Pääsiäisherkkuja: täytetyt munkit ja mutakakku

Vietin pääsiäisen jälleen tätini luona Kiuruvedellä ja parin tekstisuunnittelijan tutkinnon tehtävien sekä lenkkeilyn lomassa ehtii syödä ja kokkailla aika hyvin. (Tai lähinnä kaiken syömisen ja kokkaamisen lomassa ehti tehdä tehtäviä ja lenkkeillä aika hyvin...) Pääpaino oli tietysti Pääsiäissunnuntaissa, jolloin pöytä notkui niin ihanista vihannesherkuista kuin vuohenjuustolla ja pinjansiemenillä päällystetystä lohesta. Lihansyöjille tarjottiin lammasta, mutta ei siitä sen enempää...

Pääsiäispöytä

Paistetut kesäkurpitsat ja jogurttikastike

Jogurttikastikkeeseen tuli jotain ainesosaa, muistaakseni se taisi olla fenkolia, josta en niin pidä, mutta grillatut munakoisot ovat suurta herkkua. Niitä täytyy taas päästä vähän grillailemaan tänä kesänä.

Kylmäsavulohta - ja siikaa sekä juustoja

Parsaa ja kylmäsavulohta. 

Tässä annoksessa maistuu kevät! Kylmäsavulohi ja parsa sopivat yhteen loistavasti. Parsan kanssa oli myös paistettu parmesan-juustoa.

Lohta ja ratatoulle-vihanneshöystöä.

Lohi paistettiin ihanan vuohenjuusto-pinjansiemenkuorrutteen kanssa. Lisänä ratatouillea.

Mutakakku

Tätini oli luvannut tehdä juhliin mutakakun, mutta sainkin tehdä herkun itse. En ole varma, olenko koskaan tehnyt mutakakkua. Ainakin siitä on pitkä aika. 

Mutakakun salaisuus on se, että sisuksen pitää jäädä tahmeaksi, melkein juoksevaksi. (Ainakin huoneenlämpöisenä.) Sen takia kakkua ei saa pitää uunissa täysin kypsäksi asti vaan keskikohtaan työnnettyyn tikkuun tulee tarttua taikinaa. Sitten lautasella sisukset valuvat ihanasti pitkin lautasta, jonka voi nuol...siis lusikoida puhtaaksi. 

Kakkua ja kermavaahtoa

Kylmänä kakku ei leviä joka paikkaan niin antaumuksella, mutta mutakakun pointti on juuri se ihanan valuva sisus... Leivosmuodossa mutakakku on chocolate fondant.

Munkit öljykylvyn jälkeen

Tein toista kertaa elämässäni munkkeja tädin avustuksella, sillä vapuksi oli tarkoitus tehdä itse donitseja. Parasta siis tehdä koe-erä etukäteen valvonnassa. Öljyn kanssa läträämisessä on aina riskinsä, mutta jos nyt ei keitä koko aikaa kutosella ja on muutenkin tarkkana, niin mitään palovaaraa ei ole. Kattilankansi kannattaa silti pitää lähellä varmuuden vuoksi.

180 astetta on hyvä munkkienpaistolämpötila ja jos paistomittaria ei ole, niin optimi lämpötila on siinä vaiheessa, kun pala leipäaä (tai munkkitaikinaa) paistuu kullanruskeaksi parissa minuutissa. Jos öljy on liian kuumaa (eli munkki alkaa mustua melko nopeasti) se paistuu vain päältä. Jos öljy ei ole tarpeeksi kuumaa, munkinpaisto kestää iäisyyden ja niistä tulee tosi rasvaisia. 

Munkkitaikinaa (toisin kuin donitsitaikinaa) pitää kohottaa. Kohoamisen jälkeen usein saattaa huomata, että kohonneet pullat pitääkin puolittaa, jos tarkoituksena oli tehdä minimunkkeja. Näistä tuli ihan hyviä ja kuohkeita!

Sitruunatahnatäyte

Munkkien täytteeksi tuli sitruunatahnaa. Otin siis ohjeen Hesarin Kuukausiliitteestä, nimeltä Arin sitruunamunkit. Sitruunatahna oli tällä kerralla enemmänkin ehkä sitruunakiisseliä kuin lemon curdia, mutta molempien ohjeiden kanssa tulee ihanan sitruunaista ja raikaista herkkua. ^^ (Toimii myös jogurtin ja paahtoleivän ja jäätelön ja...noh, melkein kaiken kanssa.)

