Synttärikakku äidille + Roux

Äitini täytti tänä vuonna kuusikymmentä vuotta. Saman verran täyttivät myös Domino-keksit, joten julistin äidille, että teen hänelle Dominon muotoisen kakun eli suklaakakun, jossa olisi paksu kerros valkoista täytettä. Äiti on aina sitä vastaan, että keväällä ei mitään raskaita suklaaherkkuja, mutta minusta suklaata sopii syödä ympäri vuoden. (Kesällä pitää vaan kuumuuden takia olla nopeampi, ettei herkku sula sormiin. ;) ) Ja koska olin päätöksen jo tehnyt, niin äidin oli se vain kestettävä. :D Miten niin synttärisankarin pitäisi saada valita oma kakkunsa? ;)

Saatoin samalla testata syksyn häihin meinaamani suklaakakun reseptin, että olisiko se todella niin hyvä, kuin mitä leipuri ajatteli. Kakusta oli tulossa todella iso ja meitä olisi tulossa syömään sitä peräti viisi ihmistä (minun ja äidin lisäksi isä, kummitäti ja eno), joten suurimalla todennäköisyydellä herkkua syötäisiin vielä hetki. :) Noh, onneksi iskälle voisi aina jättää sitä pakkaseen plus K voisi varmasti myös avustaa kakun tuhoamisessa.

Kakun ohje oli vähän jännittävä, sillä käytin ohjeena samaista kakkuohjetta, jota ajattelin käyttää ensi syksyn hääkakkuun. (Kakkujen koristelua tulisi kyllä taas harjoitella tässä kesällä...) 7,5 desiä jauhoja, 7,5 desiä sokeria, yli 3 desiä kaakaojauhetta, kolme munaa... Tästä kyllä riittäisi kolmeen kerrokseen, mutta en luottanut leikkuutaitoihini ja siksi leikkasin kakun vain kahtia. Pitää kyllä hankkia sellainen kunnon kakkuleikkuri, jossa on tavallaan sellainen siimanohut (mutta terävä) leikkuri ja siitä voi pitää kiinni molemmista päistä. Mutta kolmesta kerroksesta olisi tullut tasaisempi, koska tietysti sain yläkerroksesta ihan liian paksun aikaiseksi. 

Kakku siis oli hyvää, mutta mieluummin siis kolmessa osassa tai siis ainakin ihan viivottimella mitattuna kahteen osaan leikattuna. :) Ja molemmat puolet pitää muista kostuttaa hyvin! Minä tietysti muistin kostuttaa vain alimman, mutta onneksi kukaan ei sanonut (tai sitten ainakaan kehdannut myöntää) kakkua kuivaksi. ;)

Väliin laitoin mascarponea, tomusokeria ja sitruunamehua. (Jälkimmäinen taisi olla K:n idea ja ihan loistava sellainen!) Ja aika hyvin sain siitä Domino-keksin näköisen. Olisi tietysti pitänyt kirjailla jotain tekstiä kakun päälle tyyliin "Äiti 60" ja päivämäärä, mutta koska minun piti vielä kuljettaa kakku juhlapaikalle, niin varmin veto oli hoitaa koristelu paikan päällä tomusokerilla.

Suklaakakku

Ohje by Smitten Kitchen (jälleen kerran).

24 sentin levyinen 2-3 kerroksinen kakku, riittää 12-15 hengelle

7,5 dl vehnäjauhoja

7,5 dl sokeria

3,25 dl kaakaojauhetta

3 tl ruokasoodaa

3/4 tl kanelia

3/4 tl suolaa

340 g voita/margariinia

3,25 dl maitoa

3 munaa

3,25 dl vastakeitettyä ja huoneenlämpöistä kahvia

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele 24 senttiä halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka. (Tässä voi tietysti vaikka käyttää montaa useampaa vuokaa.) Laita pohjalle leivinpaperi ja voitele paperi.

Sekoita isossa kulhossa jauhot, sokeri, kaakao, sooda, kaneli ja suola sähkövatkaimella n. puoli minuuttia. Lisää voi ja maito ja sekoita, kunnes seos on kosteaa. Vatkaa keskitasolla 2-3 minuuttia. Vatkaa yhteen munat ja kahvi ja lisää seokseen kolmessa erässä kaapien kulhon reunat hyvin lastalla jokaisen erän jälkeen. Kaada vuokaan/vuokiin.

Paista kakkua 38-40 minuuttia tai kunnes kakun keskelle laitettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna jäähtyä täysin.

