa: "Limaista, mutta maukasta."

Tummaa suklaata suolakiteillä sekä pistaasi-praliini

Petri's Chocolate Room valmistaa suklaaherkkuja Fiskarsin Ruukissa ja hänellä on suklaaliike Museokadulla. (Jossa pitäisikin muistaa joku päivä käydä!) Ostimme äidin kanssa yllä olevat konvehdit. Pistaasi oli aika mieto, mutta niinhän pistaasikonvehdit yleensä ovat. Hyvä kuitenkin. Tuo, missä oli suolaa oli tosi ihana, koska makean ja suolaisen liitto on ihana!

Demo: Kylmäsavulohta ja tryffeliperunapyreetä, 5 mk

Jossain tässä kohdassa jätin äidin jonottamaan Demon jonoon ja menin hakemaan lisää viinimaistiaisia. Satuin yhden italialaisen Anna Spinanto -viinitalon kohdalle ja maistoin heidän nimikkokuohuviiniään. OMD, miten hyvää! Parasta kuoharia, jota olen koskaan maistanut! Kipitin äkkiä äidin luokse ja annoin hänenkin maistaa. Ja sama mielipide! Kuohari tehdään pelkästään yhdestä rypälelajikkeesta, jonka nimeä en ollut koskaan aikaisemmin kuullut, joten se selittää erikoisen maun. Ikävä kyllä viiniä ei saa Alkosta, vaan ainoastaan Toscanini-ravintolasta ja jostain muusta paikasta, jonka nimeä en enää muista. Boo. (Onneksi pääsin pari viikkoa sitten Toscaniniin syömään ja totta kai tilasimme tuota kuoharia. :) Blogipostaus tulossa myöhemmin.)

Lakkiaisten jälkeen minä ja muutama muu kaveri menimme Demoon syömään. Siitä on nyt kuusi vuotta ja tuolloin ravintolalla ei vielä tähteä ollutkaan, joten en edes osannut ajatella, kuinka hienossa paikassa olimme. Ymmärsin kyllä, että hienossa, koska annokset olivat erikoisimmat (eli pienimmät ja piperretyimmät), kuin mitä olin koskaan nähnyt. :D Ruoka oli totta kai erinomaista ja niin myös Taste of Helsingissä. Olin jo niin täynnä, että vain maistoin äidin annoksesta. Ohuenohuen savulohiviipaleen alla oli möykky tryffeliperunamuusia. Suussasulavaa taas, nom.

Tämä valtava juustokiekko taisi olla Toscaninin, koska heillä oli pääruokana ravioleja. Hyvää parmesania.

Toscanini: Tiramisu, 5 mk

Viimeiseksi jaoimme Toscaninin tiramisun, josta olen muistaakseni lukenut määritelmän "kaupungin paras" tms. (Ja sekin saattoi vielä olla ravintolan oma mielipide. :D) Eivätkä ihan väärässä olleetkaan. Amaretossa ei todellakaan oltu säästelty ja leivos oli suussasulavan pehmeä. Pohja ja mascarponetäyte olivat sulautuneet yhteen ihanaksi, kosteaksi massaksi olematta kuitekaan liian vetinen.

Tällaisia tapahtumia lisää, toivoo ruoka- ja juomaintoilija! Tosin halvemmalla kiitos! Koko iltaan meni varmasti lähemmäs 70 euroa, huh! Oliko se sen arvoista? Kyllä, mutta kyllä aikamoinen ruokaharrastaja saa olla. Ensi kerralla toivon myös, että enemmän ravintoloita saadaan mukaan, ja myös enemmän ravintoloita muualta Suomesta. Esim. Jyväskylän Pöllöwaarin näkisin mielelläni, sillä olen pitkään halunnut siellä käydä. Listani "Helsingin ravintolat  -to go" kasvaa jatkuvasti ja Taste of Helsinki oli mainoa tapa saada pieni maistiainen ravintoloiden tarjonnasta. Hyvää seuraa, hyvä sää, hyvää ruokaa ja juomaa. Ei sitä ihminen paljoa enempää tarvitse. (Tai okei, ehkä nyt muutaman kenkäparin ja älypuhelinen, jolla kuvata koko lysti. ;)

Antiokia Atabar

Jos muistatte, niin kävin huhtikuun vikalla viikolla Kokomossa koulumme kerhon päättäjäisten merkeissä. Meitä oli paikalla joku kahdeksan henkeä, ja kaikki tilasivat alku-, pää- ja jälkiruoat sekä vielä yhteensä tilasimme kaksi pulloa viiniä, mutta silti rahaa jäi vielä jäljelle! Amazing! :D Myöskin kerhokaappimme KY:llä piti siivota ja niinpä eräänä toukokuisena keskiviikkona suuntasimme KY:lle jakamaan kaapin sisältöä. 