Munkkien jäähtymisen jälkeen oli vielä edessä niiden täyttö. Munkit olivat vielä matkaamassa Helsinkiin, joten en viitsinyt niitä kaikkia sokeroida. Täytteen kanssa sokeria ei välttämättä edes tartte ja astiassa säilytettäessä sokeri helposti alkaa sulaa. Tosin se nyt pitää munkit kosteina... Noh, makuasia.

Täyttämisessä kannattaa käyttää mahdollisimman ohutta pursotinsuutinta. Tädillä oli vain melkoisen leveä suutin, niin en saanut täytettä kunnolla syvälle munkkiin. Mutta jotain kuitenkin.

Näistä tuli ihanan keväisiä! Täydellisiä vappumunkkeja, sillä munkit olivat kuohkeita ja sitruunatäyte teki niistä ihanan raikkaita. ^^ Näitä tehdään uudestaan! 

Tehkää tekin, ohje löytyy HS:n verkkosivulta:

Arin sitruunamunkit

Munkit:

25 g hiivaa
1 dl maitoa
2 rkl sokeria
1 muna
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl raastettua sitruunankuorta
3 dl vehnäjauhoja
75 g voita
2 rkl rahkaa

Kreemi:

1 ¼ dl sitruunamehua
1 sitruunan raastettu kuori
2 dl sokeria
4 keltuaista
3 rkl maissitärkkelystä

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokeri, muna sekä inkivääri ja sitruunankuori. Lisää vähitellen joukkoon vehnäjauhot ja rahka sekä huoneenlämpöinen voi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Pyörittele taikina pieniksi palloiksi ja anna kohota vielä vartti ennen paistoa.

Paista munkit 180-asteisessa öljyssä kullanruskeiksi. Pyörittele paistetut munkit sokerissa.

Valmista kreemi. Mittaa kattilaan sitruunamehu ja kuoriraaste sekä sokeri. Kiehauta. Sekoita kulhossa keltuaiset ja maissitärkkelys. Kaada kuuma sokeriliemi päälle ja siirrä massa takaisin kattilaan. Kypsennä niin kauan, että kreemi saostuu. Siivilöi ja jäähdytä. Pursota kreemiä reilusti munkkien sisään.

Maaliskuun kalenterihaaste: Jäädytetty mangokakku (sekä kasvisruokailua Prahassa)

Valkosuklaa-mangokakku vadelmilla ja mangolla

Maaliskuussa Valion kalenterissa oli aprikoosi-valkosuklaakakun ohje. Minun käsissäni ohje taipui jäädytetyksi valkosuklaa-mangokakuksi. Ihanan keväistä, vaikka kevät antoikin vielä Suomessa odotella itseään. (Ja luntakin oli myöhemmin luvassa...) Tein tämän kuitenkin maaliskuun lopussa ollessani Prahassa tapaamassa kaveriani ja siellä oli jo melkein kaksikymmentä astetta lämmintä! Eli oikeastaan siihen ilmanalaan tämä herkku sopi täydellisti; varsinkin, kun kauppaan oli juuri tullut iso lasti tuoreita vadelmia kakun koristeeksi. Lisäksi kaveri piti tuparit samana viikonloppuna, joten päästäisiin joukolla tuhoamaan tätä kakkua.

Sulatettua valkosuklaata, muussattua mangoa, vatkattua kerma... Hupaisan tästä leivonnasta teki se, ettei kaverilla ollut muuta sähköistä vatkainta kuin melkoisen vintsannakki survin. Kyllä sillä nyt kerman sai aika hyvin vatkattua kieltämättä ja taikinan sekoitettua, mutta mangon survominen osoittautui melko hankalaksi. Noh, ilmainen kaupanpäällinen ei usein ole kovin kummoinen...

Joka tapauksessa en siis käyttänyt ohjeen mukaista liivatetta vaan laitoin koko komeuden pakkaseen ja toimiihan se niinkin. Tosin herkkua piti aina välillä käyttää uudestaan pakkasessa, koska huoneenlämmössä se alkoi tietysti aika nopeasti valua pitkin vatia. Tulos oli kuitenkin ihanan raikas ja juuri sopivan makea. Kylmyys teki tietysti kakusta vähemmän makea ja niin sitä pystyi syömään enemmän. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia. :D Onneksi kakkuun käytetyn mangon ja koristeina käytettyjen vadelmien ansioista mukana oli sentään jonkin verran vitamiinejakin.

Ohje kakkuun Valion sivuilta. Tammikuun kalenterihaaste eli suklaa-kirsikkakakku täältä ja helmikuun haaste eli tuunattu lohikeitto täältä.

Kävimme kaverin kanssa perjantai-iltana syömässä ihanassa kasvispaikassa. Tilasin tempeh-salaatin, jossa oli valtava kasa tempehiä, kahta erilaista leipää, sekä iso keko salaattia mm. avokadolla ja eräänlaaisella tomaattikastikkeella. Ja kuka väittää, ettei kasvisruualla muka elä? Joku joka ei tiedä, millaisia kasvisruokia onkaan olemassa... Ja kaiken lisäksi Tsekissä, tuossa lihansyöjien luvatussa maassa. Kävimme myös raakaruokaravintolassa, mutta ne kuvat täytynee kaivaa erikseen jostain kätköistä...

Viiniexpo 2014 ja Streat Helsinki

Pinkki lasiin? Ei, vaan "Vinkki lasiin".

Maaliskuun loppupuolella oli varsinainen ruoka- ja viini-intoilijan hemmotteluviikonloppu, kun perjantai-lauantai-akselli osuivat sekä Viiniexpo että ensimmäistä kertaa järjestettävä Streat Helsinki -katuruokatapahtuma. Koska Suomen alkoholipolitiikka, pitää viini ja ruoka nauttia täällä usein erikseen, mutta eihän se nyt haittaa, kun siihen on jo tottunut. Mutta sen kyllä huomasi, että isommat ruokailumahdollisuudet Viiniexpossa olisi ollut ihan mukavaa.

Kolatun juustolan juustoja, leipää ja valkoviiniä. 

Ostimme iskän kanssa neljän maistelulasin lipukkeen ja n. puolessa välissä pysähdyimme ruokailemaan juustoja. Ah, jos olisimme olleet ulkona terassilla olisi voinut luulla, että on Ranskassa! Mutta nyt olimme Messukeskuksen hallissa. Ja kuten aikaisemmin mainitsin, olisin mielelläni nähnyt useammankin paikan, josta olisi voinut ostaa naposteltavaa viinin kanssa. Nyt niitä oli muistaakseni kaksi ja Kolatun juustola oli yksi niistä.

Viiniexpon tarjonta oli laaja, mutta olisimme halunneet maistaa juurikin uusiseelantilaisia viinejä viime syksyn matkamme innoittamina. Mutta koska kaikki on lueteltu maahantuojien perusteella, piti kiertää kaikkien myyntipisteiden kaikki viinit löytääkseen uusiseelantilaista. Emmekä sitten löytäneet. Joko sitä ei ollut tai emme vain nähneet. Mutta olihan siellä nyt muutakin! Maistoin jopa yhtä suomalaista, juuri markkinoille tullutta siideriä viimeiseksi. 

On se mukavaa, kun sekä syksyllä että nyt keväällä on tällainen viinitapahtuma. Mikä onkaan parempaa, kuin maistella erilaisia viinejä viikon päätteeksi? Viiniexpon lisäksi Messukeskuksessa oli alan ammattilaiselle Gastroexpo. Sinne olisi joskus myös mukava päästä ammattilaisen statuksella...

Seuraavana aamupäivänä suuntasin aikaisten balettitreenien jälkeen suoraan keskustaan suuntana Strea Helsinki. Katuruokaa! ^^ Aurinko paistoi täydeltä terältä joten päivästä oli tulossa hieno! Ja tapahtumasta varmasti todella ruuhkainen. Oheinen kuva on muistaakseni Katariinankadulta vähän puoli kahdentoista jälkeen ja tuolloin oli vielä mukavan väljää.

Cronut!

Vaikka ei ole hyvä aloittaa lounasta makealla (eikä varsinkaan suoraan treenien jälkeen), niin cronutin kohdalla oli pakko tehdä poikkeus. Siis mikä cronut? No tietysti uusin "THE" juttu leipomismaailmassa, joka on levinnyt meillekin Jenkkilästä eli donitsin ja croissantin yhdistelmä. Kuulemma valmistusprosessi ei ole niin yksinkertaista, että vain uppopaistaisi lehti-/croissant-taikinasta tehtyjä donitseja, mutta miksei sitäkin voisi kokeilla. Olen uppopaistamassa huomenna donitseja vapuksi niin ostaisiko varmuuden vuoksi purkin valmista croissant-taikinaa...

Ei tarvine hirveästi hehkuttaa, kuinka hyvää tämä oli. Lehtitaikinaa kuorrutuksella, what's not to like. En muista, oliko tässä vielä täytekin mutta miksei sellainenkin onnistu ihan hyvin. Hmm...

Kauppatorin väkijoukko

Vähän kahdentoista jälkeen, kun siirryin Kauppatorille huomasin, että jahas...täähän on suosittua! Väkeä oli kuin pipoa ja kymmenien metrien johot lähes joka kojulle! Sinänsä hyvä, koska tällaiselle tapahtumalle on selvästi kiinnostusta ja toiv. se siis järjestetään uudestaankin. Mutta kiireessä ja kauheassa nälässä paikalle ei kannattanut tulla. Kuulin huhuja jopa 45 minuutin jonottamisajoista.

Alueen reunalla olevat taulut helpottivat oikealle kojulle suuntaamista. Myönnän, etten edes vilkaissut tätä vaan pyörin kuin hyrrä kaikki kojut läpi etsien jotain sopivaa herkkuja ja edes kohtuullista jonoa.

Jonottamisen teki hankalaksi myös se, ettei aina ollut varma, mistä mikäkin jono alkoi ja mikä jono johti millekin kojulle. Kaikki oli yhtä ja samaa massaa. Mutta sopu sijaa antaa, eikä mulla ollut mihinkään kiire kauniina päivänä. (Seuraaviin harkkoihinkin oli melkein kolme tuntia...)

Richard McCormickin burgerikojulle jonottamassa

Suurin osa paikoista tarjosi lihaa eri muodoissa, joten semi-kasvissyöjänä oli siinä mielessä helppoa, koska valinnanvaraa ei ollut niin hurjasti. Bongasin kyllä erilaisia kasvisjuttuja, mutta päädyin Richard McCormickin burgerikojun jonoon kasvishampurilaisen houkuttelemana. Jono vaikutti järkyttävältä, mutta se liikkui yllättävän jouhevasti. Luulen, että monet muutkin jonot liikkuivat aika jouhevasti, sillä työntekijät olivat varmasti orientoituneet nopeaan liukuhihantoimintaan.

Richard McCormickin tarjooma

R. McCormickhan on USA:sta Suomeen saapunut kokki ja ravintoloitsija, joka vastaa mm. Sandro'sin menusta ja on ollut vaikka missä monessa mukana. Päädyin Streat Helsingissä vain yhteen pääruokaan (en olisi jaksanut jonottaa yhtään enempää) eli seitan-burgeriin. Jep, minäkin voin nauttia hampurilaisen kunhan se ei ole pikaruokalasta ja siihen käytetyt raaka-aineet ovat tavanomaisesta poikkeavia ja tuoreita.

Tokyo seitan burger

Huh! Sarjassamme hampurilaisia, joita on melko mahdotonta syödä, koska täytettä on liikaa. Paras tapa tälle oli hajottaa hamppari osiin ja syödä osa täytteestä pohjan ja osa päällyosan kanssa. Koska tästä ei halunnut jättää muruakaan syömättä, oli se sen verran hyvä! Avokadoa, vahvasti maistuvaa korianteria ja ihanan tulista seitania. Noms. Jos syön hampparin kerran viidessä vuodessa niin tällainen sen kuuluu olla.

Suklaakakkua, vuohenjuustovaahtoa, tyrni(?)hilloketta ja vadelmakastiketta

En tietenkään olisi minä, ellen olisi päättänyt päivää jälkiruualla. Pahoitteluni kuvasta, mutta ostaessani tämän (muistaakseni) Salt-ravintolan kojusta, en voinut mitenkään jäädä siihen hirveään ruuhkaan ottamaan kuvaa vaan oli pakko matkata väljemmille vesille ja vadelmakastike tietysti roiskui pitkin pahviboksia. 

Mutta ei se mitään, maku oli aivan loistava. Vuohejuustomousse sopi täydellisesti tuhdin suklaakakun kanssa tuoden siihen ihanaa raikkautta, kuten tekivät hilloke ja vadelmakastikekin. Ja kastike toki sopi myös vuohenjuustomoussen kanssa.)