Aloitin kyllä tämän postauksen väärässä järjestyksessä, sillä ennen kuin pääsimme kakun kimpuun kävimme juhlimassa äitiä ihan kunnolla Lahden varmaan hienoimmassa ravintolassa eli Roux'ssa. (Lausutaan [ruu].) Se oli mainittu Classy Finnish Restaurant -kirjassa, joka esittelee 52 kiinnostavinta ravintolaa Suomessa. Not bad! Ja vielä ennen ravintolaa olimme maistelleet kaikenlaisia pikkuherkkuja äidillä. Kunnon juhlapäivä siis! (Ja kunnon herkuttelupäivä. :D )

Roux sijaitsee Lahden keskustassa lähellä kaupungintaloa (ja äitini asuntoa). Istuimme ikkunan vieressä ja sieltä paistoi aurinko sisään niin, että ei ainakaan tarvinnut kärsiä kylmyydestä! Ravintola sijaitsee entisessä Apteekissa, josta on jäljellä sisustuksessa pari jättikokoista lääkepurkkia kaapin päällä sekä baaritiskinä nykyään toimiva apteekin kassataso. 

Roux tarjoaa menukokoinaisuuksia, kausimenuja ja ihan perinteistäkin à la cartea. Ollessamme huhtikuussa syömässä kauden herkku oli tietysti parsa ja menukokonaisuudet sen mukaisia. Sesongin mukaan, joten parsaa kohti!

Keittiön tervehdys: parsaa yrttimajoneesissa (muistaakseni)

Tunnustan, että tämä ruokailu tapahtui 20.4. mutta onneksi menu löytyy myös ravintolan nettisivuilta, eli kaiken pitäisi muistua mieleen. :D Tosin alkuun tullutta keittiön tervehdystä en niin muista, muuta kuin että siinä oli parsaa, yrttiöljyä (tms.) ja jonkinlaista majoneesinnäköistä. Hyvää! Tosin hiukan haasteellista kaapia kastiketta pelkällä parsalla. :)

Parsaa ja pankofriteerattuja scampinpyrstöjä, appelsiini-chilivoikastiketta (13,20 €)

Mm. äitini ja isäni ottivat ylläolevan annoksen alkupalaksi...vai olisivatko kaikki muut (siis myös kummitätini ja enoni) ottaneet sen? Noh, joka tapauksessa, äiti antoi minn maistaa scampiaan, joka oli kyllä herkullinen vaikkakin ehkä hieman liian suolaisen makuinen tuo friteeraus. 

Heh, sen verran vielä enostani pitää mainita, että hän antoi ruokatilauksensa täysin äidin päätettäväksi. :D Kuulemma ei olisi muuten saanut ikinä valittua, joten katsoi luottavansa ravintolahetkensä siskonsa käsiin. Enoni on...melkoinen tyyppi välillä. :) (Juttu on monitahoisempi kuin tähän nyt viitsin kirjoittaa. ;) )

Parsakeittoa ja savukatkaraputartar (11,40 €)

Minä valitsin alkuun keittoa. Ah, samettista parsakeittoa ja makoisaa katkarapua. En enää pysty menemään kovin syvällisiin analyyseihin näin yli 1,5 kuukautta myöhemmin, mutta sen muistan, että annos oli todella hyvänmakuinen. :)

Paistettua Inarin siikaa, korvasienikastiketta, parsaa ja varhaisperunaterriiniä

Sen muistan, että KAIKKI me otimme saman pääruuan eli siikaa. En välittänyt perunaterriinistä (kuten en välitä muistakaan perunaruuista) sillä se oli mielestäni kuiva ja melko mauton, mutta korvasienikastike oli suussa sulavaa. ^^ Myös siika oli hyvää, mutta kuten ravintolaruoka yleensä (ainakin minun makuun) eli melkoisen suolaista. :/ Vähemmälläkin olisi pärjännyt... Ja taas noita punajuurikuutioita. :D

Osa tutkaili jo jäkiruokalistaa ennen kuin kaikki lopulta vakuutuimme, että meillähän on jo äidillä odottamassa jälkkäri. :) Jos muuten katsoo kaikkia noita kolme annosta niin huomaa, että ne ovat ihanan keväisen vihreitä! Tuollaista kirkkaanvihreää yrttiöljyä tms ja ihania kevätvihanneksia joka annoksessa. ^^

Kuka siis sanoo enää, että parhaat ravintolat löytyvät aina Helsingistä? Lahdessakin on monta hyvää ravintolaa ja hyvä niin. Mutta ensi vuonna äidin synttäreillä täytyy olla itse taas kokkausvuorossa. ;)

Roux

Rautatiekatu 7

Lahti

010 279 2930

www.roux.fi

Ma-pe 16-23

La 13-23

Su 13-18

Avocadojäädyke pääsiäisen (ja kevään?) kunniaksi

Ohhos, vielä jotakin jäljellä pääsiäisestä. Toisaalta, tämä ohje on niin keväinen ja raikas, että sopii blogattavaksi (eli tarjoiltavaksi) ihan hyvin myös näin toukokuun lopun tunnelmissa. Vietin nähkääs pääsiäisen poikkeuksellisesti äitini luona Lahdessa enkä tätini luona Kiuruvedellä, kuten useimpina pääsiäisinä. Olisin kyllä ollut menossa, mutta sitten eräs kaverini piti kihlajaisensa pääsiäissunnuntaina ja niinpä totesin, että näitä bileitä ei sovi missata ja siispä kotiin olen jäävä. Tai noh, ainakin tuleva kotiin Lahdesta tuohon aikaan. Ihan oli muutenkin hyvä, että olin pääkaupunkiseudulla, sillä sain tilaisuuden käydä etsiskelemässä komeettaa kaukoputkella... 