Olin itse käynyt jo aikaisemmin siellä katsomassa tilanteen ja vanhentuneiden kuivaruokatarvikkeiden lisäksi löytyi mm. tonkka (vanhentunutta tosin) punaviiniä, kaksi punkkupulloa, yksi valkkaripullo ja vielä pullo virolaista vodkaa! Otin itselleni kaksi ensin mainittua, jotka kuluivatkin mukavasti kaverin synttäribileissä. (Viinipullon join itse, mutta vodkapullon jaoin kaverin kanssa, joku raja sentään. :D )

Kertiksiä oli aimo kasa ja ne lahjoitimme auliisti KY:lle hyötykäyttöön. :) Itse suuntasimme ruokapaikkamietintöjen (eli vimmaisen googlettamisen, eat.fi:n kaivelun sekä yhden suljetun sekä yhden ihan täyden ravintolan jälkeen) turkkilaiseen Antiokia Atabariin Eerikinkadulle. Olin käynyt täällä äitini kanssa joskus vuosia aiemmin ja silloin söin turkasen hyvää munakoisopataa! En ollut jotenkin ajatellut meidän menevän syömään, joten olin syönyt jo vähän ennen lähtöäni ja harmikseni tajusin, että padat saisivat jäädä toiseen kertaan.

Tummasävyinen ja turkkilaisittain sisustettu ravintola tarjoaa Turkin eri alueiden herkkuja kahdessa kerroksessa. Odotettavissa siis höyryäviä patoja, kasviksia, papuja, mezeja ja halvaa. Muun muassa. Menu tarjoaa alkupaloja (erilaisia mezeja), keittoja, salaatteja, liharuokia (kanaa, lihavartaita, uuniruukku...), lastenruokia ja jälkiruokia (tietysti ainakin baklavaa ja halvaa). 

Meze-alkupalalajitelma: hummus, ezme (tomaatti-kurkku-paprikapuree), patlican salatasi (munakoisopuree), cevizli biber (turkinpippuri-paprika-saksanpähkinätahna), yaprak sarma (varmaan viininlehtikääryle), mercimek pyasi (oliiviöljyssä ja viinietikassa marinoituja vihreitä linsseja, punasipulia ja tomaattia, oliivi, fetajuusto 15 €/20 €

Otimme koko porukalle eli viidelle henkilölle kaksi isoa alkupalalautasta, jotka siis kattoivat melkein koko alkupalalistan. Hyvää! Erityisesti tuo fetajuusto. Tuo cevizli biber taisi olla se tulisempi kastike ja se tosiaan oli tulista! Lajitelman kanssa pöytään saapui tietenkin myös kaksi koria pehmeää naan-tyylistä leipää, jolla oli hyvä pyyhkiä kastikkeita. (Noh, minun tapauksessani myös annoksen salaatinlehdet kelpasivat tähän oikein hyvin.) Leipä myös lievitti soosien tulisuutta.

Monivärisalaatti-Renkli Salata, 9 €

Koska siis tosiaan olin aivan liian täynnä ottamaan ihanaa Imam Bayildia eli munakoisoruukkua, niin tyydyin ns. kreikkalaiseen salaattiin. Annos oli raikas ja hyvä, ei siitä sen enempää. :) (Mutta tuo "pyörtynyt imaami" kuten munakoison ruukku on suomeksi, olisi ollut kyllä taivaallinen. Noh, ensi kerralla...)

Salaatti tuli pöytään tosi äkkiä. Olimme vielä syömässä alkupaloja, kun annokseni jo tuotiin pöytään. Muiden annoksissa sentään odottivat, että saatiin mezet syötyä. :) 

Halva

Jälkiruuaksi otin halvaa eli sesaminsiementahnasta eli tahinista, munista ja sokerista valmistettu makea ja rakenteeltaan mureneva, jopa kuiva, herkku. Tätä saa tavallisimmista ruokakaupoista esim. vaniljan ja suklaan makuisena. Olen joskus käyttänyt vegaaniseen kakkun. Hyvää, joskin murenevaa. Vaatii kyllä totuttelua, it's not for everyone.

Harem Ruyasi (Haaremin unelma): jäätelöä, banaania ja suklaakastiketta, 7 €

Otin kuvan kaverin jäätelöannoksesta. Ja itse asiassa otin myös maistiaisen. (Kysyin kyllä luvankin.) Hyvää, mutta vaniljajäätelön, banaanin ja suklaakastikkeen yhdistelmä on harvoin huono.

Antiokia Atabar on hyvä valinta turkkilaiselle ruualle. Palvelukin on ystävällistä ja mutkatonta. Uusi tarjoilija vahingossa laskutti ylimääräisestä annoksesta ja se sitten korjattiin hyvillä mielin ja pahoittelujen kera. Hämyisä ravintola suosii myös romanttisia illallisia...

Antiokia Atabar

Eerikinkatu 44

09 694 0367

www.antiokiabar.com