Tällaisia tapahtumia voisi järjestää vaikka kerran kuussa! Tai noh, ainakin joka kuukausi keväällä ja alkusyksystä. Onhan meillä Ravintolapäivää ja Taste of Helsinkiä (joista viimeksimainitun sisäänpääsymaksu tekee tapahtumasta tahattoman kalliin), mutta siihen mukaan sopisi ihan hyvin 2-3 kertaa vuodessa järjestettävä Streat Gastro. Ja mikä sitä estää talvellakaan moista järjestettävän. 

Iskä 66 vuotta: blinejä, kaasupolttinta sekä kirsikkakakkua

Oheinen kirsikkakakku oli se, mitä siitä oli jäljellä, kun vein sen iskälle tammikuussa. Kyseessä oli siis hänen syntymäpäiväkakkunsa, mutta minkäs sille voi, jos hänen juhliaan ennen on illanistujaiset kaverilla... Noh, ei me koko kakkua oltaisi kolmistaan äidin ja iskän kanssa saatukaan tuhottua. (Ei saatu ees tuota puolikasta.)

Mutta koska olen postannut kirsikkakakusta jo täällä, en nyt puhu siitä vaan iskän syntymäpäivälounan muista elementeistä (eli lähinnä jälkiruuasta eli kahvisesta crème brûléesta). Alkuun kuitenkin vähän suolaista eli, kuten aina talvella, tarjolla oli blinejä. Oheisella lätyllä täytteenä kylmäsavulohta, vuohejuustoa, smetanaa ja punasipulia. Ja tietysti reilu rouhaisu mustapippuria.

Blinitäytteitä: mätiä, kylmäsavulohta, punasipulia ja smetanaa

Vuohenjuustoa

Tällä kertaa meillä oli erikoisempia blinitäytteitä (kylmäsavulohi sekä oheinen vuohenjuusto), kuten myös vuonna 2012, jolloin pöydässä oli mm. avokadoa ja ravunpyrstöjä. Viime vuonna oli erikoisuuksia olivat kylmäsavunieriä sekä ravunpyrstöt. 

Kahvi-créme brûlée

Mutta koska ollaan mun blogissa, niin pääosassa ei tietenkään olleet blinit (ainakaan siis mulle) vaan kahvinen crème brûlee. Kummitätini antoi mulle joululahjaksi pienen kaasupolttimen juuri tällaisia jälkiruokia varten ja pitihän sitä tietysti päästä heti kokeilemaan. En ihan onnistunut tässä, koska käytin suklaakristalleja koristeena hienosokerin sijaan eivätkä ne mokomat tietenkään sulaneet, tummuivat vain. Noh, olipahan ainakin kontrastia tekstuureissa eli pehmeää brûléeta ja rouskuvaa sokeria.

Yhdistin vähän kahta brûlée-reseptiä, Valion sekä Gordon Ramsayn, koska halusin lisätä omaani kahvia, jota ei ollut Valion ohjeessa, mutta taas Nigellan ohje oli liian iso enkä jaksanut alkaa jakamaan. :D Eli siis laskin vähän Nigellan reseptistä, että kuinka paljon vahvaa kahvia voisin laittaa Valion reseptiin niin, että se hyytyisi mutta maistuisi samalla kahvilta. Valion kuuden annoksen ohjeeseen taisin laittaa 0,5 desiä vahvaa kahvia. Sain näistä neljä isoa annosta, mutta ainahan sitä nyt jaksaa 1,5-kertaisen annoksen... 

Tulos on siis hennosti, mutta silti tunnistettavasti kahville maistuva, suussasulava herkku. Ja itse asiassa nuo isot sokerikiteet ovat aika kaunis elementti brûléen päällä.

Helmikuun kalenterihaaste: (tuunattu) lohikeitto

Itämainen lohikeitto

Helmikuussa Valion kalenterissa oli lohikeiton ohje. En olekaan tehnyt lohikeittoa sitten...noh, en ole itse asiassa varma, olenko koskaan tehnyt sitä. Jos olen, niin se on kyllä aikaa ennen Helsinkiin muuttoani eli ennen syksyä 2008. Aikaa on siis vierähtänyt... Senpä vuoksi oli ihan kivaa, että tässä viime kuussa piti tehdä lohikeitto. Oli myös kivaa, että äiti tuli vierailulle helmikuun loppupuolella, niin pystyi myös jakamaan tämän kulinaarisen elämyksen. Kivaa ei ollut se, että kahden litran kattila ei riitänyt vaan piti käyttää kahta kattilaa. Tarvitsen siis kolmen litran kattilan, vähintään...

Ohjeeseen kuului ihan tavallista maitoa sekä perunoita, jotka minä muutin kookosmaidoksi sekä bataatiksi. Sekä lisäsin (melkein liikaa) currya. Siitä siis itämaisuus. Mikäli mahdollista, tuunaa aina. ;) Tosin kookosmaitoa tuli ostettua liian vähän (vain 4 desiä), kun nestettä+ruokakermaa tuli käyttää 1l + 2,5 desiä. Siksi siis jouduin lisäämään vettä ja kuten kuvasta huomaa, nesteestä tuli rakeista. Nohh... ensi kerralla.

Siemennäkkäri

Äiti toi mukanaan myös ihanaa siemennäkkäriä. Ihan kaupasta ostettua, täynnä hyviä siemeniä. Äiti löysi myös ihanan ohjeen samanlaisesta näkkäristä, johon tulee siis roppakaupalla siemeniä sekä munaa sidosaineeksi. Jauhoja ei laisinkaan. Sitäkin täytyy itse joskus kokeilla... Tosin se on hyvin addiktoivaa. Onneksi terveellisellä tavalla, ei "valkoista jauhoa ja nopeita hiilareita" -tavalla. Keiton kanssa vähän niinkuin kuuluu syödä leipää ja tätä "leipää" voi syödä hyvällä omallatunnolla. :)

Lohikeitto

Helmikuun loppupuolella oli vielä niitä viimeisiä kelejä, jolloin lämmin keitto sopi tunnelmaan. (Se oli siis ennen kuin tiedettiin, että talvi yrittäisi vielä kerran maaliskuussa...) Onnistuneesti vielä onnistuin tosiaan lisäämään currya lähes liian paljon, joten keitto todellakin lämmitti. Lohta, porkkanaa, sipulia, bataattia, sekä gremolata eli persilja+valkosipulilisuke kaiken päälle. Nam. Ja ainakin ohje on riittoisa. On vielä yksi 3 desin astia pakkasessa...

Itämainen lohikeitto ja gremolata

Alkup. ohje Valiolta

1 l vettä
pippuria ja suolaa maun mukaan
currya maun mukaan
3 sipulia
3 porkkanaa
keskikokoinen bataatti
750 g kirjolohifilé
tölkki kookosmaitoa (vois siis käyttää myös 2 tölkkiä)
2 dl ruokakermaa halutessa (unohdin itse ostaa...)

Gremolata
1/2 dl persiljaa hienonnettuna
1 rkl sitrunankuorta
1 pieni valkosipulin kynttä
loraus öljyä

Keitä kookosmaito-vesiseoksessa suolaa, currya ja kuutioiksi lohkottuja sipuleita, bataattia ja porkkanoita. Poista kalasta ruodot pihdeillä ja leikkaa kuutioiksi. Lisää kypsien kasvisten joukkoon kattilaan ja anna hautua, kunnes kala on kypsää. Lisää halutessasi ruokakerma keiton joukkoon tai tarjoa lisukkeena.

Sekoita gremolatan ainekset ja tarjoa keiton kanssa.

Banaani-suklaajuustokakku

Banaaninen suklaajuustokakku

Juustokakku. Ah, leivosten kuningas. Uunissa paistettua, hyydytettynä, jäädytettynä... Suklaata, marjoja, hedelmiä, likööriä, lakritsia... Tuhtia tai raikasta. Rahkaista tai kermaista. Edellisestä juustokakusta onkin jo aikaa, joten olipahan taas mukavaa, että pääsin sellaisen tässä keväällä tekemään. Varsinkin, kun säät ovat vielä viileitä, voi ihan hyvin tehdä tuhteja ja suklaisia herkkuja. Kesämmällä sitten tehdään kevyempiä marjaisia ja jäädytettyjä makeita juttuja.

Tämän leivoksen tarina alkaa siitä, kun juttelin tässä erään henkilön kanssa jälkiruuista ja hän totesi, ettei tykkää "rahkahässäköistä", mutta että suklaasta hän pitää. Oikea asenne! ^^ Olin siis tapaamassa tätä kaveriani ja halusin tehdä hänelle juustokakun, koska hänellä ei ollut niistä niin kokemusta. Ah, mikä aukko ihmisen makurepertuaarissa! Pakkohan tilanne on korjata. Etsin yhdestä 365 erilaista suklaista leivos- ja jälkkäriohjetta sisältävästä kirjasta suklaisen juustokakun ohjeita ja päädyin sellaiseen, johon tuli banaania ja rommia. Vähän siis sellaista karibialaista tunnelmaa. Tai sitten ei. Tuosta tulikin mieleen, että kesällä pitäisi tehdä pina colada -juustokakku ananasta, kookoskermasta ja rommista... Hmmm...

Banaanista saa juustokakkuun rakennetta ja makua eli ei tarvitse niin paljoa sokeria ja pysyy kuosissa myös vähemmällä tuorejuustolla. Vegaanisen juustokakun voisi hyvin kehitellä banaanista ja vegaanisesta tuorejuustosta sekä soijakermasta.  Kieltämättä tosin banaanista tulee sellainen...noh, jännä sivumaku (eli siis banaaninen sivumaku), josta joko pitää tai ei. En ole ihan varma, tykkäänkö banaanista juustokakussani... Mutta kaveri ainakin tykkäsi. :) 

Ja kyllähän minäkin sitä nyt söin. Alla olevasta kuvasta näkee sen, kuinka paljon ehdin kakkua ahtaa itseeni niinä parina päivänä, kun kakku ehti olla jääkaapissani ennen kuin vein sitä kaverilleni. Niin sitä vaan aina jääkaapilla käydessä aamulla ja illalla leikkasi kakusta pienen siivun. Ja iltapäivällä myös... Ei koskaan kannata tehdä herkkuja liian ajoissa jääkaappiin. :P Loput tuhottiin sitten toisen kaverin kanssa seuraavana tiistai-iltana. Olipahan ainakin tarpeeksi energiaa rengastrapetsitunnille. Eikä tartte heti tehdä mokomaa uudestaan. :D 

Tein tästä vain puolikkaan ohjeen, mutta olisi voinut tehdä vain 1/3 ohjeella. Sen verran tuhtia tavaraa eikä se banaanin kalium ole enää niin ratkaisevaa... :P

Pitäähän sitä maistaa ennen kuin vie tarjolle...

Suklainen banaani-juustokakku

Kirjasta Suklaa -365 vastustamatonta makuelämystä

Pohja

250 g digestivekeksejä

2 rkl kaakaojauhetta

(tai 250 g suklaakeksejä)

75 g voisulaa

Täyten

250 g mascarponea (tai muuta tuorejuustoa notkistettuna)

100 g (1 dl) fariinisokeria

3 munaa kevyesti vatkattun

100 g tummaa suklaata sulatettuna ja jäähdytettynä

2 suurta banaania muussattuna

2 rkl maissitärkkelystä (käytin ohratärkkelystä joka toimi kans)

1 1/4 dl kuohukermaa

1 rkl rommia

1 tl vaniljasokeria -tai esanssia

Kuumenna uuni 170 asteeseen ja voitele n. 23 sentin irtopohjavuoka. Sekoita pohjan ainekset tehosekoittimessa ja painele seos vuoan pohjalle. Paista 10 minuuttia uunin alatasolla.

Vatkaa mascarponea ja fariinisokeria suuressa kulhossa kunnes seos on tasaista. Lisää munat ja vatkaa tasaiseksi. Sekoita joukkoon suklaa, banaanit, maissitärkkelys, kerma, rommi ja vaniljasokeri puulusikalle. Kaada vuokaan ja paista 45-50 minuuttia kunnes juustokakku on reunoilta kiinteä, mutta keskeltä vielä hyytelömäinen. Jäähdytä täysin ja laita sitten jääkaappiin kahdeksi tunniksi tai yön yli ja ota sitten vuoasta.

Saukkojen joululounas Mange Sudissa

Kevättä ilmassa! Hiukan ajoissa esim. viime vuoteen verrattuna, jolloin oli vielä lunta maassa tähän aikaan. Onneksi ensi viikonloppuna on ennustusten mukaan tulossa pieni takatalvi tänne eteläänkin niin ei haittaa, että bloggaan nyt vasta tiimini joululounaan. Tämä postaus oli jäänyt välistä ja nyt vasta muistin, että kas, kuvat onkin vielä kännykässä... Mutta ei se mitään! Palataan siis ajassa taaksenpäin joulukuulle (kukapa ei tykkää muistella menneitä), jolloin kävin duunitiimin kanssa läheisessä Mange Sud -ravintolassa joululounaalla.

Mange Sud tarjoilee välimerellistä ruokaa Punavuoren sydämessä. (Mange Sud: syö/syökää etelä, jos oikein käänsin tuon ranskantaidoillani.) Senkään takia ei oikeastaan haittaa, että laitan tämän ulos vasta nyt, sillä emme syöneet jouluruokia. Välimerellinenhän on jokavuotista...

Ylhäällä siis joulumenu. Nettisivujen mukaan raflalla on suositus sekä Michelin-oppaassa että ranskalaisessa Petit Futé -oppaassa, mutta uudet Michelinithan tulivat juuri eikä Mange Sudia taidettu mainita... Noh, oppaathan antavat vain osviittaa, maistamallahan se selviää.

Kastanjakeittoa ja sherrykermaa

Valitsin alkuun kastanjakeittoa, koska kastanjoita tai mitään niistä valmistettua tulee syötyä aniharvoin. Olen vain kerran ostanut niitä paahdettuna siltä Stockmannin edessä niitä myyvältä ulkomaalaiselta herralta. Eivät oikein innostaneet.... Mutta keitto oli hyvää! Koska en yleensä kastanjoita syö niin mausta o hankala sanoa muuta, kuin että se oli pehmeää ja maukasta. (Varsinkin näin pitkän ajan jälkeen on erittäin hankala edes muistaa, mitä söin ilman näitä kuvia...)

Kasvistagine

Kasvisruokalija sai eteensä kasvistaginea eli sipuli-, porkkana- ja perunalohkoja sekä kukkakaalinkukintoja. Sekä ihana viipale halloum-juustoa! Mmm...

Kuskus

Annoksen kanssa tarjottiin myös kasviskuskusia. Taisin hiukan sitä maistaa, mutten ole niin kova kuskusfani, että olisin sitä syönyt sen enempää. Kuskuksen rakenne on kyllä aina mukavan tuntuinen. Halusin jättää vielä tilaa jälkkärille, mikä olikin hyvä idea...

Suklaa-viikunakakkua, vaniljajäätelöä ja appelsiinia

Onneksi jätin tilaa jälkkärille, sillä suklaa-viikunakakku oli tuhti! Huh. Pidän kyllä tuhdeista suklaajutuista, mutta lounaalla, jonka jälkeen pitäisi vielä tehdä toinen puoli työpäivästä, se oli vähän liikaa... Todella tuhtia ja tahmaista. Vaniljäjäätelö oli ihan must tässä kohtaa; ilman sitä olisi ollut hankala saada tuota herkkua alas.

Olin siis tyytyväinen Mange Sudin joululounaaseen. Siinä oli mielestäni ranskalaista(?) kastanjakeittoa, itämaista taginea ja sitten yhdistelmana viikunoita ja suklaata. Kollegoilta kuuli vähän nurinaa, että se oli hinta-laatusuhde ei ihan ollut kohdallaan eikä nyt minunkaan mielestä ravintola tarjonnut mitään "Wau"-efektejä. Mutta tarvitseeko niitä aina ollakaan? Tietysti kun en itse ole maksumies, niin osaa valittaa hinta-laadusta hyvin huonosti... :D 

Kun katson ravintolan à la carte -listaa niin kyllähän ravintola tyyriimmän puolelle kallistuu. Menu näyttää ihan ok:lta, ei mitään "pakko mennä syömään tuota!" -meininkiä, mutta varmaan jokainen löytäisi jotain syötävää, kasvissyöjäkin sen yhden annoksen ainakin. Noilla hinnoilla tosiaan ruualta sopii odottaa jo ihan kunnolla jotain. Mutta en tiedä, palaanko. On niin paljon muitakin paikkoja, joissa käydä ja myös kivempia paikkoja, joihin mennä aina uudestaan.

Mange Sud

Tehtaankatu 34 D

Avoinna ma-pe klo 16 alkaen, la klo 13 alkaen

www.mangesud.fi 

Ps. jos ihmettelitte miksi tämä on "saukkojen joululounas", niin se johtuu tietysti siitä, että tiimini nimi on "Otters" eli suomeksi saukot. :)