Hmm, tuo kaukoputkijuttu ei sinänsä liity tähän. Halusin tehdä äidillä pääsiäisen kunniaksi jotain ihanaa jälkkäriä, kun kerran olimme myös menossa syömään kummitädilleni. Koska oli jo maaliskuun loppu ja kevät hyvää vauhtia tulossa, niin jälkkärin tuli olla jotain keväistä ja raikasta. Kuten avokadojäädyke. Oli varmaan ihan hyvä, että olin äidin kanssa, koska hänen kanssaan voi kokata vähän erikoisempiakin juttuja. Ja siis minusta avokadojäädyke ei nyt hirveän erikoista ole, mutta jos vertaa sitä, että olisin ollut isäni ja tätini sekä hänen miesystävänsä seurassa pääsiäisen, niin tämä olisi kyllä ollut sinne ihan liian erikoista. :)

Avokadot ovat niin hyviä, etteivät maistu oikein miltään. :) Senpä vuoksi ne tarvitsevat hiukan sitruunamehua (myös tummumisen estämiseksi), sokeria, lorauksen likööriä, vähän vettä, tuorejuustoa sekä vispikermaa. Koristeeksi muutama raastettu sitruunankuoriviipale ja sitruunamelissan lehti. (Vai ovatko nuo lehdet jotain muuta? En nyt pysty muistamaan...) Väri on ihanan vaaleanvihreä ja maku taivaallisen pehmeä. Tätä ruvetaan tekemään, taas kerran. Ihan täydellinen keväisenä päivänä ja miksei tietysti myös kuumana kesäpäivänä. Hmm, pitäisi varmaan maistattaa tätä myös K:lla... 

Sinänsä erikoinen pääsiäinen, ettei tullut tehtyä mitään mämmistä! Ostin kyllä ekaa kertaa koskaan itselleni kotiin tuokkosen, jonka sitten viikossa tuhosin. (En sentään mennyt Juha Mieto -linjalle. :D ) Äiti tosin teki mämmiherkkua, johon tuli Cointreau-likööriä. Hyvää sekin... Ohjekin siihen tuli helposti annettua. :D

Avokadojäädyke

Resepti maku.fi

8 annosta (mielestäni enemmänkin neljä)

1 dl sokeria

1/2 dl vettä

1 kpl limettiä

1/2 dl likööriä (esim. Pisang Ambon tai Cointreau)

2 dl kuohukermaa

2 avokadoa

200 g tuorejuustoa

1/2 rkl vaniljasokeria

Kiehauta sokeri ja vesi kattilassa. Lisää jäähtyneeseen sokeriliemeen limeteistä puristettu mehu sekä likööri. Vaahdota kerma kevyesti. Halkaise avokadot ja poista kivet. Lusikoi avokadonliha ja tuorejuusto tehosekoittimen kulhoon, lisää mausteliemi ja vaniljasokeri ja aja tasaiseksi massaksi. Nostele joukkoon kermavaahto.

Jaa annosvuokiin ja pakasta. Kuoma jäädykkeet pehmenemään n. tunti ennen tarjoilua. Koristele esim. valkosuklaamanteleilla (Maku-lehden ohje) tai sitruunankuorella ja sitruunamelissalla (à la mun äiti :) ).

Sinne (ja takaisin)

Kirjoitin viimeisen kokeeni Kauppakorkeakoulussa eli siis graduun liittyvän kypsyyskokeen 5.4. ja sen vuoksi iskä halusi tarjota minulle ravintolaillallisen. Olimme jo jonkin aikaa puhuneet, että voisi käydä Porvoossa sijaitsevassa Sinne-ravintolassa. Kypsyyskoepäivän illaksi sinne siis suunnistimme. Iskä kävi hakemassa minut Pasilan asemalta, jonne olin tulllut suoraan tankotanssiharkoista, joten ruoka maistuikin. Pelkona oli tietysti, että näin hineossa paikassa annokset olisivat niin pieniä, että niistä jäisi nälkä kunnolla treenanneelle...

Ravintolan sijainti on sinänsä erittäin selvä, sillä sen sisäänkäynti on suoraan kadulle, mutta ajoimme ensin ohi ja kiertelimme vaikka missä, ennen kuin löysimme perille. Olen ehkä maailman huonoin kartanlukija ja ohjastaja. "Periaatteessa oikealle..." :D Ravintolan nimikin lukee melkoisen selvästi ovessa. Osa jonkinlaista taidehallia tms.

Sinne on hienomman lajin bistro, joka tarjoaa à la cartea, lounasta, menuja ja brunssia. Myös ryhmille on varattu omia kokonaisuuksiaan. Menu koostuu suomalaisista ainekstia potenssiin kaksi eli melkoista fine diningiä. Ei mitään kahden tähden piiperrystä ja emulsioita, mutta kuitenkin perustasoa hienompaa ja suppealla menulla. Mitä hienompi paikka, sitä suppeampi menu. Tarjolla on paljon kalaa (mutta esimerkiksi avokadokreemillä höystettynä alkupalaksi), sesongin mukaan parsaa, päivän kala-annos, kukonpoikaa... Mutta miksi itse asiassa luettelisin menua, koska se vaihtuu melko useastikin. Esimerkiksi syömäämme alkuruokaa ei listalla enää ole:

Maissikeittoa ja savulohimoussea

Jo alkuruoka asettaa illan tason: ihan älyttömän hyvää maissikeittoa! Menun vaihtumisen takia en muista hintoja, mutta koska en ollut maksumiehenä, niin mitäs niitä hintoja katselemaan... ;) En yleensä syö maissia, joten tämä oli mukavaa vaihtelua. Ihanan samettista. ^^ Paras osa oli kuitenkin tuo keiton keskellä killuva savulohimousse. Olen syönyt savustettua lohta vain siivuina, joten pehmeä mousse oli joain ihan uutta ja ihanaa. ^^

Siikaa, ainakin punajuurta, palsternakkamoussea ja kukkakaalipyrettä mahdollisesti

Ja koska tästä illallisesta on kulunut jo melkein kaksi kuukautta, niin en muista, mitä ihanuuksia siian kanssa tarjottiin, mutta ainakin punajuurta. Sitä on hankala unohtaa, brr... Siika oli hyvää! Se oli onnistuttu paistamaan todella rapeaksi tekemättä kalaa kuitenkaan kuivaksi. Sääli, että sen vuoksi nahka tarttui kalaan kuin liima ja parasta osaa jäi ihan liikaa nahkaan kiinni... Iskä tosin pistelin nahkankin poskeensa, mutta jotenkin en vain saanut itseäni sitä järsimään...

Parhaita suomalaisia juustoja ja yrttihunajaa (9 €)

Minun jälkkärini sentään löytyy edelleen listalta. :) Sain eteeni suomalaisia juustoja, joista en tietenkään muista yhtään mitään. Tosin että homejuustoa on tuo keskimmäinen ja kaukaisin oli brietä. En ensin meinannut tunnistaa sitä brieksi, kunnes honasin, että se vain oli ihan huoneenlämpöistä ja minä olen tainnut vain syödä enemmän tai vähemmän jääkaappikylmiä juustoja. Note to self: voimakkaat juustot tulee syödä oikeasti lämpiminä.

Nuo tuon brein jälkeiset lastut olivat muuten itse tehtyä näkkäriä! Luulin niitä ensin koristeiksi, mutta näkkäriksi ne paljastuivat tarkemman tiedustelun jälkeen. Anisnäkkäriä muistaakseni.

Iskän jälkkäri oli kyllä kans hyvä! Suklaamoussea ja ihana hapanta valkosuklaamoussea! Miten makeasta valkosuklaasta olikaan saatu niin ihanan hapanta? Täytyisi joskus kokeilla sulattaa valkosuklaata ja lisätä sitä tuorejuustoon ei pelkästään kuorrutteeksi vaan ihan jälkkäriksi sellaisenaan. Lisänä myös olisiko ollut tyrnihilloa? Noita muita en muistakaan... :/

Tulipahan taas erittäin avaava postaus. Mutta toivottavasti nämä erittäin epätarkat kuvaukset saavat jonkun kiinnostumaan Sinnestä, sillä se on todellakin matkan arvoinen. Ennen sitä kannattaa tietysti käydä vanhassa Porvoossa ja Brunbergin myymälässä... Siellä mekin olisimme käyneet, ellei se olisi juuri mennyt kiinni.

Sinne

Läntinen Aleksanterinkatu 1

Porvoo

www.bistrosinne.fi

Kaakaobrownies ohjaajalle + erilaisia kokkauksia

(Tämä postaus sisältää vähän sekalaisia leivonta- ja kokkausjuttuja.) Kun vihdoin ja viimein sain gradun purkkiin onnistuneesti, päätin kiittää ohjaajaani ihan konkreettisesti loistavasta ohjauksesta leipomalla hänelle. En nimittäin olisi mitenkään voinut saada gradua ulos niin mutkattomasti, kuin se sitten ohjaajan vaihdoksen jälkeen tapahtui. Ja vielä noin hyvin arvosanoin! ^^ Päätin, että kun kävisin tekemässä kypsyysnäytteen niin samalla veisin hänelle jotain, joka myös mahdollisesti säilyisi toimiston ovessa roikkuen, jos ohjaaja ei sattuisi olemaan paikalla. :D (Mitä hän ei sitten ollutkaan.)

Päädyin uuteen kaakaobrownies-ohjeeseen, etten aina vain käyttäisi sitä Smitten Kitchenin (tosin erittäin hyväksi todettua) ohjetta vaan kokeilisin välillä myös muita juttuja. Löysin sitten Pinterestistä yhden ohjeen ja päätin, että tehdäänpä sitten se. Ja kyllä kannatti tehdä! Browniet olivat hyviä tuoreina, mutta parin päivän jääkaapissa oleilun jälkeen ne maistuivat vieläkin paremmilta! Ihanan sitkeitä ja pehmeitä, mmm! Olisiko tuo kinuskikastike, joka brownieseihin laitetaan? Kanske. Oli pakko jättää itselle pari, koska minulle oli tulossa seuraavana sunnuntaina vieras ja suolaisen herkun lisäksi olisi kiva tarjota hänelle jotain makeaakin. :) (As usual.) En tehnyt ihan ohjeen mukaan (en esim. jaksanut ruskistaa voita), mutta ohessa siis ihan alkup. ohje.

Karamellibrownies

Idea täältä.

170 g voita

300 g ruskeaa sokeria

2 munaa

3 rkl kreikkalaista jogurttia (käytin soijajogurttia mutta siis mitä paksumpaa, sen parempaa)

100 g kaakaojauhetta

50 g jauhoja

ripaus suolaa

Karamelliin

100 g sokeria

1 tl voita

hyppysellinen suolaa

2 rkl kermaa

kaakaojauhetta koristeluun

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Ruskista voi ja anna jäähtyä. (En siis itse jaksanut tehdä tätä. :D Voin ruskistaminen on siis sitä, että sitä paistetaan kasarissa tms. kunnes se on kullanruskeaa.) Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi ja paksuksi vaahdoksi. Lisää jogurtti joukkoon varovaisesti. Siivilöi joukkoon jauhot, kaakaojauhe sekä suola ja sekoita juuri sen verran, että taikina on tasaista. Kaada voideltuun n. 25cmx15cm vuokaan ja paista uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes leivonnaisen keskelle tungettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna jäähtyä.

Sillä aikaa laita sokeri paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna levyä keskiämmöllä. Ravista kattilaa muutamaan otteeseen kunnes sokeri alkaa sulaa ja anna kuplia kunnes sokeri on tummanruskeaa. Lisää kerma ja voi ja sekoita ne sokerin kanssa. Lisää 1-2 rkl vettä, kunnes seos on tarpeeksi juoksevaa kaadettavaksi ja kaada brownien päälle. Kun browniet ovat jäähtyneet, ripottele niiden päälle kaakaojauhetta ja leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Kuten sanoin, ohjaaja ei ollut kypsyyskokeeni päivänä paikalla, mutta onneksi herkut kestivät ihan hyvin viikonlopun yli eikä kukaan vienyt niitä, koska sain kiitosmailia maanantaina. :D Super!

Koska odotin vierasta, päätin vielä "tekaista suklaakakun eli siis ihan vain kokemuksiini perustuen sekoitin jauhoja, kaakaojauhetta sekä leivinjauhetta ja ripauksen suolaa. Tai no, alkuun sekoitin sokeria ja pehmeää voita sekaisin ja siihen pari munaa, sitten lisäsin siihen jauhoseoksen. Ja kait heitin mukaan 2-3 ruokalusikallista pikakahvia? Sitten vain uunii ja kun tikkuun ei enää tarttunut taikinaa, niin ulos. Miten niin leivonta on vaikeaa? :D

Kakku oli ihan hyvää, mutta melkoisen tuhdin makuista, joten sitä oli hyvä vähän laimentaa vaniljakastikkeella. Aikas hyvännäköistä, eikö totta?

Suurin syy vieraani tuloon oli se, että hän oli ehdottanut voileipäkakun tekoa ja tietysti innostuin aiheesta. Tosin päätin olla tekemättä ihan tavallista kuorrutettua voileipäkakkua vaan samanlaisen ilmestyksen, jonka tein synttäreilleni eli kokonaisen täytetyn hiivaleivän. Vieraani pyynnöstä tein leivästä täysin kasvisversion, vaikka kylmäsavulohiviipaleet olisivatkin olleet tosi hyviä (ja olisi vieraani niitä maistanutkin). Koska tämä vieraani (hmm, annetaan hänelle selvyyden vuoksi nimi K) eli siis K pitää tulisesta ruuasta, niin ostin chili-paprikatuorejuustoa ja sekoitin siihen tulisia pähkinöitä. Leipä viiteen osaan ja väliin tuorejuustomassaa sekä paprikasavujuustoa ja cheddarjuustoa. I say, nam! Ja niin sanoi K:kin joka sai leipää mukaansa ja harmitteli seuraavana päivänä, miksei ollut ottanut enempää. Tarjosin kyllä. :)

Parin viikon päästä tämä samainen K tuli uudestaan visiitille ja silloin ideana oli kokata jotain. Päädyttiin sitten juustokeittoon, johon siis ensin paistettiin sipuleita pannulla. K halusi jättää sipulit melkoisen isoiksi lohkoiksi eikä soseuttaa mitään, joten lopputuloksena oli sitten kasa sipuleita kattilan pohjalla, ja niitä piti sitten aina muistaa kaapia mukaan. :D Ensi kerralla voisi kokeilla soseutusta. Mutta siis sipulin lisäksi mukaan tuli juustoista ruokakermaa ja Musta Pekka -pippurituorejuustoa. Vai oliko se jotain muuta pippurituorejuustoa? Joka tapauksessa. Hyvää tuli! Tosin kun keitto oli hengaillut pari päivää jääkaapissa kauhea kasa rasvaa nousi pinnalle ja sen pystyi kätevästi kaapimaan lusikalla pois. :D Hups! Selvästi vähemmän rasvaa/öljyä ensi kerralla. Tosin tekeekö öljy noin, vaikka kyllä olisi luullut K:n öljyä kattilaan lorauttaneen? Noh, anyway. Saipahan low fat -version sitten parin päivän päästä. :D

Lisukkeeksi paistettiin simppelisti porkkanoita ja parsakaalia. Ja kaikenlaisia mausteita valkosipulijauheesta broilerimausteeseen tai muuhun tuliseen settiin. :) Ah, paistettuna vihanneksista tulee entistäkin parempia! (Noh, mistä ei tulisi? Ah, karsinogeeneja...) Olipahan kiva kokata pitkästä aikaa ihan siis niin, että katsoo ohjeen ja menee sen mukaan... :D 

Prinsessakakku 30+30-synttäreille

Kolmisen kuukautta sitten tanssiryhmäni Cheer UP Team heitti keikan Tikkurilassa ja pari kaveriani saapui myös paikalle. Yksi heistä oli sitten pitämässä kolmikymppisiään ja lupasi laittaa minullekin kutsun. Toinen kaveri sitten tokaisi, että mitäs ajattelin juhliin leipoa. :D Minut tunnetaan jo melkein liiankin hyvin tässä... Synttärisankari sanoi pitävänsä makeista jutuista ja erityisesti prinsessakakku olisi mieleen. Ja siis synttärisankari on mies. Tai itse asiassa synttärisankareita on kaksi, sillä hän piti juhlansa erään kaverinsa kanssa. Mutta ei sovi harrastaa syrjintää, kyllä miehetkin voi tykätä prinsessakuista. :D Joten prinsessakakku it shall be.

En ole koskaan edes tehnyt prinsessakakkua, mutta sinänsä konsepti on erittäin yksinkertainen. Tavallinen sokerikakku, jonka väliin tulee vadelmahilloa, ympärille kerma-tuorejuustokuorrute (tai vastaava), joka vielä asetellaan niin, että kakusta tulee kupolin muotinen ja vielä päälle vihreää marsipaanikuorrutetta. Jos se ei ole makeaa, niin mikäs sitten? :D



En ollutkaan ennen mokomaa tehnyt, joten mielelläni tartuin haasteeseen. Prinsessakakkuhan on erittäin helppo tehdä. Kakkuna on perus-valkoinen kakku, välissä hilloa, päällä kermainen kuorrute niin, että kakku on kupolin muotoinen ja sitten vielä koko komeus kuorrutettuna vihreällä marsipaanilla. Tulipahan taas harjoiteltua sillä marsipaanilla leikkimistä.

Ohjeen mukaan kakkuun olisi tarvinnut ostaa vain 250 grammaa marsipaania, mutta tiesin, ettei se tod. tulisi riittämään kuin ehkä juuri ja juuri puoleen kakkuun. Ostin siis tuplamäärän ja täytyy myöntää, että olisi pitänyt ostaa 750 grammaa, sillä päällysestä tuli rahkusen verran liian ohut ja täytettä tihkui vähän ulos. Note to self: less is not more if you bake.



Olin myös ostanut vaaleanpunaista marsipaania, josta sitten taiteilin koristeet. Alaosa näytti melkoisen reikäiseltä, joten oli pakko paikata ja tehdä nauha koko komeuden ympäri. :D Aika kotikutoisen näköinen laitos tuli, mutta hyvää se oli! En tehnyt ohjeen mukaista kermatäytettä vaan vatkasin vähän kermaa ja tuorejuustoa sekasin sekä lisäsin sokeria. Siitä tuli todella hyvää! Vähän hapan täyte toimii aina paremmin, kuin äklönmakea. Vaati vähän taiturointia, että kakusta sai kupolin muotoisen (eli siis päälle hitosti täytettä ja sivuille vain ohut kerros), koska täyte meinasi loppua kesken. :D Ei näin. Täytyy nyt muistaa tosissaan, että more is so much more. ;)

Prinsessakakku
Ohje Mauste Sallisen "Ryhdy itse marsipaanitaiteilijaksi" -vihkosesta

Pohja
6 kananmunaa
3 dl sokeria
1,5 dl perunajauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
mehua kostutukseen (voi käyttää myös likööriä...)

Vaniljakiisseli
3 dl kylmää vettä
1 dl vaniljakreemijauhetta

Täyte
3 dl vaniljakiisseliä
2 dl kermaa
vadelmahilloa
(Koska kaikki sopivat kaupan kreemijauheet sisältävät liivatetta, tein oman täytteen tuorejuustosta, vatkatusta kermasta ja sokerista. Käytin lisäksi paistonkestävää marmeladia.)

Koristeluun
500 g, mieluten jopa 750 g (alkup. ohjeen 250 g ei olisi riittänyt mihinkään)
marsipaaniruusuja (tai vaaleanpunaista marsipania)
tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Lämmitä munat ja sokeri vesihauteessa noin 35 asteeseen ja vatkaa ne vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää massaan käsin sekoittaen. Annostele vuokaan ja paista uunissa noin 25 minuuttia, kunnes kakku on kypsä eli keskelle pistettiin tikkuun ei tartu taikinaa.

Leikkaa jäähtynyt pohja kolmeen osaan (minä jätin kahteen) ja kostuta ensimmäinen pohja. Levitä sille hilloa ja laita toinen pohja päälle.

Sekoita vaniljakiisseli ja 1 dl kermavaahtoa keskenään. (Tai sekoita yhteen vatkattu kermapurkki, 500-600 g tuorejuustoa ja sokeria maun mukaan.) Kostuta toinen pohja ja levitä sille kermatäytettä niin, että saat kakusta kupolin muotoisen. Laita kolmas pohja päälle ja kostuta se. Laita loppu kermavaahto kakun päälle.

Laita reilusti tomusokeria alustalle ja tee marsipaanista mahdollisimman pyöreä levy, joka mahtuu kakun ympärille. Nosta se kaulimen avulla kakun päälle ja tasoita reunoista. Koristele.

Punajuuri-vuohenjuustokeittoa Hakaniemen Soppakeittiössä

Punajuuri-vuohenjuustokeitto

Huh, kiirettä pukkaa! Valmistun ensi perjantaina eli 26.4. ja pidän tietysti valmistujaiset seuraavana lauantaina eli 27.4. Sitä varten täytyy leipoa kakut töihin ja itse juhlaan (tulevat samasta ohjeesta),  täyttää ja koristella ne (kokeilen yhtä upeaa koristeluideaa, jonka ohje on uusimmassa Unelmakakut-lehdessä), täyttää kaksi leipää suolaiseksi palaksi, siivota koko kämppä, pestä pyykkiä, käydä harkoissa niin paljon, kuin voi ja tietysti töissä. Plus ensi perjantaina mennä syömään Elite-ravintolaan sekä sen jälkeen synttäribileisiin (jonne tein nyyttärihengessä über-makean herkun eilen). Huh! Onpahan taas viikolle ohjelmaa... Ja ensi viikolla on vappu ja siihenkin pitää valmistautua munkkien sun muiden mussutusten merkeissä... Onpahan blogimateriaalia tulossa!

Blogista tulikin mieleeni, että olin melkein unohtanut, että kävin tiimin kanssa syömässä Hakaniemen hallin Soppakeittiössä...ohm, kaksi kuukautta sitten. :D Wanha Kauppahallihan on nyt remontissa pari-kolme vuotta ja hallin toiminta on siis siirtynyt Hakaniemen halliin. Käyn yleensä aina syömässä työpaikan alakerrassa olevassa (hipsterien) sisustuskauppa-kahvila-lounaspaikassa, koska työpaikkani kustantaa harkkareiden lounaat mm. siellä, mutta tosiaan tammikuussa päätin, että kyllä tässä nyt voi tiimin kanssa käydä omalla rahallakin syömässä. :D 

Suuntasimme siis Hakaniemen halliin, jossa Wanhasta Kauppahallista Soppakeittiö on evakossa. Paikka on nimensä mukainen eli tarjoaa soppaa. Ja jotain pieniä kippoja, joista löytyy vähän tuhdimpaa tavaraa, kuten esim...ööh, mitäs niissä sitten olikaan, kun siellä kävin? Jotain lihaisaa+lisuketta (esim. riisiä). Kolme keittovaihtoehtoa on muistaakseni aina tarjolla ja siis tietysti aina yksi kasvisversio. Meidän testikerrallamme oli muistaakseni bouillabaissea (eli kala-äyriäiskeittoa), kanakeittoa ja punajuuri-vuohenjuustokeittoa. Mietin, että vuohenjuuston kanssa jopa punajuuri maistuu hyvältä, joten sitä oli ottamani.

Ravintola oli ihan täynnä, yläkertaa myöten, mutta jotenkin saimme kaikille meille kuudelle pöydän. Leipäkorin kävimme  hakemassa kahdesti pöytään, sillä ruuan saamisessa kesti todella pitkään, yli puoli tuntia. Hmm, jonkinlainen logistiikkaongelma/resurssipula kenties? Tuo minun soppani oli kyllä odottamisen arvoista, sillä se oli tarpeeksi kuumaa, hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Huh! Taisin lusikoida melkein puoli litraa soppaa sisuksiini ja kieltämättä olisi voinut vähän jättää lautaselle... Mutta toisaalta, soppa on kevyttä ja sitä kyllä mahtuukin. (Hmm, minua n. 30 kiloa painavampi miespuolinen työkaveri ei kyllä saanut kaikkea alas... o_O) Vuohenjuusto oli kermarenkaana keiton päällä, joten maku ei ollut niin voimakas, kuin olisin halunnut. (Sellainen on varmaan melko mahdoton suoritus ravintolaolosuhteissa.)

Soppakeittiö on siis hyvä valinta, jos haluaa keittoa (eli varsinkin kylmällä talvi-syys- ja kevätsäällä), mutten suosittele sitä kiireisimpään lounasaikaan, koska ruuan saannissa voi todellakin kestää. Ei mitään pikaruokaa, mutta ehkei se olekaan nyt tarkoitus.

Soppakeittiö

Hakaniemen halli

Lönnrotinkatu 34

Helsinki

Ma-pe 11-16

La 12-16

Kesälauantaisin ja kesällä heinäkuun suljettu

Juustopiirakka

Huh hellettä! Onpas kesä aikaisessa tänä vuonna... No ei, huono vitsi. :( Kesä ei nyt ihan heti ole tässä näköpiirissä, kun tuossa keväässäkin näyttää kestävän ihan tuhottoman kauan. Viime viikollahan tuli vielä luntakin. Epic. Ilmaston lämpiäminen, anyone? Itse asiassa kyllä, koska tutkimusten mukaan ilmastonmuutoksesta johtuvan napajäiden sulaminen aiheuttaa muutoksia merivirroissa niin, että kylmää ilma virtaa tänne pohjoiseen eli siis täällä kylmenee. Ilmastonmuutos vois siis kuivuttaa tai jäähdyttää. Kumpi sitten on pahempaa, tiedä häntä... Mutta kuten tässä olen viime aikoina  todennut, kevät on asenne. (Tosin yritin tänään liikaa asenteella, kun laitoin töihin päälle lyhythihaisen paidan ja irtohihat...)

Toisaalta, itsellä on kyllä niin hyvä fiilis nyt erinäisten asioiden johdosta, ettei kyllä periaatteessa ole väliä, vaikka koko kesän olisi tällainen sää! ^^ (No okei, kyllä se nyt vähän haittaisi...) Mutta siis valmistuminen on ihan puolentoista viikon päässä, töissä menee kivasti, harkoissa valmistaudutaan keväjuhliin ja...muutenkin on kevättä rinnassa, if you know what I mean. <3

Avaudun kyllä tässä välissä hiukan. Viime viikonloppuna heräsin sunnuntaiaamuna kello seitsemän siihen, kun hana tippuu kylppärissä. Hyppäsin sängystä ylös ja ryntäsin kylppäriin todetakseni ettei vesi tipu hanasta...vaan suihkun yläpuolella olevasta venttiilistä ja vielä aika reippaasti. Asunnon ulkopuolella taas tippui vesi yläkerran portaiden yläpäästä minun kerroksen portaiden yläpäähän. Samoin vettä virtasi suoraan minun asuntoni yläpuolella olevan asunnon oven alta. Kun ovikelloon ei vastattu, soitin huoltomiehelle, joka oli onneksi lähistöllä ja pääsi siis paikalle nopeasti. Tässä vaiheessa vettä alkoi jo tihkua kylppärin lampun takaa ja valua pitkin seiniä. Syy: yläkerrassa oli pariskunnan nainen sammunut avoimen suihkun alle. Epic. Minulta pitää repiä kylppärin katto auki, mutta sen ei pitäisi onneksi olla pitkä operaatio. Great. Hemmetin känniääliö! Nyt jo naurattaa, mutta viikonloppuna oli vähän toinen ääni kellossa. Note to self: ei koskaan kännissä suihkuun.

Mutta antaa olla, blogataanpas vähän tässä välissä. Tein tässä jokunen aika sitten (eli tyyliin tammikuussa...) juustopiirakan. Minulla ei ole aavistustakaan, että mistä tämän ohjeen kaivoin. o_O Epic. En siis muista, että mitä tähän tuli tai missä suhteessa. Great. Kannattaako tätä edes laittaa tänne? Joka tapauksessa, ostin siis valmiin pohjan, sitten...hmm, noh, tähän tuli juustoa...savujuustoa? Taisin myös raastaa mukaan vegaanijuustoa, jotain 2 x 150 grammaa. Ja pari munaa? Maitoa pari desiä? Kaadetaan esipaistetun pohjan päälle? (Mausteita unohtamatta.) 225 asteessa 30-40 minuuttia? Vai tuliko siihen myös ruokakermaa? Joka tapauksessa tulos oli sen verran suolainen, että homma toimii parhaiten krapularuokana tai makean hillon kera. Kokeilin syödä tuon herkun kanssa viikunahilloa ja oli muuten ihan sairaan hyvää! Täytyy kokeilla joskus uudestaan, tosin jotenkin täytyy tehdä vähemmän suolaista. Ja ehkä myös löytää se ohje.