Osallistuin ylioppilaskuntani KY:n KulttuuriValiokunnan eli tutummien KUVAn Kulttuurimatkalle Pietariin tässä viime viikonloppuna ja paluumatkalla piipahdimme Tax Freessä. Halusin päästä eroon viimeisistä ruplista ja siksi ostin pakollisten alkoholien lisäksi muutamia suklaaherkkuja leivontaan ja, no, ihan muuten vaan, kun kerran halvalla sai ja oli pakko jotain ostaa. Kauheaa, pakko ostaa suklaata… ;) Pyrin arvioimaan ne täällä blogissa sitä mukaan kun pystyn raivaamaan ruokavaliostani tilaa niiden nauttimiseen. Älkääkä pyöritelkö silmiänne siellä, tämä on tarkkaa hommaa, kuulkaas.
Heti kun näin pussillisen Rieseneitä hyllyllä, muistin, etten ollut syönyt niitä piiiiitkiin aikoihin ja myös, kuinka paljon niistä pidän. Pussi siis päätyi ostoskoriin viinipullon seuraan. Kyseessä on siis suklaaseen kastettuja toffeepaloja Saksan maalta, valmistajana Storck. Pussin kyljessä on lisäksi ilmoitus, että suklaa on valmistettu Gavoa-kaakaopavuista. Toivottavasti lupaus todella pitää paikkansa, sillä se ainakin osoittaisi Riesenit (suklaan osalta) laatutavaraksi. Kaikki raaka-aineet on kirjoitettu saksaksi, mutta ensimmäiset ainesosat ovat glukoosisiirappi sekä sokeri, joten ihan autenttisen suklaista herkut eivät tietenkään ole. Johtuen karamellista, tietenkin. Onneksi mukana on ainakin kaakaomassaa ja kaakaota, joten pieni suklaasofisti (onkohan tuo oikea sana?) minussa antaa jonkinlaisen hyväksynnän.
Namu tuoksuu hyvälle: tuhti suklaan tuoksu, ei todellakaan maitosuklaata! Myös toffeen tuoksu tunkeutuu läpi. Maku on tuhti ja suklaanhimoon riittää hyvin yksi pala. Suklaakerros on n. 1/3 ja toffeeta 2/3 suklaapalasta, mutta tumma suklaa antaa hyvän vastuksen toffeelle. Pussista ei tule ilmi, kuinka kaakaopitoista suklaa on, mutta tumman puolelle se kallistuu. Maku ei nimittäin todellakaan ole makea, muttei kyllä karvaskaan, kiitos toffeen maun. Kumpikaan maku ei erityisesti nouse hallitsevaan asemaan vaan tuloksena on todella herkullinen kokonaisuus, joka on hyvää ihan sellaisenaan. Ei kenties sovellu ihan maitosuklaafaneille, mutta meille pimeän puolen edustajille ja sinne silloin tällöin eksyville voin suositella.
Ostin myös lajitelman Ritter Sport-täytesuklaita. Ritter on myös saksalainen merkki, joten tämä post koostuu siis pelkistä saksalaisista suklaaherkuista. Niitä myydään kaupoissa ihanan symmetrisinä neliöinä ja houkuttelevina makuvaihtoehtoina: on jogurttia (ostin muuten sitä ison neliön ja aion arvioida sen heti, kun maistan sitä… uudemman kerran. :D ), tryffeliä, cappuccinoa, pähkinöitä… Tässä pienessä lootassa on kuusi eri täytemakua: mandel split, cappuccino, crocant, caramel crisp, creme cacao ja edelnougat. Jokainen suklaanamu on kääritty eriväriseen paperiin, jonka sivussa vielä lukee erikseen maun nimi. Auttaa löytämään lootasta.
Koska olen kahvifani, halusin maistaa cappucinoa. Sain etsiä sitä tovin muiden makujen joukosta ja ehdin jo pelätä, että oliko se ainoa, mutta uusi pengonta tuotti tulokseksi kaksi lisää, joten oli niitä muitakin! Pieni suklaaneliö tuoksuu makealle maitosuklaalle ja olen haistavinani hieman liköörisen tuoksun. Liekö se kahviaromi? Kyllä, sehän se, sillä maitosuklaa-aromin lisäksi ainoa muu maku suklaassa on jonkinsortin likööri. Tai siltä se ainakin maistuu. Mitään kahviaromia en huomannut, mikä oli tietysti pettymys, sillä kun tuote nimetään ‘cappucinoksi’, niin kait nyt se maku siitä pitäisi löytyä ilman karaistuneita ja hienostuneita makunystyröitä! Huoh…
Muuten suklaan maussa ei ole vikaa, hyvää se on, tosin erittäin makeaa. Maitosuklaakerros on ohut, mutta lisäksi täyte on vielä makeaa! Yksi pala on aivan tarpeeksi meikätytölle; melkein liikaakin. Maitosuklaan puolestapuhujat varmasti pitäisivät siitä enemmän. Huh, tämä kyllä vaatii kahvikupposen. Hmm, taidankin mennä keittämään iltapäiväkahvit. Sen ja näiden suklaiden voimin jaksan käydä imuroimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti