Museon julkisivu
Aloitimme viikon kulttuurilla eli suuntasimme aamusta jokaisen Egyptin historiasta kiinnostuneen must-kohteeseen eli egyptiläiseen museoon. Museoss vierähti 2 ja ½ tuntia tutkiessa erilaisia hieroglyfejä, patsaita, koruja, upeasti koristeltuja sarkofageja, kultaisia kuolinnaamioita, valtavia puisia sarkofajea, ihkaoikeita, tuhansia vuosia vanhoja muumioita ja paljon muuta! Ihan rupesi hengästyttämään kaikki se upea tieto ja taito, millä muinaiset egyptiläiset ovat veistäneet, takoneet, balsamoineet, näpertäneet ja hakanneet kiveen, ja nyt me nykyajan ihmiset pääsemme niitä ihastelemaan. Mitä me jätämmekään jälkeemme? Saasteita ja roskia…
Hard Rock Café!
Luin Egypti-kirjasta, että Hard Rock Café sijaitsee Sharm El Sheikissä, joten voitte (ainakin minut tuntevat voivat) kuvitella innostukseni, kun kuskimme Aziz mainitsi ohimennen sen löytyvän myös Kairosta! Score! Kairon HRC sijaitsi hienolla, vartioidulla hotellialueella. Kävelimme upean luksushotellin aulan läpi tullessamme parkkihallista ja siellä oli metallinpaljastimia, sheikkejä ja kaikenmaailman luksusputiikkeja. Mutten tietenkään välittänyt niistä, vaan mahdollisuudesta ruksia taas yksi maailman sadoista HRC:sta käydyksi!
Egyptissä Hard Rock Cafessakin on buffet
Nää egyptiläiset tosiaan tykkää buffeteista, sillä myös tästä ravintolasta sellainen löytyi, enkä ole vielä missään muualla maailmassa törmännyt kuin à la carte-listoihin. Olin tietenkin vain mielissäni, sillä lopetettuani kanansyönnin ei HRC:n ruokalistoissa taida enää olla minulle mitään syötävää, ellei jälkkäreitä lasketa. Buffet se siis oli ja se osoittautui jälleen nappivalinnaksi. Samoja, hyväksi todettuja tahnoja, marinoituja vihanneksia ynnä muita.
There’s no escaping from the truth!
Istuuduttuamme pöytään äiti pian vinkkasi minulle, että käännypäs taaksepäin katsomaan. Iiih, Aerosmith-sälää seinällä!! Totuutta ei pääse pakoon Egyptissäkään. Bändin kamoja on varmaan melkein joka HRC:ssa ja niin tietty kuuluukin olla, maailman parhaalla bändillä.
Ei ihan tipatonta Egyptissäkään
Ajattelimme äidin kaa, että tulee oikein nenänvalkaisuviikko, koska Egyptissä suurin osa väestöstä ei juo alkoholia eivätkä kaikki ravintolat sitä edes tarjoa. No, tietysti HRC:ssa piti ottaa yhdet drinkit loman kunniaksi! En muista drinkkini sisällöstä muuta, kuin että siihen tuli granaattiomenamehua ja viskiä ja että sen sai vielä tuplaviskin kera ja vielä lasinkin samalla hinnalla, olisiko ollut 80 EGP eli vähän päälle kymppi. Taas yksi HRC-lasi, score! Ja nähtävästi kun otetaan, niin otetaan sitten tuplaten.
Jälkkäriksi raikasta hedelmäsalaattia… ja vähän suklaamoussea
Ja pitihän sitä nyt jälkkäreitä maistaa, koko rahalla hei. Otin kuitenkin eniten hedelmäsalaattia ja siihen vähän mukaan suklaamoussea. Hyvää! Pannacotta oli melko mitäänsanomatonta, mutta valkoinen mousse (valkosuklaamousse?) oli yllättävän hyvää. Itse asiassa parempaa, kuin suklaamousse ja sitä ei joka päivä tapahdukaan.
Faarao vartioi illallista
Lounaan jälkeen kävimme vielä kiertelemässä yhtä kaupungin aluetta ja palasimme hotellille. Ilalla oli vuorossa illallisristeily Niiliä pitkin Memphis-nimisellä laivalla. Vuorossa olisi buffet, musiikkia ja tanssiesityksiä, mm. vatsatanssia. Päästiin siis edes kerran myös illalla ulos hotellilta.
Kylmän salaattipöydän antimia
Laivan muu yleisö koostui lähes yksinomaan aasialaisista. Buffet-pöytä ei ollut mitenkään erityinen, sillä suurinosa kylmistä salaateista (mm. erilaisia kasvispateita ja kamalia etikkavihanneksia) eivät olleet minun makuuni ja keitto oli toosi vetistä. Pääruuista kala oli kamalan suolaista, mutta keitetyt vihannekset sentään ihan hyviä. Jälkkäreistä löytyi yksi tosi ihana, siirappinen ja just sopivan makea kakku, mutta muuten jälkkärit oli epäonnistuneita: kakut kuivat ja mousset mauttomia. Suklaavanukas oli selvästi tehty kaakaojauheen avulla eikä siis maistunut miltään. Onneksi olin syönyt hyvän lounaan, niin ei illallisella ollut niin väliä.
Ohjelma oli tosi hyvä! Aluksi joku mies lauloi tunnettuja klassikkobiisejä ja minä en lämmenyt niille alkuunkaan, mutta onneksi sitä kesti vain jonkin aikaa. Loppuillasta meitä viihdytti egyptiläinen musiikki ja miestanssijat (ei mitään Hunkseja tietenkään vaan perinteisiä tansseja), napatanssijatar ja lopuksi vielä huima esitys dervissitanssijalta, joka siis pyöri ympäri yhtä soittoa varmaan kymmenen minuuttia. Napatanssijatar sekä dervissi nappasivat myös yleisöä mukaan pienelle lavalla ja niin meikäläinen sekä heilutti lanteitaan että pyöri kuin hyrrä dervissin ison hameen kanssa. Ja päädyin kymmenien kiinalaisten matka-albumeihin.
Pyramidi Sakkarassa
Tiistaiaamuna määränpäänä olivat Sakkara sekä Memphis. Sakkarasta löytyy muistaakseni Egyptin vanhimmat pyramidit ja haudat, mustabat. Muistaakseni ne ovat ajalta n. 4000 eaa ja niitä kutsutaan porraspyramideiksi niiden muodon perusteella. Myös kuninkaiden haudat ovat pienempiä verrattuja myöhempien kausien faraoiden hautoihin.
Täällä meitä melkein huijattiin kun mennessämme sisään yhteen raunioon yksi mies kysyi lippujamme, katsoi niitä ja otti ne sitten käteensä ja alkoi kertoilla meille kaikenlaista historiaan liittyvää. Kesti onneksi vain hetken ennen kuin tajusin, että mies yrittää väkisin opastaa meille ja myöhemmin tietysti olisi vaatinut maksua palvelustaan, joten pyysin häntä antamaan lippumme takaisin ja sanoin meidän haluavan tutkia paikkoja omassa rauhassa. Huh! Onneksi tajusin ajoissa. Egyptissä ei koskaan saa ottaa mitään, ei esineitä eikä palveluja, vastaan yllättäen, koska niistä AINA vaaditaan maksua, vaikkei aluksi välttämättä siltä näytä.
Ramses II on ollu iso kiho aikanaan
Memphis on joskus ollut Egyptin pääkaupunki, muistaakseni juuri Ramses II:n ajalla. Hänen nimensä on kuullut varmasti monet niistäkin, jotka eivät paljon Egyptin historiaan ole perehtyneet. Hän hallitsi n. 60 vuotta ja eli yli 75-vuotiaaksi! Hän oli oikein faraoiden Farao aikanaan, ja siksi hänelle on aikanaan pykätty vaikka minkälaista patsasta, myös tuo jumalattoman…tai pikemminkin jumalallisen, kokoinen kolossipatsas.
Ui kala lautaselleni
Aziz ehti jo eilen intoilla vievänsä meidät tänään lounalla paikkaan, josta saisi kuulemma herkullisia liharuokia, mutta minun piti tietysti korjata häntä siitä, että me (tai minä) syömme vain kalaa. No, kalaravintolaan tiemme sitten vei, lähelle pyramideja turistihotellien syleilyyn. Paikka oli täynnä intialaisia turisteja. Aasia on iso manner, nyt vain maa vaihtui. No, on niitä intialaisiakin yli miljardi, joten heitä kyllä riittää joka turistikohteeseen.
Salaattibufeen antimia, taas kerran
Henkilökunta (Azizin tuttuja hekin) neuvoi meitä ottamaan buffetpöydästä vain salaatteja ja mehän teimme työtä käskettyä. Täytyy myöntää, että vaikka marinoidut munakoisot, kikherneet ja erilaiset tahnat olivat herkullisia myös täällä, alkoivat ne jo pikkuhiljaa tulla ulos korvista… Nähtävästi kyllästymisasteeni on pieni myös hyvin ruokien suhteen ja onhan se jo ihmeesti nähty viininkin kohdalla. Kyllästymistä suklaaseen odotellaan seuraavaksi…
Rapukeitto
Okei, asiaan. Emme olleet äidin kanssa saaneet edes salaattilautasiamme tyhjiksi, kun tarjoilija toi eteemme kupilliset rapukeittoa, jossa uiskenteli kokonainen saksi. Keitto oli vienon makuista, mutta sitruunamehua lisäämällä siihen sai hieman särmää. Ravut oli keitetty suussasulaviksi. Vihdoinkin vaihtelua!
Kalafilee, katkarapuja ja luultavasti friteerattua mustekalaa
Tarjoilija vei tyhjät soppalautasemme pois ja kysyi, että maistuisiko vielä lisää keittoa. Huh, täällähän saisi todella syödä! Kieltäydyimme kuitenkin lisäannoksesta, mikä olikin erittäin fiksu veto, sillä pian eteemme kannettiin lautaset kukkuroillaan kainkenlaisia mereneläviä. Katkarapujen kuoriminen oli melkoisen sotkuista puuhaa ja kädet haisi loppupäivän, mutta niiden herkullinen maku oli kaiken vaivan väärti! Myös friteeratut mustekalat (?) olivat herkullisia, eivätkä yhtään liian rasvaisia.
Leipäkori
Saimme myös korillisen leipää. Ei mitään erikoista, pehmeää valkoista pullaleipää. Kuuluu käyttää niiden tahnojen kanssa, mutta minä olen siitä outo, että syön niitä mieluummin vaikka pelkästään tai sotken muiden salaattiainesten joukkoon.
Lisää kalaa
Onneksi en koskenut leipään, koska muutoin en olisi jaksanut syödä VIELÄ TOISTA FILETTÄ PARASTA TÄHÄN ASTI SYÖMÄÄNI KALAA! Iskän savustamat lohet, siiat ja ahvenet jäävät kyllä toiseksi tämän herkun kanssa, voi pojat! Kala oli jotenkin saatu paistettua päältä rapeaksi ja päältä suussa sulavaksi. Ei mitään hajua, mikä kala, mutta se oli taivaallista! Äitikin huokaili vielä loman loputtuakin kalan perään. Mikä paikka!
Huh! En normaalisti syö näin paljoa kerralla, muttei olo kuitenkaan ollut liian ähky. Mahaan mahtui vielä pikkuriikkisen siirappista kakkua jälkkäripöydästä ja cappuccinot. Olipahan taas nähty ja koettu tänäkin päivänä! Aziz ajoi meidät vielä hedelmäkojun kautta ja saimme täydennystä hotellihuoneemme hedelmävarastoon. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, vaikka kaikkea muutakin olisi tullut nautittua päivän mittaan. Ja siitä sitten taas hotellille telkkaa katselemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti