Lehtikaali-pähkinäkrepit sekä valkosipulikeitto

Mikä kuuluu ehdottomana elementtinä sinun aamuusi? Mitä ilman silmät eivät avaudu ja koko päivä on pilalla? Kuppi kahvia on varmaan monen vastaus. Vai lasi appelsiinimehua? Jogurtti? Supersmoothie? Viherorasshotti? Näitähän riittää. Huomasin viime vuoden lopun mahataudin jälkimeiningeissä, ettei omaan aamuuni välttämättä tarvitsisi kuulua kahvikuppi, mutta Hesari siihen kyllä kuuluu. Ja siis paperiversiona. 

Vanhempani ovat aina tilanneet Hesaria joten jossain vaiheessa teinivuosiani aloin minäkin sitä lukemaan, Omaan kämppääni se on tullut aina. Aamu ei ala ilman Hesaria. Vaikka uutiset saisi nopeammin luettua jo vaikka edellisenä iltana tabletilta tai kännykällä niin ei se ole sama. Ah, paperin rapina. Ja kiitos uudistuksen, ei tarvitse tapella osien kanssa tai hermoilla, kun valtavan kokoinen lehti ei asetu. Helsingin Sanomat, vaikka muuttaisin Utsjoelle niin tilaisin sinua silti.

Lehtikaali-pähkinäpaistos

Tästä Hesarin rakkauslaulusta pääsemmekin päivän ruokapostaukseen. Kaivelin taas kaikki viime syksyn Glorian Ruoka & Viini -lehdet läpi ja sadattelin, että missä ihmeessä on lehtikaali-pähkinäkreppien ohje? Kunnes tajusin, että hei, minähän luin sen Ruoka-Hesarista! (Hesarin parhaat päivät ovat to-su, jolloin tulee Ruoka-liite, Nyt-liite, Lauantai-liite ja Sunnuntai-liite.) Oli pakko, kun eteen avautui herkullinen ohje lehtikaalista, pähkinöistä ja kermasta (kaurakermaa) sekä niiden kanssa tarjoiltavista spelttiletuista. A must-try!

Spelttilettu

Ensin kreppitaikinan ainekset sekaisin ja kulhoon kahdeksi tunniksi turpoamaan. Sitten lehtikaalit pähkinöiden ja muiden tilpehöörien kanssa paistumaan ja lettuja pannulla paistelemaan. Pieni pannuni oli juuri sopiva täydellisen letun paistamiseen. Onneksi lettuja ei tarvinnut paistaa kuin yhdeltä puolelta niin säästyin aina niin jännittävältä kääntelyltä.

Täytetty kreppi

Ota lettu. Täytä se kermaisella lehtikaali-pähkinämuhennoksella. Taita. Syö. Täydellinen sunnuntai-illan ruoka. Too bad lettuja jäi yli ennen kuin muhennos loppui ja ne ehtivät viettää liikaa aikaa jääkaapissa. Olisi pitänyt pistää bf syömään niitä enemmän ja tehdä ajoissa uusi täyte. Ei aina tarvitse tehdä lehtikaalisipsejä vaan niitä voi käyttää kuin muitakin vihreitä vihanneksia.

Ja koska miksi pitäisi tyytyä vain yhteen (tai oikeastaan kahteen) ruokaan, niin valmistin myös paahdetuista valkosipuleista tehtyä keittoa. Myöskin samasta HS:n ruokalehdestä. 

Valkosipulia keitossa, sinä kavahdat? Pelko pois, paahtaminen uunissa karkottaa valkosipulin kitkerän maun eikä bf maininnut henkeni haisevan valkosipulille. Keitossa on juuri sopiva vienon valkosipulin maku. Lämmittää mukavasti niin syksyllä kuin talvellakin. Ainoa harmi on ehkä se, että paahtuneiden valkosipulien kuoriminen jättää aika tymäkän hajun käsiin.

Ruuanlaitto on terapiaa. Ja parhaassa tapauksessa myös toiset haluavat syödä tekemiäsi kokkauksia ja tulevat onnelliseksi. Kiitos paperi-Hesarin, joka toi nämä reseptit silmieni eteen ja kiitos netti-Hesarin, jonka avulla minun ei tarvitse kirjoittaa reseptejä tänne vaan voin vain linkata niihin.

Paahdettu valkosipulikeitto.

Lehtikaali-pähkinäkrepit.

27-vuotissynttäribileet

Täytin viime marraskuussa 27 vuotta. Ikä, jona niin moni rokkari ja kuuluisuus on heittänyt henkensä. En kuitenkaan itse ole kuuluisa enkä varsinkaan käytä päihteitä hengenvaarallisesti, joten toivoa sopii, että näen myös 28-vuotispäiväni.

En ensin ajatellut pitää synttäreitä ollenkaan, koska tupareista ei ollut niin kauaa aikaa, mutta kun sitä alettiin kysellä, niin minkäs teet. Pidin sitten minisynttärijuhlat pienellä porukalle. Ja hauskaa oli! Kaverit kiitteli sitä, kun ei aina tarvitse lähteä baariin. :D 

Synttärijuhliin kuuluu tietysti kakku! Tosin minun tapauksessani liikaa taikinaa kahteen pieneen vuokaan ja tuloksena oli jonkinsortin laavapurkauma.  Ja, onneksi, hyvä suklaakakku. On se kumma, että yhdenkin munan taikinasta tulee niin paljon kakkua...

Viikunahillo

Nämä synttärit olivat todelliset "tee se itse" -syndet, sillä tein itse naposteltaviin crostinit ja hillot! Juustoa en senään alkanut itse tekemään, joku roti sentään. Ohje löytyi K-ruoka-lehdestä ja se on nimensä mukaisesti helppo ja nopea. 

Macarons

Uskaltauduin myös kokeilemaan macarons-leivosten tekoa pitkästä aikaa. Note to self: älä käytä Lidlin mantelijauhoa, se on aivan liian rakeista. Halvalla ei saa hyvää leivonnassa. Tulipahan kokeiltua. Lisäksi, jos haluaa saada KUNNON punaisia macaronseja, kannattaa hankkia pastavärejä. Käytin nestemäistä ja purkillisesta sain vain syvän aniliininpunaisia macaronseja. Tulipahan kokeiltua.

Spelttinäkkäri

Krostinit eli siis spelttinen näkkäri. Pellit rajat tulivat liian nopeasti vastaan, joten taikina jäi hieman liian paksuksi keskeltä. Tämä oli kyllä varsinaista sinne päin -leivontaa. :D

Toki, kun näkkärit teki päivää ennen, niin ne ehtivät ilman vaikutuksesta kuivahtaa juurin sopivan rapsakoiksi. Joten ei sinänsä hätää tässä. 

Spelttinäkkäri vuohenjuustolla ja viikunahillolla

Tarjoilin näkkärin kanssa vuohenjuustolevitettä sekä viikunahilloa. Suolaisen ja makean yhdistelmä toimii aina, varsinkin, kun yhdistää myös tekstuureja eli rapean ja pehmeän.

Kuten kuvasta näkyy, näitä ei oikeastaan pitäisi kutsua macaronseiksi vaan mantelikekseiksi, koska ulkonäkö on hyyyvin kaukana oikeasta. Täytyy kokeilla vielä monta kertaa uudestaan; haluan kehittyä mestarimacaronstekijäksi! Minulla on aiheesta kirjakin.

Täytetyt macaronsit

Maku sentään oli mainio. Laitoin leivosten väliin tupareista yli jäänyttä lakritsikastiketta sekä iskän tekemää pihlajanmarjahyytelöä. Nimestä huolimatta se ei ole myrkyllistä vaan oikein mukavan kirpsakkaa. Loistava pari makeiden macaronsien kanssa.

Leivokset olisivat näyttäneet vieläkin paremmilta, jos niiden väri olisi ollut kirkkaan punainen. Note to self: pastavärien ostoon. Aikamoisia kuukeksejä kyllä... :D 

Lohirullat

Suolaisena tarjottavana oli myös lohi-rieskarullia. Tai okei, lohi-tortillarullia, sillä käytin näihin tortillalettuja. Olen aina ihastellut näitä kahden kaverini luona, mutten ole vielä koskaan tehnyt näitä itse. Tuorejuustoa ja lohiviipaleita tortillan tai rieskan päälle, rullaus, kelmutus ja lepuutus jääkaapissa. Toimii aina. Joskus voisi kokeilla myös iki-ihanaa piparjuurituorejuustoa! Noms.

Synttärikakku

Viimeisenä muttei missään nimessä vähäisimpänä vaan tietysti kliimaksina: synttärikakku. Olen jo pitkään halunnut kokeilla rusetin tekemistä, sillä rakastan rusetteja. Ja totta kait kakussa piti olla kolme lempiväriäni...tai lempivärini punainen sekä valkoinen ja musta, joista kaksi viimeksi mainittua eivät taida olla värejä ollenkaan...

Tein rusetin punaisesta sokerimassasta tutoriaalin avulla. Siinä leikataan ensin kaksi suorakaidetta lenkeiksi, jotka sitten rutistetaan yhteen. Lenkit kannattaa muotoilla esim. vessapaperirullan avulla pyöräyttämällä suorakaiteen niiden ympärille ja sitten rutistamalla päät yhteen. Tämän yhteenliittymän päälle tulee vielä pala sokerimassaa rusetin keskikohdassa (kuvassa musta sokerimassa) ja vielä taiteillaan ylijäävät päät. Eihän se mikään kaunis näky ollut, mutta ihan ok ekaksi rusetiksi! Youtube on varmasti pullollaan rusettitutoriaaleja, itse löysin omani Pinterestistä.

Laitoin kakun päälle koristeeksi muutaman macarons-leivoksen. Ah! Isompi kakku oli vaalea kakku, jonka värjäsin punaisella elintarvikevärillä punaiseksi eli siis Red Velvet -kakku! En ottanut kuvaa sisuksista, koska ne näyttivät ihan sotatantereelta, kun kaikki lakritsitäyte valuu ulos. :D Käytin taas K-ruoka-lehden ohjetta, jossa oli sattumalta vuoden lopulla aivan loistavia ohjeita! En laittanut ohjeen mukaisesti kakkuun kaakaojauhetta, sillä halusin sen niin punaiseksi, kuin vain oli mahdollista.

Pienempi kakku oli se ensimmäisen kuvan ylitsevuotava suklaakakku. Täytteenä oli lakritsikastiketta ja maustettua tuorejuustoa.

Vielä yksi!

Vielä ohjeet! Spelttinäkkäri täältä (Smitten Kitchen -blogi jälleen), Red Velvet -kakku täältä (K-ruoka), suklaakakku...äh, en muista, ja viikunahillo täältä (K-ruoka). 

Leipäterapiaa

Hyvää uutta vuotta 2015 rakkaat lukijat! Tammikuu on jo puolessa välissä ja luntakin on taas vaihteeksi, kunnes se taas kohta sulaa pois. Yritän saada viimeisiä viime vuoden postauksia ulos ennätystahtia, koska ajattelin vielä tehdä "Vuoden 2014 parhaat" -koostauksen enkä voi tehdä sitä ennen kuin kaikki viime vuoden postaukset ovat eetterissä. 

Pistaasileipä

Tämänpäiväisen postauksen aiheena on leipä. Suomalaisen ruokavalion perusta jo vuosisatojen ajan, vaikka paleoruokavalion edustajat sekä karppaajat ja gluteenittomat henkilöt ovatkin tuoneet vaihtoehtoja tavalliselle leivälle. Itsekin yritän välttää markettien pussileipiä, mutta itsetehtyä (ja äidin tekemää) leipää ja sämpylöitä voisi vedellä vaikka kuinka paljon. 

Poikaystävä on varsinainen leipämonsteri ja vetää n. kaksi pussia leipää viikossa hoikkaakin hoikempaan varteensa. Sain äidin vanhan leipäkoneen viime syksynä itselleni ja olenkin sitä pari kertaa käyttänyt, joten nyt voisi yrittää saada poikaystävä käännytetyksi pussileivästä tuoreeseen leipään. Tosin sitten saisin olla pyörittämässä sitä konetta koko ajan...

Nämä postauksen leivät ovat syksyn leivontakokeiluista. Reseptejä ei tietenkään enää löydy ja hyvä jos muistan, että mitä kaikkia näissä oli, mutta jokainen niistä oli hyvää. Mikään ei voita itsetehtyä leipää. Yritän välttää pussileipien syöntiä ja ylenmääräistä leivänsyöntiä, koska liiallisesta vehnästä tulee turvonnut olo. Mutta silloin tällöin...voi ja lämmin leipä, ah!

Leivässähän tärkeää on aineiden oikeat suhteet sekä kohottaminen. Kelloa ei kannata kurkkia vaan taikinan kokoa: kaksinkertainen on hyvä. Lisäksi kannattaa vielä kohottaa pellillä sen parikymmentä minuuttia (mistä myönnän usein laistavani). Leivän leipominen ei ole kiireisen hommaa, vaikka toki pikaleipäkin (eli leivinjauheella kohotettu) on maukasta sekin.

Nuo ylhäällä olevat kaksi leipää taisivat muuten olla Valion Crea-yrttiruokakermapurkin ohjeen mukaan tehtyjä. Hämmästykseni oli suuri, kun ruokakermapurkista löytyi kuivahiivalla kohoava leipäohje! Tätähän piti heti kokeilla!

Juustoinen leipä

Myönnän, että valmiit ruokakermat herättävät vähän epäilyksiä. (Varsinkin ne, missä rasvaprosentti on 10 tai jopa alle!) Mutta ruokakerma antaa leivälle mehevän maun ja koska ruokakermoja on komesta sipulista erilaisiin juustoihin, voin leipään saada monia erilaisia makuja. Ja juustoköntin lopun voi aina raastaa leivän joukkoon ja päälle. Waste not!

Pitäisi vielä saada aikaiseksi tehdä ruisleipää oikein kolmen päivän juuren avulla eli siis aloittaa vaikka perjantaina ja sitten paistaa leipä sunnuntaina. Poikaystävä, jonka vanhemmilla on kasvinviljelytila, haaveilee omasta pienestä myllystä. Olisihan se aika mahtavaa: hän jauhaisi oman tilan viljoista jauhot, joista minä sitten leipoisin leipää!

(Melkein gluteenittomat) Tuparit

Hei vaan, rakas lukija! Toivottavasti joulusi oli oikein rentouttava ja täynnä hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. En toivottanut viime bloggaukseni jälkimainingeissa hyvää joulua, sillä uskoin ehtiväni vielä blogata jotain ennen Kiuruvedelle lähtöä, mutta en sitten tietenkään jaksanut. *sigh* Noh, joka tapauksessa, henkisesti toivon sinulle ja läheisillesi oikein hyvää joulua! Toivottavasti pukki oli antelias. ;)

Tässä postauksessa mennään hieman ajassa taaksepäin lokakuun alkuun, jolloin minä ja hr A vietimme tupareita yhteidessä kodissamme. Nimetkin saimme viivästysten jälkeen oveen ennen tupareita, jee! Meno oli mahtava ja sulassa sovussa juhlivat sekä minun että hra A:n kaverit. Ja ruoka maistui (ainakin uskon niin.)

Sitruunainen lakritsi-suklaakakku

Kakuksi valikoin hieman oman maun mukaan tehdyn suklaisen sitruuna-lakritsikakun. Romanttisessa hengessä pääsin myös kokeilemaan lahjaksi parisen vuotta sitten saamaani sydänvuokaa. Osaan minäkin olla romanttinen... 

Kakkupohja oli perinteinen suklaakakku, varmaankin smittenkitchen.com-blogista. Koska vieraaksi oli tulossa yksi keliakiaa sairastava, niin päätin tehdä suurimman osan herkuista gluteenittomina, myös oman kokeilunhaluni siivittämänä. Ei mennyt ensimmäinen kokeilu niin kuin Strömsössä; tästä vähän myöhemmin... 

Mutta synttärikakku onnistui! Tein itse lakristikastiketta sulattamalla gluteenitonta lakritsia kermassa siihen asti, kunnes hermostuin ja tungin mönjän tehosekoittimeen. (Lakritsi sulaa hiiiitaaaasti.) Minun olisi pitänyt ostaa mustaa elintarvikeväriä sillä tietysti musta lakritsi + valkoinen kerma = ruskea seos. Mutta maku oli lakritsinen! (Ja ihan syötävä reilun tomusokeriannoksen jälkeen.) Sitruunatuorejuustoa päälle ja koristeeksi vielä salmiakki-suklaamanteleita (jotka ovat hyvin addiktoivia!). Unelmien sitruuna-lakritsi-suklaakakku oli valmis. Ulkonäöstä huolimatta siitä pidettiin. :) Ja gluteenittomat jauhot toimivat ihan hyvin.

Paahtovihannespannukakku

Kasvissyöjille tein paahtovihannespannukakkua, kuten myös tupareissani muuttaessani ekaan omaan kämppään syksyllä 2008! Silloin oli myös tarjolla lakritsikakkua, tosin juustokakun muodossa! Sitäkin täytyy joskus tehdä uudestaan... Kun en syö lakritsia tai salmiakkia enää, mutta pidän niiden mausta niin sitten niitä täytyy nauttia jossain eri muodoissa aina, kun voi. ;) Tällä hetkellä suosikkituotteeni on esim. Punnitse & Säästä -kauposta saatava lakritsinuutejauhe. Om nom.

Pannukakku on ihan loistava ruoka! Se sopii kasvissyöjille, jotka myös syövät munia ja maitotuotteita, mutta myös lihansyöjät pitävät siitä munien tuoman ruokaisuuden vuoksi. Aion tehdä tätä myös keskiviikon uudenvuodenjuhliin. Toimii loistavasti myös yöpalana juhlien jälkeen.

Katkarapupannari

Tein myös lihaversion eli katkarapupannukakun. Koska pelti oli matalampi kuin kasvispannariin käyttämäni tästä tuli liian ohut ja se vähän tarttui kiinni peltiin. Note to self: jos käyttää tätä pannua niin pannaritaikinaa pitää tehdä 1,5-kertainen annos. 

Kookos-kaakaobrownies ja valkosuklaa-karpaloblondies

Ja koska juhlissa on oltava myös naposteltavissa olevaa makeaa, niin tein myös kaakao-kookosbrownieseja sekä valkosuklaa-karpaloblondieseja, joista jälkimmäiset olivat i-h-a-n-i-a! Ne eivät toimineen minun käsissäni gluteenittomina, sillä ensimmäisellä kerralla rouhittu valkosuklaa painui vuoan pohjalle ja paloi kiinni. Not good. Siispä jätin ne ihan normeiksi ja käytin kaakaobrowniestaikinaan gluteenittomia jauhoja. Ja kostutin ne sokerittomalla kookossiirapilla. 

Kaakaobrowniesien ohje täältä. Toimi suoraan gluteenittomilla jauhoilla. En tee kaakaobrownieta millään muulla ohjeella, kuin tällä. Nimensä veroisia. Valkosuklaa-karpaloblondiesien ohje on vähän hukassa, että mitä mahdoin käyttää... Hesarin ruokaosiosta niitä ei löytyny, joten ehkä käytin tätä Smitten Kitchenin ohjetta, jonka avulla voi tehdä "ikuisuuteen asti muokattavissa" olevia blondieita. Ei vaan, joku ohje se oli, mutta ei edes Glorian Ruoka & Viini. Olisiko ollut jokin K-kauppojen ruokalehti? *sigh* Pitäisi aina blogata näitä heti... Jos törmään reseptiin niin laitan sen tänne, mutta muussa tapauksessa kehotan käyttämään tuota Smitten Kitchenin ohjetta. Sillä pärjää jo pitkälle.

Piparkakkutalo ja piparkakkukartano

Ah, joulukuun 20. päivä! Enää neljä yötä jouluun! Enää kaksi yötä siihen, kun lähdetään joulun viettoon tätini luokse Kiuruvedelle! Ja siellä on kuulemma hiihtokelit! En muista, koska viimeksi olisin ollut näin innoissani päästessäni hiihtämään! Wohoo! Viime vuonna en hiihtänyt kertaakaan, kun talvi oli niin huono ja sitä edellinen talvi meni pitkälti graduillessa. Ihanaa, jos nyt voi edes joulun alla hiihdellä. ^^

Hiihdän vain vapaan tyylin suksilla, sillä pertsa (eli perinteinen) on mielestäni ihan etan..tai siis, liian hidasta minulle. Saas nähdä, miten sitä taas meinaa kuolla ekalla kiekalla, kun hapenottokyky ei taas ole tottunut hiihtämiseen (pitäisikö alkaa juoksemaan kun ei ole vielä edes pahasti jäätä kaduilla) eikä luistelutyylillä oikein voi aloittaa hitaasti... Noh, tuleepahan vähän enemmän kalorivajetta joulun herkuttelua varten vaikka aionkin pysyä erossa suklaasta. Tryffelien korvikkeesta hieman myöhemmin...

Mutta siirrytään aiheeseen eli piparkakkutaloihin! Niitä tein tänä vuonna kaksi ja tarkoitus oli myös tehdä piparkakkutraktori poikaystävän vanhemmille, mutta vietin torstain vuoteen omana emmekä sitten lähteneet mihinkään eilen enkä olisi edes jaksanut mitään niin suuritöistä vääntääkään. Eli tuloksena oli siis yksi tavallinen piparakkutalo kaverin kanssa yhteiselle perhepäivähoitajalle sekä äidille tehty piparkakkukartano.

Piparkakkutalon rakenteet

Talon kaavat ovat Myllyn Parhaan nettisivuilta. Kaksi vuotta sitten, kun tein elämäni ensimmäisen piparkakkutalon, käytin Sunnuntain-ohjetta. Heiltä löytyy monenlaisia eri rakennelmia; täytyy painaa mieleen ensi vuodeksi, koska nythän täytyy joka vuosi pistää panoksia kovemmaksi. Tänä vuonna kartano, ensi vuonna traktori...

Pienet koristeet

Piirsin kaavat tietokoneen ruudulta paperille ja sitten leikkasin ne irti. Kannattaa kaulia taikina leivinpaperin päällä, ottaa muotit siinä ja siirtää paperi suoraan pellille. Niin välttää sen, että palaset venyvät siirettäessä. Vaikka piparitalo pysyy pystyssä vähän vinoin seinin ja katon kolot voi piilottaa, niin täydellisyyteen kannattaa aina pyrkiä. (Me siis emme tehneet niin. :D ) Varsinkin, jos käyttämissään kaavoissa on esim. paljon pieniä ikkunoita ei niitä edes kannata siirrellä mihinkään.

Olen aina käyttänyt kaupan taikinaa näihin, koska uskon sen olevan paljon kovempaa ja näin helpommin käsiteltävää, kuin itse tehty. Traktori minun piti tehdä omasta taikinasta, mutta sitten ensi vuonna....

Koottu piparkakkutalo viime silausta vaille

Piparin paistumista voi odotella mukavasti glögin ja pienen purtavan kera. Kun palat ovat jäähtyneet niin eikun koristelemaan! Kaveri oli tehnyt punaista, vihreää ja valkoista kuorrutetta ja minä ostin ihania talviaiheisia koristerakeita, mm. pienenpieniä hopeita ja valkoisia helmiä, isompia valkoisia helmiä sekä lumihiutaleita. Ah! 

Piparkakkutalonhan voi koota myös pikeerin eli tomusokeri-munanvalkuainen-sitruunamehuseoksella sulatetun sokerin sijaan, mutta minusta sokerissa ei ole mitään vaarallista. Kunhan sitä ei vain ala keittämään täysillä niin mitään ei voi tapahtua. Ja jos sitä osuu sormelle niin äkkiä vain kylmää vettä alle. Kaveri on hyvä olla, koska esim. katon kanssa on helppoa jos joku pitelee osia ja toinen sitten levittää sulaa sokeria. Nopeus on valttia!

Kokeilimme myös kristalli-ikkunoita eli laitoimme nallekarkkeja ikkuna-aukkoihin. Ne sitten sulivat ihanaksi sokerilasiksi. Leikkasimme osaan ikkunoista nallekarkit kahtia, mutta ihan hyvin voi käyttää kokonaista nallekarkkia ettei tule liian ohutta lasia.

Valmis piparkakkutalo

Kun liimausurakka on ohi, voi hoitaa koristelun loppuun. Eli paljon valkoista lunta, koristeet katolle ja muut hahmot paikoilleen maahan. Tila meinasi loppua kesken, koska halusimme kuvaan myös joulumuorin ja possun. Hmm, nyt lähemmässä tarkastelussa nuo joulumuorin essun nauhojen rusetit näyttävät ihan rintsikoilta! xD Oops. Ja huomaatteko, mitä muuta puuttuu myös? Ovi! Oops x 2. 

Hieno siitä tuli. Ja perhepäivähoitaja tykkäsi. Jahas, nyt kun tuota kuvaa katson niin jäikö meiltä sitten tuo yksi piipun seinä koristelematta? Darn it. Oops x 3. Tai noh, pitääkö sitä nyt joka kulmassa olla hirveästi törtettä... :D

Halloween meets Christmas

Kilon piparkakkutaikinasta jäi yli juuri sopivasti piparkakkupääkalloarmeijaan. Ihanaa! Halloween meets Christmas, indeed. :D Koristelimme ne kaverin kanssa kuorrutteilla ja helmikoristeilla hassunhauskoiksi naamoiksi. Osa tosin näyttää siltä kuin olisivat jääneet lumikinoksen alle. xD

Ihanan nöpöjä! ^^

Smile! Katsokaa noita kahta, joiden päällä on kunnon kerros kuorrutetta! :D

Tässä on kuva jäljelle jääneistä samalta illalta. Kuka ne kaikki söi? ;) Noh, jäi niitä muillekin.

Piparkakkukartano

Nähdessään kuvan perhepäivähoitajan talosta äiti puolittain vitsaili, että hänenkin tekisi mieli omaa taloaan. Pitihän se äidin toive toki täyttää. Ajattelin ensin tehdä hänelle monta pientä taloa, mutta sitten satuin selailemaan vanhaa Leivotaan-lehden joulunumeroa, jossa oli upean piparkakkukartanon ohje. Sellainenhan se äidille oli tehtävä!

Kartano oli paljon isompi, kuin tavallinen piparkakkutalo ja siihen kuului paljon ikkunoita. Minulla meni tunti pelkästään kaavojen leikkaamiseen kaikkien ikkunoiden takia! :D Lisäksi siihen kuului kattoikkunoita, kaksi enkeliä sekä porstua. Laitoin paistamisen ajaksi hieman raesokeria ikkunoihin, koska en ollut muistanut ostaa karkkeja kristalli-ikkunoiksi. (Jouluostoksien teko ja niiden raahaaminen veivät veronsa...) Eihän raesokeri vartissa mihinkään sula, mutta osa onneksi jämähti ikkunoihin ja antoi hieman väriä.

Piparakkukartano takapihalta.

Iskä auttoi liimaamisessa eli piteli osia paikoillaan. (Tein tämän siis valmiiksi iskällä juuri ennen itsenäisyyspäivän viettoa.) Pistin parastani koristelemisen saralla ja käytin taas paljon talvisia koristehelmiä. Tämän talon koristelemiseen käytin pikeeria eli sekoitin n. 3 desiä tomusokeria, kananmunanvalkuaisen ja pari ruokalusikallista sitruunanmehua keskenään. Tulos on paljon kiiltävämpi ja tosiaan nopeammin kovettuva kuin pelkkä vesi-tomusokerikuorrute. Suosittelen, tähän siirrytään! Samalla kuorrutteesta tulee terveellisempää kuun siinä on valkuaisen proteiinia. :D No okei, vitsi vitsi, terveellisyysasiat hiiteen nyt.

Huomatkaa pieni valkoinen matto oven edessä :)

Käytin tähänkin kilon valmista piparkakkutaikinaa ajan säästämiseksi. Vaikka tämä oli vähän monimutkaisempi niin silti onnistui hyvin! Äiti oli onnessaan ja sai tämän vielä hyvin ja ehjänä kuljetettua kotiin kassissa.

Tällaisen ikkunateoksen kanssa ei todellakaan sovi siirrellä mitään osia vaan kaikki osat tulee kaulia leivinpaperin päälle, joka sitten nostetaan pellille. Oli kyllä hauska teos. Ensi vuonna sitten kunnon tehdas pystyyn heti alkukuusta niin ehtii tehdä useamman ja kotiinkin yhden! Ja ainakin yksi täytyy tehdä omasta taikinasta, ainakin kokeeksi.

Itsenäisyyspäivä 2014

Palautin juuri kansanopiston graafisen suunnittelun linjan lopputyöni ja voin siis taas omistautua tälle ruokablogille! Julkaisua odottavien postauksia on enemmän kuin päiviä joululomaan (alkaa ensi viikon maanantaina), mutta yritän nyt saada edes kaikki joulukuun postaukset ulos ennen joulua. (Ja jos graafiset kuviot yhtään kiinnostavat, niin töitäni voi käydä katsomassa toisesta blogistani. Laitan sinnekin vielä tällä viikolla uutta matskua.)

Itsenäisyyspäivän kattaus

Mutta siis aiheeseen eli itsenäisyyspäivään. Kuten monena vuonna aikaisemminkin, ruokalistalla oli alkuun sienikeittoa sekä sen jälkeen blinejä mitä moninaisimmilla täytevaihtoehtoina. Ruokajuomana tietysti kuohuviiniä sekä valkoviiniä. Ah, perinteitä!

Blini

Tässä yksi esimerkki, miten blinin voi täyttää eli tietysti semtanalla, punasipulilla ja tillillä, mutta myös savustetulla taimenella ja lohella.

Kinuskikastike

No niin, se pääruasta, siirrytään tärkeämpään eli tietysti jälkiruokaan! Löysin Viini-lehden loppuvuoden ruokaliitteestä ihanan karpalosemifreddon ohje, jonka kanssa tarjottaisiin myös kinuskikastiketta sekä marenkeja. Sopivasti suomalaistyylinen ja hienostunut ruokalaji päättämään maittavan lounaan.

Marenki

Tein jo viime juhannuksena ihanaa italialaistyyppistä marenkia ja vaikka tähän annokseen kippasinkin suoraan tomusokerit valkuaisten sekaan enkä vatkannut valkuaisia ensin hetken aikaa yksinään, niin marengistä tuli ihanan rapeaa. Kaikkea en laittanut jäätelön sekaan, mutta tämä menee ihan hyvin suoraan pelliltä. :D

Karpalosemifreddo

Itse semifreddoon meni kaksi kananmunaa keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna, vaniljatanko, sokeria, kermaa ja tietysti jäisiä karpaloita. Sattumalta löysin iskältä karpalo-kinuskin makuista Aino-jäätelöä ja mikä olisikaan parempi astia tälle karpalojäätelölle, joka myös kinuskihuntuun verhoutuisi. Tosin tämä jäätelö olisi ilman e-koodeja, paitsi mitä nyt kermassa saattaisi olla sen säilymisen takaamiseksi. Semifreddo on siis italiaa ja tarkoittaa n. puolittain jäistä tai jäätynyttä.

Jäätelöannos

Kermaista ja samalla makean kirpeää jäätelöä, makeaa ja tahmeaa kinuskikastiketta sekä rapeita marenkinpaloja. Ah! Täydellinen päätös aterialle.

Santaaminen oli välttämätöntä. Iskältä löytyi myös jäätelökauha! Kaikkea silläkin miehellä on laatikoissaan ja hyvä, että on.

Kuvassa myös iskän tekemää puolukkalikööriä. NIIN hyvää. Yleensä iskä on tehnyt likööriä vadelmista, mutta päätti tänä vuonna kokeilla puolukoita. Minä ja äiti äänestimme yksimielisesti, että tästä lähin vadelmat voi säästää syöntiin ja alkaa tekemään likööriä pelkästään puolukasta. Vadelmat ovat niin makeita, joten niistä tehty likööri on melkoisen äkkimakeaa, mutta happamat puolukat kestävät hyvin niihin lisätyn sokerin eikä viinakaan maistunut ollenkaan. Mutta sitä kyllä oli, joten aika petollistahan tuo on, kun melkein mehuna voisi juoda... ;)

Sininen kakku

Olin jo päättänyt jättää herkut tuohon semifreddoon; se olisi varmasti tarpeeksi herkkuja tälle illalle. Mutta tietysti Helsingin Sanomissa oli Blue Velvet -kakun ohje! Nimi juontaa siis nimensä jenkkiläisestä Red Velvet -kakusta, jossa valkoinen kakkupohja värjätään punaiseksi elintarvikeväreillä. Olin miettinyt, että sitten kun Suomen itsenäisyys täyttää 100 vuotta, niin teen sinivalkoisen kakun. Mutta enhän voinut jättää sitä tekemättä jo nyt, kun kerran ohjetta tarjottiin ihan kädestä pitäen.

Kakkupohjaan siis tulee mustikoita ja elintarvikeväriä sinistä väriä antamaan. Oheinen kuva on otettu salamalla sinisen värin korostamiseksi; ei kakku oikasti ollut noin kirkkaan sininen, mutta tummansininen kuitenkin.

Blue Velvet Cake

Kakun väliin tuli mustikkahilloa sekä tuorejuusto-kermakuorrutetta. Ja pikkuruisia hopeisia ja valkoisia helmiä, koska sain äidiltä koristesabluunasarjan ja halusin kokeilla niistä yhtä.

Hyvää! Kakkupohja oli IHANAN kostea itsessäänkin ja suussasulava hillon ja kermaisen kuorrutteen ansiosta. Ah. 

Tarjosin itse asiassa vielä yksiä herkkuja, mutta säästän ne toiseen postaukseen, jossa käyn läpi erilaisia herkkuja, joita olen tässä joulun alla tehnyt.

Linkki HS:n Blue Velvet Cake -ohjeeseen täältä. Ohjeessa kostutetaan kakku limonadilla, mutta itse en kokenut sitä tarpeelliseksi. Jos kakku pääsee kuivahtamaan uunissa liikaa, niin sitten ehkä.

Kasvislasagne ja kasvisvuoat

Kasvislasagne

Olen tässä syksyn mittaan harrastanut melkoisia kokkausmaratoneja sunnuntaisin, jolloin olen tehnyt vähintään kahta, joskus jopa kolmea lajia samaan aikaan. Hei, jos kerran aloittaa ja on kunnolla aikaa, niin better go all the way. Varsinkin, kun on ollut yksin kotona. Olen käynyt välissä harkoissa ja taas jatkanut tai missannut harkat illalla, koska uunissa on vielä ollut jotain!

Olen ottanut paljon ohjeita ruokalehdistä; joskus esimerkiksi Glorian Ruoka & Viini -lehdessä on ollut kolme loistavaa ohjetta, jotka on pitänyt tehdä. Kun tekee pariakin isoa juttua, niin siitä saa ruokaa viikoiksi pakkaseen. Kuten tämä ylläoleva kasvislasagne.

Soijarouhetta keitettynä jauhelihan sijaan, täysjyvälasagnelevyjä, kaupan tomaattikastiketta & tuoreita tomaatteja, porkkana-kesäkurpitsa-sipulipaistosta. Päälle ja väliin juustoraastetta. Eikä kukaan maistaisi eroa jauhelihan ja soijarouheen välillä; tai ei ainakaan motkottaisi. Ja tästä riittää pakkaseenkin niin, ettei tarvitsisi joka ilta kokata. (Vaikka en kyllä tee sitä muutenkaan vaikkei pakkasessa mitään olisikaan. :D )

Melanzane kahdella tapaa

Toinen kokeilusatsi oli mozzarellaa kahdella tavalla Glorian Ruoka & Viini -lehdestä: munakoiso-mozzarellavuokaa sekä vuohenjuusto-munakoisovuokaa. Tai siis sain idean näihin em. lehdestä, mutta en sitten jaksanut alkaa kikkailemaan ja ostamaan ihan kaikkia aineita. Joka tapauksessa molempiin tuli tomaattikastiketta, juustoa sekä munakoisoviipaleita. Eli aivain kuin lasagnea, mutta lasagnelevyjen sijaan munakoisolevyjä ja valkokastikkeen (ja ehkä vähän jauhelihankin) sijaan juustoviipaleita. Munakoisojen paistamisessa meni ikä ja terveys vaikka päällä oli kaikki levyt, mutta oli se sen arvoista!

Mitä tästä opimme: maailma on pullollaan herkullisia kasvisruokia, joista riittää viikoiksi & jotka ovat parhaimmillaan lasagnen tapaan valmistettuina. :D

En laita tähän ohjeita, mutta siis kasvislasagnen saa käyttämällä keitettyjä soijarouhetta jauhelihan sijaan ja lisäämällä tomaattikastikkeeseen esim. kypsennettyjä porkkanoita ja kesäkurpitsaa, ja munakoisovuoka kootaan kuten lasagne: tomaatti-kasviskastiketta pohjalle, paistettuja munakoisoviipaleita päälle ja juustoviipaleita niiden päälle, sitten kastiketta... Pitäisi taas tehdä uudestaan, kunhan saa tämän lopputyön alta pois.